13.9.2011

Homoudesta ei voi eikä tarvitse "eheytyä"


Nokia Mission ex-johtaja Markku Koiviston homostelu on antanut valtavasti mediatilaa liikkeen huru-uskonnollisille käsityksille seksuaalisuudesta. Monissa jutuissa on toisteltu liikkeen johdon näkemyksiä siitä, miten Koivisto saa anteeksi hairahduksensa, jos hän pyrkii aidosti parantumaan ja eheytymään homoudestaan.

Mediahumun keskellä on hyvä muistaa, että homoseksuaalisuus ei ole sairaus! Siitä ei tarvitse eheytyä eikä parantua. 

Tieteellinen tutkimus seksuaalisuudesta on osoittanut, että seksuaalinen suuntautuminen on pysyvä ominaisuus. Siitä ei siis edes voi eheytyä. Homoseksuaalisuus ei ole pelkkä elämäntapavalinta, eikä se muutu rukoilemalla tai itsensä kieltämisellä. Nokia Mission käsitykset seksuaalisuudesta perustuvat dogmaattiseen uskonnolliseen fundamentalismiin, eikä niillä ole mitään tekemistä reaalitodellisuuden kanssa.

Markku Koivisto on itse yksi oman fundamentalistisen ajattelunsa uhreista. Toivokaamme, että hän eheytyy joskus epäinhimillisistä ja julmista käsityksistään.

8 kommenttia:

Seksualisti kirjoitti...

Reaktio aiheeseen myös
Housuitta-blogissa
.

Anonyymi kirjoitti...

Valhetta ettei voi eheytyä. Kysykää niiltä jotka ovat eheytyneet. Seta ja muut aggressiiviset homojärjestöt jauhavat omaa valhettaan ainoana totuutena. He eivät halua kuullakaan ihmisistä jotka ovat päässeet homostelusta eroon, näille ei auttajaa ja ymmärtäjää näistä homojen etujärjestöistä löydy. On se uskomatonta että kun esim. tämä "Anni" pääsi lesboudestaan eroon hän joutui raivokkaan hyökkäyksen kohteeksi juuri näiden homostelijoiden ja itseään suvaitsevaisena pitävien taholta. Jos hän olisi muutunut lesboksi samat porukat olisivat varmaan taputtaneet käsiään! Eli normaali sukupuolisuus ei olekaan hyvä juttu. Sairasta.

Varis kirjoitti...

Toit mielestäni esiin ihan olennaisen pointin. SETA pitää tehtävänään edistää sukupuolista tasa-arvoa, riippumatta siitä mikä seksuaalinen suuntaus ihmisellä on. Se on mielestäni hyvä ja arvostettava tavoite.

On ihan mielenkiintoinen kysymys, että kuka on se puolueeton taho, joka oikeasti tukee ihmistä sukupuoli-identiteettisessä kriisissä. Jos auttavalla taholla on lähtökohtaisesti valmis vastus, asenne ilmapiiri sekä metodi jolla ihminen käännytetään auttavan tahon maailmankuvaan niin jätetäänkö siinä ihmiselle itselleen mahdollisuutta valita? Olettaen, että ihmisellä itsellään on mahdollisuus valita.

Aika monimuktainen ja moniulotteinen juttu. Ehkei siihen ole niin suoraviivaista vastausta ja jokaiselle "etsiälle" toivoisin tarjottavan tietysti sen tyyppistä apua ja tukea jota hän etsii tai toivoo saavansa.

Jotenkin tervejärkistä olisi jos erilaiset polariteetit toisivatkin positiivisesti esiin omaa aatetaan sen sijaan, että ne niiden olemassa olo perustuu konfliktiin toisen polariteetin kanssa. Tietysti laillinen konteksti joka johtuu epäoikeudenmukaisesta uskomisen vapaudesta luo tähän ikävän radikalisoitumisen tarpeen.

Mielestäni on ihan yhtä naurettavaa homoseksuaalina penätä avioliitto oikeutta maallistuneelta dogmaan nojautuvalta uskonnolta joka opinkappaleissaan selkeästi kieltää homoseksuaalisuuden, kun mitä on mennä vaatimaan SETA:lta hyväksyntää homostelusta eroon pääsemisprojekteihin edellä mainittujen uskonnollisten oppejen seuraajana. Eikö se nyt oo jo vähän niinkun riidan haastamista?

Anonyymi kirjoitti...

Avioliiton mahdollisuuden vaatiminen maallistuneelta oikeusvaltiona itseään pitävältä yhteiskunnalta on vain kohtuullista, kun taas satujärjestelmän muuttamisen yrittäminen järkiperusteilla on naurettavaa.

Konflikti näiden kahden välillä on näennäinen, maallinen lainsäädäntö ei tarvitse yliluonnollista hyväksyntää.

Seksualisti kirjoitti...

On valheellista väittää, että homoseksuaalisuudesta voi tai tarvitsee EHEYTYÄ.

Eheytyminen on ideologinen termi, joka olettaa homoseksuaalin tai ylipäätään ei-heteron olevan jollakin tavalla vajaa, rikkinäinen tai sairas.

Tieteellisen seksologian parissa ollaan varsin vahvasti sitä mieltä, että seksuaalinen suuntautuminen on pysyvä ominaisuus, joka ei muutu sosiaalisilla kokeiluilla.

Seksuaaliset halunsa voi toki tukahduttaa ja yksilö voi valita minkä tahansa elämäntavan siitä huolimatta. Kuitenkin kaikenlainen todelliseen muutokseen viittaava puhe on harhaanjohtavaa.

Jos taas puhutaan "parantamisesta", "eheytymisestä" jne. kyse ei ole enää pelkästä harhaanjohtamisesta, vaan henkisestä tai hengellisestä väkivallasta, jolla painoistetaan heikossa asemassa olevaa henkilöä hyväksymään uskonnollisen yhteisön käsitykset asiasta. Tällainen mielenterveydelle vaarallinen puoskarointi pitäisi kieltää lailla.

Varis kirjoitti...

Onko ihminen syntyesään bi, hetero vai homoseksuaali, sitä en tiedä. Kuitenkin ihan todistettavasti sosiaalisilla kokeiluilla on ihmiset päätyneet muuttamaan seksuaalista suuntaustaan. Usein bi- tai homoseksuaaliseen suuntaan. En ole kuullut, että tätä olisi tapahtunut heteroseksuaaliseen suntaan, mutta miksei se voisi olla mahdollista? Mielestäni voisi olla mahdollista myös että on ihmisiä jotka kokevat henkilökohtaisista syistä jollain syvemmällä tasolla, että tiettyinä aikoina he haluavat elää jonkin tietyn seksuaalisen suuntauksen mukaan.

Mielestäni sosiaalisen konstruktion, kulttuurin ja ihmisen hekilökohtaisen vakaamuksen sivuuttaminen, alistaminen tai tuomitseminen on aroganttia ja pahimillaan sen on väkivaltaista tai jopa vaarallista.

Ihminen joka on elännyt tai valinnut elää sosiaalisessa konstruktiossa jossa homoseksuaalisuus on kiellettyä ja tuomittavaa on varmasti aika vakavan kriisin edessä huomatessaan itse olevansa homosekuaali. Hänen on varmasti vaikeaa "hypätä" iloisten "homojen" joukoon ja aloittaa tieteellisesti oikeamielinen looginen ja kaiken "älyn" sääntöjen mukainen terve ja vapaa elämä. Etenkin sellaisessa tilanteessa missä hänen nyt tietoisuuteensa tuleen seksuaalisen suuntauksen "pioneerit" tuomitsevat hänen koko yhteisönsä, vakaamuksensa sekä aatteensa. Sellainen yksilö kokee olonsa varmasti hyvin yksinäiseksi, haavoittuvaiseksi sekä rikkinäiseksi.

Tästä syystä on mun mielestäni ihan kohtuullista kysyä, että missä on se puolueeton taho joka on valmis tuomitsematta auttamaan ihmistä tällaisen kriisin läpi? Seksuaalisilla etujärjestöillä kun tuntuu olevan aika agressiivinen suhtautuminen toisinaan ihmisten erilaisuuteen.

Jotenkin sitä salaa toivoo, että ainakin ammattilaisilla olisi kyky katsella vähän laajempia kokonaisuuksia, ohi heidän omien mielipiteittensä sekä elämänkatsomustensa. Olen vakavasti huolissani länsimaiseen kristilliseen kulttuuripohjaan kasvaneen tiedeyhteisön kyvyttömyydestä sanoutua irti hyvyyden ja pahuuden myytistä. Tuntuu välillä siltä, että vanha kehno "nähdään" tänäpäivänä konsanaan useammin kun koskaan aikaisemmin historiasamme.

Itse kannatan monimuotoista yhteiskuntaa jossa perustavanlaiset ihmisoikeudet toteutuvat, mutta jossa ihmisillä on oikeus elää ilman keskushallinollista painostusta oman vakaamuksensa mukaisesti. Valitettavasti aina välillä joku elämänkatsomuksensa sanansaattaja lähtee lähetys-saarna työhön painostamaan omaa elämänkatsomustaan laajemalti yhteisöön muista välittämättä.

Seksualisti kirjoitti...

Varis,

siirtyminen heteroudesta biseksuaalisuuteen tai homoseksuaalisuuteen on useimmiten heräämistä siihen, että oletusarvoiseksi luulutu tapa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ei olekaan se paras tai ainoa mahdollinen.

Kyseenalaistan sen, että heterosta biseksuaaliksi tapahtuva toimintamallin muutos olisi muutos seksuaalisessa suuntautumisessa sinänsä.

On esitetty, että joustavuus (ja joustamattomuus) seksuaalisuuden suhteen on myös synnynnäinen, pysyvä ominaisuus siinä missä suuntautuminenkin. Tämän näkökulman mukaan biseksuaalit ovat joustavia ja eksklusiiviset heterot tai homot joustamattomia. Tämä ei tietenkään ole arvottava ilmaus.

Jos joustavan biseksuaalin tapa ilmaista seksuaalisuuttaan muuttuu elämänvaiheiden myötä, kyse ei ole varsinaisesti seksuaalisen suuntautumisen muutoksesta.

En ymmärrä, mitä tarkoitat arroganttiudella tai tuomitsevuudella tässä asiassa?

Esim. seksuaaliterapia pyrkii lähtökohtaisesti arvovapaaseen auttamiseen identiteettikriiseissä. Sen pyrkimyksenä on tukea asiakkaan kykyä omaehtoiseen seksuaalisuuden rakentamiseen ja toteuttamiseeen.

Jos henkilö haluaa elää seksuaali-identiteettinsä kannalta ristiriitaisessa tilanteessa, häntä voidaan toki tukea siihen, mutta asiallinen tuki tarkoittaa myös muiden mahdollisuuksien avaamista ja selvittämistä, ei vain yhden mallin pakkosyöttämistä.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.kotipetripaavola.com/eheytyminenhomostaheteroksi.html