16.3.2008

Seksuaalikulttuuri muuttuu, moralismi on ikuista


Professori Erkki Sevänen kirjoitti Helsingin sanomien Vieraskynä-palstalla 7.3.2008 otsikolla "Kaupallisuus vie seksuaalisuudelta syvän inhimillisen merkityksen". Hän käsittelee jutussaan pornoa, seksuaalisuutta ja etiikkaa. Valitettavasti Erkki ei kuitenkaan vaikuta olevan asiantuntija yhdessäkään näistä aiheista. Kirjoitin hänelle Hesariin vastineen. Koska sitä ei julkaistu siellä, julkaistakoon se nyt täällä!

***


Erkki Sevänen kirjoitti Vieraskynässä seksuaalisuuden kaupallistumisesta. Hän esitti monia sangen jyrkkiä väitteitä, joihin on syytä puuttua. Seväsen mukaan ”porno lapsipornoistuu” ja kulttuurin ”tavaroituminen” tekee tyttöjen seksuaalisuudesta kauppatavaraa.

Ensimmäinen väite osoittaa melkoista tietämättömyyttä pornosta ja internetistä. Porno ei suinkaan lapsipornoistu. Lapsiporno on erillinen osa-alueensa, josta vuotoa muun pornon maailmaan ei ole juuri lainkaan. Pornon tekijät pikemminkin pyrkivät välttämään tällaisia yhteyksiä.

Internet-pornon kasvaessa yhä suuremmaksi ilmiöksi lapsipornon levittäjät ovat ratsastaneet mukana ja käyttäneet häikäilemättä hyväkseen esimerkiksi amatööripornon harrastajien web-foorumeita. Tavallisen pornon levityskanavien hyväksikäyttö ei tarkoita, että pornomaailma hyväksyisi lapsipornon, vaan lapsipornon levittäjien röyhkeys on suuri ongelma erityisesti palvelinten omistajille ja sivustojen ylläpitäjille.

Toisen väitteen mukaan teini-ikäisten seksin myynnin taustalla vaikuttaisi talouden uusliberalismi, joka tekee kaikesta kauppatavaraa. Väite kuulostaa pitkältä kiertotieltä. Osuvampi selitys voisi olla se, että perinteiset seksuaalinormit eivät paina enää kovin raskaasti nykynuoria, jotka kokeilevat vapaammin seksuaalisuutensa mahdollisuuksia.

Feministinen liike on pitkään kamppaillut tyttöjen seksuaalisen vapauden puolesta. Aatteessa tyttöjä on pyritty rohkaisemaan itsetietoisiksi toimijoiksi entisaikojen alistuvien roolimallien sijaan. Seväsen maailmassa tytöt seksualisoidaan kuin tahdottomina zombeina. Juuri tyttöjen vahvistunut seksuaalinen toimijuus on yksi seksuaalikulttuurin muutoksen selitys.

Nuorten seksin myyminen on lieveilmiö näistä muutoksista. Nuoret kokeilevat siipiään yhä suoremmin ja avoimemmin. Tätä paheksutaan milloin irc-gallerian paljastavien kuvien takia, milloin sukupuolitautien lisääntymisen vuoksi.

Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden tavoittelu alkaa jo varhain ensimmäisten seksikokeilujen myötä. Useimmilla nuorilla tämä tapahtuu 13-18 ikävuoden välissä. Aito eettinen pulma syntyy siitä, milloin ja millä perusteella nuorten seksuaalista itsemääräämisoikeutta saadaan rajoittaa. Jokainen tapaus on yksilöllinen, eikä vastausta löydy yksiselitteisesti lakikirjasta.

Myös Väestöliiton seksuaaliterapeutti Kirsi Porras sivuuttaa eettisen pohdiskelun sokeasti ja puhuu alentavasti ”syliä kaipaavista lapsista” käsitellessään seksiä myyviä nuoria (HS 3.3.2008). Lain ikäraja seksin myymiselle on 18 vuotta, joten Porras tulee kutsuneeksi 17-vuotiaitakin lapsiksi. Porras tuntuu tavoittelevan sanomisillaan shokkivaikutusta, jolla hän voisi oikeuttaa holhoavan moralisminsa.

Seksin myyminen on yksi tapa kokeilla ja käyttää seksuaalisuuttaan. Siinä on toki riskinsä, mutta moraalinen paniikki sen ympärillä on liioiteltua. Mikä nuoria vaaniva pahuus muka kätkeytyy seksiin? Nautinnon synnillisyyskö? Yhteisön sokea reaktio on usein satuttavampi kuin itse ilmiö.

Nuoriin kohdistuva kyttääminen on perinteisten normien ylläpitämistä. Tärkeää olisi sen sijaan kysyä, koituuko joistakin ilmiöistä todella vahinkoa, vai onko kyse vain erilaisten arvomaailmojen yhteentörmäyksestä. Konservatiivisten seksuaalinormien pitäminen itsestään selvinä on perusteetonta moralismia.