5.7.2015

Onko aseksuaalisuus vamma?


Törmäsin taannoin seksologian keskustelupalstalla kysymyksenasetteluun: "Onko aseksuaalisuus vamma?" Kysymys herätti tunteikkaita näkemyksiä puolesta ja vastaan, osan päätyessä erikoiseen dilemmaan: aseksuaalisuuden määrittelyä vammaisuudeksi pidetiin loukkaavana aseksuaaleja kohtaan, mutta samalla ajateltiin, että vammaisuus on vain erilaisuutta, johon saattaa liittyä jonkinlaisia tuen tarpeita.

Pidän itse vammaisuutta sinänsä neutraalina asiana. En pidä nimitystä leimaavana tai loukkaavana, sillä vammaisuus on vain ihmisen ominaisuus, joka ei ole valittavissa, ja joka ei sinällään tee ihmisestä moraalisessa mielessä parempaa tai huonompaa kuin muista. Pähkäilen alla hieman otsikon kysymystä ja pyrin mahdollisimman neutraaliin näkökulmaan.


YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista määrittelee vammaisuuden seuraavasti:
Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.
THL:n käyttämä määritelmä heijastelee näitä sanamuotoja. Vammaispalveluiden käsikirjassa todetaan, että "vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista."

Kummatkin määritelmät näyttävät olevan hyvin funktionaalisia eli painottavat osallistumista yhteiskuntaan ja suoriutumista elämän toiminnoista. Kun pohdimme näiden määritelmien soveltuvuutta aseksuaalisuuteen, lienee syytä arvioida, onko seksuaalielämä määriteltävissä tavanomaiseksi elämän toiminnoksi tai osallistumiseksi yhteiskuntaan.

Aseksuaalit itse määrittelevät aseksuaalin henkilöksi joka ei tunne seksuaalista vetovoimaa. Tilanne voi olla synnynnäinen tai aiheutua henkilön kokemasta fyysisestä tai henkisestä traumasta. Aseksuaali voi siis toki harrastaa seksiä, mutta hän ei koe varsinaista halua siihen. Osalle aseksuaaleista seksi on vastenmielinen asia, mutta monet suhtautuvat siihen lähinnä välinpitämättömästi.

Seksuaalinen vetovoima on merkittävä vietti ja sosiaalisen toiminnan motivaattori valtaosalle ihmisistä. Sen puuttuminen ei kuitenkaan muodosta samaan tapaan konkreettisia esteitä toiminnalle kuin liikunta- tai aistivammat. Tässä mielessä aseksuaalisuus ei täytä vammaisuuden määritelmää.

Kun tarkastellaan erilaisia neurologisen vammaisuuden (tai kehityshäiriöiden / -vammaisuuden) muotoja, löytyy parempia vertailukohteita. Esimerkiksi henkilöillä, joilla on asperger-oireyhtymä, mutta jotka ovat verrattain toimintakykyisiä, voi olla sosiaalisia ongelmia, koska he eivät tunnista kanssaihmisten tunnetiloja, eivätkä ymmärrä, miksi ihmiset toimivat kuten toimivat tunteidensa vuoksi.

Tämä sopii hyvin vertailukohdaksi aseksuaalisuuteen, sillä monissa aseksuaalien tarinoissa kuvaillaan juuri ongelmia sopeutumisessa kanssaihmisten seksuaalisiin motiiveihin, puheisiin ja kanssakäymiseen. Sekä asperger-ihmiset että aseksuaalit kuvailevat monesti olevansa ulkopuolisia ja vain esittävänsä samanlaista muiden kanssa. Heillä on kuitenkin vahva kokemus siitä, että he eivät ymmärrä, miksi kanssaihmiset toimivat kuten toimivat.

Tässä mielessä aseksuaalisuutta voisi pitää yhtenä (neurologisen?) vammaisuuden lajina. Kyse voi olla kehityksellisestä vammasta tai trauman seurauksena syntyneestä vammasta. Kuten kaikkien muidenkin vammojen kohdalla, tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että aseksuaalit olisivat huonompia kuin muut ihmiset. Heiltä ainoastaan puuttuu eräs ominaisuus, joka muilla ihmisillä on, ja tämän johdosta he voivat kokea olevansa ulkopuolisia ja kohdata sosiaalisia hankaluuksia.

Aseksuaalien puolestapuhujat ovat toivoneet keskustelua aseksuaalisuudesta ylipäätään, jotta heidän tilanteensa tulisi tunnetummaksi ja sitä kautta ymmärretymmäksi. Minua kiinnostaisi kuulla kommentteja aseksuaaleilta ja muilta aiheeseen perehtyneiltä, voisiko vammaisuusdiskurssi auttaa heitä asiassaan, vai kokevatko he yllä olevan analyysin vääräksi tai haitalliseksi, ja millä perusteella?

49 kommenttia:

Saara R kirjoitti...

Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen kärsimysnäkökulma. Aiheuttaako aseksuaalisuus merkittävää kärsimystä sille jolla tämä ominaisuus on? Seuraako siitä ongelmia?
Parin asperger-piirteen kanssa hyvin toimeentulevana sanoisin, että jonkin tasoinen/tietyntyyppisissä tilanteissa sosiaalinen kömpelyys on tavattoman tavallista. Täydellisen normaalitkin ihmiset voivat olla uskomattoman harkitsemattomia, typeriä, loukkaavia ja törppöjä. Erilaisuutensa tiedostavat taas voivat tietoisesti oppia kompensoimaan omituisuuksiaan. Ehkä tästä seuraa se että voi ottaa harvemmin rennosti- mutta toisaalta, tietynlaiset törpöt ottavat aina rennosti koko seurueen ärsytykseksi...

Tältä pohjalta arvelisin, että on olemassa sekä sellaisia aseksuaaleja joille ominaisuudesta aiheutuu kärsimystä että sellaisia jotka onnistuvat elämään hyvää elämää johon aseksuaalisuus istuu hyvin. Samaa mieltä voidaan varmaan olla mistä tahansa seksuaalisuuden piirteestä.

Näen virheellisenä myös sen käsityksen että aseksuaali jää jostakin paitsi. Miksi ne asiat joista juuri aseksuaali jää paitsi olisivat olennaisia hyvän elämän kannalta? Voimmehan argumentoida, että myös homot, heterot, ikisinkut, pitkässä liitossa elävät, lapsettomat, vanhemmat...ihan kaikki ihmiset jäävät paitsi upeista kokemuksista joita toisenlaisiin elämänvaihtoehtoihin liittyy. Yhden elämän elämiseen vaan liittyy se tragedia että aina jää paljosta paitsi. Siis x:ää vaille jääminen ei kerro oikein mitään siitä, miten onnellinen tai täysipainoinen jonkun elämä on. Sen sijaan argumentin ilmaantuminen keskusteluun voi kertoa paljonkin yhteisön normeista ja siitä millaista elämää pidetään tavoiteltavana...

Anonyymi kirjoitti...

Tässä maailmassa esiintyy liikaa aseksuaalisuutta ts. seksitöntä asennetta, eli tietyt ihanteet aseksuaalisuudelle luodaan mahdollisesti ihan normiväestön keskuudessa.

Mutta kyllä ihminen voi bioenergeettisesti panostaa elämässään muuhunkin, kuin seksiin, eikä siinä ole mitään erityistä vammaa hänen kannaltaan. Ehkei hänen pitäisi kuitenkaan sen absoluuttisemmin ruveta määrittelemään seksiä muiden ihmiselämän toimintojen alapuoliseksi asiaksi, vaan pysyä keskenään valitsemallaan tiellä. Seksiä voi tietysti harjoittaa alhaisella tai paremmalla tavalla. Huonolaatuinen tai ylikiihkeä seksi on minusta jo tietynlaista seksittömyyttä, tai pakahtuneisuutta, mikä lähentelee psykologista häiriötilaa. Itse esimerkiksi pääsin eroon siitä, että erogeenialueeni kiihottuvat liialti seksin aikana. Seksin laatu on parempi, kun ei tarvitse kuolata että "lääh, lääh, ota siitä kiinni, just noin, aah, aah, AAAAHH..." :)


-deebsyli

Anonyymi kirjoitti...

Hei. Olen aseksuaali. Mielestäni aseksuaalisuuden vertaaminen vammaan on jonkin verran loukkaavaa. Vaikka vammaisuudessa ei ole mitään vikaa (olen itse Asperger), ei seksuaalisen vietin vähäisyys tai sen puuttuminen ole vamma missään mielessä. Samalla tavalla kuin ei ole homouskaan. Tai heterous. Se ei estä minua toimimasta jokapäiväisessä elämässäni, tai edes millään tavalla häiritse toimintaani.

Itse olen seksiin välinpitämättömästi suhtautuva ace. Olen kokeillut ja eihän se kamalaa ollut, mutta huomasin, että minulla on huomattavan paljon tärkeämpää, mielenkiintoisempaa ja parempaakin tekemistä kuin hikoilla siinä hommassa. Tunnen kuitenkin myös seksiä aktiivisesti karttavia ja inhoavia ace-ihmisiä, ja on todella ikävää kuunnella kuinka heihin suhtaudutaan. Jatkuvasti saa kuulla että pitäisi kokeilla vaikka ei huvittaisi ja eihän sitä voi tietää jos ei ole edes kokeillut. En ole minäkään kokeillut hammastahnapurkin perseeseeni tunkemista, mutta olen aivan varma, että se ei ole minun juttuni. Ei tarviste kokeilla.

Minun kontribuutioni yhteiskunnalle ei ole seksuaalisuuteni. Se on aivan mitättömän pieni osa minnuttani, enkä ymmärrä miksi _minun_ seksuaalisuuteni (tai sen puutteen) pitäisi heitä liikuttaa. Se ei vaikuta heidän elämäänsä millään tavalla.
Aseksuaalisuus ei itsessään satuta ketään (tai "aiheuta käsrimystä"), mutta asenteet ja ennakkoluulot sitä vastaan kylläkin. (Jopa "korjausraiskauksia" ja muuta seksuaalista väkivaltaa!)

Anonyymi kirjoitti...

Edelliseen kommenttiin: "Ei satuta ketään" on sekin omalla tavallaan haastava lause, tunnen seksuaalisesti halukkaita ihmisiä joita aseksuaaliseksi osoittautunut kumppani on painostanut tiukasti sekä monogamiaan että seksittömyyteen, tuhoisin tuloksin. Ja harmaan käsite mahdollistaa paitsi erityäin tarpeellista keskustelua matalasta libidosta, myös suhdeongelmien ratkaisemattomuutta (jos ei tajuta että kyseessä voikin olla suhteen ongelma, eikä henkilön omaan halutasoon tai kiihottumistapaan liittyvä).

Vammaisuusdiskurssin, poikkeavuusdiskurssin ja erilaisuusdiskurssin raja on aina häilyvä. Se mikä voidaan nähdä valtaväestön taipumuksiin suhteutettuna sairautena, vammana ("jotakin puuttuu") tai erilaisuutena ("huomionarvoinen ero, ei muuta") on myös toisessa ääripäässään ylimielisyyttä siitä että muut "tuhlaavat energiaansa" tms tyhmästi seksiin (Garpin Maailman Jenny Fields on tästä hyvä fiktiivinen stereotypia). Kaipaan suuresti lisää sellaista keskustelua aiheesta, joka lähestyy asiaa variaation, ei vamman tai paremmuuden kautta.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Anonyymit, miten suhtaudutte aseksuaalien kertomuksiin siitä, että he kärsivät aseksuaalisuuden tuottamista sosiaalisista hankaluuksista. Minusta sillä on selviä yhtymäkohtia asperger-ihmisten kokemuksiin. Itse olen vammaistyön kontekstissa käsittänyt, että moni asperger-ihminen on hyötynyt diagnoosista ja sen mukanaan tuomasta kuntoutuksesta ja psykoedukaatiosta (miten toimia sosiaalisissa suhteissa asperger-ihmisenä jne.). Voisiko diagnosoinnista ja tuesta olla jotakin hyötyä aseksuaaleille tai osalle heistä?

Kannatan itse erilaisuus- ja moninaisuusdiskursseja hyvin pitkälle, mutta en näe niitä mitenkään erityisen ristiriitaisena vammaisdiskurssin kanssa, vammaisuudesta puhutaan lääketieteen, hoidon ja tuen konteksteissa ja erilaisuudesta sosiaalisissa ja kulttuurisissa konteksteissa, joissa hyväksyntä on olennaisempaa kuin tukipalvelut.

Kysymys siis on, voiko vammaisuusfiskurssista olla jotakin hyötyä, ja toisaalta myös siitä, millaista tietoa aseksuaalisuuden tutkimus tulevaisuudessa tuo ilmiön etiologiasta.

Tarkoitus ei ole tietenkään loukata tämän kysymyksen penkomisella ketään, vaan avartaa ymmärrystä tästä ilmiöstä. Pähkäilyn lopputuloshan voi hyvin joskus olla, että vammaisuusdiskurssi ei sittenkään istu ilmiöön.

Sori mahd. kirjoitusvirheet, kommentoin mobiilisti.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Saaralle ja toiselle anonyymille: henkilön onnellisuus, elämän hyvyys tai kontribuutio yhteiskunnalle eivät oikeastaan ole tässä pohdinnan keskiössä, sillä henkilö voi nousta näillä mittareilla varsin korkealle ihan riippumatta siitä, millainen hänen seksuaalisuutensa, aseksuaalisuutensa, kehonsa tai vammaisuutensa on. Nämä teemat eivät siis avaa hirveästi kysymystä siitä, miten aseksuaalisuus tulisi määritellä tai mitä vammaisuus on.

Toisaalla keskusyelussa nostettiin myös kiinnostavalla tavalla esiin kysymys siitä, onko eksklusiivinen fetisismi vammaisuutta. Psykiatriassa itseä häiritsevä fetisismi voidaan luokitella parafiiliseksi häiriöksi. Lienee avoin kysymys, mikä on häiriön ja vamman ero? Neurologisissa vammoissa ne yhtenevät, mutta seksuaalisuuden alueella ei käytetä (ehkä alan tradition takia) juuri ollenkaan vamman käsitettä, ellei kyse ole fysiologisista vammoista.

Ja kiitos kommenteista! Tämä on kiinnostavaa ja opettavaista.

Nörttiässä kirjoitti...

Hmm. Kommenteista ja kirjoituksestakin jää lievästi sellainen vaikutelma, että aseksuaalisuus olisi sinällään valittavissa. Se on kuitenkin ennenkaikkea seksuaalisen vetovoiman puutetta. Eli aseksuaali ei koe luontaista tarvetta harrastaa seksiä ollenkaan tai vain harvoin. Aseksuaali voi valita harrastaa seksiä, muttei sinänsä voi valita haluta harrastaa seksiä.

Tuosta vammaisuudesta, jos vertaa aseksuaalisuutta kaikkiin vammaisuudeksi määriteltyihin asioihin, ei yhtäläisyyksiä juuri ilmene. Vammaisuus on pitkäaikainen este, joka vaikeuttaa tai rajoittaa henkilön elämää merkittävästi. Aseksuaalisuus ei rajoita henkilön toimintaa oikein millään tavalla.

Yleiseen yhteisöön sopeutumattomuuteen liittyen, suurin osa väestöstä on seksuaalisesti heteroita, tähän liittyen esimerkiksi homoseksuaaleilla on vaikeuksia sopeutua seksuaalisuutensa takia yhteiskuntaan, mutta ei ole silti oletuksena, että he harrastaisivat seksiä ihmisten kanssa joihin eivät tunne seksuaalista vetoa, vain sopeutuakseen yhteiskuntaan. Jos puhutaan aseksuaalisuudesta vammaisuutena, olisi mielestäni puhuttava kaikista muistakin seksuaalivähemmistöistä vammaisina, mikä ei mielestäni ole oikein ja käsittääkseni tuo keskustelu on käytykin jo, kun homous poistettiin hulluutena.

Anonyymi kirjoitti...

Paalanen:"Psykiatriassa itseä häiritsevä fetisismi voidaan luokitella parafiiliseksi häiriöksi."

Olen ollut havaitsevinani, että esim. voimakas kumi/vinyylifetisismi voi olla pelkotila, jossa "kiellettyjä asioita" ei voi harrastaa muita vaatteita päällä, vaan tarvitaan jonkinlainen kokovartalokondoomi. Sairautta osaltaan selittää pakonomaisuus mitä yritetään muillekin tuputtaa.

Yleisesti kiinnostuminen esineistä, esim. kengistä tai kahleista ei kuitenkaan ole minusta häiriötila, vaan lähinnä seksuaalisuutta rikastava tekijä.

Nörttiässä:
"Jos puhutaan aseksuaalisuudesta vammaisuutena, olisi mielestäni puhuttava kaikista muistakin seksuaalivähemmistöistä vammaisina, mikä ei mielestäni ole oikein ja käsittääkseni tuo keskustelu on käytykin jo, kun homous poistettiin hulluutena."

Kyllä aseksuaalisuus on häiriö tila jos se perustuu siihen, että seksuaalisuutta rajoitetaan moralistisista syistä. Vammaisuuden määritelmää mitä tässä haetaan, en sensijaan oikeasti ymmärrä. Mutta on varmastikin häiriötila. Mun mielestä aseksuaalisuus on yhteiskunnan ihanteissa ja aseksuaalit oppivat aseksuaalisuutensa ympäristön arvoista. Esimerkiksi rumat ihmiset voivat aseksualisoitua sen takia, etteivät halua häiritä kauniiden ihmisten onnea ja mekastusta, ja jotta voivat keskittyä elämään ilman jatkuvia torjuntoja/alemmuuskomplekseja.

Jotkut voi, kuten sanoin olla aseksuaaleja henkisen kehitysvaiheen kautta. Jotkut vaan haluavat kävellä rannoilla ja käydä kaupoissa, olla vapaita ilman että tarvitsee miettiä alapään stimulointia ja siihen liittyviä sosiaalipelejä. Eli eräänlainen tarve olla puhtaampi.

-deebsyli

Anonyymi kirjoitti...

Olen pitkään ollut läsnä aseksuaaliyhteisöissä ja arvioisin että häviävän pieni murto-osa kokisi tosia hyötyvänsä siitä että aseksuaalisuutta käsiteltäisiin vammana. Loput meistä kokisivat asian samalla tavalla kuin sen että valtaväestöstä poikkeava ihonväri luokiteltaisiin vammaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Heterous, homous ja aseksuaalisuus voivat hyvin olla putkinäköisyyden patoutumia. Vammaksi voitane luokitella sellaiset tekijät, joita ei voida muuttaa ennen kuolemaa.

-deebsyli

Nörttiässä kirjoitti...

"Kyllä aseksuaalisuus on häiriö tila jos se perustuu siihen, että seksuaalisuutta rajoitetaan moralistisista syistä. Vammaisuuden määritelmää mitä tässä haetaan, en sensijaan oikeasti ymmärrä. Mutta on varmastikin häiriötila. Mun mielestä aseksuaalisuus on yhteiskunnan ihanteissa ja aseksuaalit oppivat aseksuaalisuutensa ympäristön arvoista. Esimerkiksi rumat ihmiset voivat aseksualisoitua sen takia, etteivät halua häiritä kauniiden ihmisten onnea ja mekastusta, ja jotta voivat keskittyä elämään ilman jatkuvia torjuntoja/alemmuuskomplekseja."

Vastauksena tähän quottaan omasta tekstistäni pätkän, joka nähtävästi jäi kirjoittajalta lukematta:
"Hmm. Kommenteista ja kirjoituksestakin jää lievästi sellainen vaikutelma, että aseksuaalisuus olisi sinällään valittavissa. Se on kuitenkin ennenkaikkea seksuaalisen vetovoiman puutetta. Eli aseksuaali ei koe luontaista tarvetta harrastaa seksiä ollenkaan tai vain harvoin. Aseksuaali voi valita harrastaa seksiä, muttei sinänsä voi valita haluta harrastaa seksiä."

Anonyymi kirjoitti...

Vaikea käsittää koko kysymyksenasettelua "Onko aseksuaalisuus vamma?"... Onko se, että homoseksuaali ei koe seksuaalista vetovoimaa "vastakkaiseen sukupuoleen" vamma? Onko heteroseksuaali vammainen, rajoittunut tai puutteellinen, kun ei kykene tuntemaan vetovoimaa eri sukupuolia kohtaan? Puuttuuko hänestä jotain? Pitäisikö noita seikkoja alkaa korjata jotenkin, vai annetaanko vaan ihmisten olla mitä ovat?

Psyykkistä tukea sen asian käsittelyyn, että on erilainen kuin valtaosa ihmisistä voi toki henkilö tarvita ja sitä voidaan hänelle antaa.

On ihan ymmärrettävää, että kahden seksuaalisesti eri tavalla suuntautuneen parisuhteessa on seksuaalisuuden saralla ongelmia. Homo ja hetero harvoin haluavat olla parisuhteessa keskenään, mutta aseksuaalisuus on niin tuntematon ja vieras asia VIELÄ, että aseksuaalit voivat ajautua seksuaalista identiteettiään tunnistamatta suhteeseen alloseksuaalin kanssa, ja selvähän se on, että ongelmia seksuaalisuuden saralla seuraa.

Se, että aseksuaali ei koe seksuaalista vetovoimaa mihinkään sukupuoleen ei minusta ole sen kummallisempaa kuin vaikka hetero- tai homoseksuaalisuus. Aseksuaalisuus on tuntematon ja vieras, outokin asia enemmistölle (heterot), mutta tämä asiantila voi muuttua ihan niin kuin homoseksuaalisuuden kohdalla on jo käynyt.

Anonyymi kirjoitti...

Ja vielä:

”Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.”

Mielestäni seksuaalinen suuntautuminen ei sinällään aseta homolle tai heterolle mitään esteitä "tehokkaalle osallistumiselle yhteiskuntaan" verrattuna laajemman katsannon omaavaan biseksuaaliin. Tai en voi nähdä millaisia esteitä voisi olla olemassa.

Seksuaalielämä ei ole siinä mielessä tavanomainen elämän toiminto tai osallistumista yhteiskuntaan, että ihminen voi hyvin elää ilman seksuaalielämään osallistumistakin. Kaikki alloseksuaalit sinkut eivät seurustele tai edes harrasta satunnaista seksiä, ja pärjäävät työ-, ystävä- ja harrastuspiireissään aivan mainiosti. Kenellekään ei tulisi mieleenkään alkaa esittää heitä vammaisiksi vain seksuaalielämän puuttumisen vuoksi, vaikka seksuaalielämän viettäminen onkin useimmille ihmisille tavanomaista.

Ymmärtämisestä - välttämättä hetero ei ymmärrä homo- tai biseksuaalin tunne-elämää yhtään sen enempää kuin aseksuaalinkaan maailmaa. Tai toisinpäin, homo ei voi käsittää heterotunteita, ja ajatus kanssakäymisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa voi herättää jopa inhon tai vastenmielisyyden kokemuksia. Tästä huolimatta tämä homo/hetero voi toimia täysin ammatillisesti vaikkapa esim. hoito- tai sosiaalialan työssä. Aivan samoin voi aseksuaalikin.

Purkautuminen tästä tulikin todella :D

Anonyymi kirjoitti...

Noh, itse pidän aseksuaalisuutta yhtenä elämänlinjana. En nyt jaksa ottaa kantaa taipumuksen synnynnäisyyteen. Yhteiskunnalla on kuitenkin oma vaikutuksensa, sillä tietty osa arjestamme on varsin siveellistettyä ja toiset jäävät enemmän, kuin toiset kiinni tähän siveämpään puoleen, vaikka eivät täysin aseksualisoituisikaan. Seksittömyydessä koetaan myöskin tärkeitä arvoja. Se usein rinnastetaan esimerkiksi itsekuriin. Aseksuaalisuus suojelee myöskin likaisilta soidinpeleiltä, joita seksiin, etenkin heterokontekstissa usein liittyy. Mutta varjopuolena on se, ettemme tule samalla ajatelleeksi, että seksiin liittyvä likaisuudentunne on keinotekoista ja liittyy siihen tapaan, jolla seksiä funktioimme.

Joidenkin kohdalla - voisin pitää aseksuaalisuutta jopa suotavana. Esimerkiksi hyvin vanhojen ihmisten, saati kuolinvuoteella makaavien tehtävä ei ole mielestäni enää oman sukuelintensä stimulaatio morfiinipilvessä. Jos ihmisen viimeinen toivomus elämässä on esim. runkata tai tilata prostituoitu, minusta silloin jotain on pielessä.


-deebsyli

Anonyymi kirjoitti...

"Se, että aseksuaali ei koe seksuaalista vetovoimaa mihinkään sukupuoleen ei minusta ole sen kummallisempaa kuin vaikka hetero- tai homoseksuaalisuus. Aseksuaalisuus on tuntematon ja vieras, outokin asia enemmistölle (heterot), mutta tämä asiantila voi muuttua ihan niin kuin homoseksuaalisuuden kohdalla on jo käynyt."

Mites sitten vaikka aurheilullisuus, ateknillisyys tai asisällisyys?

Aurheilullinen henkilö ei halua esimerkiksi käydä ulkona kävelemässä, sählyharkoissa, salilla, keilaamassa, uimassa tai halua liikkua juuri mitenkään. Hänellä on aina ylevämpääkin tekemistä, kuin pitää kehona timminä tai olla laajentamassa keuhkojaan pitkässä rääkissä. Vaikka liikunta johtaisi mielihyvään, hän näkee siinä huonon hyöty/laatusuhteen ja vaivalloisuutta.

Ateknillinen henkilö ei ole kiinnostunut teknillisistä härpäkkeistä, kuten älypuhelimista tai läppäreistä. Hän ei välttämättä ole kuitenkinkaan vakaumukseltaan luonnonsuojelija, mutta pitää niitä itselleen tarpeettomina. Tiukassa tilassa hän voi toki kaivaa esiin vanhanaikaisen kirjoitus- tai ompelukoneen. Kulkuneuvojen, edes polkupyörän kyytiin hän ei mielellään nouse, vaan tarvittaessa ratsastaa hevosella tai kävelee pitkänkin matkan yöpyen mieluiten vaatimattomissa majataloissa, joiden huoneissa ei ole edes televisiota tai tukankuivainta. Hän korostaa lähes kyllästymiseen saakka ihmisten välistä face-to-face kontaktia ja pakolliset puhelut hoituvat virastokäynnein tai perinteisen lankaliittymän kautta.

Asisällinen henkilö taas ei ole kiinnostunut rakennuksista, tai ainakaan halua viettää aikaa niiden sisätiloissa. Yöt hän nukkuu suorassa kontaktissa maan mullan tai nurmikon päällä, mieluiten osa kehoa alastomana ja huonollakin säällä lämpökerrokseen kääriytyneenä avatussa teltassa.

Se, ettei tällaisia a- ihmisiä, mitä edellä kuvasin juuri ole (ainakaan avoimesti ja itseään sellaisena pitäen) saattaisi olla jonkinlainen todiste siitä, että aseksuaalisuuskin on enemmän elämäntyyli ja kulttuurin tuote, kuin jotain biologisella tasolla saneltua.

-deebsyli

Nörttiässä kirjoitti...

Kirjoitetaan nyt vielä, että aseksuaalisuus ja esimerkiksi selibaatti ovat tosiaan kaksi eri asiaa.

Jenti kirjoitti...

Keskustelun vuoksi, enemmän kuin kannanottona:

Kun pohditaan "vamman" käsitettä tässä yhteydessä, on hyvä miettiä myös muita rinnastuksia. Esimerkiksi suhteessa valtaosaan väestöstä, kuulokyvyn puuttuminen on selkeästi vamma. On kuitenkin kuurojen yhteisöjä (enemmän ja vähemmän radikaaleja, meillä ja muualla), jotka vastustavat vamma-lähestymistapaa ja haluavat suhtautua itseensä omana kulttuurinaan. Aseksuaalisuudessa on monella tapaa jotakin hyvin samaa - se on selkeä marginaalipoikkeama ihmisten lajityypillisestä kiinnostuksesta, ja siinä mielessä "vamma" (jonkin tyyppiominaisuuden puutteena) mutta ei välttämättä perustelu suhtautua sitä kokeviin ihmisiin "vammaa kantavina" / "vammaisina" - vaan omana kulttuurisena ryhmänään, jolla vain nyt sattuu olemaan toiset prioriteetit kuin hyvin monilla muilla.

Eräissä yhteyksissä olen nähnyt käsitettä "disability as culture". Kenties se sopii tähänkin? Tyypillisen ominaisuuden puuttuminen, mutta ei kohdeltuna vammana?

Anonyymi kirjoitti...

"Aseksuaalisuudessa on monella tapaa jotakin hyvin samaa - se on selkeä marginaalipoikkeama ihmisten lajityypillisestä kiinnostuksesta, ja siinä mielessä "vamma" (jonkin tyyppiominaisuuden puutteena) mutta ei välttämättä perustelu suhtautua sitä kokeviin ihmisiin "vammaa kantavina" / "vammaisina" - vaan omana kulttuurisena ryhmänään, jolla vain nyt sattuu olemaan toiset prioriteetit kuin hyvin monilla muilla."

Pidän aika outona, että ominaisuus, jonka puuttumista ihannoidaan on nimenomaan 'seksuaalielämä', eikä joku muu yleinen elämän osa-alue. Esim. anti-liikunnallisten ihmisten seuroihin en ole törmännyt.

Mutta haluaisiko kukaan kuuleva olla kuuro? Pidän epätodennäköisenä. On tietysti hyvä, että kuurous hyväksytään ja sen kanssa eletään, mutta ei sen tuhoamista onneksi ihannoida. Outona voidaan pitää myöskään sitä, että silmälaseja pidetään seksikkäinä, kuulolaitteen seksikkyydestä en ole kuullut juttua. Kun itse olin likinäköinen ja näin kaiken jonkinlaisena puurona, olihan siinä omat etunsa. Pystyi paremmin elämään sumussa, eikä nähnyt uima-altaalla vastaantulevia kovin tarkasti. Lähtökohtaisesti kuitenkin uskaltaisin kannattaa valtion tukemia silmäleikkauksia kaikille, jotka tarvitsevat silmälaseja autoillessa.

Seksuaalisuutta vähätellään nykyään niin monessa yhteydessä - ei nähdä siinä syvyyttä - muutenkin liittyy paljon eriasteisia komplikaatioita ja viritelmiä - että en sen kautta erityisemmin ihmettele, jos joku alkaa kokea sen turhana, kun vielä pintapuolinen seksihehkutus ja pikkutuhmat mainoksetkin pukkaavat päälle. Nähtävästi ihmisillä on myös eri voimakkuuksilla varustettuja seksuaaliviettejä. Toiset eivät kykene muodostamaan seksifantasioita tai näe niissä kantavaa sisältöä. Joillekin ihmisistä on siveellisen painostuksen myötä helppo jättää seksuaalielämänsä tarpeettomana pois, kuin toisille se on suoranainen henkireikä. Tietysti myös alkoholi voi olla jollekin henkireikä, tai kuvataide. Mikä on loppujen lopuksi sitten tarpeellista, siinä pitää käyttää sitä kuuluisaa järkeä.

Kuinka paljon yhteiskunnan tulisi sitten hyväksyä ja ymmärtää aseksuaalisuutta? Aseksuaalisuus, kuten homoseksuaalisuus on valtayhteisön kannalta aika harmitonta, koska näiden ryhmien ihmiset ovat yksin/keskenään ja poissa asiaankuulumattomien silmistä. Sen takia todennäköisesti aseksuaalisuuden buumeja tullaan näkemään aiemmin kuin sadomasokisteille suunnattuja etuisuuksia, mitä voisivat olla esim. oikeus julkaista videoita/saada hoitoa omilta lääkäriasemilta "urheiluvahinkoihinsa"/
uutta lakia lievästä pahoinpitelystä jne.


-deebsyli

Anonyymi kirjoitti...

Aseksuaalisuudella ei ole mitään tekemistä siveellisyyden tai itsekurin tai näiden ihannoimisen kanssa. Aseksuaali voi ihan hyvin olla siveetön, häikäilemätön, moukkamainen, räävitön, hedonistinen, veltto laiskimus jolla ei ole tippaakaan itsekuria.

Anonyymi kirjoitti...

Seksuaalisuuden sivuuntyöntäminen ts. sen hillitseminen on osa yleistä itsekuria, joka kuuluu kulttuuriimme. Esimerkiksi miehet, joilla on kovia seksuaalisia tarpeita/visioita joutuvat helposti naurun ja tietynlaisen puhdistuksen kohteiksi. Se ei ole itsekuria siinä mielessä, ettäkö se estäisi huonoa käyttäytymistä. Myös esim. ammattirikolliset on omassa sarjassaan kurinalaisia yksilöitä.

Yhteiskunnassamme ei juuri käydä keskustelua siitä mitä kuri ja siihen liittyvä pidättäytyminen (ajoittain) on.

-deebsyli

Anonyymi kirjoitti...

Aseksuaalisuus ei ole "seksuaalisuuden sivuuntyöntämistä" jos sitä yrität sanoa.

Henri Heinonen kirjoitti...

"Kun pohdimme näiden määritelmien soveltuvuutta aseksuaalisuuteen, lienee syytä arvioida, onko seksuaalielämä määriteltävissä tavanomaiseksi elämän toiminnoksi tai osallistumiseksi yhteiskuntaan."

Se, että en halua kokea rakkautta ja läheisyyttä ihan samalla tavalla kuin moni muu, ei mielestäni aseta minua yhteiskunnan ulkopuolelle.

En ainakaan itse koe asseutta (aseksuaalisuus) enkä assiutta (asperger) vammaksi. En koe niiden erityisemmin rajoittavan elämistäni. Paremminkin koen itseni erilaiseksi. Erilaisuus on rikkaus. En halua "parantua", koska silloinhan en olisi enää sama ihminen, joka nyt olen.

Minä olen kuullut, että moni ihminen ahdistuu, jos joutuu olemaan pitkiä aikoja tekemättä mitään. Syynä tähän oli kuulemma se, että ihminen joutuu uppoutumaan ajatuksiinsa! Minulle omiin ajatuksiin uppoutuminen on olennainen osa elämää. Hienoja ideoita tulee joskus mieleen, kun vähän pakenee tätä reaalimaailmaa!

"Seksuaalinen vetovoima on merkittävä vietti ja sosiaalisen toiminnan motivaattori valtaosalle ihmisistä."

Juu, on huomattu. Siksi meillä aseksuaaleilla (ainakin osalla) onkin ihan erityinen tarve tulla ulos kaapista ja kertoa, että meillä on ihan muita motivaattoreita ja viettejä.

"Sen puuttuminen ei kuitenkaan muodosta samaan tapaan konkreettisia esteitä toiminnalle kuin liikunta- tai aistivammat."

Puuttuuko aseksuaalilta seksuaalinen vetovoima vai eikö aseksuaalilla ole seksuaalista vetovoimaa? Minun kodistani ei puutu tupakka-askia, koska minulla ei ole koskaan ollut tarvetta tupakoida. Minun kodissani ei vain ole tupakka-askia. Kieli kertoo jo paljon, miten puhuja suhtautuu näihin asioihin.

Henri Heinonen kirjoitti...

"Kun tarkastellaan erilaisia neurologisen vammaisuuden (tai kehityshäiriöiden / -vammaisuuden) muotoja, löytyy parempia vertailukohteita. Esimerkiksi henkilöillä, joilla on asperger-oireyhtymä, mutta jotka ovat verrattain toimintakykyisiä, voi olla sosiaalisia ongelmia, koska he eivät tunnista kanssaihmisten tunnetiloja, eivätkä ymmärrä, miksi ihmiset toimivat kuten toimivat tunteidensa vuoksi."

En harrasta seksiä mm. siksi, että minulla ei ole pienintäkään käsitystä, miten ja mistä seksiä voisi ylipäätään saada. Olenhan minä jutellut mielenkiintoisten miesten ja naisten kanssa, ja jopa viettänyt kahdenkeskistä iltaa, mutta mikään tilanne ei ole koskaan ollut edes lähelläkään johtaa seksiin. Pitäisikö minun olla harmissani tästä? Eikö minun kannata mieluummin käyttää aikani vaikkapa fysiikan ongelmien pohtimiseen? Niitä voi sentään pystyä jopa ratkomaan äärellisessä ajassa.

Seksiin tarvitaan lisäksi kaksi kiinnostunutta osapuolta (minä ja hän). Minkäs sille voi, että minun tapauksessani ei ole yhtäkään?

Henri Heinonen kirjoitti...

"Tämä sopii hyvin vertailukohdaksi aseksuaalisuuteen, sillä monissa aseksuaalien tarinoissa kuvaillaan juuri ongelmia sopeutumisessa kanssaihmisten seksuaalisiin motiiveihin, puheisiin ja kanssakäymiseen. Sekä asperger-ihmiset että aseksuaalit kuvailevat monesti olevansa ulkopuolisia ja vain esittävänsä samanlaista muiden kanssa. Heillä on kuitenkin vahva kokemus siitä, että he eivät ymmärrä, miksi kanssaihmiset toimivat kuten toimivat."

Aseksuaali-minä ja asperger-minä tykkäävät kovasti toisistaan, ja lähes kulkevat käsi kädessä.

Olen aina ollut jotenkin ulkopuolinen lähes kaikesta. Kun menin ala-asteelle, näin koulun pihalla leikkiviä lapsia. En tuntenut ketään, mutta leikkiminen näytti niin hauskalta, että päätin yrittää päästä niihin mukaan. No, aika nopeasti minulle valkeni, että en minä niihin leikkeihin oikein pääse mukaan. Asperger-ihmisille on tyypillistä, että he yrittävät päästä muiden seuraan mutta usein epäonnistuvat. Tämä taisi näkyä myös lähes kaikissa sosiaalisissa liikuntalajeissa. Minut lähes aina huudettiin joukkueisiin viimeisenä. Viimeinenhän on pakko ottaa mukaan koska liikunnan opettaja pakottaa.

Ala-asteella pojat keräsivät jääkiekkokortteja. En oikein ymmärtänyt sitä intoa, mikä niihin kortteihin liittyi, mutta muistaakseni ainakin kerran otin kouluun mukaan veljen jääkiekkokortteja, koska yritin olla niin kuin kaikki muutkin. Ei se esitys ollut oikein uskottava, kun selasin ne kortit mekaanisesti läpi ehkä muutamassa sekunnissa. (Ilmeisesti niitä olisi pitänyt ihannoida minuuttikaupalla.)

Ala-asteella oli myös puhetta mm. pussailuista. Siihen tokaisin, että en minä ainakaan tule ketään pussailemaan yläasteella, vaikka joku vakuutteli, että varmasti tulen. Enpä pussaillut. Ensisuudelma tuli 30-vuotiaana (reilu puoli vuotta sitten).

Nuorena aikuisena on ollut se ongelma, että ei ole "päässyt parisuhteisiin" toiveista huolimatta. Nyt aikuisena vain ei ole opettajaa komentamassa, että porukan ulkopuolellekin jäänyt pitää ottaa leikkeihin mukaan...

"Tässä mielessä aseksuaalisuutta voisi pitää yhtenä (neurologisen?) vammaisuuden lajina. Kyse voi olla kehityksellisestä vammasta tai trauman seurauksena syntyneestä vammasta. Kuten kaikkien muidenkin vammojen kohdalla, tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että aseksuaalit olisivat huonompia kuin muut ihmiset. Heiltä ainoastaan puuttuu eräs ominaisuus, joka muilla ihmisillä on, ja tämän johdosta he voivat kokea olevansa ulkopuolisia ja kohdata sosiaalisia hankaluuksia."

Minäkään en "ymmärrä", miksi kaikki ihmiset eivät ole kiinnostuneita hiukkasfysiikasta, vaikka minulle se on ollut jo ala-asteajoilta lähtien suuri nautinnon lähde: hyvin todennäköisesti asperger-ihmisille tyypillinen erityismielenkiinnonkohde eli ekko. Enpä minä olisi fysiikan laitoksellekaan päätynyt muuten. Kai me kaikki olemme erilaisia. Makuasioista on vaikea kiistellä? Miksi kaikkien pitäisikään olla kiinnostuneita hiukkasfysiikasta...tai seksistä? Seksi ei kiinnosta, koska seksi ei kiinnosta.

Nyt joku tietysti sanoo, että "olet katkeroitunut, ja teeskentelet olevasi kiinnostumaton seksistä, koska kukaan ei halua seksiä kanssasi". En teeskentele, eikä kukaan toki haluakaan. Jos teeskentelen olevani aseksuaali, miksi sitten kuitenkin kerron etsiväni tyttöystävää ja romanttista suhdetta? Eikö minun pitäisi sitten teeskennellä olevani myös romanttisella rintamalla kiinnostumaton?

"Minua kiinnostaisi kuulla kommentteja aseksuaaleilta ja muilta aiheeseen perehtyneiltä, voisiko vammaisuusdiskurssi auttaa heitä asiassaan, vai kokevatko he yllä olevan analyysin vääräksi tai haitalliseksi, ja millä perusteella?"

Ehkä siinä tapauksessa auttaisi, että kaikkia maailman ihmisiä alettaisiin pitää vammaisina. Näin laajaan vammaisuuden käsitteeseen ei varmaankaan ole tarkoitus mennä? En näe varsinaista hyötyä siitä, että aseksuaaleja ja/tai aspergereita pidettäisiin lähtökohtaisesti vammaisina, vaikkei vammaisuudessa toki mitään vikaa olekaan. Minua häiritsee se, että ihmistä yritetään alkaa korjata, vaikkei mitään ole rikki.

Anonyymi kirjoitti...

"Puuttuuko aseksuaalilta seksuaalinen vetovoima vai eikö aseksuaalilla ole seksuaalista vetovoimaa? Minun kodistani ei puutu tupakka-askia, koska minulla ei ole koskaan ollut tarvetta tupakoida. Minun kodissani ei vain ole tupakka-askia. Kieli kertoo jo paljon, miten puhuja suhtautuu näihin asioihin."

Tässäpä se on kiteytettynä.

Anonyymi kirjoitti...

Yhteiskunta saattaa luoda aseksuaalisuutta seksuaalikielteisyydellään. Ihminen, joka on aseksuaali ei välttämättä toteuta jaloa tahtoaan, vaan voi olla jopa harmaata massaa. Ihmisiä pyritään aina vääntämään muotteihin nykyään. Ei ole sellaista 2010-luvun todellisuutta, jossa jokainen saisi olla oma itsensä. Me olemme harmaata massaa ja laskelmoimme paljon.

-deebsyli

ps. omia aivoja saa edelleen käyttää

Henri Heinonen kirjoitti...

"Se, ettei tällaisia a- ihmisiä, mitä edellä kuvasin juuri ole (ainakaan avoimesti ja itseään sellaisena pitäen) saattaisi olla jonkinlainen todiste siitä, että aseksuaalisuuskin on enemmän elämäntyyli ja kulttuurin tuote, kuin jotain biologisella tasolla saneltua."

Ateisti? Ei usko jumalaan/jumaliin.
Absolutisti? Ei käytä alkoholia.
Kasvissyöjä? Ei syö lihaa.
Vegaani? Ei syö eläinperäisiä tuotteita.

Anonyymi kirjoitti...

Koeta nyt deebsyli kirjoittaa vielä vähän alentuvampaan sävyyn niin eiköhän kaikki ymmärrä että olet oikeassa ja että me kaikki vaan valehdellaan meidän tunteista ja että kyllä me OIKEESTi ollaan kaikki niin kuin sinä.

Anonyymi kirjoitti...

Jännä muuten miten uskonnollisia piirteitä liittyy aseksuaalien olemassaolon ja aitouden kieltävien ihmisten puheeseen.

Järkkymätön teisti usein kiistää ateistin kyvyn tunnistaa omat sisimmät tunteensa tai kyvyn olla niistä avoin. Ateisteja ei ole oikeastaan olemassakaan, hän sanoo -- syvällä sisimmässään ateistikin uskoo jumalaan. Hän on tietoisesti epärehellinen tai ehkä hän on asian suhteen estynyt, mutta joka tapauksessa on nyt vain niin että hänellä on kaipuu jumalaan.

Se miksi ateisti kieltää jumalan olemassaolon johtuu siitä että ateisti pelkää tai vihaa jumalaa. Ateisti ei ole voinut päätyä uskonpuutteeseen katsottuaan todistusaineistoa rauhallisesti avoimin mielin vain todetakseen että niiden pohjalta hänellä ei ole syytä uskoa jumalaan, vaan hänellä täytyy olla jokin kompleksi. Hänellä on auktoriteettiongelmia, hän haluaa saada huomiota olemalla vastarannankiiski, hän on menettänyt uskonsa jonkin traagisen menetyksen ta pettymyksen takia. Todisteaineistoksi otetaan ihmiset jotka ovat ateisteja äänekkäästi ja asenteikkaasti, myöntämättä että äänekkyydellä ja asenteikkuudella voi olla jotain tekemistä sen kanssa että heitä on painostettu, kiristetty, maaniteltu ja huijattu elämänsä aikana elämään jonkin uskonnon mukaisesti antamatta heidän olla oma itsensä.

Ateistin voi parantaa sillä että hänelle opetetaan miten asiat oikeasti ovat -- eihän ateisti voi katsoa samaa todistusaineistoa ja päätyä eri tulokseen kuin teisti! Eikä se niin voi olla että tämä "todistusaineisto" on niin vanhaa ja niin monta kertaa hyvin kumottua että siihen vastaaminen on turhauttavaa ajanhukkaa ja osoittaa ettei teisti ole viitsinyt ollenkaan oppia vastapuolen näkökannasta yhtään mitään!

Järkkymätön aseksuaalisuuden kieltäjä myös kiistää aseksuaalin kyvyn tunnistaa omat sisimmät tunteensa tai kyvyn olla niistä avoin. Aseksuaaleja ei ole oikeastaan olemassakaan, hän sanoo -- syvällä sisimmässään aseksuaali on seksuaali. Hän on tietoisesti epärehellinen tai ehkä hän on asian suhteen estynyt, muta joka tapauksessa on nyt vain niin että hänellä on vähintäänkin seksuaalisen kontaktin kaipuu.

Se miksi aseksuaali kieltää seksuaaliset tarpeensa johtuu siitä että aseksuaali pelkää seksiä tai hänet on aivopesty ajattelemaan että se on likaista ja moraalitonta. Aseksuaali ei ole voinut päätyä kutsumaan itseään aseksuaaliksi siten että on ollut avoin erilaisille mahdollisuuksille ja on päätynyt siihen ettei osa niistä vedä häntä millään tavalla, vaan hänellä täytyy olla jokin kompleksi. Hän on huomionhakuinen erikoisuudentavoittelija, hänet on kasvanut hyvin kontrolloivien, seksikielteisten vanhempien ikeessä, hänet on raiskattu tai hänellä on muita huonoja kokemuksia seksin kanssa, hänellä on ongelmia itsetunnon kanssa, hän on ruma ja katkera siitä ettei kukaan halua harrastaa seksiä hänen kanssaan. Todisteaineistoksi otetaan ihmiset jotka ovat aseksuaaleja äänekkäästi ja asenteikkaasti, myöntämättä että äänekkyydellä ja asenteikkuudella voi olla jotain tekemistä sen kanssa että heitä on nuoresta asti painostettu elämään tavalla joka ei heistä tunnu hyvältä ja että heitä kohdellaan kuin he olisivat vajaita, estyneitä tai epärehellisiä.

Aseksuaalin voi parantaa sillä että hänet johdatetaan enemmän tai vähemmän hellästi takaisin hakemaan seksuaalisia kokemuksia -- eihän se niin voi olla että aseksuaali altistuu samoille asioille kuin seksuaali muttei jää kaipaamaan niistä mitään lisää! Eikä se niin voi olla että tällainen käytös on aseksuaalille vähättelevää holhoamista joka vain osoittaa tälle ettei "parantaja" ole viitsinyt ottaa selvää vastapuolen tuntemuksista, menneisyydestä, tai elämäntavoista yhtään mitään!

Anonyymi kirjoitti...

"Ateisti? Ei usko jumalaan/jumaliin.
Absolutisti? Ei käytä alkoholia.
Kasvissyöjä? Ei syö lihaa.
Vegaani? Ei syö eläinperäisiä tuotteita."

Ateisti on ainoa mikä noista menee läpi, koska se koskee yhtä neutraalia elämänaluetta.

Miksei meillä kuitenkaan ole esim. aliikunallisia seuroja? No, koska kaikki kuitenkin vielä ajattelevat, että liikunnasta on hyötyä. Silti on paljon ihmisiä, jotka eivät vaivaudu liikkumaan tai pidä liikkumisesta, mutta he eivät kuitenkaan ole valmiita identifioitumaan liikunnanvastaisiksi.

Onko niin, että kulttuuri loppujen lopuksi määrittelee mihin ihmisestä voi tulla anti-jotain? Mitä ovat aseksuaalisuuden tai ateismin hyödyt? Itse en voisi olla ateisti, enkä aseksuaali, koska a) olen ollut joskus lähemmässäkin kontaktissa korkeampiin tasoihin (ilman perinteistä uskonnollista heräämistä, tosin) ja b) en näe seksittömyyttä juurikaan minkään hyötyaspektin kautta.

Toiselle nikille tiedoksi, ei minun kanssa tarvitse olla samaa mieltä. Saatte olla vaikka keskinänne yhtä mieltä ja tehdä pesäeron minuun, kunhan se ei etene siitä pahemmille tasoille.


-deebsyli

Henri Heinonen kirjoitti...

"Ateisti on ainoa mikä noista menee läpi, koska se koskee yhtä neutraalia elämänaluetta."

Mitä tämä tarkoittaa?

"Miksei meillä kuitenkaan ole esim. aliikunallisia seuroja? No, koska kaikki kuitenkin vielä ajattelevat, että liikunnasta on hyötyä. Silti on paljon ihmisiä, jotka eivät vaivaudu liikkumaan tai pidä liikkumisesta, mutta he eivät kuitenkaan ole valmiita identifioitumaan liikunnanvastaisiksi."

Tuossahan oli jo esimerkin vuoksi mm. absolutistit ja kasvissyöjät. Aliikunnallisia seuroja? Ehkä liikkumatta oleminen on kuitenkin keskimäärin helpompi tapa elää kuin olla syömättä lihaa tai juomatta alkoholia. Kuinka usein ihminen on joutunut antamaan selityksen sille, ettei harrasta rullaluistelua? Kuinka usein ihminen on joutunut antamaan selityksen sille, ettei syö lihaa tai juo alkoholia? Niinpä. Minä olen sekä kasvissyöjä että absolutisti, ja kyllä molemmista aika usein tehdään suurehko numero, vaikka minä itse yritän pitää matalaa profiilia.

"Onko niin, että kulttuuri loppujen lopuksi määrittelee mihin ihmisestä voi tulla anti-jotain?"

"Anti" ja "a" eivät yleensä tarkoita samaa. Esimerkiksi antiseksuaali ei välttämättä ole aseksuaali eikä aseksuaali välttämättä ole antiseksuaali. Antiseksuaali käsittääkseni näkee seksin/seksuaalisuuden (myös muiden ihmisten) varsin negatiivisesti.

"Mitä ovat aseksuaalisuuden tai ateismin hyödyt? Itse en voisi olla ateisti, enkä aseksuaali, koska a) olen ollut joskus lähemmässäkin kontaktissa korkeampiin tasoihin (ilman perinteistä uskonnollista heräämistä, tosin)"

Itse olen sekä aseksuaali että ateisti. Mitä hyötyä? Ei kai sen enempää tai vähempää kuin jos olisin seksuaali (alloseksuaali, ei-aseksuaali) ja teisti. Näin vain on.

"ja b) en näe seksittömyyttä juurikaan minkään hyötyaspektin kautta."

Ahaa? Minä olin nuorempana (ennen kuin olin tietoinen aseksuaalisuudesta) hyvinkin epäsosiaalinen enkä juurikaan osannut/uskaltanut lähestyä vastakkaista sukupuolta. Läpimurto elämässä tapahtui, kun kuulin aseksuaalisuudesta. Nykyään käyn mm. Pride-tapahtumissa, joissa tapaan vanhoja tuttuja sekä uusia ihmisiä. Hauskaa riittää!

En ole oikeastaan koskaan pitänyt elämänkumppanin löytämistä niin realistisena kuin nyt. Nyt sentään tiedän, että tällä planeetalla on edes etäisesti samanhenkisiä ihmisiä kuin minä. Se on upea juttu, kun ei tarvitse selitellä, että miksi on kiinnostunut toisesta ihmisestä haluamatta silti alkaa seksuaaliseen suhteeseen tämän kanssa. Aseksuaalit tuntuvat ymmärtävän tämän. Milloin te muut?

Anonyymi kirjoitti...

"Mitä tämä tarkoittaa?"

Sitä, että kasvissyönti kohdentuu osaan ruokailusta, ei koko ruokailuun ja näin ollen sitä ei voi lukea mukaan. Vanhoina hyvinä aikoina ihmiset olivat sentään kolme viikkoa kerrallaan syömättä, edes kasviksia. :)

"Tuossahan oli jo esimerkin vuoksi mm. absolutistit ja kasvissyöjät. Aliikunnallisia seuroja? Ehkä liikkumatta oleminen on kuitenkin keskimäärin helpompi tapa elää kuin olla syömättä lihaa tai juomatta alkoholia."

No ei se välttämättä ole niin helppoa, koska sillä on muita vaikutuksia. Samoin, kun jos syö pelkkää kasvisruokavaliota, jää tärkeitä proteiineja hankkimatta. Ja lisäksi jotkut opiaateista, esim. vehnä voi vaikuttaa mieleen. Itse tulen olemaan aina sekaruokailija, joskin kevyempään painottaen.

"Itse olen sekä aseksuaali että ateisti. Mitä hyötyä? Ei kai sen enempää tai vähempää kuin jos olisin seksuaali (alloseksuaali, ei-aseksuaali) ja teisti. Näin vain on."

No itse ehkä tuon selitysmallin hyväksyt. Minä olen kiinnostunut myös taustoista, mitkä johtavat seksuaalisuuden tai jumalan hylkäämiseen. Ei varmaan ole sattumaa, että kulttuurimme seksi- ja jumalakielteisyys ajaa ihmisiä sulkemaan näitä osasia pois myös syvemmillä alitajunnan tasoilla?


-deebsyli

Anonyymi kirjoitti...

Deebsyli, niin kauan kuin alkuolettamus josta et järkähdä on että ihmisen on "hylättävä" seksuaalisuus tai jumala ollakseen aseksuaali tai ateisti, tämä ei ole keskustelu sen enempää kuin mikään voi olla tutkimus jos tulos on päätetty etukäteen.

Kysynkin sen sijaan Paalaselta: onko tämä nyt sitten se keskustelun taso mille annat hiljaisen hyväksyntäsi?

Tommi Paalanen kirjoitti...

Minulle on täysin selvää, että aseksuaalisuus on jotakin, jota ei voi itse valita. Muussa tapauksessa koko keskustelunavauskin olisi täysin järjetön. Ainakin tämän ja fb-keskustelun osalta näyttää siltä, että vammadiskurssi ei oikein tahdo istua aseksuaalisuuteen, sillä vammaisuuden määritelmän olennainen elementti toimintakyvyn ongelmista (ja siten tukitarpeista) näyttäisi puuttuvan.

Muutenkin seksologiassa tunnutaan vierastavan vammaisuuden käsitettä. Ennemmin käytetään "häiriötä" (disorder) ja sitäkin nykyisin aika rajoitetusti ja lääketieteellisessä kontekstissa. Näyttää siltä, että tämä on ihan hyvä ja perusteltu asia.

Minua kiinnostaa aatefilosofisesta näkökulmasta myös se, miksi vammaisuuden käsitettä vierastetaan jyrkästi seksuaalisuusdiskurssissa. Kuitenkin ajatellaan, että vammaisuus on vain erilaisuutta tai edistetään Jentin esiin tuomaan "disability as culture" -ajatusta. Tähän näyttäisi istuvan myös aseksuaalien yhteinen identiteettiprojekti ainakin joltakin osin. Onko kuitenkin niin, että vammaisuus kantaa yhä niin negatiivista leimaa, että käsitettä ei haluta käyttää, vaikka sillä voisi olla jotakin selitysarvoa?

On toki niin, että vammaisuuden käsite ei kovin hyvin sovi myöskään korkean toimintakyvyn asperger- tai autismin kirjon ihmisille. He ovat vain sosiaalisesti hieman keskivertoa omalaatuisempia. Vammanimikettä käytetäänkin tällöin lähinnä etiologisista syistä. Toisaalta taas osa alalla toimivista järjestöistä ja ihmisistä haluaa puhua vammaisuudesta, koska se perustelee tukipalvelut.

Jos ja kun aseksuaalit eivät kaipaa erityisesti tukipalveluita, vaan ilmeisesti enempi ilmiön tunnetuksi tekemistä ja ymmärtämistä, näyttää perustellulta, että vammadiskurssi ei hyödytä tässä keskustelussa. Myös pari vammaispalveluissa työskentelevää ystävääni näyttäisivät olevan tätä mieltä.

Avoimeksi näyttää jäävän yhä etiologiset kysymykset, jotka saattavat vaikuttaa ilmiön lääketieteelliseen luokitteluun joskus tulevaisuudessa. Tai sitten ei. Fetisisminkin etiologinen tutkimus on ollut jo pitkään jumissa, koska tutkimusta tehdään vähän, eikä sille juurikaan ole rahoitusta saatavilla.

Pyydän kaikilta keskustelijoilta toisia arvostavaa ja analyyttista keskustelutyyliä. Voisit, Deeby, vähän hillitä tajunnanvirtaasi. Se vaikuttaa ärsyttävän useita muita keskusteluun osallistuneita. Tämä ystävällisenä korjausehdotuksena.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Tuo yllä esitetty puute-tematiikka on filosofisestikin kiinnostava. Puutetta voi lähestyä ainakin kahdella tässä keskustelussa mielekkäällä tavalla: subjektiivisesti ja yleisellä tasolla semi-objektiivisesti.

Seksuaalisen vetovoiman olemattomuus määrittyy puutteeksi, jos se rinnastetaan ns. ihmisen normaaliskeemaan eli kuvitteellisen keskivertoihmisen ominaisuuksiin. Seksuaalisuus on yksi ihmisen keskeinen ominaisuus, ja voidaan ihan hyvin sanoa, että aseksuaalilta se puuttuu. Tämä rinnastuu vaikkapa yksikätisen henkilön tapaukseen, jossa on perusteltua sanoa, että keskimääräiseen ihmisen skeemaan verratuna yksi käsi puuttuu.

Sen sijaan jonkin asian kokeminen puutteena on aika subjektiivinen asia. Usein vammaisdiskurssissa puutekokemusta pyritään loiventamaan terapialla ja psykoedukaatiolla, jotta henkilö oppisi kokemnaan itsensä kokonaiseksi ja hyväksi, vaikka häneltä yllä olevassa mielessä puuttuisikin jotakin, mitä keskivertoihmisellä on.

Tähän liittyy myös kiinnostava jenka, sillä keskivertoihminen on toki kuvitteellinen, mikä tarkoittaa sitä, että monilta keskivertoihmistä lähellä olevilla ihmisillä on kaikenlaisia puutteita suhteessa keskivertoon. Joku on vähemmän älykäs, toinen vähemmän pitkä jne. Siksi osaa "puutteista" ei kannata kutsua puutteiksi vaan vain eroiksi. On aidosti hankala kysymys, missä eron ja puutteen raja menee, jos sitä halutaan tarkastella mahdollisimman objektiivisesti.

Erilaisuusdiskurssi on monesti hyväksi, koska se normalisoi ja voimauttaa, mutta senkin rajat tulevat vastaan esimerkiksi toimintakykyä ja yhteenkuulumisen kokemusta tutkittaessa. Itse pyrin yhdistämään erilaisuusdiskurssia myönteisellä tavalla realistiseen ajatteluun, jossa myös huomioidaan "puutteet", mutta ei käsitellä niitä tarpeettoman negatiivisesti.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Ja vielä kiitos kaikille aseksuaaleiksi identifioituville kommentoijille. On ollut ilo lukea ajatuksianne ja oppia lisää tästä ilmiöstä avullanne!

Anonyymi kirjoitti...

Aseksuaalisuus tai ateismi... Minulle ne ovat absurditeetteja, ei muuta. Tämä on viimeinen kommenttini aseksuaalisuuteen tässä blogissa. Ateismista voin tarvittaessa jatkaa.

Tarkoitukseni ei ole loukata ihmisiä sellaisina kuin he kokevat olevansa. Mulle se maailma on liian piparinen. Haluan tosissani saada tietää minkä takia a- ilmiöt ovat sidoksissa yleisiin arvoihin. Esim. miksi a-liikunnallisia seuroja ei ole.

Ärsyttäminen on takuuvarmasti ollut molemminpuolista.


-deebsyli

Henri Heinonen kirjoitti...

Toivottavasti tämä kuva auttaa ymmärtämään aseksuaalisuutta.

Kuten tuosta kuvastakin voi jo päätellä, myös aseksuaali voi tuntea vähäsen seksuaalista vetovoimaa. Aseksuaali on siis ihminen, joka kokee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia ihmisiä kohtaan.

Samalla voidaan ajatella, että heteroseksuaalikin voi tuntea vähäsen seksuaalista vetovoimaa omaa sukupuolta kohtaan olematta silti biseksuaali, kuten kuvasta voi päätellä.

Jos olet heteroseksuaali mies ja haaksirikkoudut saarelle, jossa asuu 10 000 miestä ja 0 naista, kehen tuntisit (merkittävästi) seksuaalista vetovoimaa tällä saarella? Niinpä. Alkaako nyt hahmottua, millaista on olla aseksuaali? Hyvä! Ei se ole lainkaan kummallinen asia. :)

Jos aseksuaaleja ei olisi, pitäisi pystyä selittämään, miksi tuosta Storms'in mallista (katso kuva) puuttuu yksi neljännes: Mikä mekanismi saisi kaikki maailman ihmiset sijoittumaan kolmeen muuhun neljännekseen (hetero-, homo- ja biseksuaalit), mutta aseksuaalien neljännes olisi tyhjillään?

Tommi Paalanen kirjoitti...

Henri, tuo on hyvä nelikenttä kuvaamaan seksuaalisen vetovoiman eri akseleita. Tosin aseksuaalisuuden hahmottaminen sen mukaisesti ei vielä tarkoita sitä, että aseksuaalisuudesta voitaisiin puhua seksuaalisena suuntautumisena. Kyse on käsitteen määrittelytavasta, ei muusta.

Nykyisin seksuaalisen suuntautumisen määritelmä on vakiintunut siten, että suuntautumisella tarkoitetaan seksuaalisen halun tai vetovoiman kohteen sukupuolta, mikä lienee aika selvää kaikille. Seksuaalisen vetovoiman määrä on kokonaan eri akselilla kuin sen kohde.

Olen ymmärtänyt, että aseksuaalien vaikuttamistoiminnassa on vahvojakin pyrkimyksiä aseksuaalisuuden määrittelemiseksi seksuaaliseksi suuntautumiseksi. Asia nousee esille monilla keskustelupalstoilla, joita olen lukenut. Miksi näin on? Miksi käyttää energiaa määrittelytaisteluun vakiintunutta käsitettä vastaan, ilman että määritelmän muuttamisella olisi erityisen vahvoja perustaluja tai selvästi havaittavissa olevia
hyötyjä aseksuaaleille?

Henri Heinonen kirjoitti...

"Olen ymmärtänyt, että aseksuaalien vaikuttamistoiminnassa on vahvojakin pyrkimyksiä aseksuaalisuuden määrittelemiseksi seksuaaliseksi suuntautumiseksi. Asia nousee esille monilla keskustelupalstoilla, joita olen lukenut. Miksi näin on? Miksi käyttää energiaa määrittelytaisteluun vakiintunutta käsitettä vastaan, ilman että määritelmän muuttamisella olisi erityisen vahvoja perustaluja tai selvästi havaittavissa olevia
hyötyjä aseksuaaleille?"

Havaintojeni mukaan varsin monet aseksuaalit pitävät aseksuaalisuutta seksuaalisena suuntautumisena. Setan kanta lienee vielä, että se ei olisi seksuaalinen suuntautuminen? Joskus tosiaan näkee tällaisia määritelmiä "homoseksuaali aseksuaali", "biseksuaali aseksuaali" ja "heteroseksuaali aseksuaali".

Arvelen, että monet aseksuaalit hyötyvät siitä, että aseksuaalisuus on oma seksuaalinen suuntautumisensa. Esimerkiksi minä pidän itseäni "heteroromanttisena aseksuaalina". Teini-iässä pidin itseäni vielä heteroseksuaalina, koska en ollut ylipäätään tietoinen koko aseksuaalisuudesta.

Minulla kesti aseksuaalisuuden löytämisen jälkeen jonkin aikaa sisäistää, että on olemassa "romanttinen suuntautuminen". Kun tajusin tämän, olin melkolailla valmis tulemaan kaapista ulos heteroromanttisena aseksuaalina. Aseksuaalien yhteisöissä romanttinen suuntautuminen on varsin syvälle juurtunut käsite.

En oikein osaa ikävöidä aikoja, jolloin "olin heteroseksuaali". Ne olivat aikoja, jolloin elin suuressa hämmennyksessä.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Henri, kieltämättä on ymmärrettävää, että tuollaisen kokemuksen kautta aseksuaalisuutta voi kutsua seksuaaliseksi suuntautumiseksi tai pikemmin seksuaalisen suuntautumisen korvaavaksi luokaksi.

Miksi kuitenkin aseksuaalisuuden nimeäminen seksuaaliseksi suuntautumiseksi olisi parempi kuin ajatus seksuaalisen vetovoimaan poissaolosta tai vähäisyydestä?

Ymmärrän toki, että suuntautumiseksi nimeämisellä on poliittisia merkityksiä, sillä seksuaalinen suuntautuminen on mukana monissa syrjinnän vastaisissa julkilausumissa ja ihmisoikeusdokumentaatiossa, mutta toisaalta olen ymmärtänyt, että aseksuaalit eivät lähtökohtaisesti kaipaa vastaavaa ihmisoikeussuojaa kuin esim. homoseksuaalit, sillä aseksuaaleihin ei sinänsä kohdistu syrjintää yhteiskunnassamme.

Yksi vaihtoehto aseksuaalisuuden sisällyttämiselle seksuaalisiin suuntautumisiin olisi kyseisen käsitteen hahmottaminen deskriptiivisen käsitteen sijaan luokan nimeksi. Silloin seksuaalinen suuntautuminen ei tarkoittaisi suuntautumista sinänsä, vaan luokkaa, jonka alle menee kaikenlaiset seksuaalista mielenkiintoa tai sen puuttumista luonnehtivat käsitteet. Tällöin myös fetisismi, s/m, frotterismi ja pedofilia ym. olisivat seksuaalisia suuntautumisia. Tämä voisi olla ihan hyvä tapa määritellä suuntutuminen yläkäsitteeksi ja sitten voitaisiin puhua suuntautumisesta kohteen sukupuolen, ominaisuuksien tai vetovoiman määrän mukaisesti.

Henri Heinonen kirjoitti...

"Miksi kuitenkin aseksuaalisuuden nimeäminen seksuaaliseksi suuntautumiseksi olisi parempi kuin ajatus seksuaalisen vetovoimaan poissaolosta tai vähäisyydestä?"

Ihmiset taitavat nähdä heteroseksuaalisuuden siten, että "heteroseksuaali on ihminen, joka tuntee (merkittävästi) seksuaalista vetovoimaa vastakkaiseen sukupuoleen". Miten, jos tätä käsitettä laajentaa siten, että "heteroseksuaali on ihminen, joka tuntee (merkittävästi) seksuaalista vetovoimaa vastakkaiseen sukupuoleen JA tuntee vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa omaan sukupuoleen"? Eikö näin laajennettuna olisi ihan järkeenkäypää määritellä myös aseksuaalisuus seksuaaliseksi suuntautumiseksi?

Ennen:
- heteroseksuaalisuus: seksuaalinen vetovoima vastakkaiseen sukupuoleen
- homoseksuaalisuus: seksuaalinen vetovoima omaan sukupuoleen
- biseksuaalisuus: seksuaalinen vetovoima molempiin sukupuoliin

Nyt:
- heteroseksuaalisuus: seksuaalinen vetovoima vastakkaiseen sukupuoleen JA vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa omaan sukupuoleen
- homoseksuaalisuus: seksuaalinen vetovoima omaan sukupuoleen JA vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa vastakkaiseen sukupuoleen
- biseksuaalisuus: seksuaalinen vetovoima omaan sukupuoleen JA seksuaalinen vetovoima vastakkaiseen sukupuoleen
- aseksuaalisuus: vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoima omaan sukupuoleen JA vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa vastakkaiseen sukupuoleen

"aseksuaaleihin ei sinänsä kohdistu syrjintää yhteiskunnassamme"

Uskoisin, että homo-, bi- ja panromanttisiin aseksuaaleihin kohdistuu vastaavanlaista syrjintää kuin homo-, bi- ja panseksuaaleihin. Ihmisistähän ei voi pelkän ulkonäön ja käytöksen perusteella vielä tietää, mitä seksuaalista suuntautumista he edustavat. Varmasti monet homo-, bi- ja panromanttiset aseksuaalit "näkyvät kansalaisen silmissä" homo-, bi- ja panseksuaaleilta, jolloin voisi olettaa, että heihin kohdistuu myös vastaavanlaista syrjintää.

Lisäksi tietynlaista syrjintää kohdistuu toki myös heteroromanttisiin ja aromanttisiin aseksuaaleihin. Vähättely on mielestäni eräänlaista syrjintää myös: "Kyllä sinä paranet / kasvat ulos tuosta", "Taas jokin uusi trendijuttu?!", "Mistä tiedät, jos et ole koskaan kokeillut?". Usein ihmiset myös olettavat, että aseksuaalin ihmisen elämässä on tapahtunut jotakin hyvin traumaattista.

Aseksuaaleihin kohdistuvasta syrjinnästä löytyy tietoa Psychology Today -lehdestä ja Group Processes Intergroup Relations -julkaisusta:
Tiivistelmä,
Koko teksti.

Nörttiässä kirjoitti...

Heh, huomasin vasta tuon kehotuksen "Purkaudu täällä!" kun jättää kommenttia.

Enivei, tuosta syrjinnästä. Mm, vaikka vähättely nyt onkin ehkä lievimpiä loukkauksia, jota toista kohtaan voi tehdä, koen sen silti jonkin tasoisena loukkauksena. Jos tämä on systemaattinen reaktio, niin silloin sitä voisi mielestäni jo kutsua myös syrjinnäksi.

Tarina omasta elämästä, tuntematon ihminen on koittanut harrastaa kanssani seksiä, siis ihan fyysisesti. Ei ihan raiskauksesta kuitenkaan ole kyse, mutta syynä tosiaan se, että kerroin hänelle etten ole lainkaan kiinnostunut seksistä. Tilanne ratkesi jossain vaiheessa kun hän luovutti siihen etten minä, eikä ruumiini ollut oikeasti kiinnostunut.

Se oikeastaan kiinnostaisi myös saada selville mitä pakottavia syitä niin sanotuilla seksuaalisuuden parantajilla on tunkea näin paljon toisten ihmisten henkilökohtaisiin asioihin osoittaakseen, että henkilö on väärässä itsensä ja omien tuntemustensa suhteen.

Anonyymi kirjoitti...

http://kehitysmaainfo.blogspot.fi/
welcum

-deebyline

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni....

Vammaa käytetään yleensä kuvaamaan fyysistä tilaa jolla toki saattaa olla ihmisen mieleen ulottuvia vaikutuksia ja usein onkin. Sairaus taas ei edellytä vammaa nykyisen ymmärryksen mukaan. Asseksuaalinen ihminen ei ole mielestäni vammainen eikä sairas ellei hän itse koe oman tilansa jotenkin vahingoittavan häntä itseään. Jos hän kokee tilansa olevan hänelle vahingollinen häntä varmaan pitäisi jotenkin ruveta auttamaan ja ymmärtämään hänen asseksualisuuteen liittyviä syitä sekä siitä aiheutuneita seurauksia.

Kategorisoimisen perusteena käytettyjä tekijöitä, jos sellaiseen olisi tarvetta, ei voi kuitenkaan suoraan käyttää perusteena muun jo patologiseksi todetun ilmiön lieventämiseen tai pois-selittämiseen vaan se vaatisi erikseen sellaisen ilmiön perusteellista tutkimista uudella näytöllä monesta eri näkökulmasta. Jos sellaista näyttöä löytyisi ja joku näkisi tarpeelliseksi sen näytön perusteella lähteä jotakin patologista ilmiötä tutkimaan.

Tietysti ihmiselle joka ei koe itseään sairaaksi, mutta kokee muiden määrittävän hänet sairaaksi on mielekästä löytää selityksiä jotka tukevat hänen ajatustaan. Asseksuaali on omasta mielestäni tässä suhteessa neutraali termi jolla kuvataan ilmiötä jolla voi olla sekä patologisia, että ei patologisia perusteita. Varmaan asiaa pitäisi ihan kunnolla tutkia lisää.

Haapa kirjoitti...

Jos muiden ihmisten ymmärtäminen on ainoa määre vammaisuudelle, niin meitä on sitten paljon. Homot ovat vammaisia, hehän eivät ymmärrä kuinka ihmiset voivat tykätä toisesta sukupuolesta. Uskovaiset ovat vammaisia, he eivät ymmärrä hyvinkään monia asioita ja monilla se vaikeittaa sosiaalista kanssakäymistä, sama koskee "persuja" ja muuten aatteellisia ihmisiä.

Itse en koe aseksuaalina jääväni mistään paitsi, kärsiväni tai olevani sosiaalisesti ulkona. En ymmärrä hyvinkään monia asioita elämässä, seksuaalinen vetovoima on vain yksi niistä. Pystyn silti vitsailemaan ja keskustelemaan seksistä ilman ongelmia. Mottoni elämässä on muutenkin "Nyt en kyllä yhtään ymmärrä, mutta ehkä mun ei tarvitsekkaan" . Itse koen muutenkin itseni hyvin erilaiseksi kuin valtaväestö. Ystävieni kanssa en koe erilaisuutta samalla tavalla, vaikka he ovatkin seksuaaleja.

Vaikka mitäpä väliä sillä loppujen lopuksi on, olkoot vamma jos joku niin haluaa. Minusta vain on turha määritellä tällaista asiaa vammaksi, kun monille sana vamma tuo turhaa ahdistusta, jota ei ilman sanaa olisi.

Haapa kirjoitti...

Jos muiden ihmisten ymmärtäminen on ainoa määre vammaisuudelle, niin meitä on sitten paljon. Homot ovat vammaisia, hehän eivät ymmärrä kuinka ihmiset voivat tykätä toisesta sukupuolesta. Uskovaiset ovat vammaisia, he eivät ymmärrä hyvinkään monia asioita ja monilla se vaikeittaa sosiaalista kanssakäymistä, sama koskee "persuja" ja muuten aatteellisia ihmisiä.

Itse en koe aseksuaalina jääväni mistään paitsi, kärsiväni tai olevani sosiaalisesti ulkona. En ymmärrä hyvinkään monia asioita elämässä, seksuaalinen vetovoima on vain yksi niistä. Pystyn silti vitsailemaan ja keskustelemaan seksistä ilman ongelmia. Mottoni elämässä on muutenkin "Nyt en kyllä yhtään ymmärrä, mutta ehkä mun ei tarvitsekkaan" . Itse koen muutenkin itseni hyvin erilaiseksi kuin valtaväestö. Ystävieni kanssa en koe erilaisuutta samalla tavalla, vaikka he ovatkin seksuaaleja.

Vaikka mitäpä väliä sillä loppujen lopuksi on, olkoot vamma jos joku niin haluaa. Minusta vain on turha määritellä tällaista asiaa vammaksi, kun monille sana vamma tuo turhaa ahdistusta, jota ei ilman sanaa olisi.

Anonyymi kirjoitti...

Olen aseksuuali, antiseksuaali, absolutisti ja ateisti. Olen myös epäautoratiivinen, joten en en kyllä halua painostaa muita olemaan kanssani samaa mieltä. Missä on muka vika?

Anonyymi kirjoitti...

Jatkan:

"Olen aseksuuali, antiseksuaali, absolutisti ja ateisti. Olen myös epäautoratiivinen, joten en en kyllä halua painostaa muita olemaan kanssani samaa mieltä. Missä on muka vika?"

Antiseksuaali olen siis jopa lisääntymismielessä. Eräänlainen antihumanisti. Olen lisäksi ihmiskunnan VAPAAEHTOISEN sukupuuton kannalla.
Antiautoritaarinen ja jokseenkin anarkokapitalisti.
Minulla on mielipiteeni ja olen oikeutettu niihin ilman vammaisleimaa.