30.6.2015

Miksi olen feministi


Toverini haastoi minut kirjoittamaan omasta feminismistäni, koska olen viime aikoina ollut useamman kerran napit vastakkain sosiaalisissa medioissa harjoitettujen feminismien kanssa. Tämä on hyvä haaste, sillä jotkut ovat keskustelujen perusteella väittäneet minun olevan antifeministi tai miesasiamies tai muuta vastaavaa. 

Kun alan hahmotella vastausta kysymykseen "Miksi olen feministi?" ensimmäisinä asioina nousevat esiin feminismin ilmeinen aatehistoriallinen voittokulku sekä naisten huono asema globaalisti. Muiksi iteelleni tärkeiksi aiheiksi tunnistan marginaalissa olevien naisryhmien tilanteen parantamisen (esim. seksityöntekijät, siirtolaiset, kulttuurisesti alistetut naiset ja näiden intersektiot), seksuaalisen vapauden ja turvallisuuden edistämisen sekä normikriittisen asennekasvatuksen osana seksuaalikasvatusta ja yhteiskunnallista kasvatusta.

Feminismi on ollut tärkeä ja vaikutusvaltainen aate 1900-luvun alkupuolelta asti. Se on nostanut yhteiskunnalliseen keskusteluun arvokkaita kysymyksiä sukupuolesta, vallasta, normeista ja vapaudesta. Feministinen työ tasa-avoisen yhteiskunnan rakentamiseksi on vielä monin paikoin kesken, vaikka suuria voittoja on saavutettu. Pidän kuitenkin tänä päivänä keskeisimpinä feministisinä kysymyksinä naisten asemaa globaalisti.

Esimerkiksi monien Etelä-Amerikan tai Afrikan maiden tasa-arvotilanne on käsittämättömän huono. Niiden rinnalla Pohjoismaissa käytävät tasa-arvokeskustelut ovat enempi hyvän tilanteen viilausta vielä paremmaksi. Monissa maissa taistellaan perusasioista: turvallisuudesta, terveydestä, sananvapaudesta, poliittisista oikeuksista.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että Pohjoismaissa käsiteltävät tasa-arvokysymykset olisivat triviaaleja. Epäoikeudenmukaisten asetelmien ja rakenteiden korjaaminen on aina perusteltua. Pidän kuitenkin henkilökohtaisesti feminismille tärkeämpänä fokuksena suuren mittakaavan ongelmiin puuttumista sekä marginaalissa olevien naisryhmien aseman parantamista.

Olen ajattelutavoiltani aika klassinen liberaalifeministi, sillä pidän yksilönvapauden edistämistä keskeisenä feminismin tavoitteena ja työkaluna. Katson, että feminismin merkittävimmät saavutukset ja tärkeimmät tavoitteet perustuvat naisten mahdollisuuksien lisäämiseen erilaisia rakenteellisia esteitä purkamalla. Tähän liittyy myös kulttuuristen asenteiden kanssa työskentely, mikä tekee projektista osaltaan vuosikymmenten akselilla mitattavan.

Asennetyöskentelyyn ja vapauden edistämiseen liittyy myös ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi naisten hakeutuminen matalapalkkaiselle hoitoalalle voidaan nähdä sekä naisten valintana (mikään ei tosiasiassa estä heitä hakeutumasta muille aloille), mutta myös kulttuuristen normien tuottamana paineena (hoitoala nähdään perinteisesti naisten alana ja naisille sopivana alana). Tällaisten asetelmien purkaminen on hidasta ja vaatii varovaista normikriittistä työskentelyä. Vaikka asetelma nähtäisiin ongelmana, ei sitä voi purkaa nopeasti, sillä voimakkaat interventiot rikkoisivat hoitoalalle haluavien naisten vapautta valita oma ammattinsa.

Omalla alallani, seksuaalisuuden kentällä, pidän tällä hetkellä kulttuurissamme keskeisimpinä feministisinä kysymyksinä seuraavia:

  • naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan ja häirinnän vähentäminen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä
  • äitiyteen liittyvien yhteiskunnallisten kustannusten jako tasapuolisesti
  • seksuaalisen itsemäärämisoikeuden edistäminen erityisesti muista ihmisistä riippuvaisilla ryhmillä kuten vammaiset, nuoret, vanhukset (paradoksaalisesti näiden ryhmien itsemääräämisoikeutta rajoitetaan myös ns. konservatiivifeministisillä suojeluargumenteilla)
  • seksityöntekijöiden seksuaalioikeuksien edistäminen
  • maahanmuuttajanaisten seksuaalioikeuksien edistäminen
  • sterotyyppien purkaminen naisten seksuaalisuuden kohdalla, esimerkiksi pornoa katsovat naiset, masokistinaiset, transnaiset, seksuaalisesti hyvin aktiiviset naiset jne.
Muitakin tärkeitä aiheta toki löytyy, ja joitakin olen voinut tässä ja nyt unohtaa listastani. Heitelkää kommentteihin lisää teemoja, jos olen mielestänne unohtanut jotakin erityisen tärkeää.

Joku saattaa kiinnittää huomiota siihen, että olen yllä kirjoittanut vain naisista, enkä ole huomioinut, että monet teemat koskevat myös muita sukupuolia. Lisäksi voidaan huomauttaa, että nykyisin feministit ajavat myös seksuaalisuuden monimuotoisuuden parempaa hyväksymistä ja etnisten vähemmistöjen asioita, rasismin vastustamista jne. Päätin kuitenkin tässä kirjoituksessa palata feminismiin nimen omaan naisten asemaa edistävänä aatteena ja pitäytyä sen rajaamisessa sukupuolten väliseen tasa-arvon ja rakenteiden purkamiseen.

Vaikka jotkut feministit käsittelevät vahvasti yllä mainittuja tärkeitä aiheita, katson että ne eivät kuulu feminismiin sanan varsinaisessa merkityksessä. Toki laajemmassa tasa-arvokeskustelussa esiin nousevat muutkin teemat kuin sukupuoli, ja syrjäytymiseen, eri ihmisryhmien arvostukseen ja stereotyyppeihin liittyvät kysymykset linkittyvät sukupuoleen. Esimerkiksi naisten asema voi olla yhteiskunnassa yleisesti ottaen hyvä, mutta jotkut naiset kärsivät moninkertaisesta stigmasta tai asenteista. Esimerkiksi kehitysvammainen nainen tai ulkomaalainen seksityöntekijä voivat kokea sellaistakin sukupuoleen liityvää painolastia, jota muuten ei kulttuurissamme sukupuolistereotyyppeihin enää liitetä.

Ja jonkinlaisena vastuuvapauslausekkeena on varmastikin hyvä huomauttaa, että feminismin käsittely yllä ei tietenkään tarkoita sitä, että en pitäisi tärkeinä muita sukupuolikysymyksiä, jotka eivät mahdu tässä käyttämääni feminismin rajaukseen. Pidän tärkeänä yhteiskunnallisen tasa-arvon edistämistä sukupuolista riippumatta.

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Naisten tasa-arvo-ongelmat ovat kyllä nähdäkseni osin sellaisia, joista naiset ihan itse eivät halua päästä eroon. Esimerkiksi tuo "seksuaalisesti aktiivinen nainen" on seurausta naisten yleisesti vaalimasta kohtuullisen kielteisestä asenteesta seksiin jossa kumppanitarjotin on laaja. Ns. masokistinaista suurempana tabuna voidaan pitää myöskin sadistinaista. Naisia opetetaan jo treenaamaan ja kamppailemaan, käymään armeijaakin, mutta partnerin läimäyttäminen on naiselle edelleen tabu antavana osapuolena. Siitä ei puhuta yhteiskunnallisella tasolla mitään, vaikka alistumisfantasioita jo ruokitaan melko aktiivisesti joka puolelta.

Naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä on lievässä muodossaan vaikea kitkeä sen takia, että aina lentoaseman odotusaulassakin joku ukko saa päähänsä huudella tyttöjen perään jotain näsäviisasta. Käytännössä pitäisi ehkä olla laki, jonka mukaan vartijat ja viranomaiset voisivat keskeyttää ihmisten huutelun toisilleen silloin, kun se vaikuttaa turhan lipevältä. Seurauksena voisi olla esim. huutelijan taluttaminen 500 metrin päähän tapahtumapaikasta ja ohjeet mihin saa sen jälkeen liikkua ja missä ajassa.


-deebsyli

Heikki Kolehmainen kirjoitti...

Mielestäni on hieman kyseenalaista ilmoittautua kummankaan sukupuolen ensisijaiseksi puolestapuhu-jaksi, vaan voisi vain olla tasa-arvon ja jokaisen itsemääräämisoikeuden toteutumisen kannalla. Tämä riittäisikin, jos valtakulttuuri ei olisi ollut miehistä jo vuosituhansien ajan ja on monelta osin ja laajalti edel-leen. Mutta varteen otettavat tahot mm. maailmankuulu antropologi Helen Fisher on vastannut The Edge-lehden vuosikysymykseen 2013 "What should we be worried about?" yksikantaan "Men", koska miesten, jotka epäilemättä ovat arvoiltaan hieman erilaisia kuin sinä ja minä, usko itseensä ja mahdollisuuksiinsa, varsinkin sosiaalisen asteikon alapäässä, alkaa olla olematon ja johtaa kunniakäsitteen rehabilitointiin, nais- ja muukalaisvihaan sekä järjestäytymiseen hyvin vaarallisten aatteiden taakse, kuten olemme saa-neet nähdä ympäri Eurooppaa.

Liberaaleilla on taipumus viitata tällaisiin ongelmiin kintaalla, ikään kuin ko. miesihmisryhmän epätoivo ja eksyksissä olo olisi jotenkin vähäarvoisempaa, koska pelätään saavutettujen edistysaskelten menettä-mistä, joka nyt siis vastareaktiona on tapahtumassa. Itse haluaisin seksuaalisemman maailman, jossa seksi olisi jotain, jolla ei olisi (juuri) mitään tekemistä lojaliteetin ja uskollisuuden osoittamisen kanssa, vaan se olisi lähes selänhierontaa tai halaamista vastaava mielihyvän ja läheisyyden osoituksen keino eli se eriytyisi pariskuntien (homo tai hetero) monopolista kaikin puolin vapaampaan ja kokeellisempaan suuntaan, mutta tästä kommentista tulee kirja, jos alan tässä puhua evoluutiosta, Dunbarin luvusta (150) ja sen suhteesta ydinperheeseen ja asuntopolitiikkaan, metsästäjä-keräilijäyhteisöjen työnjaosta ja ää-rimmäisestä tasa-arvosta, naisyhteisöistä, isyyden häivytyksestä jne.

Uskon, että ymmärrät pointin eli ei ketään vastaan, vaan eri tavalla, molempien sukupuolten biologia – ei niinkään kulttuuri – huomioiden.

Anonyymi kirjoitti...

Heikki: seksuaalisuus on liian säänneltyä ja stereotypisoitunutta. Seksuaalisuudella pyritään ostamaan paljon muutakin, ja se liitetään kaikkeen muuhun. Masennustakin kohta varmaan ruvetaan mittaamaan saannin perusteella.

Mun mielestä käytäntöjä pitäisi jo yläasteelta alkaen muuttaa. Koulukaveri on myös seksikaveri kampanjan tms. kautta. Loppujen lopuksi koko yhteiskunnan pyöriminen modernissa kontekstissa vaatii seksuaalista öljyämistä. Ei muuten ketään kiinnosta enää mikään ja lopulta koko sivistyspohja menetetään. Pienten eliittipiirien sisäinen kiima ja ylemmyydentunne ei ylläpidä kehitystä, saati maailmanrauhaa. Jos jotakin ihmistä ei voida seksuaalisella tasolla arvostamaan niin yhtä hyvin hänelle voisi tarjota viikottain eutanasiaa.

-deebsyli

Heikki Kolehmainen kirjoitti...

Entä globaalikiima, jossa oksitosiinivyöry muuttaa meitä altruistisemmiksi ja välittävämmiksi? :-D Amerikkalaistieteilijä toki mainitsee seksin 15min puheensa alussa, mutta puhuu lopussa häveliäästi vain halailusta, joka ilmeisesti jonkin aikaa pitää turhautumisen loitolla. http://www.ted.com/talks/paul_zak_trust_morality_and_oxytocin?language=en

Tommi Paalanen kirjoitti...

Heikki, kannatan ilman muuta egalitaristista yhteiskunnallista ajattelua. Tässä tekstissä itse valittuna tehtävänantona oli tutkia, miten ajatteluni kytkeytyy feminismiin ja myös, mitä olen ajattelussani velkaa feminismille.

Feminismiä ei voi sivuuttaa sukupuolten tasa-arvosta keskusyeltaessa, koska koko tasa-arvokeskustelu rakentuu feministisen rakenne- ja valtakritiikin päälle. Toki se on myös kasvanut femi ismistä ulos esimerkiksi miesliikkeen alkaessa tutkia miesten kohtaamia rakenteellisia ongelmia muuten kuin ns. kriittisen miestutkimuksen näkökulmasta.

Ymmärrän ja hyväksyn pointtisi biologian huomioimisesta. Katson kuitenkin, että kokonaiskuvaan sukupuolisuudesta tarvitaan myös kulttuuriset ja sosiaaliset ulottuuudet sekä queer-näkökulma, joka kyseenalaistaa konventionaalisia kösityksiä koko diskurssista.

Anonyymi kirjoitti...

"Heikki: Entä globaalikiima, jossa oksitosiinivyöry muuttaa meitä altruistisemmiksi ja välittävämmiksi?"

Ihmisten toisiansa kohtaan kokema viha ja vimma ei ole juurikaan
yleisen tarkastelun kohteena valtamedioissa. Jos turhista ihanteista ja lukuisista päästäisiin niin intressit ihmisten välillä pääsisivät tasoittumaan ehkä jopa sen verran, että saataisiin kasaan kollektiivinen välittämisentila, mikä laskisi seksuaalisuuden kynnystä. Toki olisi yleisesti tärkeää, että ihmiset tykkäisivät toisistaan sielutason kautta. Ja ainahan siinä jossain onnistutaankin.

Ennen kuin seksuaalisuuden kynnystä voi laskea pitäisi kuitenkin keksiä, miten seksuaalisuuden taso ja arvokkuus säilyy tai jopa nousee entisestään seksuaalisuuden tullessa lähemmäs elämän keskiötä. Tämä on asia, joka vaatii paljon huomiota. Itse haluaisin lopettaa planeetallamme muhivan ns. panokulttuurin, jossa miehet hurskaina saalistavat päästäkseen kummulle työstämään samalla kun naiset kyselevät itseltään ahkerasti haluavatko he tätä miestä vai eivät. Tällainen seksuaalisuuden malli, jossa rengastetaan toisia voisi elää yhtenä monista, mutta ainoana, maailmanlaajuisena ja kiihtyvänä se näyttäisi luovan veristä kilpailua ja elintasokuiluja, kaatavan jopa kokonaisia sivistysyhteiskuntia.

Käytännössä monet asiat olisi korjattavissa osittain P-Korea tyyppisellä suljetulla yhteiskuntamallilla, jolloin nykyisen kulttuurimme ja alitajunnan köpömpiä ideaaleja voitaisiin jättää vähemmälle huomiolle, kun kehitellään uusia näkymiä ja ihanteita, sekä haetaan kollektiivisia tietoisuudentasoja. Mutta en toki tarkoita, että pitäisi ruveta ihmisiä tappamaan aiheettomasti jne., mutta kuitenkin suljetuissa valtioissa on omat hyvät puolensa.


-deebsyli

Tommi Paalanen kirjoitti...

Deeby, vastauksia progressiivisen heteroseksuaalikulttuurin luomiseen voisivat olla seksipositiiviset yhteisöt, avoimet suhteet, ars erotican kultivoiminen...

Yksi este voitettavaksi on sukupuolitautien riski, joka yhä varjostaa vapaata seksuaalikulttuuria - ainakin ihmisten asenteissa. Faktuaalisesti tautiriski on voitettavissa oleva este, mutta asenteiden tasolla "saastuminen" on suuri psykologinen riippakivi. Hyvät rokotteet muuttaisivat tämän kertaheitolla samaan tapaan kuin e-pillerit tekivät raskauden pelon ostalta.

Toisena hankalana esteenä on mahdollisesti biologia. Jos todella on niin kuin vaikuttaisi, että naisten seksuaalinen halu ennestään tuntemattomia henkilöitä kohtaan on kovin valikoivaa ja epäröivää, niin ns. vapaan ja runsaan seksuaalisuuden yhteisöjen luominen voi olla vaikeaa. Pienissä yksiköissä tämä toimii jo, mutta isommassa mittakaavassa esteeksi näyttäisi ainakin naisilla tulevan tarve tuntea kumppanit melko hyvin etukäteen.

Homomiesten avoimet seksuaaliset yhteisöt näyttäytyvät yhtenä mallina, miten voisi toimia, mutta toisaalta ne myös alleviivaavat toiminnan vahvaa sukupuolittumista.

Anonyymi kirjoitti...

"Yksi este voitettavaksi on sukupuolitautien riski, joka yhä varjostaa vapaata seksuaalikulttuuria - ainakin ihmisten asenteissa."

Joo-o, sanoinkin että panemiseen perustuva seksi-ideologia on kyllä jo aikansa elänyt. Seksi kun voi olla paljon muutakin, kuten henkistä, koskettelua, roolipelejä, valtakuria ym. Panemiseen liittyy omanlaisiaan riskejä, eikä se siten sovellu ihan noinvain tapahtuvaksi.

Otetaan esimerkki: lähdet viikonloppumatkalle ja olet lentoaseman lähtöaulassa, odotushallin penkillä. Ventovieras nainen istuu viereen ja kysyy minne olet menossa ja voiko sinua pitää kädestä kiinni. Sitten hän ottaa kätesi käteen ja jutustelette kaikenlaista, kunnes tienne erkanevat. Molemmille jää positiivinen ja seksuaalinen fiilis ilman psykologisia ongelmia. Kysymys onkin pitkälti siitä missä kontekstissa kaikki tapahtuu.

Tantra yleisesti tunnetaan siitä, että se ei pyri nopeaan orgasmiin ja kiihkoon, vaan seksuaalisuuden annetaan elää ja kantaa. Mutta nykymallissa ilmapiiri on niin kiristynyt, että kaikki ovat valmistautuneet nopeaan ja miltei tunteettomaan suoritukseen, kun näytön aika tulee.

"Toisena hankalana esteenä on mahdollisesti biologia. Jos todella on niin kuin vaikuttaisi, että naisten seksuaalinen halu ennestään tuntemattomia henkilöitä kohtaan on kovin valikoivaa ja epäröivää, niin ns. vapaan ja runsaan seksuaalisuuden yhteisöjen luominen voi olla vaikeaa."

No, mehän elämme tietämättämme jo suljetussa järjestelmässä, jossa miellämme asioita valmiiden kaavioiden mukaan. Emme kuitenkaan sitä huomaa, koska tilanteemme on jokseenkin demokratisoitu ja koemme jo olevamme suhteellisen pätevän tiedon, sekä oman vapautemme varassa.

Naisen seksuaalisuuden ulottuvuuksista voin sanoa tietäväni melko paljon.
Siinä voi hahmottaa kaksi "mieltä", toinen on se mitä kutsut biologiaksi ja tämä mielenpuolisko helposti viekin kontrollin käytännön reaalielämässä. Nainen kuitenkin hakee alitajuisesti toisenlaista ulottuvuutta ja toivoo saavansa olemisen, toiminnan ja luovuuden vapauksia itselleen, siinä kun on kyse myös naisten oikeuksista ja tasa-arvosta. Loppujen lopuksi naisen älykkyys ja sielunkehityksellinen taso ratkaisee sen kykeneekö nainen (fenomenologisesti) hahmottamaan riittävästi voidakseen ottaa korkeamman moodinsa käyttöön, sekä kukistamaan keinotekoiset häviämisen tunteensa riittävän pitkälle. Vaikka ei onnistuisikaan, yleisesti naiselle on seikkailu päästä purjehtimaan erilaisten perspektiivien välillä.

Mutta spiritualistisena ihmisenä ei tuota mainitsemaasi luonnonjärjestystä ole kuitenkaan vaikea ymmärtää. Käytännössä me olemme kaikki spiritualisteja tai maallikoita. Niitä ei voi kovinkaan paljon yhdistää toisiinsa, koska maallikko on kuitenkin aina materialisti. Maallisessa elämässä naisen kuuluu olla velmu ja hankala ja miehen sofistikoituneen yksinkertainen alfauros. Kaikki naisen kehittymiset uusille tasoille liittyvät henkisen ja korkeamman maailmanjärjestyksen rakentamiseen, eivätkä siksi ole helppoja tai mauttomasti toteuttavissa.


-deebsyli

Heikki Kolehmainen kirjoitti...

Tommi olen yllättynyt, että viittaat naisten epäröivään seksuaaliseen HALUUN tuntemattomia kohtaan, koska Meredith Chivers http://www.queensu.ca/psychology/People/Faculty/Meredith-Chivers.html on saanut kokeissaan juuri päinvastaisia tuloksia naisen biologisesta seksuaalisesta kiihottumisesta eli ve-renvirtaus lisääntyy enemmän vieraan kuin tutun kohdalla ja nainen on myös taipuvaisempi pettämään ovulaation aikana ja nämä samat taipumukset löytyvät eläinsukulaisiltamme.

Toiseen asiaa: Saattaisi olla, että naisyhteisöt, joissa miehet vain "vierailisivat", olisivat terveempi perusta yhteiskunnan "perusyksikkönä" kuin parisuhde ja ydinperhe, mutta naiset osaavat (samoin kuin naa-rasapinat) osaavat olla tappavan julmia puolustaessaan sekä paritteluoikeuttaan että jälkeläisiään, mutta tuskin silti ylittäisivät sitä, mihin hirveyksiin mies on yltänyt. :-) Ja tietenkin naisilla tulisi olla todellinen yh-teiskunnallinen valta, jotta naisyhteisön käsitteellä olisi todellista merkitystä. Epävarmuuden vallitessa pi-dänkin parempana vain tavoitella, jos ei väkisin mahdollisimman monimuotoista, niin ainakin sitä, että monimuotoisten seksuaalisuus ja perhe/kommuunikäytännöille olisi puitteet tarvittaessa toteutua eli asuntokantaan saataisi suuria kommuuniasuntoja jopa kymmenille henkilöille ja, että byrokratia ja sopi-musmenettelyt taipuisivat tällaisiin tilanteisiin.

Väittäisin, että siinä olisi onnellisemman yhteisöllisyyden siemen. Ja mitä biologiaan ja evoluutioon tulee, niin biologiset ja antropologiset TODISTEET viittaavat siihen, että olemme häpeilemättömän yltiöseksuaalinen laji, jonka molemmat sukupuolet ovat äärettömän ja lähes keskeytyksettömän jatkuvan himokkaita.

Heikki Kolehmainen kirjoitti...

Tommi "Seksualistina" sinun tulisi mielestäni antaa enemmän painoarvoa heteroseksille ja sen lukkiutuneille arvovalinnoille esim. avioliitossa, koska oman seksuaalisuuden ymmärtäminen auttaa ymmärtämään myös muita ja erilaisuutta. Samalla siirtäessäsi painopistettä toki myös vastustus kasvaisi, koska et olisikaan enään vain vastaanottavaisen erityisporukan trendikäs äänitorvi, vaan kyseenalaistaessasi valtaväestön arvoja ja tapoja muuttusit välittömästi poliittiseksi toimijaksi, mutta sellaiseksi, jolla on auktoriteettiä sanoa. Olet varmaan huomannut, että seksitohtorit yleensä saavat puutteessa elävän hölmön leiman hyvin herkästi, mutta sinulla saattaisi olla akteemisena tutkijana olla paremmat vaikutusmahdollisuudet.

Anonyymi kirjoitti...

Heikki:"Ja tietenkin naisilla tulisi olla todellinen yh-teiskunnallinen valta, jotta naisyhteisön käsitteellä olisi todellista merkitystä"

Monet yhteiskunnalliset ongelmat ja käytännöt ovat valtaperusteisia.
Sukupuolisuhteissa saatetaan tarvita tietyllä tavalla myöskin valtaa toisen yli. Osa sukupuolisuhteista ei voi syntyä, mikäli valtajakauman parnereiden välillä pitää olla kohtuullisen tasalähtöistä (taisteluparit), kuten nykyisin. Syrjäytyneet miehet ovat laajasti alivaltaisia ja ad hominen-tyyppisin perustein ajettu seksuaalielämän ulkopuolelle.

Ujoilla ja kompleksisilla miehillä vaikuttaisi olevan liian korkea itsemääräämisoikeuden taso suhteessa heidän seksuaaliseen valtaansa siinä missä kauniit naiset tarvitsevat korkeaa itsemääräämisoikeutta oikeudesta arvoonsa.
Häveliäisyyden ja tasalähtöisyyden pakottava normi tulee tässäkin vastaan, vaikka arvoerot edellämainittujen henkilöiden välillä ymmärretään yleisestikin.

Vaikkapa lievää pahoinpitelyä käsittelevä laki saattaa olla tarpeeton mm. siinä tilanteessa, kun ysiluokan tyttö/tytöt haluaa esim. kytkeä hintelän pojan käsiraudoilla pulpettiin oppitunnin ajaksi, mutta eivät ole oikeutettu tekemään sitä, mikä osaltaan muiden rajoitteiden kanssa saattaa torpata kyseisen tytön/tyttöjen ja pojan välillä olevan seksuaalisen suhteen kehitystä. Käytännön tasolla vallan pitäisi todennäköisesti olla tässä kuitenkin tyttöjen puolella, mutta nyky-yhteiskunta näkee parempana, että nämä tytöt päätyvät juoksemaan alfauroiden perässä, lähtee häiriköimään illalla uimarannoille yms. taisteluparia hakemaan.

Naisiin on siis vaikea vaikuttaa ja naisten seksuaalinen valaistuminen on korkean tason tavoite, johon pääseminen on todennäköisesti biologian avulla estetty kaikilta ennenaikaisesti.


-deebsyli

Heikki Kolehmainen kirjoitti...

Deepsyli, hieman vaikea seurata ajatuksen jouksuasi, mutta koitetaan:

Miksi muka voi syntyä seksisuhteita ilman valta-asetelmaa? Mielestäni kaikkien seksuaalisuhteiden pitää perustua vapaaehtosuuteen eikä valta-asetelmilla pitäisi ola osaa eikä arpaa asian kanssa, vaan seksuaalisella halulla ja himolla ja kuten totesin, siitä ei Homo sapiensilla ole puutetta kummankaan sukupuolen osalta. Mutta kulttuuri on kyllä yrittänyt vusoituhansia typistää naisen halun hyvin valikoivaksi ja toisaalta heikoksi, mutta tämä on monogamiakulttuurin "papiston" moraaliohje, jolle ei löydy vastinetta biologiasta. Monimuotoisen seksuaalisuuden oloissa todennäköisesti useammat löytävät "ekologisen" seksilokeronsa kuin nyt.

Kellään ei ole LIIAN korkea itsemäärämisoikeus. Tarkista lääkityksesi.

Ei pakottaminen ja raiskaaminen ole pikkutyttöjen tekemänä yhtään vähemmän tuomittavaa kuin miesjoukon tekemänä.

Biologia ei estä naisten vapautumista, vaan vuosituhantinen miehinen valtakulttuuri, joka haluaa typsitää naisen himon sopiviksi katsomiinsa rajoihin.

Että haloo...

Anonyymi kirjoitti...

"Miksi muka voi syntyä seksisuhteita ilman valta-asetelmaa? "

Yleisesti seksisuhteet syntyvät tasavertaisten valta-asetelmien välille. Ongelma on se, että niitä ei synny epätasa-arvoisten valta-asetelmien välille, mikä aiheuttaa syrjäytymistä.

"Mielestäni kaikkien seksuaalisuhteiden pitää perustua vapaaehtosuuteen eikä valta-asetelmilla pitäisi ola osaa eikä arpaa asian kanssa, vaan seksuaalisella halulla ja himolla ja kuten totesin, siitä ei Homo sapiensilla ole puutetta kummankaan"

Itse olen raskaasti eri kannalla. Valta on oleellinen aspekti elävässä universumissa. En lähtisi itse kampanjoimaan valtaa vastaan, kuten en kampanjoi vapaan (vastuuttoman) maahanmuuton tai kasvissyönninkään puolesta.

"Kellään ei ole LIIAN korkea itsemäärämisoikeus. Tarkista lääkityksesi."

En ole itsemääräämisoikeutta vastaan. Mutta sen ei tule olla samanlainen kaikilla. Kannatan esimerkiksi perustuloa, jolloin ihminen voi valita haluaako hän rahoittaa ympäröivää yhteiskuntaa vai ei. Itsemääräämisoikeuden kansantajuisestikin määrittää henkilön asema. On pahempi juttu työntää luvattomasti sormet kauniin naisen jalkoväliin, kuin saada häneltä yllättäen sormet omaan jalkoväliin. Uskon, että suuri osa suomalaisista on kanssani samalla kannalla.

"Biologia ei estä naisten vapautumista, vaan vuosituhantinen miehinen valtakulttuuri, joka haluaa typsitää naisen himon sopiviksi katsomiinsa rajoihin."

En usko teoriaasi. Naisen vapautuminen on pitkälti kiinni siitä, miten hän saa toimia omana itsenään. Miehinen valtakulttuuri on toki ongelmallinen, koska se näkee naiset heikompana sukupuolena.


-deebsyli

Heikki Kolehmainen kirjoitti...

Valitan, mutta olet läpeensä ympäröivän kulttuurin tuote etkä siksi kovin kiinnostava. Varmasti valtaosa suomalaisista on kanssasi samaa mieltä ja juuri siinä se pulma. Kiitos & kuulemiin.

Anonyymi kirjoitti...


Syyllistyit kommentillasi valtatekniseen henksieen raiskaukseen. Valtaa ei voida siirtää pois universumista, vaan sen kanssa on elettävä.

Valta on loppujen lopuksi hyödyllistä. Se antaa asioille merkityksen ja korostaa ihmisten henkilökohtaisia ominaisuuksia. Ilman valtaa maailma olisi kuin pannukakku ja ilman evoluutiota. Mekin olemme nyt saavuttaneet vastakkaiset ääripäät. Seksuaalisuus tulee olemaan aina erityinen vallan pelikenttä, joten ainoa järkevä tapa on saada se toimimaan kaikkia hyödyntävästi.


-deebsyli

Tommi Paalanen kirjoitti...

Heikki, viittaan haluun juuri siksi, että halu on biologis-sosiaalinen ilmiö. Kiihottuminen, johon Chivers tutkimuksensa suuntaa, ei kerro vielä mitään halun toteutumisesta. Vaginapletysmografiatutkimuksissa on todettu naisten kiihottumisen olevan yhtä helppoa kuin miestenkin; lisäksi naiset kiihottuvat kaikenlaisesta seksuaalisesta kuvastosta, miehet vain seksuaalista suuntautumistaan vastaavasta. Naisilla on kuitenkin selkeä viive fyysisestä kiihottumisesta kiihottumisen tunnistamiseen. Tämän selitykseksi on esitetty evolutiivista mallia sitä, että naisille on edullista epäröidä seksikumppanin valinnassa ja tehdä valinta hitaammin.

Seksuaalisen halun biologis-sosiaalisissa rakennemalleissa olennaisina elementteinä ovat halua ja toimintaa edistävät ja estävät tekijät. Jos suhde kiihottumisesta haluun on suoraviivainen, jää estäville tekijöille vähemmän tilaa katkaista eteneminen. Naisilla on tämän tulkinnan mukaan rakenteellinen tekijä, joka mahdollistaa estävien tekijöiden astumisen tilanteeseen paljon miehiä helpommin.

Tämä selittää sosiologiset havainnot siitä, että naiset suostuvat tuntemattoman ihmisen kanssa seksiin hyvin harvoin (jos pelissä ei ole rahaa tms.), kun taas miehet suostuvat lähes aina. Jotakin kulttuurista ohjausta asetelmaan toki liittynee, mutta nykyisin länsimaissa saadut samansuuntaiset tulokset kertovat, että kulttuurinen ohjaus on ilmeisesti aika ohutta, sillä esimerkiksi nykyään Pohjoismaissa naisen ei tarvitse pelätä sosiaalisia seurauksia suostumisesta satunnaiseen seksisuhteeseen.

Anonyymi kirjoitti...

Naisillehan on pohjoismaissa jopa ihan omat sanktionsa, jotka piiloutuvat mm. monimerkityksiseen käsitteeseen "naisen oikeudet" - ja se valitettavasti ajaa naiset laskelmoimaan seksiä jakamisen arvosidonnaisuusnäkökulmista, jolloinka kyse ei ole aina naisen omista oikeuksista, vaan myöskin eliitti/sisarkunnan arvostuksista. Siten on myöskin tyypillistä, että naiset huolehtivat toistensa tekemisistä seksuaalisuuden pelikentällä ja että kaikki noudattavat yhteistä arvomallia, eikä kovin moniin tarjolla oleviin sinällään neutraaleihin seksikuvioihin oikein voida lähteä mukaan hyvillä mielin ja ilman kranaatinsirpaleita.

Naisen syttyminen ei välttämättä ole hitaampaa, mutta se tarvitsee yleensä aivokemiallisen eroottisen sysäyksen. Esimerkiksi jos mies mainitsee sanallakin kuuntelevansa tytön kanssa samoja bändejä tai tuntevansa niiden biisejä voi nainen nopeasti kostua ja ehdottaa samantien lähempääkin tuttavuutta. Naisen seksuaalista kiihottumista tai kiinnostumista miehistä voitaisiin todennäköisesti nopeuttaa antamalla tietynlaista naisille sopivaa seksuaalikasvatusta, mitä ei nykymaailmassa liene ole edes kehitetty. Jossakin mielessä naisten valtaa tulisi myöskin lisätä, jossakin vähentää siten, että aloitteenteko esim. helpottuisi heidän taholtaan ja heillä olisi enemmän auktoriteettia kävellä miesten tykö.


-deebsyli

Anonyymi kirjoitti...

Väkivaltaisessa maailmassa jossa kehitys, koulutus ja elämän kaari on lyhyt naisen asema on lähes poikkeuksetta ollut heikko. Se maailma väijyy koko ajan nurkan takana ja monet tekijät voivat johtaa sellaisen maailman järjestyksen paalaamiseen. Ihailtavaa on toisaalta kuinka sellaisessakin kaaoksessa ja jatkuvassa pelonilmapiirissä on pyritty luomaan sääntöjä sekä ohjeita jotka suojelevat ihmisiä, etenkin niitä jotka ovat heikomassa asemassa sellaisen ajan henkeen nähden. Feminismi on mahdollista koska sille on tarjottu mahdollisuus ja uskon, että se väistyy näkyvästi taas patriarkalliseksi siveyden valvomiseksi kun sivistyksen helmet käyttäytyvät kuin eläimet. Tai heille tarjotaan mahdollisuus käyttäytyä kuin eläimet.

Draugo kirjoitti...

Vasta-argumentit epäkohtien "feministisyydelle":

naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan ja häirinnän vähentäminen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä
Miksi vain naisiin kohdistuvan väkivallan? Väkivaltaa kohdistuu miehiin globaalisti enemmän ja parisuhdeväkivaltaa yhtä paljon kuin naisiin. Lisäksi statistisesti naiset ovat useammin parisuhdeväkivallassa hyökkäävä osapuoli ja lesbopareissa parisuhdeväkivaltaa esiintyy eniten.

äitiyteen liittyvien yhteiskunnallisten kustannusten jako tasapuolisesti
Miksi äitiyteen? Miksei vanhemmuuteen?

seksuaalisen itsemäärämisoikeuden edistäminen erityisesti muista ihmisistä riippuvaisilla ryhmillä kuten vammaiset, nuoret, vanhukset (paradoksaalisesti näiden ryhmien itsemääräämisoikeutta rajoitetaan myös ns. konservatiivifeministisillä suojeluargumenteilla)
Naisilla on jo nyt huomattavasti enemmän seksuaalista itsemääräämisoikeutta kuin miehillä.

Miehillä ei ole mahdollisuutta hallita omaa vanhemmuuttaan. Jos nainen tulee vahingossa raskaaksi, hän voi suorittaa abortin tai antaa lapsen adoptoitavaksi. Jos miehen kannalta kyseessä on vahinko niin hänelle todetaan "olisit pitänyt hoisuissasi" ja vanhemmuus pakotetaan hänelle äidin päätöksen mukaan. Miehet tarvitsevat vastuuabortin jotta itsemääräämiseen saataisiin edes jonkinlainen tasapuolisuus.

seksityöntekijöiden seksuaalioikeuksien edistäminen
Jos tässä keskitytään sekä nais- että mies seksityöntekijöiden oikeuksiin niin hyvä, mutta mikä siitä silloin tekee "feminismiä" egalitarianismin sijaan?

maahanmuuttajanaisten seksuaalioikeuksien edistäminen
Eikö maahanmuuttajamiehillä ole seksuaalioikeuksia?

sterotyyppien purkaminen naisten seksuaalisuuden kohdalla, esimerkiksi pornoa katsovat naiset, masokistinaiset, transnaiset, seksuaalisesti hyvin aktiiviset naiset jne.
Miehillä on aivan samanlaisia stereotypioita joita täytyisi myös purkaa. Myös muissa medioissa miehiin kohdistuu saman verran ja ehkä jopa enemmän haitallisia stereotypioita kuin naisiin, mutta nämä eivät jostain syystä ole ongelma.