13.12.2011

Inha Lucia


Tänään vietetään taas Lucian päivää ja vaaleakutriset pikku enkelit johtavat valon kulkueita halki kaupungin. Tosin joskus erilaisissa yhteisöissä Lucia-neidoksi on valittu myös isoja karvaisia äijiä, mikä on omiaan piristämään muuten niin äitelää ja konservatiivista juhlaa.

Jos päähän laitettavat kynttilät eivät ole muuten tarpeeksi outoja, niin juhlan häiriintynyt perusluonne nousee mukavasti esiin, kun muistellaan hieman Luciasta kertovia legendoja. On mitä parhainta mustaa komediaa, että pikkutytöt kulkevat kirkkain silmin Lucia-puvuissaan elävöittämässä sairasta ja väkivaltaista kristillistä tarinaperinnettä. 

Legendan mukaan Lucia oli 200-luvun syrakusalainen käännynnäiskristitty, joka oli vannonut neitsyyslupauksen ja sen vuoksi kieltäytyi menemästä naimisiin. Koska kristinusko oli Rooman valtakunnassa kielletty, joutui Lucia uskontonsa vuoksi kidutetuksi ja tapetuksi raa'asti.

Toinen versio tarinasta on vielä karumpi. Kristitty Lucia joutui ei-kristityn sulhasehdokkaan piirittämäksi ja repi omat silmänsä päästään miehen kehuttua niitä kauniiksi. On hirtehistä, että fanaattiseksi mielipuoleksi kuvattu neito on katolisessa maailmassa sokeiden ja näkövammaisten pyhimys.

Ja yhä kristityt siellä täällä juhlivat Luciaa, pukeutuvat neitseellisiin valkoisiin ja polttavat kynttilöitä. Kynttilöilläkin on hellyttävä yhteys siihen, että Lucia yritettiin polttaa elävältä rangaistuksena uskonnostaan.
"Äiti, äiti, miksi Lucialla on kynttiläkruunu?"
"No siksi, pikku pumpernikkelini, että Lucia-neidosta oli kivempi palaa elävältä kuin menettää neitsyytensä! :o)"
Miten kaunis tarina kristillisistä soidinmenoista, seksuaalisesta pidättyvyydestä ja uskonnollisesta vakaumuksesta!

3 kommenttia:

Anki kirjoitti...

Huhhuh, melkoisia tarinoita! Itselleni koko Lucia-juttu on jäänyt melko vieraaksi, olen kyllä muistaakseni jotain tuontapaista kuullut, mutta jotenkin en ole miettinyt koko asiaa. Juhla on ollut minulle vain yksi suomenruotsalaisten hassu perinne.

Seksualisti kirjoitti...

Jep, harvahan noita taustoja nykyään muistelee. Minusta on tosin vähän outoa juhlia jotakin tietämättä mitä oikeastaan juhlii.

Olen itse laittanut monia jouluperinteitä uuteen uskoon omassa joulunvietossani juuri siisä syystä, että en tahdo ylistää herran suuruutta tai Betlehemin tähteä omalla joulullani.

Tuo hassu on aika mainio sana tässä yhteydessä. En voi olla ajattelematta tarjottimella olevia silmiä... ;o)

Saara kirjoitti...

Tähti kuusenlatvassa ei tietenkään ole mikään Betlehemin tähti vaan supisuomalainen napatähti Taivaannaula.

Napatähtihän ei ole jokin tietty tähti, sillä taivaannavan paikka muuttuu hitaasti Maapallon prekessioliikkeen mukaan. Tätä nykyä kunniakkaassa virassa on Pienen karhun Polaris. Kirkkaana jouluyönä tieteellis-romanttinen ihminen voikin hyvin käydä itse katsomassa miten taivaankansi näyttää hitaasti kiertävän Polariksen ympäri.

Arkeoastronomisen tutkimuksen mukaan Taivaannaula (myöh. sampo)-myytin juuret juontavat jopa 50 000 vuoden päähän, jolloin napatähden virassa oli Lohikäärmeen tähdistön komea alfatähti Thuban. Alkujaan sampo-myytissä ei ilmeisesti ollut kysymys rikkautta jauhavasta myllystä vaan todellisuuden luonnetta pohtivasta metafyysisestä tarinasta.

Meillä kuusen tähti nähdään kauniina muistutuksena siitä että tieteellisen metodin avulla todellisuudesta voi saada irti hyvinkin ihmeellisiä tarinoita...

Oma inhokkini joulunajassa ovat joululaulut. Niiden sanoitukset ovat järjestään ihan järkkyjä kun tarkemmin alkaa kuunnella.