23.10.2012

Apua, tyttärelläni on seksuaalisuus!


Seksikuvia, herutusta, sextingiä! Mihin tämä maailma on menossa! Miltä tuntuu löytää omasta tyttärestä provosoivia kuvia? Aaaaa...

Länsi-Uusimaan juttu käsittelee äidin huolta siitä, että hänen tyttärensä poseeraa seksikkäästi verkossa julkaistuissa kuvissa. Jutussa kerrataan perushuolet: kuvia voi katsoa kuka tahansa, kuvia ei saa välttämättä enää pois verkosta, kuvia voidaan käyttää väärin... Sosiaalisten medioiden turvallisen käytön osaaminen on ilman muuta tärkeää ja itsensä suojeleminen arvokasta. Nyt kun pakollinen hyväkivamantra on sanottu, voidaan katsastaa jutussa ilmaistuja asenteita vähän tarkemmin. 


Jutun lähtöolettamuksena vaikuttaa olevan se, että nuoren seksuaalinen tai eroottinen itseilmaisu olisi jotenkin itsessään ei toivottavaa tai vaarallista. Onko kyse äidin kipuilusta pikku mussukan kasvaessa, vai onko kyse seksuaalikulttuuriimme sitkeästi pesiytyneestä epäluulosta avointa seksuaalisuuden ilmaisemista kohtaan? Arvelen, että kummastakin. Kun vanhemman kontrolli teinin elämästä alkaa vähentyä, huoli lapsen pärjäämisestä on ymmärrettävä. Miksi huoli kuitenkin niin usein kohdistuu juuri seksuaalisuuteen ja sen ilmaisemiseen, lienee kulttuurimme painolastia.

Seksuaalisuus on useimmille ihmisille elämän keskeisimpiä voimia, joka määrittelee ihmissuhteita ja omaa identiteettiä. Olisi yllätys, jos se ei ilmenisi kaikessa sosiaalisessa toiminnassa oli kyse niin tanssilavoista kuin verkkomediastakin. 50-luvulla paheksuttiin salaa tansseihin karkaavia nuoria, nyt ahdistutaan verkon seksikuvista ja viestintävälineiden käytöstä. Jokaiseen aikaan ja välineeseen liittyvät omat myönteiset ja kielteiset puolensa. Sosiaalisen medioiden ja kuvien jakamisen taivastelu sinänsä ei vie ajattelua eteenpäin.

Vaikka vanhempien huoli on monella tavalla ymmärrettävä, voisiko toisenlaisiakin suhtautumismahdollisuuksia nostaa esille? Miksi lähes ainoa viesti tällaisissa artikkeleissa on "muistakaa, että kuvia voidaan väärinkäyttää". Kun tämä on sanottu, voitaisiin jatkaa, että "jos haluat kuvia julkaista, opettele kohtaamaan myös ikävä palaute". Jos asenne on "minä olen hyvä ja kaunis", voi mahdolliselle ikävälle palautteelle sanoa pyh.

Vallalla oleva huolipuhe ei auta nuoria kohtaamaan mahdollisesti eteen tulevia tilanteita eikä vahvista heidän toimijuuttaan verkkomedioiden käyttäjänä. Sen sijaan varoittelu ja toppuuttelu tuottavat todennäköisesti vastareaktioita ja "mutsi ei vaa tajuu" -asenteita, jotka eivät auta vanhempien ja nuorten välisessä keskustelussa, eivätkä auta nuorta toimimaan järkevästi internetissä.

Huomautan, että järkevä toiminta ei missään tapauksessa tarkoita siveää ilmaisua ja pidättymistä kuten moni tuntuu ajattelevan. Sen sijaan järkevää on ymmärtää ja hallita toimintaansa ja toimintaympäristöään oli se mikä tahansa. Esimerkiksi järkevä sextingin harjoittaja tietää mitä tekee, ymmärtää riskien päälle ja asennoituu ongelmiin rakentavasti. Päivittelyn sijaan vanhempi voi esimerkiksi keskustella nuoren kanssa asiallisesti siitä, miten nuori aikoo suhtautua, jos ex-rakas päättääkin laittaa tissikuvat nettiin. Keskustelun tarkoituksena ei pidä olla kiellon perusteleminen, vaan nuoren oman päätöksen kirkastaminen - oli päätös mikä tahansa.

Huolipuhe olettaa, että seksuaalisessa ilmaisussa on jotakin arveluttavaa tai vaarallista. Mitä jos ei olekaan? Jos internetissä sukkuloivaa nuorta vahvistettaisiin olemaan oman seksuaalisuutensa suvereeni subjekti, ehkä ongelmiakin syntyisi vähemmän. On täysin takapajuista keskittyä varoitteluun ja toppuutteluun sen sijaan että vahvistettaisiin määrätietoisesti nuorten itsetuntoa ja toimijuutta.


36 kommenttia:

Anki kirjoitti...

Tunnen itseni metusalemiksi (18-vuotiaana...) kun sanon näin, mutta minusta herutuskuvat eivät ole hyvä juttu, eivät ainakaan alaikäisillä. Itselleni tulee niitä nähdessä aina kauhea myötähäpeä. Mutta jos kyse on 13-15-vuotiaasta, tulee myös inhotus ja suru. Sen ikäiset eivät osaa todennäköisesti ollenkaan arvioida mitä seuraamuksia tuollaisilla kuvilla voi olla. Vähemmän turvallisten ja mukavien (miesten) kommentit, kuvien väärinkäyttö, kuvien esiintulo tulevaisuudessa esim. työpaikkaan pyrkiessä jne. Yksinkertaisesti sen ikäiset ovat minusta liian nuoria ottamaan itsestään ja toisistaan paljastavia kuvia. Toki kaikenikäiset ihmiset ovat seksuaalisia ja tytöillä seksuaalisuus herää poikia aikaisemmin, mutta toivoisin sen ilmenevän vähemmän tyrkyllä ja epäturvallisella tavalla. Tytöt tuntuvat imevän aina vain enemmän ja enemmän ikäviä vaikutteita viihdeteollisuudelta. Ne piirteet eivät aina ole kovin viehättäviä aikuisillakaan, puhumattakaan lapsista ja nuorista.

Marmustoi kirjoitti...

Seksuaalisuus on ihan jees, jos sitä vain ilmaistaan MINUN arvojeni mukaisella tavalla ja MINUN tunteeni huomioiden. Sama taitaa päteä muuten uskontoonkin. Kaikki, missä joutuisi venyttämään itseään, on liikaa. Ehdottomasti liikaa. Niinpä.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Anki,

pulmana on se, että omaa kokemusta omasta seksuaalisuudesta ei voi suoraan suhteuttaa ikään. Joillakin 15-vuotiailla on vahvoja käsityksiä siitä, miten he haluavat itseään ilmaista, joillekin 30-vuotiaille asia on epäselvä. Siksi on hankala vetää mitään yhtenevää linjaa asiassa. Käsitykset voivat myös muuttua rajustikin ajan myötä kummassakin tapauksessa.

En pidä tärkeänä ilmaisutapaa sinänsä, vaan sitä, miten henkilö kykenee hallitsemaan tilanteen. Vaikka joltakin lähtisi heruttelu lapasesta, en usko, että kiellot ja torumiset auttavat. Silloin tarvitaan apua ja tukea, joka ei perustu nuoren toiminnan dissaamisella, vaan hänen päätöksiensä kunnioittamiselle ja tarvittavan tuen antamiselle.

Ongelmista pitää toki keskustella, mutta nuorten kanssa keskustelussa ylhäältä päin ohjeistaminen on harvoin toimiva juttu. Nuorellekin pitää antaa vapaus tehdä päätökset itse, sillä oman seksuaalisen identiteetin rakentaminen ei ole vanhempien tai kasvattajien asia.

Pitää myös muistaa, että aikuisetkin mokailevat - niin verkossa kuin tuolla ulkonakin. Mokailuunkin voi suhtautua lempeästi tuohtumisen sijaan.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Lisähuomio: viihdeteollisuudesta omaksutut vaikutteet ja niihin suhtautuminen ovat yksilökohtaisia asioita. Ei voida sanoa, ovatko ne kokonaisuudessaan hyviä tai huonoja. Joku voi pitää esim. Rihannan tyyliä ja seksuaalista ilmaisua juuri itselleen sopivana parhaana juttuna. Miksi sen pitäisi olla huonoa tai ei-viehättävää yleisellä tasolla? Itse kukin saa toki olla asiasta mitä mieltä tahansa.

Morf kirjoitti...

Vanhempien huolen suuntautuminen seksuaalisuuteen lienee ymmärrettävissä paristakin syystä.

Ensimmäinen on se että seksuaalisuuden aktivoituminen tapahtuu samaan laakiin kuin lapsen itsenäistyminen. Murrosiällä on biologinen tarjoituksensa jossa lapsi vieraantuu yhtäaikaisesti vanhemmistaan ja samalla valmistuu omaan vanhemmuutteensa.

Toinen on se että seksuaalisuuden kasvattamiselle ei ole oikein sujuvia malleja. Lapsia voi koko lapsuuden valmistella elämään neuvomalla renkaidenvaihtoa, kotivakuutuksia, säästämistä, jne... Vanhempien keinot neuovoa ja ohjata lasta seksuaalisuudessa ovat kuitenkin hyvin rajalliset. Tämä lienee voimakkaasti kulttuurillinen asia.

Anonyymi kirjoitti...

Alaikäisten herutuskuvat ovat sikäli hankalia, että eksplisiittiset kuvat alaikäisistä ovat teknisesti ottaen lapsipornoa. En tiedä miten Suomessa suhtaudutaan siihen, jos esim. pari vuotta vanhemmalla poikaystävällä on alastonkuvia teinistä tyttöystävästään...

Morf kirjoitti...

Ano, toi on muuten hyvä kysymys. Enpä ole koskaan pohtinut tätä juridista puolta.

Anonyymi kirjoitti...

"Vaikka joltakin lähtisi heruttelu lapasesta, en usko, että kiellot ja torumiset auttavat. Silloin tarvitaan apua ja tukea, joka ei perustu nuoren toiminnan dissaamisella, vaan hänen päätöksiensä kunnioittamiselle ja tarvittavan tuen antamiselle."

Pitäisikö tämä tulkita nyt niin, että jos 15-vuotias haluaa laittaa alastonkuvansa nettiin, ei saa kieltää eikä - herrantähden! - syyllistää, vaan pitää kunnioittaa ja tukea tätä päätöstä? Pääasia että alaikäinen saa rakentaa seksuaalisen identiteettinsä itse!

Voi ymmärsinkö mitäänsanomattoman ympäripyöreän vastauksesi "Ankille" väärin?

Tommi Paalanen kirjoitti...

Anonyymi,

ensiksi, kun teini laittaa alastonkuvansa nettiin, hän harvoin keskustelee siitä vanhempiensa kanssa etukäteen. Vanhempien tekemä seksuaalikasvatus on ollut huippumenestys, mikäli teini nostaa tällaisen aiheen esille aamupalapöydässä tai kahden kesken.

Todellisuudessa tilanteet menevät niin, että teini on laittanut paljastavahkon kuvan esim. irc-galleriaan tai jollekin muulle kuvienjakosivustolle. Kun vanhemmat saavat tietää siitä jotakin kautta, seuraa keskustelu.

Tässä keskustelussa vanhemmilla on monta tapaa lähestyä asiaa. Väitän, että "olemme niin pettyneitä" tai suora raivo aresteineen jne. eivät ole rakentavia ja hyviä tapoja lähestyä asiaa. Nuorelta pitää rehellisesti kysyä, miksi hän kuvansa nettiin laittoi ja halusi laittaa. Hänen kanssaan pitää keskustella siitä, mitä asia hänelle merkitsee ja miten hän asiaan suhtautuu. Nuorten näkemykset ovat avainasemassa ja häntä pitää kuunnella.

Kun keskustelu on käynnistynyt hyvällä ja kunnioittavalla tasolla, vanhemmat voivat myös tuoda esiin huoliaan ja valistaa nuorta riskeistä, jos hän ei niitä itse tunnu ymmärtävän.

Kaikessa on hyvä pitää mielessä, että pelkkä konfliktin luominen nuoren oman seksuaalisen ilmaisun ympärillä voi vahingoittaa hänen käsitystään omasta seksuaalisuudestaan ja/tai erkaannutta hänet lopullisesti keskusteluyhteydestä vanhempiinsa. Jos teini haluaa seikkailla verkon kuvalaudoilla ja esiintyä kuvissa, vanhempien jyrkkä kielto ei sitä pysty estämään. Teini on muutenkin vain parin vuoden päässä juridisesta irtautumisesta vanhemmistaan, jonka jälkeen hän voi vaikka lähteä pornouralle, jos haluaa.

Jos vanhemmat eivät kykene käsittelemään paria verkossa olevaa valokuvaa asiallisesti ja hyvässä hengessä, miten he pystyisivät kohtaamaan lapsensa seksuaalisena olentona, sitten kun hän on täysi-ikäinen?

Tiedän, että vaadin vanhemmilta paljon, mutta eikö omien lapsiensa hyvinvoinnin takia pidä pyrkiä venymään parhampaansa?

(Vinkki: seksuaalinen itsetunto on yksi kokonaishyvinvoinnin kulmakiviä.)

Varis kirjoitti...

Pääsääntöisesti nuorten kyky hahmottaa ja ymmärtää syy-seuraus suhteita on aikuiseen ihmiseen verrattuna puutteelinen. Kokonaisuuksien hahmottaminen on yhtä lailla aikuiseen ihmiseen verrattuna puutteellista. Poikkeuksia on toki olemassa. Edellämainituista syistä olisi toivottavaa, että nuoria ohjaisi jokapäiväisissä ja arkisissa asioissa vastuuntutoiset aikuiset ja toivottavasti muutkin kuin omat vanhemmat. Valitettavasti meidän kulttuurissa tällaista käytäntöä ei oikeastaan ole ja vanhemmatkin usein kokevat nimellisesti olevansa vastuussa nuoren tai nuorten toiminnasta.

Aikuisia ohjaa heidän käsityksensä siitä mikä on milloinkin heidän mielestään hyväksi, pahaksi, oikein ja väärin jne. Ajatellaan, että objektiivinen käsitys kasvatuksesta sijoittuu ammattilaisten piiriin päiväkoteihin, kouluihin, terveyspalevluihin, sosiaalipalveluihin, erilaisiin tutkioihin jne. Ammattilaisetkin kiistelevät, väänävät kättä ja esittävät toisinaan räikeästi sekä kärkkäästi erilaisia näkemyksiä hyvään ja huonoon kasvatukseen liittyen.

Olen Tommi kanssa ehdoitta täysin samaa mieltä, että nuoren seksuaalisuuteen pitäisi suhtautua luontevasti, positiivisesti ja kannustavasti. En kuitenkaan näe miten nuoren ohjaaminen ja tukeminen itsensä esittämisestä seksuaalisena objektina valtamediassa, internetissä, edistää edellämainittuja asioita? Henkilökohtaisesti en pidä lasten ja nuorten suojelemista tekopyhänä valtion hölmöilynä vaan erittäin tärkeänä ja vakavana asiana. Samoin pidän erittäin vakavana asiana aikuisten kyvyttömyyttä kantaa vastuuta edes omasta toiminnastaan jonka vuoksi lapset ja nuoret joutuvat ajoittain seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Valitettavasti Tommi sinun aloitteestasi ja vastauksista jää sellainen kuva, että vanhemmilla ei ole kykyä arvoida omien lapsiensa tarpeita ja ohjata heidän toimintaansa rakentavasti. Niistä jää sellainen kuva, että rohkaiset nuoria ilmaisemaan itseään lainvastaisesti internetissä ja pidät sitä heidän kehityksensä kannalta monesta näkökulmasta hyvänä asiana. Pidät vanhempia ja aikuisia myös voimattomina seksuaalisen kasvatuksen suhteen, edellisiin asioihin viitaten. Samalla jää sellainen mielikuva, että ainoastaan sinä ja ihmiset jotka ovat kanssasi samaa mieltä tietävät mikä on oikeasti nuorille hyväksi. Tämä ei toivottavasti ole sitä mitä yrität viestittää?

Tommi Paalanen kirjoitti...

Varis, kiitos pohdinnastasi. Pahoittelen, jos esiinnyn besserwisserinä, se ei ole varsinaisesti tavoitteenani.

Tosiasia on kuitenkin se, että vanhemmuutta käsittelevässä julkisessa keskustelussa ilmaistaan alituisesti huolipuhetta ja erilaisia alkeellisia tunnereaktioita nuorten seksuaalisuutta kohtaan. Keskustelussa myös kovasti ymmärretään ja oikeutetaan vanhempien kyvyttömyyttä seksuaalisuuden kohtaamiseen kasvattajana.

Vaadin vanhemmilta ylipäänsä vahvempaa otetta tästä asiasta. Monet vanhemmat ovat toki erittäin taitavia keskustelijoita ja rakentavat osaavasti nuoren itsetuntoa myös seksuaalisuuden alueella. Julkinen keskustelu kuitenkin jättää myös paljon toivomisen varaa.

En väitä, että minä tiedän, miten nuoren kasvatuksen pitäisi tapahtua kussakin arjen yksittäistapauksessa. Väitän kuitenkin, että nuoren yksilöllisyyttä ja hänen motiivejaan ja ajatuksiaan pitää kuulla erityisesti seksuaalisuuteen ja sen ilmaisemiseen liittyvissä asioissa.

Puhut seksuaalisesta esiintymisestä sosiaalisessa mediassa ikään kuin se olisi itsessään paha asia. Olen siitä toista mieltä. Some on kaikessa moninaisuudessaan nykyään keskeinen ilmaisufoormumi omalle persoonallisuudelle, mukaanlukien seksuaalisuus. Se, että nuoret ottavat sen vanhempia hanakammin käyttöön, johtuu ainoastaan siitä, että heille se edustaa yhteydenpitoa tässä ja nyt - he eivät koskaan ehdi tottua siihen, että nähdäkseen kavereita pitää lähteä notkumaan pihalle säästä riippumatta.

Nykyajan seksuaalisen itseilmaisun tavat verkossa ovat monella tapaa turvallisempia kuin siipien kokeilu kaveriporukassa tai satunnaisen seuran etsiminen vaikkapa festareilta. Toki somessa ongelmiakin on, mutta niitä ei ratkaista kritisoimalla sitä ilmiönä. Ongelmat pitää yksilöidä ja niihin pitää pureutua täsmällisesti.

Lisäksi, monille erilaiset julkiset seksuaalisuuden ilmaisumuodot ovat juuri niitä asioita, joita he haluavat hyödyntää. Nuoret eivät ole poikkeuksia. Ei voida ajatella niin, että nuoren seksuaalisuus olisi pelkästään jotakin pikkusievää ja vasta 18-vuotta täytettyään hän alkaa ilmaisemaan sitä itsenäistesti. Kyse on jatkumosta, jossa juridiset ikärajat eivät merkitse tosiasiassa mitään. Lainsäädäntö on tässä asiassa auttamatta vanhentunutta ja tekopyhää.

Anonyymi kirjoitti...

Joku on todella maininnut maineen ja työnantajat. Jos tuolla asenteella toimitaan, mikään ei koskaan muutu. Tämä sarjakuva kuitenkin ilmaisee asian täydellisesti: http://xkcd.com/137/ Sietämätöntä, ihan oikeasti, Anki sinusta on varmaan parempaan.

Seuraukset... no, on olemassa about satelliitin päähänputoamisen kaltainen riski että joku sleasy sivusto tekee kuvista kuvakaappauksen ja alkaa julkaista niitä, ja onhan tuollaisia pitävät sivustot ikäviä ihmisiä, mutta ihan oikeasti, entä sitten? Mitä vaaraa siitä seuraa? Että päätyy anonyymiksi tissiksi tai perseeksi miljoonien joukkoon? Ja?

Onko vaihtoehto siis että opetamme lapsemme käsittelemään jokaista mahdollista poikaystävää potentiaalisena täytenä kusipäänä, että meidän täytyisi testata jokaista sillä lähtökohdalla että hän on paha ihminen. Kuitenkaan tässä maailmassa ei saa yhtään mitään ilman sokeaa luottamusta. Sitten toki välillä saa turpaan, mutta ilman sitä ei saa mitään muutakaan.

Vanhempi voi vaikkapa jättää jonkin hyvän kirjan lapsilleen luettavaksi, mutta nyt reality check, suurin osa lapsista ei halua keskustella seksuaalisuudesta vanhempiensa kanssa ja toisinpäin. Toki jotain voi paljastua siellä täällä, mutta insesti-inho on niin vahva, että se tekee koko aiheesta puhumisesta hyvin epämiellyttävää. Lasten seksuaalielämä ei yksinkertaisesti kuulu vanhemmille ja toisinpäin. Tietysti on hyvä jos vanhempi pystyy milloin vain olemaan tukena jos sitä tarvitaan vaikka kyse olisi epämiellyttävästä asiasta.

Anonyymi kirjoitti...

Olennaista on sekin, että seksuaalinen ja sukupuolinen puuttuminen - varsinkin tyttären siveyden vaatiminen - ovat itseasiassa insestin muotoja. Keskilännessä järjestetään jopa "häitä" jossa tytär vannoo uskollisuutta isälleen, joissakin syödään jopa hääkakku. Vastaavanlainen ajatus tulee esiin argumentissa "kuka haluaisi tyttärestään pornotähden" jonka voi kysyä toisinpäin - minkälainen vanhempi on obsessoitunut siihen mitä tapahtuu tai ei tapahdu heidän tyttärensä pillun ympärillä?

Varis kirjoitti...

"Vastaavanlainen ajatus tulee esiin argumentissa "kuka haluaisi tyttärestään pornotähden" jonka voi kysyä toisinpäin - minkälainen vanhempi on obsessoitunut siihen mitä tapahtuu tai ei tapahdu heidän tyttärensä pillun ympärillä?"

Argumenttiisi viitaten olet todenäköisesti kykenemätön seksuaalisen viitekehyksen ulkopuolelta edes ymmärtämään miksi joku on kiinnostunut siitä "mitä tapahtuu tai ei tapahdu heidän tyttärensä pillun ympärillä?". Jos nyt jätetään sellaiset arkipäiväset pikku ongelmat pois kun raskaus ja sukupuolitaudit ja pureudutaan syvemälle korkeampaan ymmärykseesi niin seuraavaa tulee mieleen.

Vanhempi ei ole pelkästään biologisten kemiallisten prosessejen saattamana tunnepohjaisesti vastuussa omasta jälkeläisestään. Olemme Suomessa demokraattisesti luonneet lain jossa vanhempi on juridisesti vastuussa omasta jälkeläisestään. Jos hän ei kykene jälkeläisestään huolehtimaan ottaa virkavalta vastuun lapsen kasvattamisesta.

Minkälainen sairas hedonistinen tai realiteetteista vierautunut kusipää haluaa saattaa oman lapsensa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi? Minkälainen on ihminen joka pyrkii argumenteillaan saada vanhempaa luopumaan hänen vastuustaan suojella lastaan sellaiselta kohtalolta ja tarjoamaan lastaan sellaisen kohtalon armoille, perustellen sitä kasvatuksellisesti loogisena ratkaisuna?

Ilmeisesti tälläkin tredillä pyörii ihmisiä jotka toivoisivat, että nuoret saisivat ilman kenenkään valvontaa tehdä seksuaalisen liberalismin nimissä ihan mitä heitä ikinä huvittaa, tai toisin sanoen, heille saa perustellusti tehdä ihan mitä huvittaa koska maailma on kova ja karu paikka jossa jossain välissä on pakko karaistua?



Varis kirjoitti...

Lisätäkseni vielä, että jostain syystä moni aikuinen ihminen tuntuu olevan sitä mieltä, että nuorilla on riittävät valmiudet subjektiivisesti hahmottaa sekä ottaa vastuu sellaisista elämän pikku asisoista kun oma seksuaalisuus. Ainakin asiantuntija tasolta viestitetään kovasti, että ihmisten subjektiivinen kyky arvioida omaa toimintaa tuntuu olevan erittäin heikolla tasolla.

Mielestäni ihminen joka on rikosoikeudellisestikkin alennetusti syyntakeinen oman kehityksensä vuoksi, ei ole kykeneväinen arvioimaan täysin syy-seuraus suhteita tekemisistään. Tietysti huomioiden, että sillä tasolla millä ajoittain keskustelu julkisissa foorumeissa ja mediassa liikkuu voidaan pohtia täysin objektiivisesti ovat kaikki keksusteliat kehityksessään sillä tasolla, että heitä voidaan pitää syyntakeisina suolamalleen ääripropagandalle suuntaan tai toiseen.

Anonyymi kirjoitti...

"Kyse on jatkumosta, jossa juridiset ikärajat eivät merkitse tosiasiassa mitään. Lainsäädäntö on tässä asiassa auttamatta vanhentunutta ja tekopyhää."

Käytännössähän nuo eivät välttämättä merkitse mitään mikäli (ja kun) niitä rikotaan. Mutta tämän banaliteetin sivuuttaen voidaan kyllä todeta, että suojaikärajoilla on kyllä varsin perusteltavissa oleva funktio. Ne eivät tukahduta/suojele/ehkäise nuorta omalta seksuaalisuudeltaan tai vertaisiltaan, vaan juuri esim. sellaiselta hyväksikäytöltä josta taas tässä taannoin saatiin lukea (netissä metsästävät seksuaalirikolliset). Ikärajat ovat olemassa siksi, että jo ihan fysiologisesti ajatellen alaikäiset eivät kykene toimimaan tasavertaisina kumppaneina aikuisten maailmassa.

Ikärajat - kuten muukin yhteiskunnan tasolla vaikuttava lainsäädäntö - ei valitettavasti kykene mukautumaan 100% yksilöiden eroihin. Tämä on vain valitettavasti käytännössä mahdotonta. Yhteiskunnassa toimiminen vaatii kompromisseja, Tommi. Jos katsot, että nakukuvien lähettäminen someen tms. nuorten seksuaalisuuden ilmaisun rajatapaukset ajavat prioriteettilistalla ohitse suojelutarpeen toteuttamisesta, kuulisin mielelläni kehityspsykologisia yms. perusteita miksi katsot näin olen.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Hienoa, tiukkaa keskustelua! Ehkäpä kireyttä voisi vaan vähän höllentää.

Vaikka pillun ympärillä pyörivä argumentti oli lepsu, sillä tuskin tarkoitettiin sitä, että lasten seksuaalinen kaltoinkohtelukin pitäisi sallia. En ole ikinä kuullut sellaista argumenttia, joka tähtäisi esimerkiksi raiskauksen sallimiseen, joten tuskin sellaista tarvitsee olettaa nytkään.

Teinien seksuaalisen itsemääräämisoikeuden syntyminen tapahtuu haastavassa suhteessa vanhempien kontrollin vähentymisen kanssa. Tämä on tilanne, jossa vanhemmat joutuvat usein ongelmiin, koska vanhemmille ei ole paljoa tukea tarjolla, eikä asiasta käydä avointa, käytännöllistä keskustelua.

Edustan itse sitä kantaa, että nuorille pitää antaa tilaa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ilman tarpeetonta kielteistä puuttumista (perusteettomat kiellot, vanhempien arvomaailman noudattamisen vaatimukset, kyykyttäminen). Myönteistä puuttumista on avoin ja kunnioittava keskusteleminen ja nuoren kuuleminen jne.

Viittasin ikärajoihin lapsipornon yhteydessä. En pidä suojaikärajaa sinällään tarpeettomana - tosin sen oikea lukema ei ole itsestään selvä asia. Nuorta suojavat seksuaaliselta kaltoinkohtelulta monet lait, suojaikäraja on vain niiden päälle nostettu yleisperiaate, jossa mainitaan lainsäätäjän määrittelemä sopiva ikä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden syntymiselle. Esim. raiskaus on rikos sekä suojaikärajan ylä- ja alapuolella, joten itse suojaikäraja ei muuta asiaa radikaalisti.

Ikärajoihin pitää kuitenkin suhtautua joustavasti kuten lainsäätäjä on tarkoittanutkin. Sama pätee alaikäisten itsestään julkaisemiin eroottisiin tai seksikuviin. Vaikka niitä voidaan tarkastella legalistisesti lapsipornona, ei tällaisella tulkinnalla ole oikeastaan mitään käyttöä. Todellinen kysymys piilee siellä, miksi ja missä viitekehyksessä nuori on kuvat julkaissut.

Toinen tärkeä asia ikärajoista puhuttaessa on viimeisimmässäkin kommentissa vallitseva uskomus siitä, että teini on jotenkin kyvytön toimimaan "aikuisten maailmassa" ja 16 tai 18 vuotta täytettyään hänestä yhtäkkiä tulee täysivaltainen ja kypsän seksuaalinen olento. Puhun jatkumosta, koska kyseessä on pitkän aikavälin kehitysprosessi, joka yksilöllisistä eroista johtuen voi alkaa jo esiteini-iässä ja jatkua pitkälle parikymppiseksi asti (ja toki kehitys hieman eri mielessä jatkuu läpi elämän).

Tässä uskomuksessa nuorten seksuaalisuus nähdään jonkilaisena sievänä kädestä pitelynä, kun taas aikuinen seksuaalisuus monimuotoisena kehittyy vasta myöhemmin. Todellisuudessa nuorten seksuaalisuus pitää jo sisällään aivan alusta asti monenlaisia muotoja. Toiset ovat sosiaalisia ja pitävät esiintymisestä, toiset ovat hiljaisempia, toiset haluavat vain yhden "oikean", toiset haluavat nussia kaikkien kanssa. Jotkut löytävät itsestään sadomasokistisia taipumuksia, toiset kiinnostuvat enemmän paljastelusta jne. Ongelmaksi nousee se, että vanhemmilla tuntuu olevan tarve asettaa nuoret johonkin ennalta määriteltyyn sopivan seksuaalisuuden karsinaan, ja jos nuori ei siihen mahdu tai mene, tulee hankaluuksia.

Viimeinen anonyymi vaati vastausta nakukuvien ja ikärajojen väliseen prioriteettiin. Minusta tällainen kysymys ei ole mielekäs, koska todellista ristiriitaa ei ole. Teinien nakukuvien tarkastelu vain juridisesta näkökulmasta on pikkumaista legalismia. Lain tulee joustaa merkittävien kasvatustarpeiden kohdalla ja kasvatusvastuun pysyä vanhemmilla, ei siirtyä viranomaisille.

Varis kirjoitti...

Pitkästä aikaa koen alkukantaista reaktiota kun sanat loppuvat kesken puritaanisen vihan vuoksi. Veri pakenee periferiasta suojaamaan tärkeämpiä kehollisia funktioita. No onneksi se on vain ohimenevä luonnollinen psykofyysinen tunnereaktio joka laantuikin jo ikään kun itsestään.

Koen, että puolustat pedofiliaa ja sen harjoittamiseen liittyviä erilaisia välineitä. Lasten- ja nuorten seksuaalisuuden tutkiminen ja heidän altistamisensa aikuisten hyväksikäytölle tai aikuisten halujen tyydyttämiseksi on mielestäni kaksi asiaa jotka olisi viisasta pitää toisistaan erossa.

Olen äärimmäisen surullinen ymmärtäessäni miten voimakas vaikuttaja olet tämän asian piirissä ja kuinka paljon kannatusta tulet saamaan. Ennen kun mahdollisesti onnistut vahingoittamaan kymmeniä tuhansia ihmisä, toivoisin, että hakeutuisit psykologien ja psykiatrejen tonteille keskustelemaan aiheesta ammatillisesti ja siitä miten seksuaaliset kontaktit lasten ja nuorten välillä on vaikuttanut heidän kehitykseensä sekä elämäänsä aikuisina.

Varis kirjoitti...

"Ennen kun mahdollisesti onnistut vahingoittamaan kymmeniä tuhansia ihmisä, toivoisin, että hakeutuisit psykologien ja psykiatrejen tonteille keskustelemaan aiheesta ammatillisesti ja siitä miten seksuaaliset kontaktit lasten ja nuorten välillä on vaikuttanut heidän kehitykseensä sekä elämäänsä aikuisina."

Pahoittelen tilapäisestä sokeudestani aiheutuvaa kirjoitus häiriötä. Toivon, että kävisit keskustelemassa psykologien ja psykiatrien kanssa ammatillisessa kontekstissa siitä miten lasten ja nuorten sekä aikuisten väliset sekusaaliset kontaktit ovat vaikuttaneet lasten ja nuorten kehitykseen sekä myöhemmässä vaiheessa aikuisina heidän elämäänsä.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Varis, mikä saa sinut kuvittelemaan, että en tunne psykologien ja psykiatrien käsityksiä asioista?

Millä tavoin nuorten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden puolustaminen on heidän altistamistaan hyväksikäytölle?

Ennemmin nuorten kohteleminen lapsina, joilla ei muka ole seksualisuutta, on heidän altistamistaan hyväksikäytölle. Nuori, jonka seksuaalisuuden vanhemmat hyväksyvät, ja jonka kanssa vanhemmat kykenevät keskustelemaan seksuaalisuudesta ilman myyttejä ja primitiivireaktioita on paljon paremmassa turvassa hyväksikäytöltä kuin ei-seksuaalisessa tynnyrissä kasvatettu nuori.

Silmien sulkeminen todellisuudelta ei pelasta yhtäkään lasta tai nuorta hyväksikäytöltä, eikä auta heitä rakentamaan omaa seksuaalisuuttaan turvallisesti. Uusien medioiden rinnastaminen hyväksikäyttöön kielii varsin nostalgisesta käsityksestä nuorten seksuaalisuudesta. Visuaaliset mediat ovat muuttaneet maailmaa ja nuoret kehittävät taitojaan maailman hallitsemisessa sellaisena kuin se on. Aikuiset voivat joko puhista ja kipuilla asian kanssa tai alkaa hyväksymään ja ymmärtämään, että vuosikymmenten takaiset ajattelutavat eivät enää toimi.

Varis kirjoitti...

"Millä tavoin nuorten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden puolustaminen on heidän altistamistaan hyväksikäytölle?"

Sillä tavalla, että pyrit ottamaan vastuun täysin pois niiltä ihmisiltä jotka ovat juridisestikkin vastuussa omien jälkeläistensä toiminnasta. Alistat heidät maailmaan jota heidän psyykiset, sosiaaliset ja ajoittain myöskään fyysiset kyvyt eivät riitä kohtaamaan. Heidän valmiutensa toimia aikuisten maailmassa ovat täydelliset heidän ikäänsä suhteutettuna, mutta monet heistä ovat kokeilunhalunsa ja lyhytnäköisyytensä puitteissa täysin aikuisten johdateltavissa. He eivät pääsääntöisesti kykene hahmottaa syy-seuraus suhteita toiminnalleen ja aikuiset ovat asetettu lain voimaisesti vastuuseen teoista jotka vahingoittavat tai johdattavat heidät sellaiseen tekoon koska aikuisten pitäisi olla kykeneviä arvioimaan syy-seuraus suhteita.

Kokeilun halu ja uudet välineet eivät tarkoita, että maailman pitää alistua niiden eteen. Se tarkoittaa, että on uusia mahdollisuuksia ja uusi uhkia. Uudet lailliset muotihuumeet eivät ole merkki siitä, että ne pitää hyväksyä ja niitä pitää käyttää sen enempää kun tehokkaammat ja inhmillisemmät tappovälineetkään sitä ovat. Lasten ja nuorten mahdollisuus käyttää sosiaalista mediaa luo ennen näkemättömiä mahdollisuuksia, mutta se luo myös sairaille ihmisille mahdollisuuksia hyväksikäyttää lasten ja nuorten itsesuojeluvaiston haurautta ja johdattaa heidät tekoihin joilta turvallisten aikuisten pitäisi heitä suojella.

Aikuisten kipuilu on merkki heidän tarpeestaan saada ohjausta nuorten seksuaalisuuden kohtaamisessa. Ei merkki siitä, että heidän pitää lyödä hanskat tiskiin ja jättää nuoret aikuisten huomaan jotka näkevät heidän ainoastaan seksuaalisina objekteina joihin he voivat tyydyttää omat tarpeensa.

Kaikki uteliaisuus ei ole tervettä ja vaikka onnelisten korkeakoulutettujen maailmassa pumpuli on pehmää ja kivat sedät sekä tädit haluavat vain johdatella suurempiin nautintoihin, kusisilla kujilla mielenterveyden äärirajoilla on paljon petoja. Valitettavasti sinä et ole kykeneväinen ottamaan heistä vastuuta sen enempää kun olet kykeneväinen ottamaan vastuuta nuortenkaan toiminnasta. Vastuuseen on kasvettava ja vapaus tarkoittaa vastuuta, myös käsitellä sen nurjan puolen tuomia kolahduksia ilman, että koko loppuelämä menee päin persettä.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Varis, nyt alkaa karata mopo käsistä. Tuohtumuksesi on pistävän sakeaa. Sosiaalisen median vertaaminen tappovälineisiin jne. on aika paksua.

Väität, että olen laittamassa hanskoja tiskiin ja viemässä vanhemmilta mahdollisuuksia kasvattaa. Oletkohan lukenut oikeasti aiemmat kommenttini?

Minusta vanhemmilla pitäisi olla entistä parempia välineitä seksuaalikasvatukseen. Kiellot, arestit ja apinan raivo eivät niitä ole. Eivätkä myöskään sosiaalisen median ja visuaalisen kulttuurin heikko ymmärrys.

Myös nuoret tarvitsevat laadukasta seksuaalikasvatusta. Kouluissa käytetään enemmän aikaa keihäänheittoon ja pesäpalloon kuin seksuaalikasvatukseen. Kumpikohan on elämän kokonaisuuden kannalta olennaista?

Peräänkuulutan avointa ja kunnioittavaa keskustelua nuorten kanssa. En holhoamista vuosikymmeniä jäljessä olevista arvopoteroista käsin. Keskustelun täytyy pohjautua terävään ymmärrykseen nykyajan seksuaalikulttuurista, seksuaalietiikasta ja nuorten oikeuksista.

Mitä olet tarjoamassa näiden tilalle? Kuria ja herran nuhdetta?

Varis kirjoitti...

"Oletkohan lukenut oikeasti aiemmat kommenttini?"

Olen lukenut aiemmat kommentisi, erittäin tarkasti.

"Minusta vanhemmilla pitäisi olla entistä parempia välineitä seksuaalikasvatukseen. Kiellot, arestit ja apinan raivo eivät niitä ole. Eivätkä myöskään sosiaalisen median ja visuaalisen kulttuurin heikko ymmärrys."

Tästä olen kanssasi samaa mieltä. Tähän mennessä olet tuonnut ilmi, että nuorten pitäisi saada liberaalisti ilmaista seksuaalisuuttaan. Mitä kasvatuksellisia keinoja olet vanhemmille tarjoamassa jotta he voisivat tukea sitä ilmaisua nuoren ikätasoon ja kehitykseen nojaten turvallisesti? Missä menee mielestäsi raja missä kasvattajan täytyy puuttua nuoren toimintaan ja mitä ne välineet puuttumiseen mielestä ovat, etenkin silloin kun nuori ei halua keskustella?

"Mitä olet tarjoamassa näiden tilalle? Kuria ja herran nuhdetta?"

Valmiuksia ja kykyä arvoida omia rajoja sekä omaa toimintaa. Vastuuta joka johtaa turvalliseen vapauteen kokeilla omia siipiään siinä vaiheessa kun yhteisömme sellaisen kokeilun hyväksyy tai kun niitä kokeillaan yhteisön hyväksymättä. Kulmakivenä on aika jota lasten ja nuorten kanssa vietetään, aito välittäminen, ei pelkästää kuunteleminen vaan myös kuuleminen, turvalliset kasvattajat vanhempien lisäksi ympäristössä sekä riittävä objektiivinen koulutus ihmisen kehitys huomioiden eikä pelkästään ympäristön luomien mahdollisuuksien huomioiminen joskin nekin pitää kasvatuksessa ja koulutuksessa huomioida.

Tavoitteena hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen joka pystyy arvioimaan oman riittävyytensä sekä riittämättömyytensä rajoja sekä toimintansa syy-seuraus suhteita.

"Sosiaalisen median vertaaminen tappovälineisiin jne. on aika paksua."

Sosiaalinen media on huomattavasti vaarallisempi tappoväline kun luodilla varustettu varmistamaton kivääri. Teorian tasolla ihmisten kyvyttömyys ottaa vastuuta omista tunnereaktioista on pikkumaista ja irrelevanttia. Realimailmassa reaktiot johtavat erittäin todellisiin ja ikäviin seurauksiin pahimmillaan. Sosiaalista mediaa on käytetty erittäin tehokkaasti välineenä joka on johtanut kokonaisiin kansanmurhiin. Kyky käyttää sitä turvallisesti sekä arvioida sen sisältöä on abstratkia jopa sen tutkijoille tänä päivänä.

Kari Tuominen kirjoitti...

Mun käsittääkseni Tommi on puhunut koko ajan tästä: "Ongelmani on vanhempieni oudot periaatteet. Olen 17-vuotias ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa yli vuoden, enkä ole vieläkään saanut mennä hänen luokseen yöksi, eikä hänkään ole koskaan yöpynyt meillä, koska vanhempieni mielestä se ei ole hyväksyttävää ennen 18 vuoden ikää. Minä ja poikaystäväni olemme samanikäisiä. Vanhempani kuitenkin tietävät minun käyttävän e-pillereitä, joten eiköhän siitä parisuhteeseen yhdistettynä voi päätellä, että olen seksuaalisesti aktiivinen. Äitini oli hyvin järkyttynyt huomatessaan asian. Seksistä ei ole meillä kotona koskaan puhuttu ja tuntuukin että se olisi ikään kuin "tabu". Minulle ei ole ikinä perusteltu, miksi he ajattelevat niinkuin ajattelevat, koska "heidän ei vanhempana tarvitse perustella lapselleen mitään", vaikka itse kokisin sen todella tärkeäksi. Tätä kautta pystyisin varmasti myös ymmärtämään heitä paremmin. Toisaalta kuitenkin ymmärrän vanhempiani, koska olen ainut lapsi ja on varmasti kiperä paikka huomata, että oma lapsi aikuistuu kovaa vauhtia. Mutta mielestäni jotain jossain menee pieleen, jos minulle mieluummin tökätään viinipullo kouraan kun olen lähdössä istumaan iltaa tyttökavereideni kanssa kuin annetaan nukkua poikaystäväni kanssa samassa sängyssä.

Haluaisin mielipiteitä ja näkemyksiä vanhempieni käytöksestä ja siitä, mitä voisin itse tehdä asialle."

Varis kirjoitti...

Näinkin voi käyttää sosiaalista mediaa.

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288512423879.html

Tommi Paalanen kirjoitti...

Ja itse käytän sosiaalista mediaa mm. ammatilliseen yhteydenpitoon kansainvälisesti. Kyseessä on väline, joka ei ole syypää roistojen touhuihin.

Linkittämässäsi tapauksessa tyttö kaapattiin pakettiautoon. Syytätkö myös kyseistä autotyyppiä osallisuudesta rikokseen? Pakettiautothan ovat tunnetusti raiskaajien, salakuljettajien ja muiden roistojen suosiossa...

Varis kirjoitti...

En, mutta osaan yhdistää neljätoistavuotiaan kypsymättömyyden, facebookin ja tapahtuneen rikoksen.

Anonyymi kirjoitti...

"Vaikka niitä voidaan tarkastella legalistisesti lapsipornona, ei tällaisella tulkinnalla ole oikeastaan mitään käyttöä"

En tiedä kirjoititko tahattoman huolimattomasti, mutta jos et niin ym. kommentti on puhdas aivopieru. Tottakai tuolla tulkinnalla on merkitystä, olettaen että suojaikärajat ovat edelleen olemassa ja että niiden olemassaololle on mielekkäät perusteet. Kyse ei ole "legalismista", siis siitä että ikärajat ovat mallia X vain koska ikärajojen täytyy olla mallia X.

"Toinen tärkeä asia ikärajoista puhuttaessa on viimeisimmässäkin kommentissa vallitseva uskomus siitä, että teini on jotenkin kyvytön toimimaan "aikuisten maailmassa" ja 16 tai 18 vuotta täytettyään hänestä yhtäkkiä tulee täysivaltainen ja kypsän seksuaalinen olento. Puhun jatkumosta, koska kyseessä on pitkän aikavälin kehitysprosessi, joka yksilöllisistä eroista johtuen voi alkaa jo esiteini-iässä ja jatkua pitkälle parikymppiseksi asti (ja toki kehitys hieman eri mielessä jatkuu läpi elämän)."

Eiköhän kaikille tullut selväksi se, että kys. kommentti käsitteli sitä tosiasiaa että lainsäädännön suhteen kompromissien teko on välttämättömyys ja että jokaikiselle viidelle miljoonalle suomalaiselle ei voida lainsäädännön tasolla yksilöidä lakeja ja säännöksiä. Älä ymmärrä tahallasi (?) väärin.

"Tässä uskomuksessa nuorten seksuaalisuus nähdään jonkilaisena sievänä kädestä pitelynä, kun taas aikuinen seksuaalisuus monimuotoisena kehittyy vasta myöhemmin."

Olkiukko.

"Teinien nakukuvien tarkastelu vain juridisesta näkökulmasta on pikkumaista legalismia."

Kuten yllä.

"Lain tulee joustaa merkittävien kasvatustarpeiden kohdalla ja kasvatusvastuun pysyä vanhemmilla, ei siirtyä viranomaisille."

Kasvatusvastuu on ja sen tuleekin olla alisteinen Suomen lainsäädännölle. Lain ei tule joustaa "merkittävien kasvatustarpeiden" kohdalla oletusarvoisesti.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Kappas, keskusteluun saapui juuri Blogistanin Julkisen keskustelun valvontaviraston argumentaatio-osaston ylitarkastaja! Hoidahan virkavelvollisuutesi ja tarkista myös muiden keskustelijoiden olkiukot ja argumenttirakenteet.

Keskustelussa nostettiin esille näkökulma, jonka mukaan alle 18-vuotiaita esittävät alastonkuvat ovat lapsipornoa. Tätä pyrittiin käyttämään jonkinlaisena argumenttina sen puolesta, että nuoria pitäisi rajoittaa ottamasta itsestään alastonkuvia.

Kyseinen ajattelutapa on tiukkapipoista legalismia, joka ottaa absurdin lainsäädäännön kukkasen Oikean Menettelyn perustaksi. On eri asia, miten syvällisesti keskustelun osapuolet todella haluavat tähän sitoutua. Tuskin lopulta kuitenkaan kovin tiukasti, sillä kyseinen lapsipornon määritelmä on kuten sanottua - absurdi.

Sen absurdiutta kuvaa hyvin seuraava esimerkkitapaus. 17-vuotias tyttö ottaa itsestään alastonkuvan ja lähettää sen saman ikäiselle poikaystävälleen multimediaviestinä. Tapahtumaketjun seurauksena (tiukan legalistisen tulkinnan mukaan) tyttö on lapsipornon tuottaja ja levittäjä, poika lapsipornon hallussapitäjä.

Vallitsevien tulkintamallien ja senteiden mukaan tyttö on lasten hyväksikäyttäjä ja alhaisimpia rikollisia, mitä maa päällään kantaa. Poika on myös lasten hyväksikäyttäjä ja lapsipornon käyttäjä. Monien mielestä heille kummallekin ainoa oikea rangaistus on munat pois ja hirteen. Tätä voi vapaasti soveltaa tytön kohdalla.

Oliko tämä järkevä ja ymmärrettävä tapahtumakulku?

Pidempi teksti aihepiiristä löytyy täältä: http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/5028

Keskustelu seksuaalikasvatuksesta, nuorten seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja vanhempien roolista ei etene mihinkään, jos takerrutaan suojaikärajaan ja lapsipornon määritelmään. Olennaiset kysymykset eivät pysyttele lain kirjaimen määrittelemissä rajoissa.

Varis kirjoitti...

Mitkä on Tommi sun ehdottamat suojaikärajat ja minkä ikäinen lapsi voi mielestäsi levittää vapaasti alastonkuviaan netissä?

Kari Tuominen kirjoitti...

Varmaankaan sillä suojaikärajalla ei ole mitään merkutystä, jos kyseinen nuori päättää itse ottaa alastonkuvan itsestään ja laittaa sen nettiin. Toinen vaihtoehto olisi tuomita kyseinen nuori vankilaan lapsipornon tuottamisesta ja levittämisestä.

Anonyymi kirjoitti...

"Kappas, keskusteluun saapui juuri Blogistanin Julkisen keskustelun valvontaviraston argumentaatio-osaston ylitarkastaja!"

Ei kannata Tommi uhriutua. Jos ja kun yrität argumentoida järkevästi etkä siinä onnistu, niin moisesta tullaan kyllä huomauttamaan esim. julkisilla areenoilla tai virallisissa yhteyksissä. Siinä kohtaa on turha syyttää peiliä oman naaman vinoudesta.

"Oliko tämä järkevä ja ymmärrettävä tapahtumakulku?"

Ei. Siihen en ottanutkaan kantaa, vaan käsitykseesi siitä että jokaikistä tapausta tulisi kohdella yhtenä & yksittäisenä ainutlaatuisena keissinä. Oikeusjärjestelmän (lainsäädäntö) puitteissa tämä ei käytännössä ole mahdollista, joten yleisiä suuntaviivoja on PAKKO olla vaikka ne eivät tietenkään voi ottaa huomioon jokaikistä yksilöllistä eroavaisuutta.

"Keskustelu seksuaalikasvatuksesta, nuorten seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja vanhempien roolista ei etene mihinkään, jos takerrutaan suojaikärajaan ja lapsipornon määritelmään."

Sitten vain kertomaan se reaalinen, tosielämässä sovellettavaksi kelpaava vaihtoehto. Ole hyvä.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Anonyymi, en minä uhriudu, vaan vittuilen sinulle.

Argumenttini pornografisten kuvien tuottamisen ikärajojen merkityksettömyydestä on täysin kelvollinen reductio ad absurdum -argumentti, jossa kyseisen lain ongelmallisuus osoitetaan johtamalla sen loogisesti pätevästä sovelluksesta absurdi lopputulos.

Se, että väitän kyseistä lainkohtaa merkityksettömäksi perustuu kahteen asiaan:

1. Absurdia lakia ei ole järkevää ottaa seksuaalikasvatuksen perustaksi.

2. Laki ei tosiasiassa kosketa todellisia kasvatustilanteita. Nuoren ja vanhemman välistä konfliktia esim. heruttelukuvien julkaisemisesta ei helpota tai ratkaise lakiin vetoaminen - etenkin kun valtaosassa tapauksista kuvamateriaali ei ylitä lain salliman rajaa.

Perehdy huolella käsiteltävään aiheeseen, ennen kuin alat viisastelemaan argumenttivirheillä. Olkiukot toki myönnän retorisen revittelyn nimissä. Sitä näillä kommenttipalstoilla on harrastettu paljon ennenkin suuntaan ja toiseen.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Varis,

kiitos paluusta itse asiaan! Katsoisin, että suojaikärajaa kannattaisi aluksi laskea 15 ikävuoteen, koska suurehko osa ensimmäisistä seksikokeiluista sijoittuu 15-16 ikävuoden välille.

Myös virolaisten seksologien ja seksuaalikasvattajien kanssa kannattaisi keskustella siitä, miten he kokevat sikäläisen 14-vuoden suojaikärajan toimivan.

Suojaikärajalle ei kuitenkaan kannata antaa kaikkea painoa tällaisessa keskustelussa siksi, että muu seksuaalirikoslainsäädäntö koskee myös nuoria ja suojaa erityisesti alle 18-vuotiaita. Nuoriin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa on melko harvoin kyse pelkästään suojaikärajan alittamisesta. Usein kyse on jostakin muusta seksuaalirikoksesta, joka alaikäiseen kohdistuessaan rikkoo myös suojaikärajaa.

Toiseen kysymykseesi vastaan, että minusta suojaikärajan pitäisi olla sama niin seksin kuin seksin kuvaamisenkin kohdalla. Kuvien julkaisemisessa voisi erottaa henkilökohtaisen julkaisemisen ja pornografian tuotannon toisistaan. Henkilökohtaisessa kuvien julkaisemisessa pätisi sama suojaikäraja kuin muussakin omaehtoisessa seksissä, mutta pornon tuotannossa voisi olla sama 18-vuoden ikäraja kuin seksityössäkin. Huomautan myös, että usein teinien seksikuvien julkaisun takana ei ole kuvissa esiintyvä itse, vaan joku muu pahantahtoinen henkilö.

Korostan vielä, että juridiset kysymykset eivät kuitenkaan ole niitä keskeisimpiä kysymyksiä tässä asiassa. Jos nuori haluaa julkaista seksikuviaan yllä olevan lainsäädäntöluonnostelman mukaisesti 15-vuotiaana, on varmasti tarpeen käydä hänen kanssaan keskusteluja monella tasolla siitä, miksi hän haluaa niin toimia. Keskustelujen päämääränä on tietysti vahvistaa nuoren seksuaalista hyvinvointia, autonomiaansa sekä ymmärrystä käsillä olevan asian eri puolista.

Jos nuori kuitenkin ymmärtää mitä tekee ja haluaa kuvia julkaista (esim. haaveilee erotiikka-alasta tai vastaavasta), niin en löydä perusteluja sille, että häntä pitäisi pakolla estää tai rankaista.

Varis kirjoitti...

Kiitos Tommi hyvästä, selkeästä ja ymmärettävästä vastauksesta. Haluan käyttää myös mahdollisuuden sanoa, sikäli kun sillä merkitystä on, että ymmärrän hyvin sinun puoltavan nuorten oikeuksia omaan seksualisuuteensa sekä sen objektiivisempaan hahmottamiseen. Seksuaalikasvatuksen näkökulmasta puolan sitä ja näkemystäsi avoimemman rakentavan dialogin lisäämiseksi eri tasoilla kun puhutaan lasten ja nuorten seksuaalisuudesta.

Rangaistuksien osalta kantani on ammattilaisten leipominen ongelmiin tai kriisiin ja mikäli rangaistuksen tulevat alaikäisen tapauksessa kyseeseen näen vanhemmat ensisjaisesti vastuullisina. Niin kurjaa kun se onkin niin vanhempia pitäisi oikeasti ruveta vastuuttamaan ja kasvattamaan vastuuseen. Nuoriin sen sijaan on siihen soveltuva lainsäädäntö jota pitäisi kuitenkin huomattavasti uudistaa rautaisella kädellä kuntouttavaan otteeseen. En missään tapauksessa puolla toimia jotka syrjäyttävät nuoria yhteisöstään.

Mielestäni on myös täysin eriasia kuka julkaisee kuvia ja millä motiivilla. Siitä huolimatta koen, että nettiin nuorten ja etenkin lasten alastonkuvien vuotaminen meidän kaltaisessa maailmassa lisää ongelmia joita emme osaa hallita. Koska ne ongelmat pahimmassa tapauksessa asettaa lapset ja nuoret uhatuiksi koen, että kuvat pitää sieltä poistaa siinä määrin kun se on mahdolista ja soveltaa kussakin levittämis tapauksessa inhimillisesti oikeudenmukaisia toimia tai/ja rangaistuksia.

Toivon kuitenkin, että aiheesta tulisi lisää eri tieteenaloilta tutkittua tietoa jotta voisimme asiaa objektiivisemmin arvioida, eikä pelkästään nuorten näkökulmasta vaan myös laajemmin suuhteessa ympäristöömme.

Anonyymi kirjoitti...

"Se, että väitän kyseistä lainkohtaa merkityksettömäksi perustuu kahteen asiaan:

1. Absurdia lakia ei ole järkevää ottaa seksuaalikasvatuksen perustaksi."

Lakia voi väittää absurdiksi, mutta tällöin pitäisi perustella että miksi. Toistaiseksi ainut perusteluksi luettava väitteesi on ollut se, että laki ei ota huomioon yksilöllisiä eroja. Olen jo vastannut tähän aiemmin, joten olisi suotavaa että kerrot mikä vastauksessani on pielessä ja jatkat siitä.

"2. Laki ei tosiasiassa kosketa todellisia kasvatustilanteita."

Kyllä ja ei. Kasvatustilanteissa sovellettavien ratkaisujen on perustuttava lakiin. Vertaa esim. ruumiillinen kuritus: kasvattaja ei voi tehdä lainvastaista ratkaisua ilman juridisia seuraamuksia (mikäli tästä jää kiinni). Palaamme siis kysymykseen absurdiudesta tässäkin kohtaa.

"Jos nuori kuitenkin ymmärtää mitä tekee ja haluaa kuvia julkaista (esim. haaveilee erotiikka-alasta tai vastaavasta), niin en löydä perusteluja sille, että häntä pitäisi pakolla estää tai rankaista."

Vrt. aiemmin sanomani. Tästä tilanteesta päästään eteenpäin vasta kun perustelet nykyisen lainsäädännön absurdiuden. Sikäli kun itsekin kannatat lainsäädännöllistä verkkoa (suojaikärajat) kuulisin mielelläni sen, että miksi vetäisit rajat pisteeseen X vaikka piste Y on nyt niin kauhean älytöntä.

Ja vielä lapsen/nuoren kasvatuksesta: kuulisin mielelläni myös perustelun sille, että miksi tilanteesta jossa nuori rikkoo kasvattajan kieltoa ja käskyjä ei saisi seurata rangaistusta.

"Perehdy huolella käsiteltävään aiheeseen, ennen kuin alat viisastelemaan argumenttivirheillä."

Kaada itsellesi vain. Odotan vastauksia ylläoleviin, jospa pääsisit vihdoin itse asiaan: omien väitteidesi kriittisen tarkasteluun ja perusteluihin.