31.10.2008

Kun tieteessä tapahtuu, niin rapa roiskuu!


Jos kokee, että akateeminen harrastuneisuus on jäänyt viime aikoina liian vähälle, niin nyt on hyvä aika tarttua Tieteessä tapahtuu -lehteen! Kyseisessä populaariakateemisessa läpyskässä on nimittäin aivan äskettäin julkaistu allekirjoittaneen ja Aune Karhumäen yhteisartikkeli, joka paneutuu
Henry Laasasen näkemyksiin naisten seksuaalisesta vallasta. Artikkelin verkkoversio löytyy täältä!

Vaikka artikkeli on hyvin kriittinen Laasasen käsityksiä kohtaan, niin tässä yhteydessä on hyvä esittää myös muutamia myötäsukaisia lausuntoja asiasta. Sukupuolikeskustelussa on jätetty toistuvasti vähälle huomiolle erityisesti miehiä koskevat ongelmat. Laasanen syyttää tästä feministiseen perinteeseen pohjautuvaa tasa-arvoajattelua. Hän lienee aivan oikeassa, sillä miesten ongelmat tuntuvat olevan tasa-arvoelimille melko tuntemattomia asioita.

Minusta Laasanen kuitenkin lähestyy näitä asioita sellaisella tyylillä, joka vain polarisoi keskustelua tärvelevien sukupuolifanaatikkojen asenteita. Itse en nimittäin osaa nähdä tätä ongelmaa mitenkään ensisijaisesti seksuaalisen vallan kysymyksenä, vaan pikemminkin kulttuurihistorian seurauksena.

Feministinen liike on aivan perustellusti taistellut tasa-arvosta koko vuosisadan verran. Kuten kaikki ideologiset kansanliikkeet, on tämäkin vuosien saatossa tuottanut omat aivottomat radikaalinsa ja rähjääjänsä. Nyt, kun feministisen liikkeen suuret taistelut ovat takanapäin, on liike sekä pirstaloitunut että valtavirtaistunut; sille on käynyt kuten kaikille vastarintaliikkeille, kun selkeä vihollinen on kadonnut kentältä. Ja kuten kaikkia vallalla olevia ilmiöitä, on myös feminismin vaikutuksia kyseenalaistettava - erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa poliittista valtaa käytetään.

Sukupuolisodalle ja aatteelliselle poteroitumiselle on kuitenkin vaihtoehtoja. Kritisoin artikkelissa Laasasta hänen konservatiivisuudestaan. Minusta nimittäin yhteiskunnallisessa keskustelussa kannattaisi ainaisen sukupuolijaottelun sijaan ottaa vakavasti humanistinen individualismi, jossa keskitytään ihmiseen yksilönä eikä sukupuolensa edustajana. Seksualismi edustaa juuri tällaista ajattelua, jossa korostetaan yksilöä oman seksuaalisuutensa ja sukupuolisuutensa subjektina.

Keskustelua artikkeliin liittyen on jo viritelty Tiina Kaarelan blogissa. Kiinnostuneena odottelen, kuinka paljon rapaa tämä keskustelunavaus lennättää ilmaan...

20 kommenttia:

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Hieman myöhäinen ajankohta vastailla, mutta wheee:

"Seksualismi edustaa juuri tällaista ajattelua, jossa korostetaan yksilöä oman seksuaalisuutensa ja sukupuolisuutensa subjektina."

Mistä ihminen tietää, että tietty asia, josta hän diggaa, liittyy juuri "sukupuoleen"? Korkeintaan toisten performoimasta paheksunnasta tai paheksunnan hillitsemisestä. Tästä alkaa tulla lähes tapa, mutta minua harmittaa puhe "omasta" "subjektista" ja samassa virkkeessä "-ismistä".

Ihmettelen myös puhetta feministisen konfliktin katoamisesta. Minulla on käsitys naisten tavoiteltavasta tasa-arvoisuudesta miesten kanssa. En koe, että käsitykseni jää vaille vastustajia. Asiasta tekee huomattavasti helpompaa se, että en tiedä miten oma feminismini voisi koskaan olla solidaarista. Käsitykseni mukaan feminismi haastaa pyrkimykset määritellä pysyvä sukupuolisuus, ei niinkään pyri puolustamaan jonkin pysyvän sellaisen sosiaalipoliittista etusijaisuutta.

Pidän kiinnostavana sitä, kuinka Laasanen on onnistunut sanomaan jotakin, joka selvästi häiritsee ihmisiä. Huomautan tässä yhteydessä, että pidän myös itseäni ihmisenä. Kuitenkin on syytä huomata, että olemassa on, näköjään, aika monia miehiä, jotka samaistuvat Laasasen kuvaamiin valta-asetelmiin. Tätä ei voi ylittää tai ohittaa, vaikka asetelma olisi itselle hyvinkin vieras ja vaikka oma etiikka huutaisi kuin pieni ***** eläin. On syytä pitää mahdollisena, että on olemassa miehiä, jotka ajattelevat pihtaavia naisia ja toisaalta jopa naisia, jotka ajattelevat pihtaavansa juuri Laasasen luonnostelemassa mielessä. Jos Laasasen kuvaamalla tavalla ajattelevia ihmisiä on olemassa, silloin Laasasen väite on uskottava ja jättää tilaa enimmäkseen muita vaihtoehtoja saarnaaville profeetoille.

Olisi hybristä olettaa jaetulle humanistiselle individualismillemme juuri kummoistakaan roolia. Korkeintaan joudumme uhraamaan osan sen auvosta politisoimalla projektin vetoomuksen muotoon. Aliarvioimme sen vaivan, jonka ihmiset ovat valmiita näkemään koheesionsa eteen. Vapauden suurin tragedia on sen suosion vähäisyys.

myytinmurtaja kirjoitti...

Hyvä artikkeli!

En ymmärrä Laasasta. Hänen, jos kenen, olisi loogisinta olla etulinjassa vaatimassa kotitöiden ja lastehoidon jakamista tasan sukupuolten kesken.

Perustelu: Jos naisten perinteiset työt tasataan --> Naisillekin tulee enemmän menestymispaineita kodin ulkopuolisella uralla --> mutta myös enemmän rahaa eli vapautta --> Naiset naivat vapaammin ympäriinsä --> Miehet saavat helpommin "vapaata seksiä" --> Laasanenkin saa.

Kaikki voittavat!

Se, mitä nämä tyypit ainakaan _eivät_ halua, ovat vapaasti, oman todellisen halunsa ja himonsa mukaisesti nussivat naiset!

Jenti kirjoitti...

Minua kiehtoo eniten Laasasen argumentaation artikkelissa huomioimatta jäänyt osa, eli hänen evoluutiopohjaisen perustelunsa selektiivisyys. Jos kerran itse luonto on tehnyt naisista laskelmoivia ja haluttomia, pitäisi myös vetää se evoluutiobiologinen johtopäätös, että on vain kategorisesti oikein, etteivät alemman tason miehet saa seksiä. Evoluutioyhtälön häviäjien ei yksinkertaisesti ole tarkoitus lisääntyä.

Ehdotan että surkuttelun sijaan vain tunnustamme tämän "faktan" ja alamme opettamaan sitä yhteiskunnallisen keskustelun osana. Aloitetaan vaikka laittamalla Heurekan legendaarisen "miksi Jeppe juo" -koneen (joka tosin lienee oikeasti varastossa) viereen havainnollistava "miksi Henry ei saa" -kone, niin jo kouluikäiset oppivat miten asiat maailmassa menevät. Pelotellaan tulevat ATM:t skarppaamaan elämässään ainaisen ruikuttamisensa sijaan.

vestigia kirjoitti...

"Evoluutioyhtälön häviäjien ei yksinkertaisesti ole tarkoitus lisääntyä."

Haloo Seksualisti, tässä on sinulle ihan oikea filosofinen argumentaatiovirhe, eli naturalistinen virhepäätelmä, joka on läheistä sukua sille Humen giljotiinille. ;)

Evoluutio voi selittää miksi ihmiset käyttäytyvät jollakin tavalla, mutta se ei yksinään oikeuta mitään. Luonnonvalinta on julma ja moraaliton ilmiö, jota vastaan yhteiskuntamme taistelee jatkuvasti. Käytämme mm. suuria summia auttaakseemme perinnöllisiä tauteja sairastavia yksilöitä pysymään hengissä ja siirtämään vialliset geeninsä seuraavaan sukupolveen. Miksei samaa myötätuntoa tulisi ulottaa alemman tason miehiin?

Seksualisti kirjoitti...

Vestigia,
siitä olen kanssasi täysin samaa mieltä, että luontoon vetoaminen yhteiskunnallisten käytäntöjen oikeuttajana ei toimi.

Ja jaan myös myötätuntosi miesten ongelmia kohtaan. Minulle on vain aika epäselvää, mitä haittoja esim. Laasasen mielestä pitäisi kompensoida, ja miten sen voisi tehdä. Mitä mieltä itse olet?

jenti kirjoitti...

vestigia, päättelyssäni on katko mikäli oletan evoluutiosta joitakin moraalisia seurauksia.

Siitä että kannatan esim. omien jälkeläisteni selviytymistä tukevaa lääketieteen kehittymistä ei voida vetää mitään velvoitetta huolehtia siitä että kokisin säääliä, tai tarvetta, taata että myös kilpailevat urokset pääsevät harjoittamaan lisääntymisakteja.

Tai, vaihtoehtoisesti, kenties näen heikkogeenisten mutta muilla tavoin lahjakkaiden yksilöiden elossapitämisessä yhteiskunnallisen funktion, mutta en näe tarvetta kokea myötätuntoa lahjattomiin hyypiöihin jotka eivät kykene minkäänlaisen attraktiivisuuden ylläpitoon.

Kolmantena tulkintavaihtoehtona on lukea "ATM, kehity tai jää ilman" -ajattelu sairauksien hoitoon verrattavana ilmauksena. Luonto on julma, ja toimii sen varassa etteivät kaikki selviä hengissä, tai pääse lisääntymään. Lajimme taistelee sitä vastaan hyvin selektiivisin keinoin. "Tee itsestäsi evolutionäärisesti selviytymiskelpoinen tai kuole pois" on tässä mielessä täysin looginen suhtautumistapa. ATM-yksilö valitkoon itse kehittyykö, ruinaako säälipillua vai kirjoittaako luokatonta muka-sosiologiaa.

Seksualisti kirjoitti...

Tulta syöksevälle linnulle,

selventäminen lienee paikallaan, sillä en tunnista ajatteluani kommenteistasi, mutta ymmärrän kyllä, että seksuaalipoliittinen paatos kerjää väärinkäsityksiä.

Sukupuolisuuden subjektilla tarkoitan erityisesti sosiaalista sukupuolta, eli sitä että yksilöllä pitää olla vapaus ja mahdollisuus ilmaista sukupuolisuuttaan haluamallaan tavalla ilman että biologisti, moralisti, konservatisti, essentialisti tai muu nisti tulee ilmoittamaan, mitä sukupuoli OIKEASTI on. Tässä mielessä olen samaa mieltä henkilökohtaisen feminismisi kanssa, mutta pelkäänpä, että valtavirran feminismi edustaa jotakin aivan muuta.

Feminimin suurilla voitoilla viittaan naisliikkeen historiaan: äänioikeus, yleiset ihmisoikeudet, irti hellan kahleista jne. Länsimaissa nämä sodat on voitettu ja julkishallinto ja lainsäädäntö ovat ainakin periaatteessa sukupuolineutraaleja. Toki taistelu näiden asioiden kohdalla jatkuu kovana monessa maailman kolkassa.

Mitä tulee sitten sukupuolirooleihin ja -asenteisiin, niin niiden muokkaaminen feminismin taisteluna ei enää näyttäydy minulle oikeutettuna oikeudenmukaisuusvaateena, vaan pikemminkin kamppailuna vallasta ja oman äänen kuulumisesta. Se, että kamppaillaan suvaitsevaisuudesta ja tilasta saa ääneni, mutta "kuolema heterokulttuurille" -iskulauseet eivät sitä saa.

Loppulauseesi on hieno. Setä Sartre myhäilee haudassaan.

vestigia kirjoitti...

"Siitä että kannatan esim. omien jälkeläisteni selviytymistä tukevaa lääketieteen kehittymistä ei voida vetää mitään velvoitetta huolehtia siitä että kokisin säääliä, tai tarvetta, taata että myös kilpailevat urokset pääsevät harjoittamaan lisääntymisakteja."

Pitäisikö hedelmällisyyteen vaikuttavat sairaudet siis jättää hoitamatta kaikilta muilta kuin sinulta ja sinun jälkeläisiltäsi?

Puheet "lahjattomista hyypiöistä" pitävät varmasti joidenkin ATM:ien kohdalla paikkansa, mutta omaan tuttavapiiriini kuuluu esim. useampia tohtorismiehiä, jotka eivät ole mielestäni lahjattomia juuri muussa kuin naisten hurmaamisessa (tai sitten he ovat kaappihomoja). Minun on siis hieman vaikea sulattaa ajatusta, että ATM:t ovat jotenkin lähtökohtaisesti muita huonompia ihmisiä.

Evoluution ihmiskuntaa jalostava vaikutus näyttää siinäkin mielessä epätodennäköiseltä, että nykyinen seksuaalivalinta on ainakin kognitiivisen suorituskyvyn suhteen dysgeenistä - vähemmän koulutetut ja köyhät sikiävät muita nopeammin.

"ATM, kehity tai jää ilman" -ajattelu auttaa toki yksilötasolla, mutta koska ihmisen "taso" on suhteellinen ominaisuus, on yhden nousu aina toisen pudotus.

Nykajan ATM:t ovat joka tapauksessa sekä fyysisesti edustavampia että asenteiltaan tasa-arvoisempia kuin aikaisempien sukupolvien miesten enemmistö. Jos vuosisadan alun hampaattomille sovinisteille riitti vaimoja, on selvää, etteivät henkilökohtaiset ominaisuudet näyttele kovinkaan merkittävää osaa yksinäisten ATM:ien ongelmassa.

Oma arvaukseni on, että naisten seksuaalinen vapautuminen on johtanut seksin epätasaisempaan jakautumiseen miesten kesken. Sosiaalisesti lahjakkaat ja komeat miehet keräävät aikaisempaa isomman osuuden potista. Olemme nykyään paljon lähempänä pleistoseenikauden puolipolygaamisia esi-isiämme kuin ankaran monogaamista lähihistoriaamme.

Aikaisempaa useampi mies jää kokonaan ilman naista, koska merkittävä osa keskitason naisista tyydyttää seksuaalisen uteliaisuutensa ylemmän tason miesten kanssa, havaitsee sitten pettymyksekseen etteivät nämä halua sitoutua häneen, ja päättää pärjäävänsä ihan hyvin ilman miehiäkin.

Toinen miesten yksinäisyyttä lisäävä sosiaalinen muutos lienee ollut naisten aseman parane työelämässä - avioliitto etupäässä taloudelisista syistä ei ole enää yhtä houkutteleva vaihtoehto.

myytinmurtaja kirjoitti...

Käännetäänpä toisinpäin:

Jos ruma, tyhmä ja ilkeä nainen alkaisi julkisesti ruikuttaa siitä, ettei joku menestyvä, seksikäs ja komea mies halua häntä naisekseen, niin eukkohan huutonaurettaisiin hiljaiseksi! Se nyt vaan on niin, että jos himojensa kohteelta haluaa läheisempää kanssakäymistä, täytyy itsekin petrata.

Miesten vuosisatainen (Ja osin nykyinenkin! Feminismiä tarvitaan yhä.) etuoikeutettu asema on osunut naisiin kipeästi myös seksin saralla. Miehet *ovat* heteronaiselle vähemmän haluttavia kuin naiset heteromiehelle, koska miesten ei ole tarvinnut tehdä itseään tykö. Vuosisadan alun pullapojan ei tarvinnut olla kauniskroppainen eikä hyväpersoonainen. Naisen oli pakko ottaa huonompikin mies.

Jos mies tahtoo saada, hänen täytyy myös osata antaa.

myytinmurtaja kirjoitti...

(Jos asioiden nykytila jotakuta herraa kovin risoo, hän voi lohduttautua ajattelemalla, että saa todennäköisesti parempaa seksiä kuin esi-isänsä koskaan. Vanhojen pahojen aikojen pakkonaitettu ja -naitu neito ei välttämättä herransa munasta nauttinut...)

Seksualisti kirjoitti...

Minusta ei ole hyvä kärjistää tätä keskustelua entisestään. Huoli joidenkin miesten yksinäisyydestä ja seksisuhteiden puutteesta on aito ja perusteltu.

En kuitenkaan ymmärrä korostunutta "ATM" -puhetta. Yksinäisyydelle ja sosiaalisille ongelmille on monia syitä, joiden niputtaminen ym. nimikkeen alle on keinotekoista. Lisäksi vastaavista ongelmista kärsivät myös naiset.

Sekä feminismi että miesliike ovat molemmat typeriä siitä, että ne rutistavat ihmisten ongelmista sukupuolipoliittisia kysymyksiä. Rähjätessä itse ihmiset unohtuvat.

Kaipaan keskusteluun hyväntahtoisuutta ja humanistista otetta. Lopettakaa keinotekoisten rajalinjojen vetäminen sukupuolten välille.

Seksualisti kirjoitti...

Vestigia,

et ehkä tarkoita sitä niin, mutta tekstistäsi saa sellaisen kuvan, että esität tässä kontekstissa huonona asiana naisten seksuaalisen vapautumisen ja taloudellisen itsenäistymisen.

Ymmärrän kyllä ajatuksesi siitä, että näilläkin asioilla voi olla jonkun kannalta kielteisiä seurauksia, mutta minusta on silti varomatonta esittää asia siinä valossa, että ne olisivat sinällään huonoja tai ei-toivottavia asioita.

Kyseessä olevat asiat ovat kuitenkin ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden nimissä välttämättömiä kehityssuuntia. Menneen ajan patriarkaaliseen yhteiskuntaan ei ole paluuta (paitsi väkivallan ja sorron keinoin).

Tällainen retoriikka on hyvin helppo lukea siten, että kannatat suvun järjestämiä avioliittoja, naisten häätämistä kyökkiin ja miehen nostamista takaisin perheenpääksi. Tuskin kuitenkaan olet tätä mieltä?

Minusta naisten vapautumisen ja itsenäistymisen sijaan ongelmaksi voisi nimetä kaksoisasetelman olemassaolon: ihmiset pyrkivät hyväksikäyttämään sekä vanhaa että uutta sukupuolikulttuuria omaksi edukseen.

Tätä tekevät sekä miehet että naiset esim. pitäytymällä äijä- tai prinsessarooleissa tai edellyttämällä taloudellista tukea ja toisalta pitämällä kiinni taloudellisen vallan tuomasta päätäntävallasta jne.

vestigia kirjoitti...

Seksualisti,
En toivo paluuta menneeseen, mutta minusta on hyvä myöntää, että useimmilla sosiaalisilla muutoksilla on myös rakenteelliset häviäjänsä. Nykyäänhän lähdetään siitä, että naisten aseman parantaminen hyödyttää automaattisesti myös kaikkia miehiä. Keskimäärin se onkin varmasti nostanut hyvinvointia, mutta kaikkein huono-osaisimpien miesten asema lienee heikentynyt.

Olen kanssasi harvinaisen samaa mieltä siitä, että tasa-arvokeskustelun fiksoituminen sukupuoleen on ongelma.

Miksi juuri sukupuolten välillä tulisi vallita täydellinen tasa-arvo kaikessa? Kansa voidaan jakaa kahtia melkeinpä minkä tahansa muuttujan suhteen ja löytää vähintään yhtä suuria "tasa-arvo-ongelmia". Kaupunkilaiset vs. maalaiset, homot vs. heterot, kauniit vs. rumat, nuoret vs. vanhat jne.

Minun on vaikea uskoa, että useimmat ongelmat kytkeytyisivät nyky-Suomessa niin voimakkaasti sukupuoleen, että juuri sen pitäisi olla keskiössä yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta kehitettäessä.

Nykyinen sukupuolikeskeisyys perustuu samoihin massapsykologisiin ilmiöihin kuin äärinationalismi tai rasismi - ihminen haluaa löytää itselleen viiteryhmän, jonka jäsenyyden kautta hän voi selittää maailmaansa ja kokemiaan epäoikeudenmukaisuuksia.

Mainitsemasi kaksoisasetelman voi nähdä ongelmana, mutta se tuskin tulee katoamaan mihinkään, koska miesten naisten psyyke on keskimäärin erilainen. Tilanteeseen sopeutuminen vaatii kaksoisajattelua, jossa erot pitää joissakin yhteyksissä kieltää, mutta toisissa yhteyksissä ymmärtää.

myytinmurtaja kirjoitti...

"Huoli joidenkin miesten yksinäisyydestä ja seksisuhteiden puutteesta on aito ja perusteltu."

Hei, en sitä epäilekään. Minua häiritsee vain se, jos (siis, jos) tämän yksinäisyyden ja seksisuhtaiden puutteen katsottaisiin olevan sellainen ongelma, joka nimenomaan naisten olisi korjattava. Siis korjattava oman halunsa, oman ruumiinsakin kustannuksella: "Annan sitten tuolle miehelle, vaikken halua häntä. Mutta on pakko." Ei kellään ole oikeutta toisen ruumiiseen.

En väitä, että miesten olisi helppo ratkaista tämä ongelmansa. Perinteinen miehenrooli ei todellakaan rohkaise miehiä ottamaan vastuuta oman elämänsä tästä puolesta. Kliseisesti: "jos ulkonäkösi kiinnostaa sinua, olet homo!" Koeta nyt siinä sitten tasapainotella.

Panu kirjoitti...

Jos ruma, tyhmä ja ilkeä nainen alkaisi julkisesti ruikuttaa siitä, ettei joku menestyvä, seksikäs ja komea mies halua häntä naisekseen, niin eukkohan huutonaurettaisiin hiljaiseksi!

Rumat, tyhmät ja ilkeät naiset ruikuttavat jatkuvasti juuri tästä, ja yleisesti pidetään hirveänä epäoikeudenmukaisuutena sitä, etteivät he saa haluamansa laista miestä. Ainakin katsotaan myötätunnon ilmaisemisen kuuluvan hyviin tapoihin.

Anonyymi kirjoitti...

Myytinmurtaja:
"Hei, en sitä epäilekään. Minua häiritsee vain se, jos (siis, jos) tämän yksinäisyyden ja seksisuhtaiden puutteen katsottaisiin olevan sellainen ongelma, joka nimenomaan naisten olisi korjattava. Siis korjattava oman halunsa, oman ruumiinsakin kustannuksella: "Annan sitten tuolle miehelle, vaikken halua häntä. Mutta on pakko." Ei kellään ole oikeutta toisen ruumiiseen. "

Niin, mutta on otettava
huomioon sellainenkin asia, että ympäröivä kulttuuri muokkaa yleisiä ulkonäkö- ja komeusihanteita päälaelleen.

Naiset mieltävät hyvännäköiseksi parhaimmillaan vain fyysisesti vahvan miehen, jolla on isot rintalihakset ja loputon itsevarmuus (omaan pöyhkeyteen), joka tulee luonteesta ja kropasta. Kusipäisyydestä ja pienestä nationalismista harvoin on haittaa, kun paketti on muuten siisti ja kompakti.

Sen sijaan nainen saa
mieluusti olla pieni ja hento, kunhan hän on siro ja naisellinen ja sopii kainaloon. Häneltä ei edellytetä aseenkantovelvollisuutta
eikä muutakaan turvaa.

Sitten kun eteen käveleekin
mies, joka on pieni ja hento ja sopisi naisen kainaloon, niin eipä meinaa mistään löytyä kainaloa, tai naista, joka sen miehen sinne ilman juridista prosessia päästäisi, saati pitäisi edes missään määrin hyvännäköisenä tai kiihottavana.

Nämä "mitä nainen haluaa" ja "nainen janoaa"-käsitteet ovat yleensäkin hirmeän petollisia.
Haluja ohjaa kulttuuri ja se mitä me pidämme hyvännäköisyyytenä, mistä olemme oppineet
kostuttamaan itsemme ja tarpeemme saada (emootiokaupallista) seksiä jne.

Vika on miehen ja naisen malleissa. Ja erityisesti siinä, että miehellä ei ole kovin montaa mallia, kuten naisella. Siis seksin saannin suhteen
ainakaan.


Bmad

Seksualisti kirjoitti...

Bmad,

olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että miesten ja naisten stereotyypiset mallit ovat vielä nykyäänkin monesti liian ahtaita. Mielestäni on hyvä, että niitä pyritään laventamaan eri tavoin.

Kuitenkin sosiobiologian ja Laasasenkin esityksen valossa vaikuttaa siltä, että seksin saannin suhteen miehillä on useampia strategioita käytettävissään kuin naisilla.

Nimittäin on esitetty miesten olevan ensisijaisesti kiinnostuneita naisen ulkonäöstä. Naiset puolestaan laittavat painoarvoa sosiaalisille tekijöille. Kuitenkin myös hyvä ulkonäkö kelpaa naisille.

Tämän yksinkertaistuksen mukaan näyttäisi siltä että rumalla naisella ei ole mitään keinoa kohentaa haluttavuuttaan, mutta ruma mies voi kohentaa sitä useilla eri tavoilla. Hän voi ryhtyä hankkimaan rahaa tai sitten mainetta ja kunniaa tai menestystä jollakin erityisellä osaamisalueella.

Laasasen tyyliin kärjistäen ja yksinkertaistaen naisella on seksin saannissa vain kauneusstrategia käytettävissään, kun taas miehellä on kauneus-, raha- ja menestysstrategiat.

Edellinen siis kieli poskessa, mutta sen verran vakavissaan, että liian suurissa yleistyksissä joudutaan aina ongelmiin ihmiselämän monimuotoisuuden kanssa. Ulkonäköihanteetkaan eivät ole monoliittisia.

Tuttavapiirini naiset inhoavat kuvailemasi kaltaisia miehiä ja ovat valinneet runoilijoita, älykköjä ja tieteilijöitä, joiden arvoa ei mitata rintalihaksilla ja pöyhkeydellä.

Seksualisti kirjoitti...

Aiheesta keskustellaan myös täällä.

Anonyymi kirjoitti...

Seksualisti:
"Tämän yksinkertaistuksen mukaan näyttäisi siltä että rumalla naisella ei ole mitään keinoa kohentaa haluttavuuttaan, mutta ruma mies voi kohentaa sitä useilla eri tavoilla. Hän voi ryhtyä hankkimaan rahaa tai sitten mainetta ja kunniaa tai menestystä jollakin erityisellä osaamisalueella. "

Rumat naiset kuitenkin
näyttävät saavan lapsia ja miehiä herkemmin. Mutta on totta, ettei ole mairittelevaa olla ruma nainen. Tunnen heitä henkilökohtaisesti ja tiedän, että se voi ärsyttää syvästi. Yhdelläkin on parisänky kotona ja miehiä käy vuosittain.

Pariutumismarkkinoilla
mieheltä vaadittava statuskin on
aika vittumainen juttu. Itse olen oman parisuhteeni hankkinut alunpitäen lähinnä hullun statuksella. :)

Ja tasa-arvoa voidaan
kyllä saada asioihin jos halutaan. Biologia ei edellytä epätasa-arvoista parinvalintaa, vaikka sukupuolissa on eroja! Siihen on vielä pitkä matka. ;>

Bmad

Myytinmurtaja kirjoitti...

Täähän ei ole mikään salaisuus: Monet (99,99%?) naiset ovat sitä mieltä, että Johnny Depp on maailman kaunein/komein/ihquin mies.

http://www.sinemablog.com/wp-content/uploads/2007/10/johnny-depp.jpg

Ei Johnny-boykaan tietenkään ihan tavalliselta tallaajalta näytä. Mut kaukana se on lihasgorillasta.