1.4.2008

Antakaa kaikkien kanervien kukkia


Ameriikan mallin mukainen skandaalinnälkä on nähtävästi pesiytynyt kotomaahamme pysyvästi. Tässä mallissa poliitikko pakotetaan eroamaan tehtävistään, jos hän osoittaa jonkinlaista seksuaalista aktiivisuutta tai kiinnostusta muille kuin kristillisin menoin vihitylle puolisolleen - ja puolisollehan ei tarvitse edes seksuaalista kiinnostusta osoittaa, puoliso vain edustaa hyväntekeväisyysjuhlilla...

Juuri äskettäin palliltaan putosi New Yorkin kuvernööri ostettuaan seksiä. Kiintoisaa on se, että seksin osto ei ole laitonta New Yorkin osavaltiossa. Asiaan on myöhemmin liitetty erilaisia selityksiä siitä, että kuvernööri olisi käyttänyt edustustiliään väärin tms. Virasta eroaminen tapahtui kuitenkin suorana reaktiona seksikohuun. Jos rahasotkut joskus jonkin tuomion poikivat, niin tuskinpa se ylittää kansainvälistä uutiskynnystä kuten seksijuttu teki.

Samaan malliin täällä pikku-Amerikassa on kohuttu Kanervan tekstiviesteistä. Mediahässäkkä herättää muutamia kysymyksiä. Miksi kenenkään pitäisi saada tietää, mitä Kanerva viestittelee tuttavilleen? Miksi se kiinnostaa? Miksi yleiseltä kannalta merkityksetöntä yksityisasiaa on uutisoitu mielettömän palstatilan voimin jopa ns. vakavia lehtiä myöten? Miksi kolumnistit sun muut "näkökulmien" kirjoittajat hyökkäävät, vihjailevat ja syyttävät Kanervaa ilman perusteita?

Kyseessä näyttäisi olevan formaattikohu. Amerikkalainen seksipaniikki on otettu käyttöön sellaisenaan poliittisen pelin apuvälineeksi. Vielä kohun alkuvaiheessa Katainen on ollut kiusaantuneesti "älkää nyt oikeesti jaksako" -kannalla, mutta median jatkuva pamputtaminen lienee katkaissut hänen moraalisen suoraselkäisyytensä. Joissakin kommenteissahan on syytetty välillisesti jopa Kataista "heikoksi johtajaksi", kun hän ei tee asialle mitään. No, viides vallan mahti, sokea typeryys, pystyi erottamaan ulkoministerin virastaan kesksen kauden.

Monen kommentaattorin mielestä jotakin väärää ja likaista on varmasti tapahtunut. Mitä se mahtaa olla?

1. Hirveän paljon tekstareita on lähetetty virkakännykästä.

- Eivätkö arvostelijat ole koskaan käyneet keskustelua tuttavansa kanssa tekstiviestein? 200 viestiä ei ole järin paljon esim. kuukauden ajassa. Tällä hetkellä myydään liittymiä, joissa on 1000 tekstarin potti. Jos pitää tekstiviesteistä viestintämuotona, kuten monet nuoret nykyään, viestejä tulee lähetettyä paljon. Tyhmimmät ovat kärkkäästi kysyneet, missä välissä Kanerva on viestit ehtinyt lähettää. No, niitä voi lähetellä tauoilla, vessassa, bussissa, taksissa, kotona, sängyssä. Kotitehtävänä voi keksiä vielä pari helppoa tilannetta viestin lähettämiseen.

Ja sitten se virkakännykkä... Ooh, kyllä nyt on mennyt valtiolta parikymmentä euroa kankkulan kaivoon. Luultavasti virkakännykkää saa kuitenkin sopimuksen mukaan käyttää myös yksityisasioihin. Silloin kukaan ei voi ruikuttaa siitä, jos sitä myös käytetään niihin.

2. Viestit ovat sisältäneet seksiasioita tai -vihjauksia (eikä Kanerva ole sitä tunnustanut ajoissa).

- Seksiasiat ja -vihjaukset kuuluvat ihmisten väliseen normaaliin viestintään. Myös niitä pidetään yleensä yksityisasioina. On käsittämätöntä moralisoida sitä, että joku viestittelee seksijuttuja toiselle. Tässä tapauksessa vastaanottajaa eivät ole viestit häirinneet, vaan hän on osallistunut aktiivisesti viestinvaihtoon. Ketään ei tunnu kiinnostavan Tukiaisen viestit tai niiden määrä. Miksi ei? Pitäisikö Tukiaisenkin erota kaikista tehtävistään? Nimittäin, jos kaikki seksiviestejä (millä keinolla tahansa) lähetelleet ihmiset pakotetaan eroamaan tehtävistään, niin syntyy mittava työvoimapula. Minäkin eroan heti!

Pitäisi varmaankin tehdä niin kuin Ameriikan-irstailija Larry Flynt teki. Hän tarjosi miljoona dollaria kaikista poliitikkojen dokumentoiduista seksipaljastuksista. Vastaavan palkkion voisi laittaa kaikkien mediassa kirkuneiden moralistien päälle. Kaivakaa esimerkiksi Tuija Nurmen ja Marja Tiuran elämä ylösalaisin, ehkä jotakin löytyy...

Ja mitä tulee tunnustamiseen. Ei kai kukaan voi olettaa, että ihmisen täytyy leväyttää yksityiselämänsä auki heti, kun joku tulee vähän härkkimään. On täysin ymmärrettävää, että Kanerva halusi pitää asiat ominaan mahdollisimman pitkään. Se saattoi olla huono ratkaisu matelemista edellyttävän poliittisen uskottavuuden kannalta, mutta jokaisella on oikeus pitää kiinni yksityisasioistaan - jopa politiikan huipulla. Ja miksi madella ja pyydellä anteeksi, jos ei ole tehnyt mitään väärää?

3. Poliitikon tavat hoitaa yksityiselämäänsä ovat merkityksellisiä hänen työnsä kannalta.

- Tämänkaltaisia väitteitä on esitetty useissa eri muodoissa. Eräs muotoilu on viestintäoikeuden tutkijan Päivi Tiilikan: "- satojen tekstiviestien lähettäminen muulle kuin seurustelukumppanille voi osoittaa vallankäytön kannalta merkityksellisiä piirteitä" (HS 28.3.2008). Täytynee tehdä Tiilikasta valtakunnan yksiavioisuusvaltuutettu, jolle tulevaisuudessa annetaan oikeudet määrätä kivitystuomioita aviorikoksista jne.

Vapaaseen yhteiskuntaan kuuluu oikeus solmia suhteita toisiin ihmisiin siviilisäätyyn tai seurustelustatukseen katsomatta. Tiilikan viattoman ahdasmielinen kommentti jatkuu: "on ollut perusteltua kertoa, että ministeri viestittelee nuorille naisille". Mitä jos viesti olisi ollut vanhalle naiselle, keski-ikäiselle naiselle tai nuorelle miehelle tai transseksuaalille? Mitä muuta Tiilikan kommentti heijastelee kuin perinteisten kristillisten perhearvojen kritiikitöntä hyväksyntää? Ja samalla pyrkimystä ihmisten perusoikeuksien kaventamiseen naurettavilla ikä- tai uskollisuusperusteilla.


Koko väitetyypin ongelma on sen maagisen kokonaisuuden olettamus. Sen mukaan nimittäin ihminen ei voi hoitaa elämänsä erillisiä osa-alueita erilaisin tyylein. Eli keittiönsä sotkuiseksi jättävä on välttämättä sotkuinen myös työasioissaan, vai? Arkikokemus osoittaa tällaisen ajattelun kirkkaasti vääräksi. Erityisesti kontrasti tunnetaan työn ja yksityiselämän välillä. Joku voi hoitaa työnsä raivoisan säntillisesti ja tehdä samalla hirvittävän paljon ylitöitä. Tällöin hän välttämättä nipistää ihmissuhteiltaan, kodiltaan jne. Lisäksi olisi kiinostavaa kuulla perusteltu analyysi siitä, millä tavoin tekstiviestien lähettäminen nuorelle naiselle osoittaa "vallankäytön kannalta merkityksellisiä piirteitä" tai heijastelee Kanervan kykyä hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa? Oikeuskansleria myöten on todettu, että Kanerva on hoitanut työnsä moitteettomasti (puuttumatta siihen, mitä mieltä joku hänen politiikastaan on).

Loppukommenttina viittaan Ritva Liisa Snellmanin toteamukseen hänen kolumnissaan (HS 28.3.2008). Hänen mukaansa olemme kiinnostuneet Kanervan tilanteesta siksi, että saamme hänet näin "hoitelemaan nolot hommat puolestamme". Seksikumppanin löytämisen vaikeudet, ihmissuhteiden ongelmat, luottamuksen hataruus, nolot tilanteet ja epäonnistumiset ovat kaikki osa omaa elämäämme. Turhautuminen ja parisuhdekulttuurin tekopyhyys saattavat olla niitä tekijöitä, jotka saattavat jotkut moralistiseen psykoosiin. Toisten elämään puuttuminen on helppo tapa kääntää huomio pois omasta elämästä ja sen ongelmista.

5 kommenttia:

Seksualisti kirjoitti...

"Lisäksi olisi kiinostavaa kuulla perusteltu analyysi siitä, millä tavoin tekstiviestien lähettäminen nuorelle naiselle osoittaa "vallankäytön kannalta merkityksellisiä piirteitä" tai heijastelee Kanervan kykyä hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa?" (Tommi Seksualisti)

Suomen ulkopolitiikan hoitamisen kannalta on oleellista, että siitä merkittävän vastuun ottava ministeri on vapaa toimimaan lain ja valitun politiikan mukaisesti. Lisäksi on oleellista, että hän kykenee säilyttämään valittua informaatiota salaisena. On olemassa erilaisia toimijoita, jotka aktiivisesti pyrkivät horjuttamaan ministeriä mainituissa asioissa. Mainittakoon esimerkkeinä toisten valtioiden tiedustelupalvelut, valtioiden väliset organisaatiot, yritykset ja rikollisjärjestöt.

Kun maailma seksuaalisuuden suhteen on se mikä on, on Ilkka Kanervan tavalla toimivaa ministeriä tavattoman helppo kiristää. Häneltä on myös helppo urkkia salassa pidettävää informaatiota.

Ilkka Kanervan henkilöhistorian perusteella on hyvä syy odottaa, että on olemassa merkittävä riski tällaisiin asioihin. (Huomattakoon esimerkiksi, että kanervan syntymäpäivillä jostain syytä vieraili moottoripyöräjengiläisten delegaatio...) Tässä suhteessa on oikeastaan omituista, että suomalaiset turvallisuusviranomaiset on ministerivalintoja tehtäeessä sivuutettu. Tai kenties ne ovat olleet nukuksissa?

Media on keskittynyt jutussa enimmäkseen vääriin asioihin: likaan, rasvaisuuteen, vahingoniloon.

Kanerava kukkikoon muutoin vapaasti!

Markku seksualisti

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys,

olen samaa mieltä Markku Seksualistin kanssa: yksi oleellisimmista tekijöistä Kanervan erottamiselle sivuutetaan jatkuvasti näissä ulkoministerin "yksityiselämän" puolustamisissa ja se on tosiaan se - eikä välttämättä lainkaan vainoharhaisesti ajateltuna - että valtion ulkoministerillä ei vaan voi olla näin merkittävää ja jatkuvaa "heikkoutta", jota on hyödynnetty vuosisatoja kansainvälisessä vakoilussa ja poliittisessa kiristyksessä.

Viime kädessä Kanerva teki kannaltani virheen siinä, että hän ryhtyi selittelemään viestejään. Ja vieläpä valehdellen - ei ainakaan minun ulkoministerini käytöstä. Olisi vaan suhtautunut alusta asti, että "yksityiselämääni en julkisesti selittele, se kuuluu minulle - jos tämä ei kelpaa, niin erottakaa".

t. Esko Eksibitionisti

Seksualisti kirjoitti...

Olen osittain samaa mieltä sekä Markun että Eskon kanssa. Olisi ollut suoraselkäistä ja tyylikästä todeta heti alkuun lehdistölle ja muille uteliaille, että "tämä on minun asiani, ei kuulu teille".

Onko sitten mahdollinen turvallisuusuhka riittävä peruste kengänkuvaan perseessä? Voihan ministeri vehdata naisten kanssa turpa rullalla valtionsalaisuuksista. Jos kieli on hyvässä käytössä jalkovälissä, niin ei sillä pysty liiemmälti arkaluontoisia asioita lepertelemään ;o)

Ja seksuaalikulttuuriin mennäkseni, on kiintoisaa, että seksijutut edelleen ovat sellainen asia, jolla joku voi kuvitella kiristävänsä vallanpitäjiä. Niinkö raskas on vieläkin julkisen paheksunnan pelko, että mielummin vuotaa salaisuuksia vieraille valloille, kuin toteaa, että "juu, kävin huorissa purkamassa paineitani - sehän on Suomessa sallittua..."

Eli tämän valossa oma motivaationi ei ole Kanervaa puolustaessani puolustaa pelkästään kyseisen henkilön tekemisiä, vaan myös vastustaa moralistista mentalitetttia, joka on valmis ajamaan ihmisiä ahdinkoon sellaisten syiden vuoksi, joista ei löydy mitään oikeasti laitonta tai moraalitonta.

Ainoa Kanervan tekemä moraalittomuus oli kiemurtelu tai valkoisten valheiden esittäminen medialle, joka oli jo ottanut tehtäväkseen yleisen mielipiteen nostattamisen Kanervaa vastaan haistaessaan herkullisen myyntiartikkelin.

Minusta on aika kylmää ensin ajaa toineen ahtaalle, ja sitten arvostella häntä kiemurtelusta, kuten useat toimittajat ovat tehneet. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka kyseiset toimittajat selviytyisivät saman luokan penkomisesta ja hyökkäyksestä.

Kenestä Suomen Larry Flynt?

- Tommi Seksualisti

Saaga kirjoitti...

Sen sijaan että Kanerva olisi kantanut vastuunsa ja ollut rehti, hän syyllistyi juuri siihen kiistämääsi "naisten esineellistämiseen". Tukiaiselle hän totesi että "älä sitten lörpöttele" (=et sa puhua julkisuudessa elämästäsi ja siitä mitä mm. minä sinulle teen), ja kun totuus paljastui, Kanerva leimasi Tukiaisen valehtelevaksi bimboksi, kuten esineellistämisideologian mukaan on täysin sopivaa, varsinkin kun kyseessä on jonkin sortin porno-/erotiikkamalli. Tukiainen oli siis Kanervan tarpeita varten, eikä hänellä ollut Kanervan mielestä samoja oikeuksia kuin muilla kontrolloida omia asioitaan, eli puhua niistä halutessaan. Jos hän niin erehtyy tekemään, on koko valtakunta valmis lynkkaamaan hänet - kuten nyt on pitkälti tapahtunut.

Seksualisti kirjoitti...

Eikö, Saaga, mielestäsi ole mitään arveluttavaa siinä, että Tukiainen myy yksityisen tekstariviestinnän sisällön sensaatiohakuiselle juorulehdelle?

On vaikea käsittää, mikä tarve ulkopuolisilla on puuttua Kanervan ja Tukiaisen väliseen suhteeseen. Selkein ja perustelluin tapa suhtautua asiaan olisi ollut välinpitämätön olankohautus. Kohun keittäminen ja moralisointi ovat puolestaan eettisestikin kyseenalaisia toimintatapoja, sillä ne rikkovat yksilön oikeutta toimia ihmissuhteissaan hänen parhaaksi katsomallaan tavalla.

- Tommi Seksualisti