12.1.2011

Seksiä Tieteen päivillä!


Osallistu
Tieteen päivien seksisessioon torstaina 13.1. klo 14:30 alkaen. Helsingin yliopiston päärakennuksen salissa 1 on tarjolla mahtava sandwich, jossa Seksualisti likistyy kahden seksikkään professorin välissä!

Session ohjelma:
Torstai 14.30–16.30
SEKSI MEILLÄ JA MUUALLA
Päärakennus, sali 1 (2. krs)

Puheenjohtaja: tutkimusprofessori Osmo Kontula (Väestöliitto)

Professori Kenneth Sandnabba (Åbo Akademi):
Seksuaalisuuden monet kasvot

Filosofian maisteri Tommi Paalanen (Helsingin yliopisto):
Seksuaalisuuden kulttuurinen rakentuminen

Tutkimusprofessori Osmo Kontula (Väestöliitto):
Miten suomalainen seksi sijoittuu maailmankartalle?

Sessiot videoidaan yliopiston sivuille. Jos et pääse paikalle, voit kiihottaa itseäsi virtuaalisesti videoarkistossa!


8 kommenttia:

Zeroness kirjoitti...

Terve Tommi! Ei liity suoraan tähän postauksesi aiheeseen, mutta en keksinyt parempaakaan paikkaa esittää tätä kysymystäni.

Olet esittänyt useassa eri yhteydessä, että vapauden lisääntyminen niin seksuaalisuuden kuin muunkin suhteen on vain hyvästä. Vapauden lisääntymisen kielteisiä puolia et ole juurikaan käsitellyt, joskaan et ole niitä suoraan kiistänytkään. Kiinnostaakin kysyä, mitä mieltä olet tästä Hesarin uutisesta: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Koulukiusaaminen+ajaa+tuhansia+teini-ikäisiä+kauneusleikkaukseen+USAssa/1135263227087

Kärjistäen tästäkinhän voisi ajatella, että teini-ikäisillä on oltava vapaus kauneusleikkauksiin. Vai onko vapaus täysin ongelmatonta? Tekevätkö teinit päätöksensä mennä leikkaukseen täysin itsenäisesti, riippumatta ympäröivän yhteiskunnan arvoista ja ihanteista? Jos eivät, toteuttavatko teinit seksuaalisuuttaankaan jonkinlaisessa tyhjiössä vailla ympäristön vaikutusta?

Periaatteessa idealistisessa ihannemaailmassa olet oikeassa, mutta onko maailma sellainen?

HK kirjoitti...

Zerones, on merkillistä että lukiessani artikkelia päädyn täysin erinlaiseen johtopäätökseen. Minulle ei ensimmäisenä tule mieleen, että pitäisi rajata nuorten mahdollisuuksia kosmeettisiin leikkauksiin, vaan pikemminkin näen jutun nostavan kosmeettisten leikkausten avulla esiin vakavamman ongelman: koulukiusaamisen.

Artikkelissa kerrotaan kauneusleikkausten lisääntyneen ja uskotaan koulukiusaamisen olevan syy. YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa on kaksikin kohtaa jotka koskevat aihetta. Toinen on luonnollisesti oikeus opetukseen ja toinen on yleismaailmallisempi syrjinnän kielto.

Kokisin siis että kaikilla on vapaus käydä koulua ilman että tulevat ulkoisten syiden takia syrjityksi. Koen että artikkeli kertoo raskasta tarinaa siittä kuinka perusihmisoikeudet (vapausdet) eivät toteudu yhdysvaltalaisissa kouluissa ja sen lieveilmiönä syrjityt pyrkivät parantamaan asemaansa kosmeettisin leikkauksin.

Ongelman ydin ei siis ole vapaudessa vaan sen puutteessa.

Seksualisti kirjoitti...

Minusta Hesarin raportoimassa tilanteessa ei ole kysymys vapauden aiheuttamasta ongelmasta, kuten HK:kin kirjoittaa.

Tilanteessa on kaksi olennaista ulottuvuutta, joista toinen on eettinen ja toinen käytännöllinen. Eettinen ulottuvuus on kiusaaminen ja siihen puuttuminen. Vastuussa ovat kouluviranomaiset, opettajat, vanhemmat ja tietysti myös kiusaajat ja sivusta katsovat oppilaat. Koulun pitäisi olla turvallinen ja kannustava paikka kaikille.

Käytännöllinen ulottuvuus liittyy ongelmanratkaisuun. Vapaus mahdollistaa tässä tapauksessa esimerkiksi kauneusleikkauksen ongelmanratkaisukeinona. Olennainen kysymys on, onko se hyvä vai huono keino. Zeroness ja moni muu olettaa, että se on huono. Itse olen pitkälti samoilla linjoilla.

Kimuranttia on se, että vapauden hinta on myös huonojen valintojen mahdollistuminen. Tässä tapauksessa valitsijana on kiusattu teini ja hänen vanhempansa sekä mahdollisesti yhteisö, joka suosii jotakin ratkaisumallia.

Kauneusleikkaus voisi olla hyvä ratkaisu, jos ongelmana olisi pelkästään jokin tietty helposti korjattava ulkonäön piirre. Luulen kuitenkin, että itse ongelma on vyyhti, johon liittyy heikko itsetunto, kiusaamisen paine, halu mukautua ja tarve "tässä ja nyt" -ratkaisuun. Pelkkä leikkaus tuskin ratkaisee näistä mitään.

Tällaisen ongelmavyyhdin ratkaiseminen on aikaa vievää ja vaatii monen eri toimijan yhteistyötä. Siihen tarvitaan myös ratkaisemista tukevia rakenteita, kuten yhteisö, joka on halukas puuttumaan kiusaamiseen ja mukautumispaineisiin.

Ehkä vapauden kannalta kiinnostava kysymys on se, miksi kauneusleikkauksiin ryhtyvät perheet käyttävät vapauttaan kehnoon ratkaisuun eivätkä esimerkiksi nouse vastarintaan kiusaamista ja mukautumisvaatimuksia vastaan?

Seksualisti kirjoitti...

Zeroness, kiitos muuten stimuloivasta keskustelunavauksesta. Sen seurauksena ajatukset pyörivät sen verran vinhaan, että nukkumaanmenosta ei tule mitään ;o)

Zeroness kirjoitti...

Mielenkiintoista, että esille otettiin kauneusleikkauksien kieltäminen tai rajoittaminen alaikäisiltä. Itsehän en moisesta sanonut mitään, vaan halusin pikemminkin osoittaa huomion teinien sosiaalisiin kuvioihin, johon liittyy kiinteästi niin kiusaaminen kuin vastikään herännyt seksuaalisuuskin.

Otan nyt esimerkikseni 60-luvulla vallinneen vapaan seksin ihanteen. Kenelle se vapaus on tarkoitettu ja hyötyvätkö siitä ihan kaikki? Entä jos vapaus tarkoittaa sitä, että on sosiaalinen paine harrastaa "vapaata seksiä" kaikkien kanssa, vaikka ei tahtoisikaan? Olen kuullut, että etteivät monet 60-luvulla nuoruuttaan eläneet naiset osanneet arvostaa tätä tietyissä sosiaalisissa piireissä vallinnutta ihannetta ja se saattoi pikemminkin tuntua vapauden pakolta kuin todelliselta vapaudelta.

Sama dilemma on lienee jossain määrin tässä kauneusleikkaus-uutisen kertomassa ilmiössä. En usko itsekään asian korjaantuvan vain sillä, että kauneusleikkauksiin pääsyä rajoitetaan. Pikemminkin ulkonäkökeskeisyys ja ulkonäkönormit ovat ongelma. Niihin on toki paljon vaikeampi vaikuttaa, kuin suoraan lainsäädäntöön ja vastaaviin asetuksiin.

0

Seksualisti kirjoitti...

Itse en ole kiinnostunut juurikaan kieltonäkökulmasta.

Jos Hesarin jutun mukaiseen ulkonäkökulttuuriin pyritään suhtautumaan neutraalisti, niin oman ulkonäön muokkaamista jopa leikkauksilla voi pitää vain lisänä yksilön keinovalikoimassa. Sen arvottaminen hyväksi tai huonoksi riippuu yksilön valitsemasta näkökulmasta ja kontekstista.

Ulkonäköpaineet ovat myös ongelmallinen tarkastelun kohde, sillä ne vaikuttavat yksilöihin hyvin eri tavalla. Yksi mukautuu niihin ja käyttää niitä hyödykseen. Toinen kapinoi ja rakentaa identiteettiään vastakulttuurilla. Ehkä pahimmassa raossa ovat mukautumishaluiset, mutta siihen käytännössä kyvyttömät henkilöt. Tällöin kyse voi olla ihan vaan fyysisten edellytysten puuttumisesta, osaamisen puuttumisesta tai heikosta sosiaalisista taidosta.

Minusta kriittisen asenteen opettaminen sekä yksilöllisyyden ja itsetunnon vahvistaminen voisivat olla keinoja pureutua em. ongelmaan.

Kukkahattutäti kirjoitti...

Tervehdys minultakin! :-)

Seksuaalisuuden vapaaseen toteuttamiseen kannustaminen merkinnee myös sitä, että esim. nuorten keskuudessa saattaa syntyä voimakastakin painetta seksikokeiluihin. Tästä tilanteesta, vapauden maksimaaliseen hyödyntämiseen kannustamisesta, jotkut sitten myös kärsivät. Mielestäni tällaiseen seksuaalisuuden vapaaseen toteuttamiseen kannustamisessa ei ole kyse vain vapauksien lisääntymisestä, vaan myös kulttuurin hilautumisesta suuntaan, joka tekee seksuaalisuuden vapaasta toteuttamisesta sosiaalisen normin. Millä perusteella tämä olisi parempi tilanne kuin (kohtuuden rajoissa) seksuaaliseen pidättyvyyten kannustaminen?

Tässä ei siis ole kyse pelkistä yksilönvapauksista tai niiden puuttumisesta, vaan myös siitä, mihin suuntaan haluamme (seksuaali)kulttuurin kehittyvän. Samanlaisuuden paine nuorten keskuudessa on ymmärtääkseni vahva, ja ryhmäpaine rajoittaa joka tapauksessa heidän valintojaan. Kuten Zeroness tuossa mainitsikin, nuoret eivät tee valintojaan nollatilanteessa (no, jokunen poikkeusyksilö kyllä tekee, mutta useimmat eivät), vaan ympäristön ja oman vertaisryhmän paine vaikuttaa heihin vieläkin vahvemmin kuin aikuisiin. Ei siis ole merkityksetöntä, millaisista sosiaalisista normeista tulee vallitsevia. Silläkin, että normina on seksuaalisuuden mahdollisimman vapaa toteuttaminen, on varjopuolensa.

Seksualisti kirjoitti...

"Seksuaalisuuden vapaaseen toteuttamiseen kannustaminen" tarkoittaa kasvatusnäkökulmasta sitä, että jokaista tuetaan tekemään omat itsenäiset ratkaisut seksuaalisuutensa ja seksuaalikäyttäytymisensä suhteen. Oma ratkaisu voi olla mitä tahansa kimppakivasta selibattiin.

Olennaista on, että mitään yksilön ratkaisua ei moralisoida, paheksuta tai tuomita ellei siihen ole tiukkoja eettisiä perusteita ts. ellei hän oikeudetta vahingoita toisia teoillaan.

Paineita on sosiaalisessa elämässä aina eri muodoissa. Olennaista on se, että paineisiin vastataan hyvin eri tavoin. Kasvatuksen tehtävänä onkin tuottaa kykyjä yksilölliseen ja valistuneeseen toimimiseen sosiaalisissa verkostoissa.