Tulta munille?

Naisunionin Tulva-lehteä räväkästi päätoimittava Anne Moilanen on näemmä laajentanut asenneimperiumiaan myös radion puolelle. Hänen räyhäkäs populisminsa on ollut hymyilyttävää seurattavaa jo aiemmin, mutta tällä kertaa hänen mukaironinen ja mukanokkela radio-ohjelmansa ampuu pahasti ohi munista.

Pelaajana tiedän, että räiskiminen on hauskaa. Peleissä kuitenkin tarkoituksena on osua. Tulta munille radio-ohjelman verkkosivut ovat osoitus todella huonosta osumatarkkuudesta. Sukupuolten välistä taistelua ja eripuraa lietsova feminismi on ollut menneen ajan juttu jo puolitoista vuosikymmentä. Sitten 80-luvun rähjäämistä ei ole juurikaan jaksettu harjoittaa julkisesti lukuunottamatta ikäloppuja räyhäveteraaneja ja Ruotsin hulluja. Nykyään pikemmin osa verkon äijäaktivisteista veisaa sukupuolten välisen taistelun puolesta.

Moilasen manifestit yrittävät olla humoristisia ja kritisoida partiarkaalisen kulttuurin kliseitä ja inhottavia epäkohtia. Tätä tehdessään hän käyttää juuri samoja keinoja kuin pahin junttimies sovinistipuheissaan. Manifestit käyttävät tyhjiä iskulauseita, yrittävät kalastella yleisten ennakkoluulojen mukaisia tuntoja, leimaavat kaikki munien kantajat (siis myös naiset?) ja mässäilevät halventavilla tai väkivaltaisilla kielikuvilla.

Manifestien vaatimukset kohdistuvat rinnakkain ihan kannatettavista (kunniaväkivallan vastustaminen) omituisiin (sen vastustaminen, että naisten pitäisi olla ikuisesti nuoria ja laihoja) ja lopulta aivan käsittämättömiin (naisten välinen solidaarisuus). Tartun näistä nyt viimeiseen. Kauneusihanteet ja niiden vastustamisen absurdiuden otan mankeliin toisella kertaa.

Solidaarisuus... Pimein kohta manifestin toisessa osassa on solidaarisuuden vaatimus sellaista naista kohtaan, joka istuu kapakassa lapset heitteille jätettynä. Ihan yhtä hyvin voisimme vaatia miesten välistä solidaarisuutta vaimonhakkaajalle. Moilanen ehkä tavoittelee solidaarisuusvaatimuksellaan ymmärrystä. Sitä voidaan toki tiettyyn rajaan asti antaa, mutta väärien ja vahingollisten tekojen ymmärtely tai hyvittely ei ole oikea tapa.

Yksityiskohtia suurempaa typeryyttä on kuitenkin taantumuksellinen käsitys sukupuolesta, joka jollakin tapaa perustelee solidaarisuuden vaatimuksen. Minkä helvetin takia naisen pitäisi olla toiselle solidaarinen? Yksilöiden intressit ja näkemykset eroavat toisistaan huomattavasti myös sukupuoliryhmien sisällä. Moilanen niputtaa naiset tasapaksuksi mössöksi, jonka pitäisi jostakin ihmeen syystä olla yksimielinen. Hän on ajattelussaan yhtä johdonmukainen kuin vanha kunnon John Gray, joka tietää miesten olevan Marsista ja naisten Venuksesta.

Radioesiintymisillään ja manifesteillaan Moilanen on tehnyt itsestään taantumuksellisen ja tyhjäpäisen feministisen kohkaamisen ikonin. Hänellä näyttävät olevan paukut lopussa ja munat hukassa. Web-kirjoittelun perusteella häntä inhotaan yli sukupuoli-, ikä- ja puoluerajojen. On hienoa, että jokin yhdistää meitä Marsin ja Venuksen asukkaita...

Sukupuoli- ja tasa-arvokeskustelua voisi myös käydä maltillisella ja perustellulla tasolla ilman nimittelyä, vihan lietsomista ja tyhjää iskulauseiden heittelyä. Solidaarisuutta ja lämpöä tarvitaan aina ihmisten välillä, mutta nimenomaan sukupuolirajojen ja meitä muka erottavien muiden rajojen yli.