27.12.2008

Bongaa parittaja!


Tästä aiheesta saisi uuden ja upean tositeeveeohjelman. Korkea vaikeusaste on taattu, sillä hommassa on hankaluuksia poliisilla ja ihmiskauppa-asiantuntijoillakin. Jos poliisi ei osaa bongata parittajaa, niin miten sen pitäisi onnistua asiaan vihkiytymättömältä?

Uudehko laki kieltää seksin ostamisen vain parituksen ja ihmiskaupan uhreilta. Ihmiskauppa on teoriassa selkeä juttu, mutta paritus ei. Parituspykälä (Rikoslaki, luku 20, 9§) listaa rikolliseksi toiminnaksi tilan järjestämisen tai vuokraamisen seksikauppaa varten, seksin myyjän majoittamisen ja yhteystietojen välittämisen.

On erittäin perusteltua pyrkiä kitkemään sellaista parittamista, jossa parittaja alistaa ja pitää vallassaan seksiä myyviä henkilöitä. Laissa on kuitenkin kielletty myös täysin asialliset taloudelliset suhteet seksin myyjiin, kuten tilan vuokraaminen. On myös kohtuullisen hankalaa selittää, miksi esimerkiksi seksin myyjiä ja ostajia yhdistämään pyrkivän webbifoorumin ylläpito olisi rikollista toimintaa. Nykyisen lain mukaan se on.

Kun lain parituspykälä on epämääräinen ja tulkinnan varainen, on myös vaikeaa tulkita lakia, joka kieltää seksin ostamisen parituksen uhreilta. Nykyinen tilanne vaikuttaa olevan sellainen, että seksin ostajalla on sangen vähän keinoja selvittää, onko seksin myyjä parituksen uhri vai ei. Virallinen uutisointi antaa tällaisia ohjeita:

"Paritukseen viittaa esimerkiksi se, että seksin myyjään saadaan yhteys välikäden kautta tai että korvaus seksistä maksetaan jollekin muulle henkilölle kuin teon kohteelle. Myös internetissä julkaistavat ilmoitukset maksullisesta seksistä saattavat viitata siihen, että kyse on parituksesta. Näin voi olla silloin, kun esimerkiksi samalla verkkosivustolla on useiden eri henkilöiden samankaltaisia tai toisiinsa liittyviä ilmoituksia."
Ohje on ihan kelvollinen. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että epäselviä tilanteita tuntuu syntyvän. Erityinen ongelma on se, että ulkomailta lyhyelle keikalle Suomeen tuleva seksin myyjä ei välttämättä voi itse hoitaa tiedotusta palveluistaan. Silloin helpoin ratkaisu on turvautua välikäteen. Lainsäädäntö ei valitettavasti kykene erottamaan riistäjäparittajaa asiallisesta välittäjästä.

Sihteeriopiston foorumeilla käydyn keskustelun mukaan moni jättää seksin ostamisen sikseen, jos tilanne vaikuttaa arveluttavalta tai myyjä vastentahtoiselta. Nyt paljastuneet paritustapaukset paljastavat ainakin sen, että hyvin suurelle osalle asiakkaista, myös poliiseille, on todella vaikeaa erottaa paritettuja myyjiä itsenäisistä myyjistä. Myös poliisitutkinta ja sen uutisointi niputtavat kaiken parittamisen rosvosektoriin.

Kun seksin myymistä ja ostamista itseään ei ole laissa kielletty, on erikoista, että parituslakia käytetään välillisesti laillisen toiminnan saattamiseksi arveluttavaan valoon. Kohua nostatellaan virkamiesten seksin ostosta, vaikka toiminta on sinällään laillista. Parituslakia pitäisi muuttaa sellaiseksi, että se keskittyy eettisiin kysymyksiin teknisten sijaan. Mitä merkitystä on seksityöntekijän vuokrasopimuksella tai yhteystietojen välittämisellä, jos varsinainen tavoite on kitkeä riistoa?