16.12.2008

Vittu!


Se on aina kielen päällä. Siihen turvaudutaan vihan, hädän ja riemun hetkillä. Se voimistaa vihaa, lamannuttaa pelon ja väkevöittää kiroukset! Se yhdistää nuoret ja vanhat. Se on oma
moduksensa ja välimerkkinsä!

Vittu on edellisen perusteella äärimmäisen voimallinen ja monikäyttöinen olio. Vanha kansa ja folkloristit tietävät, että vitun väki on mahtava voima, joka saattoi kirota tai siunata ihmisen. Vanhoissa loitsuissa karja saatettiin ajaa laitumelle emännän haarojen välistä (emännän seisoessa navetan katolla), jotta se saisi vitulta suojelevan siunauksen päällensä.

Nykyisessä puhekielessä vittua manataan myös suojelukseksi ikäviltä asioilta tai antamaan voimaa vastoinkäymisissä. Tyypillinen suomalainen huudahdus voisi kuulua vaikka: "Vittu, kalja on loppu!". Tällöin vitun väkeä anellaan suojelemaan koettelemukselta.

Toinen vitun voimaan luottava puheenparsi on kiroukset ja solvaukset. Tavallisimmat kiroukset ovat muotoa: "Painu vittuun!" tai "Vitun kusipää". Ensimmäinen on kovaa tavaraa. Se pyrkii tekemään tyhjäksi kirouksen kohteena olevan henkilön kääntämällä hänen syntymänsä toisin päin. "Painu vittuun" tarkoitaa siis toivetta siitä, että henkilö lakkaisi olemasta kerta kaikkiaan.

"Vitun kusipään" voisi tulkita joko syntymästään asti parantumattomaksi kusipääksi tai sitten vittu on vain kusipäisyyden suuruutta alleeviivaava ponsi. Vastaavaa suuruutta ilmaisevat myös riemukkaat huudahdukset, kuten "vitun siistii" tai "saatiin ihan vitusti massii".

Sanan käytön levitessä ja arkipäiväistyessä on sille myös kehittynyt erikoisia käyttötapoja, joiden käyttö ei selity vitun väellä. Tällaisesta on esimerkkinä edellä mainitun "vitun siistii"-lausahduksen ironinen käyttö, jossa sana vittu onkin käänteisessä merkityksessä jotakin todella tyhmää tai ankeaa. Tällainen heittely on vaikeasti selitettävissä, sillä vittu on hyvä, haluttava ja mahtava asia, joko voi olla yhteydestä riippuen pelottava tai vaarallinen, mutta ei missään nimessä ankea tai huono.

Ehkä kyse on vain siitä, että sanan yleistyminen on johtanut sen alkuperäisten merkityksien unohtumiseen ja muistiin on jäänyt vain sanan sievistelevä kieltäminen. Kun kirkko kansaa "sivistäessään" on puuttunut pakanallisiin ja seksuaalisiin voimasanoihin, on vitun mahti pyritty esittämään mahdollisimman epäedullisessa valossa. Tästä johtuen mielikuvamme vitusta lienevät osin vääristyneitä.

Poikkeuksena tästä on kuitenkin käsite "vitutus". Vaikka kyse on kielteisestä tunteesta, on sanan merkitys ymmärrettävissä näin: Vittu on ihana asia. Kun sitä ei saa, iskee vitutus eli vitunhimo. Tyydyttämättömänä vitunhimo on kauhea asia. Eli vitutus tarkoittaa mitä tahansa yhtä kamalaa olotilaa!

Kirjoitukseni tarkoitus on poliittinen, ei tieteellinen, joten jos joku folkloristi havaitsee vittutietämyksessäni pahoja virheitä, niin otan ilolla huomautuksia vastaan. Vittupoliittinen taka-ajatukseni on pyrkiä nostamaan sopimattomana sanana pidetyn sanan arvoa ja merkitystä. Kyseessähän on hieno, arvokas, haluttava ja voimallinen olio. Käyttäkäämme tätä voimasanaa ylpeästi ja oikein!

4 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Jätkähän siis vittuilee.

Tässä Ta-Miitilta saatu linkki Suomen kansan v-asiaa koskeviin vanhoihin uskomuksiin:

http://www.elore.fi/arkisto/1_97/vant197.html

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Olen tavannut ajatella, että "vittu" on melto sana, jolla manatessaan pystyy vesittämään millaisen vimman tahansa. Se on sääli, koska sana voisi olla kaunis. Kuitenkin, mikäli joku manaa vitulla, on melko varmaa, että hänen asiaansa ei tarvitse ottaa kovinkaan todesta. Varmaankin joku pystyy käyttämään sanaa myös väkevästi ja luovaa, ytimekästä, tietoista vittuajattelua henkien, mutta toistaiseksi tämä visio on lähinnä mielikuvitukseni varassa. Puhe vitulla kiroilemisen väestä on aivan liian hyväntahtoista. Harvalla on sellaista väkeä ja tarkkaavaisuutta. Myös se, joka sanoo "vitun kusipää" lienee jo hukannut otteensa väkeen. Tyhjää mölyä. Nykykiroilijat imartelevat itseään viitteilla vanhaan kansaan.

Vittu on lieventävä sana, ei niinkään voimasana. Kun joku sanoo "vitun siistii", saan asiasta sellaisen käsityksen, että "vitun" rooli on vedota kuulijaan tämän konsensuaalisuuden varmistamiseksi. Pelkkä "siistii" vakuuttaa enemmän ja antaa (ainakin itselleni, tavallisesti) itsevarmemman vaikutelman. Eipä sillä, vitulta koettelumuksia vastaan turvaa anova sopii tähän kuvaan varmaankin oikein hyvin. Luultavasti mentaliteetti ei jää voimasanojen tasolle.

Luulen muuten, että vitun väkeä on kuvattu enemmän kansatieteessä ja folkloristiikassa kuin antropologiassa. Vai lienevätkö varhaiset Karjalan kävijät kuvanneet ensikätisiä havaintojaan.

Seksualisti kirjoitti...

Kiitos linkistä!

Höpinäni antropologiasta oli lipsahdus. Korjaan asian itse tekstiinkin.

Vitun suuri voima ja merkitys selittää kuitenkin paljon sanan suosiota, vaikka nykykäyttö onkin vesitettyä.

Vetoankin kaikkiin lukijoihin, jotta he käyttäisivät vittua sen ansaitsemalla painokkuudella!

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Hear hear!