29.12.2012

Sadomasokismi EI ole väkivaltaa


Toimittaja Jarkko Sipilä on Elinkautinen-blogissaan kovasti huolissaan "törkeän väkivaltapornon" myymisestä seksiliikkeissä. Valitettavasti ansioitunut rikostoimittaja ei ymmärrä asiasta paljoakaan. Hänen puolustuksekseen on todettava, että ei ymmärrä keskiverto oikeusoppinut tai lainsäätäjäkään... 

Sipilä väittää, että sadomasokistisessa pornossa esiintyvät piiskaus, steariini, pyykkipojat tai fistaus olisivat väkivaltaa. Hänen mielipiteensä perustuu pelkästään henkilökohtaiseen inhoreaktioon ja tietämättömyyteen. 

Mainitut aktit (ja muut Sipilän blogissaan mainitsemat aktit) ovat sadomasokistisen osakulttuurin perusjuttuja. Kun ne toteutetaan oikein, ne eivät ole vahingollisia vaan tuottavat tekijöilleen nautintoa, vapautumisen tunnetta ja toivottua rajojen ylittämistä. Kun toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja suostumukseen, siinä ei ole mitään eettisesti arveluttavaa. Tämä pätee kaikkeen seksiin sen rajuudesta riippumatta.

Sipilä kutsuu sm-seksivideon sanallista kuvausta "ylitörkeäksi". Tämä kommentti paljastaa Sipilän oman position. Hän järkyttyy siitä, miltä sadomasokistinen toiminta näyttää tai vaikuttaa kokemattomalle sivustakatsojalle. Seuraavaksi hän vetoaa lainsäädääntöön ja käsityksiinsä siitä, että väkivaltaporno voisi aiheuttaa seksuaalirikoksia.

Mikään tieteellinen tutkimus ei ole todistanut pitävästi, että väkivaltaa sisältävät mediat toimisivat väkivaltaisen toiminnan aiheuttajina. Sen sijaan väkivaltatilastojen tarkastelu pitkällä aikavälillä kertoo siitä, että väkivaltaa sisältävien medioiden kulutuksen lisääntyminen korreloi väkivallan vähenemisen kanssa länsimaissa. 

Tämä ei vielä todista sitä, etteikö väkivaltainen media voisi joissakin tapauksissa toimia tekojen kimmokkeena, mutta yleisesti voitaneen todeta, että keskivertokuluttaja ei mene tappamaan tai pahoinpitelemään ketään luettuaan väkivaltakirjailija Sipilän rikosromaaneja. Keskiverto sadomasokismin harjoittaja ei myöskään mene piiskaamaan ketään vastoin tämän tahtoa katsottuaan sm-pornovideoita. Ihmiset eivät ole behavioristisia robotteja.

Kauhistelu ei saa koskaan olla lainkäytön tai eettisen arvioinnin perustana. Sadomasokistisen pornon tuomitseminen siksi, että se näyttää tai tuntuu rajulta on sama asia kuin vapaaottelun tuomitseminen siksi, että se näyttää tai tuntuu rajulta. Todellisuudessa vapaaotteluissa ja urheilussa ylipäätään syntyy enemmän vahinkoa kuin sadomasokistisessa seksissä. Miksi Sipilä ei ole huolestunut urheilun "ylitörkeästä" rajuudesta?

Väkivaltapornon levittämisen kieltäminen laissa on tyypillistä epämääräistä seksuaalirikoslainsäädäntöä. Kun lainsäätäjällä ei oikein ole ollut selkeää käsitystä aiheesta, kielletään vähän jotakin sinnepäin. Myös hallituksen esitys kyseisestä laista on solmussa kieltämisen perusteiden kanssa (kts. Lakiblogin juttu aiheesta).

Kerrataan: Suostumukseen perustuva rajukin fyysinen kuritus (niin urheilussa kuin seksissäkin) on eettisesti aivan sallittua. Aktin videointi ei muuta asiaa mitenkään.


18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Mikään tieteellinen tutkimus ei ole todistanut pitävästi, että väkivaltaa sisältävät mediat toimisivat väkivaltaisen toiminnan aiheuttajina. Sen sijaan väkivaltatilastojen tarkastelu pitkällä aikavälillä kertoo siitä, että väkivaltaa sisältävien medioiden kulutuksen lisääntyminen korreloi väkivallan vähenemisen kanssa länsimaissa."

Tämä on väärinkäsitys ja urbaani legenda. Suosittelisin että luet kirjan: Stop Teaching Our Kids to Kill : A Call to Action Against TV, Movie and Video Game Violence
author Dave Grossman

Tai: On Killing, Section VIII Killing in America: What Are We Doing to Our Childre?
author Dave Grossman

Toisaalta tämä on suhteellisen irrelevanttia koska SM-porno on yleensä vähemmän väkivaltaista kuin tavalliset toiminta elokuvat.
Kuinka usein SM-pornossa hahmo kuolee tai vammautuu pysyvästi?

Tommi Paalanen kirjoitti...

Grossmanilla ei ole väestötason dataa väitteidensä tueksi. Videopelejä ja väkivaltaa käsitelleet metatutkimukset ovat osoittaneet väkivaltaisten videopelien vaikutuksen olevan joko merkityksetön tai lähes merkityksetön henkilön väkivaltaisen käytöksen selittäjänä verrattuna muihin väkivaltaisuuteen vaikuttaviin tekijöihin.

Wikipedian artikkeli aiheesta listaa kaikki tärkeimmät lähteet: http://en.wikipedia.org/wiki/Video_game_controversy

http://en.wikipedia.org/wiki/Video_game_controversy

Anonyymi kirjoitti...

"Grossmanilla ei ole väestötason dataa väitteidensä tueksi."
Itse asiassa on.
No jos et viitsi sivistää itseäsi aiheen suhteen niin ei sitten.



Tommi Paalanen kirjoitti...

Anonyymi, uudemmat metatutkimukset ovat kumonneet Grossmanin näkemykset (Ferguson 2010; Sherry 2007, 2001; Freedman 2001, Unsworth et al. 2007; von Salisch et al. 2011). Alla linkki Freedmanin konferenssipaperiin vuodelta 2001.

Lisäksi Yhdysvalloissa väkivaltaisten pelien myynti on lisääntynyt 10 vuodessa huimasti, mutta väkivaltarikokset ovat vähentyneet. Jos peliväkivallan ja muun mediaväkivallan pitäisi lisätä väkivaltaista käytöstä, väestötason tilastojen pitäisi ainakin teoriassa näyttää juuri päinvastaisilta kuin ne näyttävät. Kansainvälinen vertailu osoittaa, että aivan muut tekijät kuin pelit tai media selittävät väkivaltarikosten määrää (köyhyys, tuloerot, sosiaalinen tausta, aseiden saatavuus jne.).

Tieteellisessä mielessä koko keskustelu on vielä kesken, eikä täysimääräistä ymmärrystä suurten kulttuuristen muutosten vaikutuksista ole kellään.

Jos sinulla on asiasta parempaa tietoa, valista ihmeessä minua ja tätä lukevia.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Freedman: http://culturalpolicy.uchicago.edu/papers/2001-video-games/freedman.html

Jenti kirjoitti...

Anonyymi,

Grossmanin mutu-teesi on tosiaankin pitkälti kumottu myöhemmin. Tuoreempi tutkimus (joka tosin keskittyy lähinnä videopelien oletettuihin haittoihin) on keskenään kiistelevää, tyyliin "lasi punaviiniä per ilta on hyväksi/pahaksi".

Korrelaatioita on olemassa, mutta selittäviä etiologisia tekijöitä ei ole kunnolla tutkittu, joten suuntaa ei voida määrittää. Eli ei voida sanoa varmuudella, ruokkiiko fantasiamateriaali tiettyjen valmiiksi tasapainottomien yksilöiden käytöstä lisää (tukevaa dataa on, mutta pienistä otoksista) vai toimiiko sellainen materiaali osalle tosiasiassa hillitsevänä tekijänä (tukevaa dataa on vielä enemmän).

Suhteellisen varmaa kuitenkin, hyvin laajan datan mukaan, on, että enemmistön käyttäjistä kohdalla haitallisia vaikutuksia ei juurikaan ole, ja on todennäköisempää, että sopivalla fantasia-aineistolla on heille terapeuttinen kuin vahingoittava vaikutus.

Täsmälleen sama periaate näyttää pätevän sadomasokistisen aineistoon, kuitenkin sillä erolla että tietyissä lisäoloissa se voi olla haitallista: jos katsojan taustayhteisö on esim. uskonnollisista syistä hyvin BDSM-vastainen, syntyvä kognitiivinen dissonanssi voi aiheuttaa masennusta tai vastaavia ongelmia. Ei siksi että katsottu aineisto olisi haitallista (tutkimusten mukaan se ei ole - asiallisesti tuotettu SM-porno korostaa konsensuaalisuutta, koska se ei muuten myy kunnolla), vaan koska sosiaalinen viitekehys syyllistää siitä.

Ja Sipilän kommentithan nimen omaan edustavat sitä syyllistävää, leimaavaa laitaa. Eli tuottavat ongelmia sinne missä niitä ei muuten olisi.

Anonyymi kirjoitti...

En ole itse perehtynyt Grossmanin argumentin empiiriseen todisteluun tai kumoamiseen, mutta todettakoon kuitenkin itse asiaan liittyen vielä tämä:

Vaikka Grossmanin argumentti ensimmäisen persoonan ampumapelien ja tuliaseilla tappamisen yhteydestä pitäisikin paikkansa, sitä ei kuitenkaan voisi yleistää postauksen aiheeseen.

Ensinnäkin, Grossman käsittelee -- ainakin On Killingissä -- yksinomaan tappamisen tabua. Kuten Grossman seikkaperäisesti esittelee, kaikenlaista ei-tappavaa väkivaltaa esiintyy kaikilla nisäkkäillä. Ei-tappava väkivalta ei siis ole sellainen tabu josta Grossman puhuisi. (+ seksualistin pointit siitä että sadomasokismissa kyse ei ole teknisesti ottaen ole väkivallasta.)

Toiseksi, Grossmanin väite on että ampuminen helpottuu kun siihen totutaan pitkäaikaisen, ensimmäisessä persoonassa tapahtuvan realistisen toiston kautta. Sadomasokistisessa pornossa ilmiselvästi kyse ei ole ensimmäisessä persoonassa tapahtuvista harjoitteista (piiskaaja näkyy kuvassa, ei kameran takana), katsoja ei suorita toimintoja (vaikka piiskaamista) itse.

Eli, vaikka Grossmanin väitettä pitäisikin uskottavana videopeleille, sitä ei teoriana voi mitenkään laajentaa käsittelemään sadomasokismia, joka ei ole tappamista, eikä pornografiaa, joka ei ole toistuvien harjoitteiden tekemistä.

- Markus M

Anonyymi kirjoitti...



Pieni oikaisu.

Sadomasokismi ON väkivaltaa, mutta kontrolloidussa ja nautintoa tuottavassa muodossa. Jos lähdetään siitä, ettei sadomasokismi ole väkivaltaa, joudutaan etsimään sille pehmeämpiä esiintymismuotoja, kuin mitä yleiseen väkivaltakuvastoon kuuluu.
On huono homma, ettei sadomasokistista väkivaltaa arvosteta, ja ettei sadomasokistisia elokuvia myydä tai edes oikeastaan tehdä.

Elokuvatarkastamo sotkee vastentahtoisen, vahingoittavan väkivallan ja sadomasokistisen väkivallan perinpohjaisesti samaan tapaan, kun raiskausilmoituksetkin voivat perustua faktaan tai fiktioon. Tällainen sotkeminen on mahdollista sen vuoksi, ettei meillä ole vahvaa sadomasokistista kulttuuria, joka puolustaisi oikeuttaan. Luulisi, että ihmisten seksuaalinen moninaisuus olisi nykyään sallitumpaa. Sadomasokistinen väkivalta tulee myöntää väkivallaksi ja se tulee sallia, koska se on seksiä, johon on olemassa vietti, hyvinkin monella ihmisellä, useimmilla tosin kätkettynä erinäisen moraalitauhkan alle.


-deeby

Anonyymi kirjoitti...

"Kansainvälinen vertailu osoittaa, että aivan muut tekijät kuin pelit tai media selittävät väkivaltarikosten määrää (köyhyys, tuloerot, sosiaalinen tausta, aseiden saatavuus jne.)."

Väkivaltarikoksia lisää
ilonpelkoinen elämänasenne ja huumorintajun puute. Myös sadomasokismikielteisyys ja alistuvien miesten ignorointi ovat ongelma, joka ruokkii välinpitämättömyyttä ja ihmisiin kohdistuvia väkivallanuhkia.

Vääränlainen väkivalta tilanne syntyy esimerkiksi kun kaksi lähes totaalisen huumorintajutonta egoistia irvailee toisilleen nakkikioskilla. Huumorintajuttomuudesta johtuu myös globaalitason ahneus ja se, että muilta viedään pois, se mikä heille kuuluu.

Maailma on kaaostilassa sen takia, että ei ole huumroia ja lämpöä. Eikä uskallusta harrastaa väkivaltaa seksin yhteydessä.


-deeby

Tommi Paalanen kirjoitti...

Deeby, käsitys siitä, onko sadomasokismi väkivaltaa vai ei, riippuu pitkälti siitä, mikä asetetaan keskeisimmäksi väkivallan määrittäjäksi.

Jos väkivaltaa tarkastellaan suostumuksen puuttumisen kautta, sadomasokismi ja nyrkkeily eivät ole väkivaltaa. Jos taas tarkastellaan esimerkiksi kajoamisen, ruumiillisen vahingon tai kivun näkökulmasta, niin silloin sm, nyrkkeily ja hammaslääkäri ovat väkivaltaa.

Yleensä tunnutaan käyttävän kumpaakin määritelmää yhdessä, jolloin väkivaltaa perustavimmillaan on toisen kehoon kajoaminen ei-toivotulla (epämiellyttävällä) tavalla.

Tällöin voinemme puhua sadomasokismista, nyrkkeilystä, kirurgiasta jne. legitiiminä väkivaltana, joidenka luonne, konteksti ja toivottavuus erottavat ne ei-legitiimistä väkivallasta eli väkivaltarikoksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Termistön käytöllä on kuitenkin paljon merkitystä senkin suhteen millaisille asioille arvoa annamme. Vastentahtoinen, tuhoava väkivalta on monin verroin tunnetumpaa ja suositumpaa kuin sadomasokismi, joka luokittuu monien mielessä alemman kastin väkivallaksi ja pelleilyksi. Urheilu ja lääketiede tukevat enemmän nekin enemmän sotaa, kuin sadomasokismia. Väittämällä, ettei sadomasokismi ole väkivaltaa sadomasokismin katu-uskottavuus kärsii.

Myös sm-piirien sisällä halutaan usein irtautua väkivallan kontekstista. Senpä takia sadomasokismia on enimmäkseen lässynlää muodossa tai yhdistettynä perusseksiin, jolla on parempi uskottavuuspohja. Sm kinkyscenessä sessiot usein alkavat vasta kun kaikki on ensin turvallisesti verhoiltu kumiin, muoviin ja maskeihin. Aivan kuten perusseksissä kikkeli usein vuorataan kumiin ehkäisymielessä.

Sadomasokismi on paljon aidompaa kun se toteutetaan sovitun väkivallan hengessä, ilman peittelyä. Silloin sillä on myös potentiaa päästä korkeampaan arvostukseen ns vastentahtoisen väkivaltaviihteen rinnalla.


-deeby

Anonyymi kirjoitti...

Sipilän puolustukseksi täytyy sanoa että, tämän omituisen poliittisen kannaottosan ulkopuolella, mies kirjoittaa loistavaa rikosfiktiota. Jotain hyvääkin siis.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Ja se tekee hänen avautumisestaan varsin hupaisaa. "Väkivaltainen viihde on kauheaa! Minun kirjani eivät sellaista... eiku..."

Anonyymi kirjoitti...

LOL

Tomi kirjoitti...

Mietin vain missä menee raja sadomasokismissa. Voidaanko hyväksyä esim. kastrointi session yhteydessä, jos alistuva sitä haluaa? Entä amputoinnit?
Eikö tällöin tule mieleen onko toinen ihan järjissään?

Pitäisikö dominoivan osapuolen kyettävä selvittämään onko alistuva mieleltään terve eikä itsetuhoinen?

Anonyymi kirjoitti...

Pysyvä vammautuminen on epäsuhtainen seksuaaliselle kiihottumiselle (kivusta), joten sitä ei voi hyväksyä. Pitkäaikainen särky tai lievempi vamma voi tietysti kuulua hyvään torture- sessioon. Periaatteessa pitäisi saada omat sairaalat jotka on erikoistuneet sadomasokismissa syntyneiden yk. vaurioiden korjaamiseen. Sellaisia voisi olla esimerkiksi pippurikaasu, leuan muljahtaminen (raju läimäytys), murtumat, psykoosit jne. Ihmiset voisi pelata huolettomammin, kun ei tarvitsisi pelätä lääkärikäyntejä. Sadomasokistien pitäisi voida tehdä myös kirjallisia sopimuksia maistraatisaa, ja sadistien rikosoikeudellista vastuuta vähentää merkittävästi silloin kun sopimus on olemassa. Lisäksi voisi olla julkisia sadomasokistisia palveluita, eli ihmiset voisi liittyä kuritusrinkeihin ja virua yksityisvankiloissa.

-deeby

Anonyymi kirjoitti...

Kerrankin asiallista tekstiä bdsm:stä!

Itse on ymmärrä bdsm:n yhdistämistä väkivaltaan, sillä koen väkivallan luvatta toiseen ihmiseen kajoamisena ja sen koskemattomuuden rikkomisena ennemminkin kuin pelkkänä lyöntinä tai muuna kipua tuottavana asiana. Itse Dominana en myöskään ymmärrä dommejen/mastereiden yleistämistä suoraan sellaisiin henkilöihin jotka OIKEASTI haluavat vahingoittaa toisia esimerkiksi raiskaamalla tai pahoinpitelemällä.

Nautin kivun tuottamisesta kun tiedän että toinenkin nauttii siitä. Kun olen varma että alistunut henkilö kykenee kieltäytymään ja vetämään pelin poikki - samalla tavalla kuin nyrkkeilyssä tai missä tahansa muussa asiassa. Se että saa kiksejä siitä ei tarkoita että runkkaisin edes sen subin okealle kivulle. Ei.

Ehkä tätä asiaa on vaikeaa käsittää jos ei itse saa kiksejä asiasta.

terv. empaattinen lähihoitaja

deeby kirjoitti...


"Itse on ymmärrä bdsm:n yhdistämistä väkivaltaan, sillä koen väkivallan luvatta toiseen ihmiseen kajoamisena ja sen koskemattomuuden rikkomisena ennemminkin kuin pelkkänä lyöntinä tai muuna kipua tuottavana asiana."

Sama, jos esimerkiksi käsitteet 'kidutus' ja 'alistus'
liitettäisiin vastentahtoisiin toimiin. 'Kipu'-termilläkin voidaan viitata kropan omiin varoitus mekanismeihin, joiden aktivointia on tarkoitus välttää.

Monien sadomasokistien kohdalla väkivaltatermistä irtautumiseen voidaan nähdä kuitenkin yhteiskunnallisia motiiveja. Suuri osa yhteiskunnan väkivallasta on henkistä ja sen tarkoitus on ohjata ihmisiä toimimaan normien mukaisesti. Myös leijonasosa fyysisistä väkivallanteoista perustuu proseduureista poikkeavien rankaisemiseen tai näpäyttämiseen. Vähemmän syvälle menevät sadomasokismit haluavat irtisanoutua arkitodellisuuden perversioimisesta ja pitää itsensä kuuliaisina kansalaisina, jotka leikittelevät aggressioilla säällisissä rajoissa.

Yhtenä esimerkkinä voidaan
pitää käsirautavastaisuutta. On monia maita ja osavaltioita, joissa seksin yhteydessä käsirautoja ei saa käyttää, koska se halventaa siveellisiä voimankäytön muotoja. Jatkuva kumiin, latex-asuihin tai muihin erikoiskamppeisiin pukeutuminen on myöskin yksi tapa vältellä jokapäiväisen elämän perversiointia, että pysyttäisiin leikkikontekstissa erillä vaatteitsta, joita käytetään arjessa. Oma lukunsa on tyypit, jotka ei pidä taistelulajien ja sadomasokismin yhdistämisestä, koska se loukkaa mestarien jaloja päämääriä. Sadomasokismiin liittyy ylipäätään huomattava määrä stereotypioita ja olettamuksia, jotka ei perustu faktoihin, vaan dogmeihin, joiden takana on halu pitää leikki ja todellinen valta erillään toisistaan. Syvemmälle menneet sadomasokistit taas pyrkivät olemaan perverssejä ja kajoamaan vallan jokapäiväisiin rakenteisiin häpeilemättä.

"Itse Dominana en myöskään ymmärrä dommejen/mastereiden yleistämistä suoraan sellaisiin henkilöihin jotka OIKEASTI haluavat vahingoittaa toisia esimerkiksi raiskaamalla tai pahoinpitelemällä."

Näiden erottaminen on todella tärkeää, mutta se ei edellytä kuitenkaan eroutumista esimerkiksi kiduttamisen, väkivallan harjoittamisen tai alistamisen konsepteista. Jos väitetään, ettei domina voi kiduttaa tällöin annetaan dominoimisen auktoriteetti poliisivankiloiden murhaajakiduttajille. Fiksumpaa on pitää itseään kiduttajana ja sitä kautta laajentaa käsitystä siitä mitä kiduttajana oleminen voi olla (parempaan suuntaan).

"Nautin kivun tuottamisesta kun tiedän että toinenkin nauttii siitä. Kun olen varma että alistunut henkilö kykenee kieltäytymään ja vetämään pelin poikki - samalla tavalla kuin nyrkkeilyssä tai missä tahansa muussa asiassa."

Sadomasokismi ei ole sama asia, kuin nyrkkeily. Session katkaisuvalta tulisi sitoa yleensä dominan tai masterin omaan järjenkäyttöön (jonka tulisi olla hyvin korkeatasoista). Kun subille annetaan katkaisuvalta, silloin ei puhuta enää autenttisesta vallankäytöstä ja kurituksesta, johon alistuva osapuoli on halunnut mukaan. Dominan tai masterin tehtäviin kuuluu se, että subin nautinnon tasoa myös valvotaan.

Kaupallisissa sessioissa ja tutustumisen alkutaipaleella on kuitenkin hyvä pitää turvasanaa. Aloittelijoiden kannattaa treenata juttuja keskenään. Alistaville osapuolille olisi hyvä saada kehon tuntemiskoulutusta.