28.10.2009

Järkevyys vs. eettisyys


Kansanedustaja Lenita Toivakka on ärtynyt. Kyseessä on rikoskonstaapeli Ville Hahlin oikeustieteen gradu, jossa hän arvioi raiskauksiin johtaneita tilanteita ja olosuhteita. Hahl päätyy toteamaan, että suuressa osassa hänen tutkimistaan tapauksista raiskaukselta olisi voitu välttyä toimimalla järkevästi. Toivakan mielestä tässä on kyse raiskauksen uhrin syyllistämisestä rikoksesta.

Samankaltaista keskustelua on käyty raiskausten ympärillä iät ja ajat. Aihe on ollut keskustelun keskiössä, koska viranomaisilla on ollut vaikeuksia suhtautua asiallisesti tapauksiin, joissa raiskauksen uhri on ollut joko seksuaalisesti aktiivinen tai tyypillisestä uhriprofiilista poikkeava nainen.

Keskustelu tässä tapauksessa, ja useissa aiemmissa tapauksissa, menee kuitenkin sivuraiteelle, mikäli ei osata erottaa sen eri tasoja toisistaan. Eri näkemysten arvioimisen olennaisimpia tasoja kuvaa parhaiten käsitekolmikko järkevyys-eettisyys-oikeudet.

Järkevyyttä koskevat väitteet liittyvät yksilön valintoihin ja turvallisuuteen. Konstaapeli Hahlin näkemykset liikkuvat tällä tasolla. Hän pyrkii sanomaan, että jos haluat välttyä raiskaukselta, niin älä heilu kaatokännissä tuntemattomien ihmisten seurassa. Kyse on siis siitä, millainen käyttäytyminen on järkevää, mikäli haluaa pitää huolta turvallisuudestaan.

Eettisen tarkastelun kannalta järkevyys on melko yhdentekevää. Vaikka nainen olisi sammuneena alasti himokkaiden karjujen keskelle, ei yksikään näistä saa koskea häneen ilman hänen suostumustaan. Toisin sanoen, jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, eikä sitä saa loukata mielivaltaisesti, vaikka henkilö ei pystyisi itse huolehtimaan koskemattomuudestaan.

Nämä käsitteelliset tasoerot tarkoittavat sitä, että sekä järkevyyteen että etiikkaan vetoavat väitteet ovat voimassa samanaikaisesti - ne eivät kumoa toisiaan. On täysin oikein ja perusteltua väittää, että ei ole oman turvallisuuden kannalta järkevää liikkua tuntemattomassa ympäristössä puolitiedottomassa tilassa. Samanaikaisesti on täysin oikein väittää, että jokaisella yksilöllä on oikeus olla ja kuljeskella humalassa, ja että puolitiedottoman henkilön kaltoinkohtelu on aina eettisesti väärin.

Järkevyyteen vetoaminen ei siis ole syyllistämistä, ellei uhrin vähemmän järkevää käytöstä yritetä esittää syytetyn rikosta lieventävänä seikkana. Asiaa sekoittaa usein vielä raiskaustapausten hankala luonne, sillä esimerkiksi kahden umpihumalaisen ihmisen välisen yöllisen toiminnan luonnetta voi olla jälkikäteen hyvin hankala selvitellä. Oikeudessa kun eivät pelkät aamuiset mielikuvat riitä, vaan rikos pitää osoittaa tapahtuneeksi.

25 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Oikein hyvä kirjoitus!

Ongelmahan on vain se, että juuri tämä mainitsemasi kohta -

Nämä käsitteelliset tasoerot tarkoittavat sitä, että sekä järkevyyteen että etiikkaan vetoavat väitteet ovat voimassa samanaikaisesti - ne eivät kumoa toisiaan.

- jää valistajilta aina sanomatta. Se tuottaa tuhoa ja pyörittää raiskauskulttuuria.


(Vrt: Vihahakatulle homomiehelle sanotaan, että nahkatukat eivät olisi käyneet hänen kimppuunsa, jos mies olisi kansanjuhlassa ymmärtänyt naamioitua tuulipukukansalaiseksi. Väite on todennäköisesti asiallisesti katsoen totta, ja asian esittäminen uhrille/medioissa vain näin on uhrin syyttämistä.)

Seksualisti kirjoitti...

Olen samaa mieltä siitä, että järkevyysväitteitä käytetään turhan usein syyllistävällä tavalla. Tyhmästi toimiminen ei vie keneltäkään hänen perusoikeuksiaan. On aika vahingoniloinen asenne viestittää väkivaltarikoksen uhrille, että "se oli sulle ihan oikein, kun olit tyhmä".

Järkevyyskeskustelu voi olla kuitenkin myös rationaalista riskien arvioimista ja itsestä sekä läheisistä huolehtimista kunhan muistetaan, että jokainen saa kuitenkin tehdä viime kädessä itse päätöksensä siitä, millaisia riskejä on valmis ottamaan. Kukaan muu ei voi sanella yksilölle, että "sinun pitää tehdä näin ja näin oman turvallisuutesi vuoksi."

***

Tuo "raiskauskulttuuri" -teksti sen sijaan on kyllä aika yksisilmäistä radikaalifeminististä propagandahuttua, jossa ei pyritä lainkaan miettimään, mitä eri ilmiöiden taustalla on. Siinä ainoastaan listataan erilaisia asioita muka "raiskauskulttuuriin" kuuluviksi Dworkinin ja Moilasen suosimalla paatoksellisella tyylillä, joka sivuuttaa asioihin liittyvät vivahteet ja tulkintahorisontit.

Teksti on tyypillistä ideologista propagandaa, sillä se ei missään kohdassa edes vihjaa, että useista sen luettelemista ilmiöstä voi tehdä muitakin tulkintoja kuin itse tekstin esittämän "tämä on raiskauskulttuuria" -julistuksen.

Tekstin tyyli, ja siihen linkitetyistä feministiblogeista löytyvät ilmaisutyylit, herättää kysymyksen, miksi monet feministit haluavat jäljitellä tätä paatoksellista ilmaisutapaa, vaikka se on matalaotsaista ja sisällöllisesti huteraa.

Jostain syystä feminismiin on pesiytynyt tällaisia dogmaattisia ilmaisutapoja, joihin ei edes odoteta liitettävän pohdintaa ja keskustelua - riittää vain, että oma ideologia saadaan suollettua ilmoille ilman suurempaa ajatustyöskentelyä. Tällainen muistuttaa valitettavan paljon fanaattisten uskovaisten ilmaisutapaa, jota myös kopioidaan yli kielirajojen. Esimerkiksi evankelisten kristittyjen saarnaamistyyli tarttuu jo pikkulapsiin ja kuulostaa samalta sekä suomeksi että englanniksi. Myös itse viesti on aina yhtä ohut ja paatoksellinen.

myytinmurtaja kirjoitti...

Te kysytte miksei sen runous
kerro meille unista, lehdistä,
synnyinmaansa suurista tulivuorista?

Tulkaa katsomaan kaduilla virtaavaa verta,
tulkaa katsomaan
kaduilla virtaavaa verta,
tulkaa katsomaan verta
joka virtaa kaduilla!


(Pablo Neruda, "Selitän eräitä asioita", suom. Pentti Saaritsa)

Siksi varmaan, että nämä asiat eivät ole meille mikään teoreettinen ajatusleikki. Meillä ei olisi varaa sellaiseen.

Seksualisti kirjoitti...

Nyt taisi karata mopedi käsistä...

Arvostelin linkittämääsi raiskauskulttuuri-tekstiä yksisilmäiseksi paatokseksi ja propagandaksi ja sinun vastauksesi on - lisää propagandaa!

Siinä vaiheessa, kun aatteella ei ole varaa teoretisoida lähtökohtiaan kunnolla, se rappeutuu ainoastaan läjäksi dogmaattisia ja raivoisia mielipiteitä. Radikaalifeminismille on käynyt juuri näin. Onneksi on kuitenkin olemassa paljon järkevämpiä tapoja ajaa feminismin perusteesejä.

Tuo linkittämäsi tapaus on traaginen ja ahdistava. Siihen liittyy elementtejä, joita voisi kutsua raiskauskulttuuriksi eli ajattelutavaksi, jossa tietty ihmisryhmä ei näe raiskausta vakavana rikoksena vaan hyväksyy sen luomalla toimintamalleja ja itsepetoksen keinoja, joilla väistetään omaa vastuuta ja rikoksen painoa.

Kuitenkin, jos vertaat raiskaustapausta laajamittaiseen poliittiseen sortoon, olet kyllä ylitulkinnut asetelmaa aika reippaasti.

Ja edelleen, ensimmäisessä kommentissasi linkittämäsi Melissa McEwanin raiskauskulttuuri-teksti vetää ylitulkinnan aivan naurettavalle tasolle, jossa sekä raiskauksen että kulttuurin käsitteet menettävät täysin merkityksensä ja muuttuvat sekopäiseksi rähjäämiseksi (siitä aiempi viittaus Dworkiniin ja Moilaseen).

McEwan on kirjoittanut joitakin hyviäkin tekstejä raiskauksesta, mutta tässä mennään lujaa metsään poskettomalla liioittelulla ja mustavalkoisuudella.

?standardit kirjoitti...

Ongelma tässä on nimenomaan se, että kun julkisuudessa puhutaan raiskauksista, niin tämä naisen toiminnan järkevyys on usein se mistä puhutaan, ts. naisen toiminta on suurennuslasin alla, eikä sen rikollisen! Painotus on väärä ja johtaa monesti uhrin syyllistämiseen.
Harvemmin nakkikioskitappeluista ja pahoinpitelyistä puhuttaessa päädytään suosittelemaan että miehet eivät joisi kännejä tai liikkuisi ulkona.

Spektrioe kirjoitti...

Se mikä mua täntyyppisessä raiskausvalistuksessa ärsyttää on se, että ei edes yritetä tehdä raiskauksille mitään, vaan kehotetaan naisia sopeutumaan tilanteeseen. Jos samalla yritettäis tehdä itse ongelmallekin jotain, niin vois tuntua paljon vähemmän syyllistämiseltä. Itselleni tulee näistä "varo mitä teet, nainen" -kehotuksista lähinnä fiilis, että jos joskus mut raiskataan niin uskaltaako sitä edes tehdä siitä rikosilmoitusta sit, jos on ollut kännissä tms. Sekin käyny mielessä, että ajatteleeko moni raiskaaja, ettei oikeastaan edes tehnyt mitään väärin, uhri kun oli kännissä. (Tiedän yhden tapauksen missä raiskaajalle tuli järkytyksenä että tuli tuomio.)

Kari Tuominen kirjoitti...

Mutta mitä jollekin puskassa kyykkivälle paskiaiselle voi? Aika monesti paras mitä voi tehdä, on suojella itseään ennakkoon. Tiedän itsekin sen verran, että ei kannata Heilua kaupunkilla hirveessä kännissä yksin.

myytinmurtaja kirjoitti...

Spektiroe ja ?standardit:

Olen samaa mieltä. Täällä sitä ainoaa oikeasti tepsivää raiskausneuvontaa:


"Mies! Jos näet naisen humalassa ja minihameessa yksin pimeällä kujalla - ÄLÄ SILTI RAISKAA HÄNTÄ! Jos et luota oman itsehillintääsi, sovi miespuolisen luottokaverisi kanssa tukisysteemi: jos sinua raiskatuttaa, soita heti hänelle."

Sellaista valistusta jo yläkouluihin! Nimenomaan niin päin, että miehen kunnia on vaakalaudalla.

"Jätkä, jos raiskaat - mokaat."

myytinmurtaja kirjoitti...

Seksualisti, tuossa Richmondin tekosessa ihmistä kidutettiin kadulla, vain siksi että hän on nainen. Jos se ei ole poliittista sortoa, mikään ei ole.

Raiskaus on viharikos.

Seksualisti kirjoitti...

Ymmärrän kyllä tuon "raiskausneuvonnan" poliittisen pointin, eli sen että huomio tulisi aina ensiksi kiinnittää raiskaajan tekemään vääryyteen eikä uhrin toimintaan.

Sen sijaan "raiskausneuvonnan" tosiasiallinen viesti on toiveajattelua. Raiskatuksi joutumisen tosiasiallista uhkaa ei poista se, että kielletään esim. teeveessä raiskaajia raiskaamasta. Seksuaalikasvatuksen osana tiukasta raiskauskeskustelusta voi olla hyötyä, mutta poistaako se raiskaukset kokonaan? Ei.

Tässä on jälleen yksi taso, joka on hyvä ottaa huomioon. Voimme siis samanaikaisesti edistää sekä 1) eettisyyttä korostavaa seksuaalivalistusta, 2) keskustelua järkevästä toiminnasta oman turvallisuuden vuoksi, sekä 3) raiskausten jyrkästä tuomitsemisesta sekä oikeudessa että julkisessa keskustelussa.

Nämä lähestymistavat eivät ole toisilleen vastakkaisia, vaan toisiaan tukevia.

Järkevyydestä kommentoisin vielä, että järkevyyteen viitataan julkisessa keskustelussa usein väärillä tavoilla, eli uhria syyllistäen tai edellyttäen kohtuuttomia toimia ja rajoituksia oman turvallisuuden vaalimiseksi. Tällainen keskustelu on joko jälkiviisautta tai naisen käytöksen moralisointia, eikä kummastakaan ole mitään hyötyä.

Järkevyyskeskustelulle sen sijaan on paikkansa kunkin ITSE ja lähipiirissään tekemänä perusteltuna riskianalyysinä. Kun ymmärtää erilaisia riskitekijöitä paremmin, voi myös perustellummin ITSE päättää, millaisia riskejä on valmis ottamaan. Tämä valinta on jokaisen itse tehtävä, eikä kukaan saa rajoittaa toisten käyttäytymistä "heidän omaksi parhaakseen".

Seksualisti kirjoitti...

Noissa myytinmurtajan linkittämissä raiskauksenestoneuvoissa on myös aika outoja kohtia:

- NEVER open an unlocked door or window uninvited.

- ALWAYS REMEMBER: if you didn’t ask permission and then respect the answer the first time, you are commiting a crime- no matter how “into it” others appear to be.

- Don’t tell your women friends how to be safe and avoid rape.


Juuri tällaista retoriikaa tarkoitan, kun arvostelen feministejä liioittelusta. Mitä päämäärää tällaiset älyttömät kärjistykset palvelevat?

Panu kirjoitti...

Ne palvelevat feminismin päämäärää, joka on maailman, elämän ja ihmisten myrkyttäminen järjettömällä vihalla.

Feministit ovat kamalan huonoja, pahoja ja hirveitä ihmisiä, jotka huvikseen, ratokseen ja jallukseen haluavat pilata ihmisten elämän. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa, selvässä asiassa?

Spektrioe kirjoitti...

"Seksuaalikasvatuksen osana tiukasta raiskauskeskustelusta voi olla hyötyä, mutta poistaako se raiskaukset kokonaan? Ei."

Ei, eikä myöskään se, että lähes kaikki vastuu on naisilla.

Loppukommentista: Musta olis ihan pirun jees, jos tuollaiseen valistukseen joskus päästäis. Tällä hetkellä tunnutaan olevan siitä vain hyvin kaukana, ja tuntuu äärimmäisen turhauttavalta, kun aina kun julkisuudessa mietitään raiskausten vähentämistä, niin keskitytään siihen miten naisten pitäis/kannattais toimia.

Ja sitkun ei edes riitä, että lopettaa ryyppäämisen tuntemattomassa seurassa/julkisille paikoille sammumisen, vaan esim. opiskelukaverit voi myös olla sitä väärää seuraa. (No, voi nekin kai laskee tuntemattomiks, mutta näin erotuksena niistä puskahiippareista.)

Seksualisti kirjoitti...

Kun varoittelijat haluavat kaventaa naisten elämää ja mahdollista tuttavapiiriä, niin kannattaa huomioida kiintoisa analogia feministien miehille tarkoittamiin varoituksiin.

Jos miehet ottavat vakavasti kaikki seksuaalista häirintää vähentämään tarkoitetut ohjeet kohteliaasta ja hyvästä käytöksestä, muuttuu naisten ja miesten välinen kohtaaminen todella vaikeaksi. Tämä ei ole kenenkään etu, ei myöskään niiden naisten, jotka haluavat bilettää ja tavata miehiä. Joitakin naisia myös kiinnostaa nimenomaan rohkeat ja määrätietoiset miehet, joita feministinen ohjeistus pyrkii koviten lannistamaan.

Aiheesta kertoo osuvasti xkcd. Ja siitä eräs feministibloggaaja vetää herneen nenään käsittämättömällä tavalla.

Ylitulkinnalla, salaliittoteorioilla ja pahan näkemisellä kaikkialla rakennetaan aika neuroottista mallia ihmisestä, joka ei puhu kenellekään siinä pelossa, että hänet ymmärretään väärin...

myytinmurtaja kirjoitti...

Seksualisti,

Tässä on nyt se juttu, että sinun ja naisten lähtötilanteet ovat aivan erilaiset. Sinä olet kaupungilla aina turvassa. Sinua tuskin on klähmitty tai kopeloitu tai yritetty painostaa seksiin.


Sen sijaan useimmilla naisilla on kokemuksia keskusteluun, pöytään ja pahimmassa tapauksessa kroppaan kiinni tuppaavista häiriköistä, joille sana ei tehoa. En siis nyt puhu välttämättä edes raiskauksista, vaan arkisemmasta rajojen rikkomisesta. Puhun kälättävistä, lääppivistä ukkeleista, jotka eivät huomaa (tai halua huomata), että heidän seuraansa ei kaivata.

Joten näin naisena voin sanoa, että olisi huomattavan mukavaa, jos useammat miehet seuraisivat niin seksissä kuin flirtissäkin edes jotain toisten huomioonottamisen ohjenuoraa. Esimerkiksi nyt vaikka sellaista, että aloitteen tekeminen on täysin okei, mutta itsekäs paska ei saa olla. (Monet miehethän toki hanskaavat asian ihan ongelmitta. Mutta paskiaisiakin on olemassa, ja niitä on maailmassa valitettavan paljon. Ikävä kyllä.)


Enthusiastic consentin periaate on hyvä: "The opposite of rape is not consent. The opposite of rape is enthusiasm"


Ellei muija seksissä tai flirtissä parin lauseen jälkeen syty oikeasti innostuneeksi, on parempi antaa olla. Ihan oikeasti.

Seksualisti kirjoitti...

Myytinmurtaja,

älä viitsi olla lapsellinen. Naisten kokemus maailmasta ei ole yhdenmukainen eikä salattu. Toisen ihmisen kokemusmaailmaan on mahdollista eläytyä, jos vähän viitsii yrittää.

Sinun kokemuksesi ei ole kaikkien naisten kokemus, eikä minun kokemukseni ole kaikkien miesten kokemus. Sukupuoli ei määrittele kokemusmaailmaa millään itsestään selvällä tavalla sosiaalisissa asioissa. Sitäpaitsi väkivallan, häirinnän ja asiattoman lähestymisen uhkia on olemassa sukupuolesta ja henkilöstä riippumatta.

On tietysti totta, että naiset saavat enemmän epämiellyttäviä seksuaalisia lähestymisyrityksiä kuin miehet. Tämän ongelman ratkaisu ei ole kuitenkaan lainkaan niin yksinkertainen kuin kuvittelet.

Jotkut henkilöt ärsyyntyvät siitä, kun heitä tervehtii, toiset puolestaan hinkuvat huomiota. Jotkut pukeutuvat harmaasti, toiset tarkoituksella provosoivasti. Ihmiset ilmaisevat penseyttä, välinpitämättömyyttä, kiinnostusta ja innostusta monin eri tavoin.

Sosiaaliset tilanteet ja niiden hienosäädöt ovat monimutkaisia. Tässä on myös niiden rikkaus. Mikään yksinkertainen sääntö tai ohje ei riitä ratkaisemaan kaikkia erilaisia tilanteita. Sen takia näistä asioista on syytä keskustella monipuolisesti.

Tuo linkittämäsi "innokkaan suostumuksen" periaate on liiallisuuteen menevä varmistusmenetelmä, joka ei toimi esimerkiksi silloin, kun lähestymistilanteen osapuolet ovat epävarmoja. Innokkuuteen perustuva hyväksyttävyys johtaa siihen, että ujoja, epävarmoja ja hiljaisia ihmisiä ei saisi lähestyä missään tilanteessa.

En myöskään käsitä amerikkalaisten feministien suurta hinkua "kyllä vai ei" -kysymyksen toistamiseen joka tilanteessa. Halukkuuden eksplisiittinen varmistaminen joka hetki on amerikkalaisen sopimusoikeuden tuotetta, eikä se ole mielekäs sosiaalisen vuorovaikutuksen tapa kuin ainoastaan syytettä koko ajan pelkäävälle henkilölle.

Nähdäkseni parempi tapa toimia on EI:n ponnekas ja selkeä käyttö ja sen ottaminen vakavasti. Ja jos toinen on selvästi kykenemätön kommunikoimaan, niin silloin on syytä luopua seksuaalisista lähestymisistä kokonaan.

myytinmurtaja kirjoitti...

Seksualisti, nyt minusta tuntuu, että luet noita lähteitä kuin piru Raamattua, tahallasi olkinukkeja väsäten.

Tietenkään en perää mitään minkään kornin taikarepliikin lausumista, sen kummemmin lähestyjiltä kuin lähestyttäviltäkään.

Innokkuuden tsekkaamisen ideana on nimenomaan tämä itse mainitsemasi:

Ja jos toinen on selvästi kykenemätön kommunikoimaan, niin silloin on syytä luopua seksuaalisista lähestymisistä kokonaan.

(Lisäsin tuohon vielä kohdan "kykenemätön tai haluton kommunikoimaan.") Siis kiteytettynä:

"Vaikeneminen on kieltäytymisen merkki."

Panu kirjoitti...

Jos miehet ottavat vakavasti kaikki seksuaalista häirintää vähentämään tarkoitetut ohjeet kohteliaasta ja hyvästä käytöksestä, muuttuu naisten ja miesten välinen kohtaaminen todella vaikeaksi.

Niin vaikeaksi, että ensimmäinen tyttöystävä löytyy 37-vuotiaana. Been there, done that, burned the T-shirt because it really really sucked.

Panu kirjoitti...

Tässä on nyt se juttu, että sinun ja naisten lähtötilanteet ovat aivan erilaiset. Sinä olet kaupungilla aina turvassa.

Tämä on jotenkin käsittämätöntä paskapuhetta, kun tiedetään, että Suomessa ylivoimaisesti yleisin väkivallan laji on se että mies hakkaa toisen miehen "kun se näytti homolta". Nähdäkseni Tommi saattaa hyvinkin olla pölhömachojen mielestä homon ja hakattavan näköinen.

Panu kirjoitti...

Lisätään vielä sen verran, että juuri tuo asenne "mikä tahansa seksuaalinen lähestyminen on melkein raiskaus" tuottaa niitä raiskaajia.

Spektrioe kirjoitti...

No ei mua henkkoht. haittaa jos joku tulee vaik kadulla flirttaamaan (ei sikäli että tätä kovin usein tapahtuis). Sen sijaan se, että vastapuoli ei usko että ei kiinnosta vaikka mitä tekis. Ei riitä poikaystävän mainitseminen eikä "ei, en lähe sun kanssa mihinkään" eikä "pilaat mun illan, painu helvettiin."

(Jos/kun miehille on vaarallisempaa kaduilla, niin miksi koskaan ei varoitella miehiä välttämään yksin liikkumista, varsinkin jos "näyttää homolta"? Kuinka suuri osa miehiin kohdistuvasta väkivallasta sillä saataisiinkaan karsittua ;)

Mikko T kirjoitti...

"(Jos/kun miehille on vaarallisempaa kaduilla, niin miksi koskaan ei varoitella miehiä välttämään yksin liikkumista, varsinkin jos "näyttää homolta"? varmasti, että asia on näin.

Itse näytän hinttarilta ja aika usein vielä korostan tarkoituksella hinttari look-likeäni. Silloin kun vielä kuljin kaduilla pimeän aikaan, jouduin sattumanvaraisen väkivallan kohteeksi vähintään kerran vuodessa.

Ehkä eniten homolta näyttävä tuttavani on vaimon siskon avomies. Hän on saanut sattumanvaraisesti nyrkistä vielä minuakin useammin ja jopa muutaman viikon sairaslomiin johtanein seurauksin.

Itse ole selvinnyt sattumanvaraisesta väkivallasta ruhjeilla, hiusmurtumalla ja hajonneilla silmälaseilla, mutta en kuitenkaan osaa pitää väkivaltaa lievänä, koska varoittamaton nyrkinisku kasvoihin (muuten nyrkillä takaraivoon kun seisoin liikennevaloissa, ja kerran yritettiin lyödä puukolla klo. 18 iltapäivällä) voi aina olla tappava pysyvän vamman aiheuttava. Poliisin mielestä noista lievistä pahoinpitelyistä ei kannata tehdä edes rikosilmoitusta koska tekijää ei kuitenkaan saada kiinni koska noita sattuu kymmeniä yössä.

Itse olen sitä mieltä, että suomessa on sulaa hulluutta liikkua yksin kadulla aseistamattomana. Aseistettuna taas ei saa liikkua ja jos kuitenkin liikkuu ja puolustaa itseään aseellisesti saa heittää hyvästit loppuelämälle. On siis parempi rajoittaa liikkuminen minimiin.

Seksualisti kirjoitti...

Kyllä miehiäkin varoitellaan väkivallasta - varsinkin, jos he pukeutuvat epätyypillisesti tai provosoivasti tai meikkaavat.

Goottipojat, emot, genderblendaajat, glamrokkarit ja fruittarit saavat kuulla uhkauksia junteilta ja varoittelua tovereiltaan ja vanhemmiltaan. Varoitukset voivat olla ihan perusteltuja, mutta harva kuitenkaan luopuu identiteetistään niiden takia - eikä pidäkään. Järkeä kannattaa silti käyttää.

Tyly Kotiäiti kirjoitti...

Avauduin aiheesta omassa osoitteessa, minä kun osaa purkautua lyhyesti ja ytimekkäästi. Sillä välin kun meikäläinen vasta suunnitteli omaa täsmälatinkiani täällä ehdittiinkin jo rallattaa aiheesta kommenttitolkulla. Jos jotakuta aihe enää kiinnostaa niin käykääpä vilkaisemassa, jos siellä vaikka olisi vielä jotain joka on aiemmin jäänyt sanomatta: http://kodinkone.blogspot.com/2009/11/was-she-really-asking-for-it.html

文章 kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.