Törmäsin mainioon seksuaalisen suuntautumisen määrittelytapaan lueskellessani SETA:n esitettä Rakkaus on rakkautta. Sen mukaan
Seksuaalinen suuntautuminen on ihmisen kyky ihastua tai rakastua tiettyä sukupuolta oleviin ihmisiin.
Tätä kun laajentaa seksuaalisella halulla tai vetovoimalla, niin määritelmä on varsin kokonaisvaltainen. Erityisen hyvää tässä määritelmässä on sanan "kyky" käyttäminen. Se ei pidä seksuaalisuutta olemuksellisena, kulttuurisena tai biologisena asiana, vaan keskittyy siihen, mikä on jokapäiväisen elämän kannalta olennaista: kyky ihastua.
Seksuaalisen suuntautumisen näkeminen kykynä on myönteinen ja realistinenkin tapa tarkastella seksuaalisuutta. Ihastuminen on useimmiten yksilön näkökulmasta voimavara ja mahdollisuus johonkin hyvään. Vaikka ihastuminen ei aina johda mihinkään ja ympäristö voi olla sille vaikea, mahdollisuus hyvään säilyy. Tämän voi hyvin havaita rakkaustarinoista, jotka ovat toteutuneet äärimmäisen vihamielisessä ympäristössä kuten vaikkapa lesborakkaus 50-luvun Suomessa.
Näkökulman voi laajentaa myös erilaisiin seksuaalisiin mieltymyksiin. Kun vaikkapa fetisismiä tarkastellaan ongelmakeskeisen näkökulman sijaan kykynä, niin voidaan havaita sen mahdollisuudet tuottaa ihmiselle nautintoa. Olkaa onnellisia fetisistit! Kaikilla meillä ei ole kykyä kiihottua kumisaappaista tai koppalakeista.
