27.1.2009

Kauneus on tuijottajan silmässä?


Edellisessä tekstissäni lupailin paluuta kauneuden äärelle. En kuitenkaan tarjoile täällä näyttelijättäriä, goottilolitoja tai ihania silmalasipäisiä lukutoukkia, vaan sukellan siihen substanssiin, joka heitä yhdistää.

Aiheen valinta kumpuaa Anne Moilasen feministisen manifestin kohdasta: "Tulta munille sille, että naisen pitäisi olla ikuisesti nuori ja kaunis ja laiha!" Väitettä ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti, mikäli haluaa ymmärtää kirjoittajan kannan. Väite kuitenkin sisältää ajatuksen, että nuoruuden, kauneuden ja laihuuden ihanteissa olisi jotakin väärää.

Naomi Wolf esittelee teoksessaan
Beauty Myth näkemyksen, jonka mukaan kauneuden ihanteet ovat täysin sosiaalisesti luotuja ja pohjaavat ainostaan partiarkaatin vallanhaluun. Miehet siis painostavat naisia noudattamaan ihanteitaan ja rankaisevat niitä, jotka eivät ihanteiden muottiin taivu. Moilasen päräytys noudattelee samaa ajattelutapaa.

Nykyaikainen sosiobiologia kiistää edellisen ajatuksen jyrkästi. Jo pelkästään Darwinin havaintoihin pohjaten voidaan todeta, että eri eläinlajien naaraat kilpailevat toisiaan vastaan urosten huomiosta. Kilpailulajeina ovat hyvän terveyden ja lisääntymiskyvyn tunnusmerkit. Ihmisnaisissa miehiä erityisesti kiinnostava kauneus viestittää samaa asiaa. Kauneus tarkoittaa karkeasti ilmaistuna symmetriaa, hyvää ihoa, sopusuhtaisuutta, terveyttä ja kohtalaista ruumiinkuntoa. Ihmisellä on nämä ominaisuudet todennäköisemmin nuorena kuin vanhana.

Tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta Wolf-Moilasen ajattelu on pielessä oikeastaan ihan joka kohdassa. Kauneusihanteiden taustalla ei ole miesten ylivalta, vaan naisten keskinäinen kilvoittelu. Ihanteet eivät ole sosiaalisesti luotuja, vaan pohjautuvat evoluution realiteetteihin ja ovat havaittavissa kaikissa kulttuureissa. Ja lopuksi, kukaan ei erityisesti rankaise ihanteista jääviä - pelkästään sen ymmärtäminen, että ei ole kaunis tai saa ihailua kohdalleen, voi olla rankkaa.

Kauneuden ihailu ei ole mitään demonista pahuutta, eikä siitä pitäisi ketään syyllistää. Tiukkoihin kauneusihanteisiin takertuminen ei myöskään ole pakollista - oman tyylin ja itsetunnon löytämiseen on monia reittejä. Saattaa olla, että kauniilla ihmisillä on joissakin asioissa helpompaa, mutta sille tuskin mahtaa mitään. On myös niin, että jotkut ovat älykkäämpiä ja jotkut vahvempia kuin toiset.

Toistan vielä edellisen tekstini loppukaneetin: Moilasen meuhkaaminen ei ole toimiva ratkaisu tähänkään asiaan. Faktat ovat perseellään ja konseptit sekaisin. Asiaan voi suhtautua lämmöllä ja huutamatta: kannatan kauneusihanteiden laventamista, erilaisuuden hyväksymistä ja lämpimämpää suhtautumista rumiin, vanhoihin ja lihaviin ihmisiin.

Edellinen koskee myös vatsakkaita ikääntyneitä miehiä.

14 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Seksualisti, puhut kahdesta eri asiasta: Siitä, että heteromiehet tykkäävät naisten kauniista perseistä (tässä ei tietenkään ole mitään pahaa) ja siitä, että koko naisen arvo ihmisenä ja toimijana pelkistetään siihen, oko hänellä nätti perse vai ei. Wolf ja Moilanen puhuvat jälkimmäisestä.

Henkilökohtaisesti mua risoo se, että miehet pääsevät komeusasioissa kuin koirat veräjästä. Tämä on outoa, kun useimmilla muilla eläimillä uroksethan nimenomaan ovat ne, jotka keikaroivat naaraille ja komistavat itseään.

Tahdon katukuvan mainoksiin lisää seksiä. Siis komeita, vähäpukeisia, lihaksikkaita miehiä. (Mikä jalo vapaustaistelija olenkaan!) Kunhan ulkonäköpaineet ovat miehille ja naisille yhtäläiset, kaikki on OK.

Seksualisti kirjoitti...

Moilasen taustamotiiveista en tiedä tarkasti, sillä kyse on vain yhdestä virkkeestä.

Wolf sen sijaan vetää vanhan kunnon "patriarkaatti alistaa" -argumentin pöytään ja romuttaa samalla oman uskottavuutensa.

Naisen arvon mittaaminen hänen ulkonäkönsä perusteella on toki vääryys. Tämän vääryyden näkeminen kokonaisvaltaisena yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ongelmana on posketonta liioittelua. Pikemminkin kyse on joidenkin yksilöiden tai pienten ryhmien asennevammasta.

Edelleen, naisen (ja miehenkin) uklkonäöllä on ilman muuta paljon merkitystä hänen mahdollisuuksiensa kannalta, mutta en tiedä, millä tavalla tämä voidaan nähdä ongelmana muuta kuin kateuden kautta.

Ulkonäköpaineet eivät ole yhtäläiset edes kaikille naisille, joten en tiedä, mitä oikeastaan tarkoittaa toive siitä, että paineet olisivat miehille ja naisille yhtäläiset. Jotkut ottavat paineita enemmän kuin toiset.

On varmasti niin, että keskimäärin miehen ulkonäkö ei ole niin keskeisessä roolissa sosiaalisessa elämässä kuin naisen. Tähän on kuitenkin todettava, että harva vatsakas ja ikääntyvä mies saa osakseen kuumaa ihailua ellei hän ole MYÖS kuuluisa, rikas tai alansa huipulla.

***

Monilla eläinlajeilla urosten komistelu perustuu siihen, että ne osoittavat voivansa uhrata poskettomasti resursseja turhuuteen. Ne siis ilmoittavat, että "on millä mällätä". Ihmislajin uroksilla oman kehon komistaminen on aika mitäätön viesti vauraudesta. Se näytetään ihan toisenlaisilla ansioilla.

Eufemia kirjoitti...

Mieleeni palaa kohua herättänyt jupakka Jorma Ollilan kapeista hartioista.

Naisvaltaisellakin työpaikalla lihava nainen joutuu todennäköisesti todistamaan pätevyyttään enemmän kuin hoikka. Mutta mitä lyhyt ja kapeaharteinen mies joutuu tekemään osoittaakseen pätevyytensä? Miesvaltaisellakin työpaikalla hänellä taitaa olla sellaisia ongelmia, joita kunnon korsto ei koskaan kohtaa.

myytinmurtaja kirjoitti...

Uusimmassa City-lehdessä oli tätä aihetta sivuten juttu "Dopingin viihdekäyttäjistä", so. testoa piikittävistä pösilöistä. Kundit vaarantavat henkensä näyttääkseen komeilta.

Itse luulen, että naisten ulkonäön suhteettoman suuri korostaminen ja miesten ulkonäön merkityksen vähätteleminen on suoraa seurausta naisen vähempivaltaisesta asemasta. Kun naiset saavat enemmän valtaa, tilanne muuttunee.

(Mikä toivottavasti ei kuitenkaan näy roinauksen lisääntymisenä.)

Panu kirjoitti...

Henkilökohtaisesti mua risoo se, että miehet pääsevät komeusasioissa kuin koirat veräjästä.

ATM:t, heidän kohtalonsa ja heidän elämänkokemuksensa ovat taas kerran naiselle näkymättömiä ja olemattomia. Tämä sopii mainiosti yhteen sen kanssa, että Myytinmurtaja johdonmukaisesti poistaa kommenttini blogistaan.

Seksualisti kirjoitti...

Myytinmurtaja,

miten perustelet tuon väitteesi, että naisten ulkonäön korostunut merkitys johtuu heidän vähempivaltaisesta asemasta?

Sosiobiologit ovat kauneuden merkityksestä ihan toista mieltä ja heillä on käytössään valtavia tilastollisia aineistoja sekä ihmisistä että muista lajeista.

Argumentoidaksesi edellä olevaan tapaan, sinun pitäisi ensin osoittaa, että sosiobiologinen kanta asiaan on väärä tai ainakin vähämerkityksinen.

Anonyymi kirjoitti...

Keskustelusta tuntuu unohtuvan taas se ongelman ydin, eli se mitä väitetään valheellisesti kauneudeksi ja millä vedätetään ihmisiä ostamaan aina lisää.

Kauneus ja siihen orientoituminen eivät ole niinkän ongelmia.

Mutta ongelmia tulee siitä että ihmisille uskotellaan kauneuden tulevan purkista, arveluttavista laihdutustuotteista, merkkivaatteista, myrkyllisistä kemikaaleista, erilaisista statustavaroista, kaivostyöläisten henkensä kaupalla kaivamista jalometalleista ja timanteista ym. myytävästä krääsästä. Totuus on kuitenkin se, että yhä useammin se kauneus ja laihuus tulee photoshopista.

Nuo kaupalliset valheet kaipaavat vesurikäsittelyä ja kritiikkiä, sillä ne orjuuttavat naisia pienestä pitäen illuusioillaan.

Joka tuutista tuleva mahdottoman tavoittelemiseen aivopeseminen ja takuuvarmasta epäonnistumisesta syyllistäminen pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään nainen saa ikinä olla itseensä tyytyväinen sellaisena kuin on. Tämä ruokkii luonnollisesti maanista kulutusta, naisten psyykkisiä ongelmia ja itsetuhoista käytöstä ja on siten erittäin tuomittavaa.

myytinmurtaja kirjoitti...

Seksualisti, tuo oli ihan mutu-kannanotoksi tarkoitettu. En ole tässä ovareita kalastelemassa.

However, ihmiskunnasta tiedän tämän: Se jolla on rahaa, päättää, mitä ostetaan. (Tai tässä ehkä paremminkin: mitä katsellaan.) Aikaisemmin naisilla ei ole ollut rahaa eikä muitakaan mahdollisuuksia toteuttaa halujaan yhtä laajamittaisesti kuin miehillä (noin keskimäärin). Kun tuohon yhdistetään se ikiaikainen tosiseikka, että naiset tykkäävät katsella komeita miehiä, niin homma on minusta selvää pässinlihaa.

Sosiobiologiaan suhtaudun kyllä vähän kriittisesti. Minusta se *vaikuttaa* (huom! vaikuttaa) vähän sellaiselta valkoukkojen pseudotieteeltä, jolla vallassa olevat gupet pyrkivät oikeuttamaan oman etuoikeutetun asemansa.

*Tosin* hyvin suuri osa tästä vaikutelmastani selittynee sillä, että kaikki tietoni alasta on peräisin populaarilähteistä. En ole perehtynyt alan oikeaan tutkimukseen.

Tieteen saavutuksistahan uutisoidaan usein liian sensaatiohakuisesti: Jos mustikoiden eräs ainesosa saattaa tietyissä olosuhteissa ehkä vaikuttaa tietyn syöpätyypin kehittymiseen, lehdet otsikoivat: "Mustikka aiheuttaa SYÖPÄÄ!!!"

...mitä mieltä olet noista doping-jätkistä?

Seksualisti kirjoitti...

Hyviä kommentteja.

Olen anonyymin kanssa paljolti samaa mieltä kaupallisuuden hapattavasta vaikutuksesta. Mainonta on lähtökohtaisesti konservatiivista - se ei löydä uusia näkökulmia seksuaalisuuteen. Pikemminkin se kierrättää loputtomasti tuottavaksi havaittuja kuvastoja. Kuten olen aiemmin todennut, kannatan julkisen tilan uusjakoa, jossa erilaiset taiteen muodot saisivat leijonanosan nykyään mainostajille annetusta tilasta. Kaupunki takaisin kansalaisille!

Ja Myytinmurtaja, sosiobiologia on yksi väärinkäytetyimmistä tieteistä. Sen aineistojen todistusvoima on käyttökelpoista evoluutiobiologisten käyttäytymistä koskevien hypoteesien tarkasteluun.

On nykyään lähes tapa, että kaikkea sosiobiologista materiaalia pyritään käyttämään jonkin sosiaalisen nykytodellisuuden ilmiön tyhjentävään selittämiseen. Kenen tahansa yhteiskuntatieteilijän pitäisi nähdä tällaisten yritysten tarkoitushakuisuus ja hauraus.

Empiirisenä tieteenä sosiobiologia ei ole muita tieteitä kummempaa. Sen selitysvoima perustuu evidenssiin ja sen tulkintaan. Sen teoriat joutuvat alistumaan kritiikille aivan kuten muidenkin tieteiden. Yleensä hyvän sosiobiologin tunnistaa siitä, että hän ei yritä tulkita aineistoaan liikaa, vaan antaa aineistonsa "puhua puolestaan" esittäen erilaisia MAHDOLLISIA tulkintoja sen perusteella.

Seksuaalivalintaan ja ihmisen käyttäytymiseen liittyvien paradigmojen syntyminen ja kritiikki on sitten toinen asia. Se on melkoinen vyyhti, johon vaikuttavat paljon myös tutkijoiden tekemät kysymyksenasettelut. Jos asia kiinnostaa, niin kannattaa lukea alkuun Bussin Halun evoluutio.

Mitä tulee bodareihin, niin itse en ryhtyisi douppaamaan (enkä sitä suuremmin arvosta), mutta pidän ihmisten oikeutena tehdä keholleen mitä lystäävät, kunhan he saavat oikeaa tietoa käyttämiensä mömmöjen vaikutuksista ja vaaroista.

vestigia kirjoitti...

"Joka tuutista tuleva mahdottoman tavoittelemiseen aivopeseminen ja takuuvarmasta epäonnistumisesta syyllistäminen pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään nainen saa ikinä olla itseensä tyytyväinen sellaisena kuin on."

Minua on aina ihmetyttänyt, miksi nimenomaan kauneusihanteiden sanotaan synnyttävän tyytymättömyyttä?

Kulttuuri on aina tuputtanut idealisoituja kuvauksia yli-inhimillisestä altruisimista, rakkaudesta, isänmaallisuudesta, rohkeudesta, viisaudesta, vanhemmuudesta, huumorintajusta, uramenestyksestä, yms.

Miksi juuri kauneusihanteet aiheuttaisivat erityistä riittämättömyyden tunnetta? Minun itsetuntoni ainakin kärsii paljon enemmän itseäni älykkäämpien ihmisten tarkkailusta.

Seksualisti kirjoitti...

Helvetin hyvä huomio, Vestigia!

Oma syrjään sysätty sisäinen runoilijani alkaa aina vääntelehtiä, kun kuuntelen esim. AW Yrjänän sanoituksia. On vaikea välttyä lievästi kadehtivalta pohdiskelulta: "Jos olisin valinnut runouden filosofian sijaan, olisinko yltänyt samaan?"

Itsensä voi tuntea pieneksi niin monella tavalla, jos sille tunteelle antaa vallan. Menestyksen mielikuvilla pelaava markkinoinnin helvetinkone ei rajoita ihanteitaan pelkästään kauneuden alueelle.

Kauneuskeskustelu on pinnassa osaltaan siksi, että sitä ylläpitää sitkeä feministinen intressi, joka rajaa keskustelun enempi naisia koskettaville alueille.

Arawn kirjoitti...

Vestigia: Ehkä se ei miehille aiheuta - en tiedä, oletko mies vai nainen, joten en kohdista tätä millään lailla sinuun -, mutta monille naisille aiheuttaa. Tämä johtuu tietenkin siitä, että naiset tietävät tärkeimmän valttinsa olevan ulkonäkö. Tällöin tietysti kaunotarten kavalkadi aiheuttaa monille paineita siitä, että pitäisi pyrkiä samaan, jotta pärjäisi - jotta joku mies kiinnostuisi ja välittäisi.

Miehillä taas tämä näkyy nimenomaan menestyspaineena tai vastaavana. Tiedän esimerkiksi tyypin, joka on liki masentunut siksi, ettei ole ammatillisesti yhtä menestynyt kuin jotkut ikäisensä. Naiset harvoin vajoavat masennukseen siksi, etteivät ole ammatillisesti yhtä menestyneitä kuin jotkut ikätoverinsa - mutta saattavat masentua, jos pitävät itseään paljon rumempina kuin ikätoverinsa...

Anonyymi kirjoitti...

Kauneus = Geneettinen kunto.
Menestys = Geneettinen kunto.

Siis lisääntymis pari valitaan sen mukaan, miten hyvä genettinen kunto. Miksi nykyään kaikkien pitäisi olla tasaarvoisia? Olemmeko luonnon yläpuolella ja meihin ei enään kohdistu lajinsäilymisen lait? Onhan se surullista että naapurin Matti/Liisa ei saa jälkeläisiä mutta, olisiko lajin kannalta parempaa jos perityvillä violla olevat eivät tee seuraavaa vielä sairaampaa sukupolvea?

Ulkoinen hyväkuntoisuus/kauneus on katsojan silmässä jota muovaa yhteiskunta missä elämme, kyllä? On olemassa paikkoja maailmassa jossa leveälanteiset ja runsas muotoiset ovat nytkin tavoiteltuja ominaisuuksia lisääntymiskumppanissa. Se miksi ns. sivistyy maailma näkee, että ihminen joka ei kerää vararavintoa kehoonsa huonon metsästys onnen varalle olisi mahdollisimman hyvä kasvattamaan seuraavan sukupolvoven kasvattaja on ylenpalttisen elämämme muovaama halu.

Miksi naiset haluavat paritella miesten kanssa jotka haluavat laihan ja iso rintaisen naisen? Sillä naiset päättävät mihin suuntaan lajimme kehittyy tai taantuu. Varmasti moni nainen saa lisäännyttyä ilmankin niin suuria ponnistuksia kun, tällä hetkellä tekee.

Harva kovasti epäsymmetsinen ihminen tänäpäivänäkään pääsee parittelemaan vaikka kuinka tekisi työtä muiden asioiden eteen. Oli sitten mies tai nainen.

Anki kirjoitti...

Itseäni tässä sosiaalibiologiassa nyt lähinnä ärsyttää heteronormatiivisuus. Kun kaikki eivät ole heteroja, eivät edes cis-sukupuolisia. Useinhan selitetään, miten naiset tykkää lihaksikkaista ja vahvoista miehistä.
Anteeks nyt kauheasti, mutta kun en tykkää. Olen enemmän naisiin päin suuntautunut biseksuaali enkä ole koskaan pitänyt lihaksikkaista miehistä, vaan sellaisista "tavallisista" ja feminiinisistä. Ja epäilen, etteivät kaikki hetskunaisetkaan tykkää. :P