4.2.2008

Mikä ketäkin häiritsee?

Aiemman häirintäjutun kommenteissa esitetty haaste seksuaalisen häirinnän määrittelystä jäi mietityttämään sen verran, että palaan asiaan täsmällisemmällä tutkiskelulla. Rakennuspuita häirinnän määrittelylle löytyy esimerkiksi tasa-arvovaltuutetun sivuilta: http://www.tasa-arvo.fi/. Siellä häirinnän ilmenemismuodoiksi ilmoitetaan seuraava luettelo:

  • sukupuolisesti vihjailevat eleet tai ilmeet
  • härskit puheet, kaksimieliset vitsit sekä vartaloa, pukeutumista tai
    yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset
  • pornoaineistot, seksuaalisesti värittyneet kirjeet tai puhelinsoitot
  • fyysinen koskettelu
  • sukupuoliyhteyttä tai muuta sukupuolista kanssakäymistä koskevat
    ehdotukset tai vaatimukset
  • raiskaus tai sen yritys

Tästä luettelosta on heti alkuun karsittava viimeinen kohta. Raiskaus (ja myös yritys) on rikoslaissa erillisellä lainsäädännöllä sanktioitu. En käsitä, miksi se otetaan esiin seksuaalisen häirinnän otsikolla. Kun nyt takaperoisesti lähdettiin liikkeelle, otan seuraavaksi käsittelyyn ehdotukset ja vaatimukset. Lienee ilmiselvää, että kenelläkään ei työpaikalla ole oikeutta vaatia toiselta seksiä. Vaatimukset loukkaavat ilman muuta toisen itsemääräämisoikeutta. Ehdotukset ovatkin vaikeampi tapaus.

On perusteltua todeta, että suorat seksiehdotukset työpaikalla osoittavat ainakin tahditonta käytöstä. Henkilö on työpaikalla työnsä vuoksi, ja hänelle on annettava rauha keskittyä työhönsä. Lisäksi työssä oleva ei voi halutessaan vapaasti poistua paikalta, jos hän kokee tilanteen kiusalliseksi. Viisaampaa olisikin osoittaa halunsa työtoveria kohtaan työajan jälkeen ja vaikkapa kutsua toveri kahville keskustelemaan asiasta. On kuitenkin joskus mahdollista, että kuuma työpaikkaromanssi on kaikkien osapuolten mieleen. Tällaisessa tilanteessa ehdottelu ei tietenkään ole häirintää, mutta pelisilmän on oltava varsin tarkka, jos aikoo osua ehdotuksillaan halukkaaseen kohteeseen. Harvoin kuitenkaan kopiokoneen äärellä puolitutulle työtoverille suoraan töksäytetty ”Olisi suonikasta kyrpää tarjolla vaikka heti!” -lausahdus osuu maaliinsa. Kaikessa vuorovaikutuksessa on kohteliaisuussääntönsä – ja etenkin virallisissa yhteyksissä, kuten työpaikoilla, kohteliaisuussääntöjä tulkitaan tiukemmin kuin yksityiselämän tilanteissa.

Toisen henkilön koskettamiseen liittyvät säännöt perustuvat tapakulttuuriin. Jokaisen normaaliälyisen suomalaisen pitäisi tietää, mitkä kehon osat ovat tavallisesti sallittuja kosketukselle. Tavallisesti käsi, olkapää, ja joskus selkä ovat alueita, joiden koskettaminen erilaisissa tilanteissa on hyväksyttyä. Yleensä muiden alueiden koskettaminen työpaikan vuorovaikutuksessa vaatii jonkin varsin erityisen tilanteen. Halaaminen on mahdollinen poikkeustapaus. Jos jollakulla on tapana halata tuttaviaan ja työtovereitaan tervehdyksenä, on tiukkapipoista syyttää häntä lääppijäksi. Kosketuksessa on kuitenkin erityisen tärkeää kiinnittää huomiota koskettamisen tapaan. Viatonkin selästä ohjaaminen muuttuu epäilyttäväksi, kun se tehdään liian intensiivisesti.

”Pornoaineistot” on mielenkiintoinen kohta. Ne kaksimieliset vitsit ja kuvat, joita ennen läheteltiin faksilla, kulkevat nyt internetissä. Joskus saattaa olla mahdollista, että vastaanottajien joukossa on joitakin, joita kyseinen huumori ei miellytä. Kannattaakin olla tarkkana kenelle sähköpostit kulkeutuvat. Toinen kiintoisa pornoaihe on perinteiset työpajojen tissikalenterit. Ovatko ne häirintää? En pitäisi kalentereita häirintänä sanan varsinaisessa mielessä, mutta ilmapiiriongelman ne voivat työpaikalla aiheuttaa. Äijävetoisessa ja testosteronin pöllyisessä työpaikassa ei ole välttämättä naisena kovin mukava työskennellä. Jos taas työpaikan ilmapiiri on muuten hyvä ja vastaanottava, en tiedä, miksi tissikalenteri olisi kiistakysymys – etenkin, jos äijät suvaitsevat toiselle seinälle Scandinavian Hunks -kalenterin…

Paikoitellen tyylini äityy kevyeksi, vaikka aihe on vakava. Suurin syy on se, että seksuaalisesta häirinnästä puhuttaessa usein heittäydytään piinallisen tiukkapipoisiksi. Monilla työpaikoilla meininki ja sanailu on rentoa, ja huumori kukkii sukupuolista riippumatta. Huumoriin puuttuminen voi olla joskus ilmapiirin kannalta tuhoisampaa kuin sen silloin tällöin herättämä närkästys. Huumori voi kuitenkin olla halventamisen keino, jos sen tyyli on toistuvasti ikävää. Jotta työpaikan ilmapiiri saataisiin kaikille miellyttävämmäksi, asioista on keskusteltava rehellisesti ja hyvässä hengessä. Jos asian osapuolet ajautuvat syyttely- ja kyräilykilpaan, ei työpaikan ilmapiiri siitä luultavasti parane.

Suurin sudenkuoppa seksuaalisen häirinnän täsmällisessä määrittelyssä on sanomisten, eleiden ja kosketusten tulkinnanvaraisuus. Joskus hyvällä tahdolla esitetty kohteliaisuus vääntyy vastaanottajan mielessä limaiseksi nuoleskeluksi. Toisinaan taas yritteliäs ääliö ei saa kohdettaan kiusaantumaan, vaikka mikä olisi. Häirinnän määrittelyssä avaintekijänä on saada selville, onko mahdollinen häirintä mitenkään järkevästi selitettävissä väärinkäsitykseksi. Jos ei ole, asiaan lienee syytä jollakin tavalla puuttua. Ensimmäinen puuttumisen keino on ilmoittaa häiritsijälle, että toiminta on ei-toivottua. ”Kieli korvassa kahdesti” ei voi olla enää viaton sattumus. Väärinkäsitysten välttämiseksi kohteen on ilmaistava mielipiteensä mahdollisesta häiritsevästä käytöksestä.

Häirintää ei saa sekoittaa työpaikan ilmapiiri- tai tasa-arvo-ongelmiin. Häirintä kohdistuu aina suoraan kohteeseensa ja sen on oltava toistuvaa, vaikka tekijälle on ilmoitettu sen olevan ei toivottua. Häirintää vastaan käydään yksilöimällä tapaukset ja sen osapuolina olevat henkilöt. Havaittaviin tai piileviin ilmapiiriongelmiin, kuten ”äijäkulttuuriin”, jotka tekevät joillekin työpaikalla olon ikäväksi, voi puuttua ainoastaan perusteellisella ja rakentavalla arvokeskustelulla.

Koska aihe on sumearajainen ja aina yksilöiden tulkinnoista kiinni, tämä pohdiskelu ei voi päätyä mihinkään kiistattomaan lopputulemaan. Ottakaa siis osaa keskusteluun ja purkautukaa osaksi Suurta Työtä!

4 kommenttia:

jne kirjoitti...

Olisi kiinnostavaa yrittää määritellä, millainen härskeily olisi sallittavaa ja millainen tuomittavaa. Jos kaikki härskeily julistetaan "seksuaaliseksi häirinnäksi", joudumme paitsi köyhdyttämään huumoriamme myös totalitarisoimaan kielenkäyttöämme. Toinen vaihtoehto on, että jos "kaksimieliset" eli seksistiset vitsit kielletään, kaksimielisyyden tilalle tulee toisenlaiset kaksimielisyydet. En usko, että ihmisluonto voi unohtaa hyvää huumoria. Jos olen oikeassa, olisi keksittävä määritelmä sallittavalle ja tuomittavalle härskeilylle, jotta ihmisten kielenkäyttöä ei totalitarisoitaisi.

Anonyymi kirjoitti...

On hyvä muistaa, että häirintä on määritelmän mukaan ei-toivottua toimintaa. Siis, jos koko työporukka heittää keskenään kaksimielistä läppää, ja kaikki kokevat olonsa hyväksi, ei ole ongelmaa.

Sen sijaan, jos joku kokee, että kaksimielinen läppä on loukkaavaa tai kiusaannuttavaa, kyseessä voi olla häirintä.

Yleensä häirintään liittyvissä ohjeissa ensimmäinen neuvo on, että henkilö, joka kokee tois(t)en toiminnan häirinnäksi, huomauttaa asiasta. "nimeä, kritisoi, sano mitä tahdot" voi olla hyvä ensiaskel. Jos eitoivottu toiminta tämän jälkeen jatkuu, kyse on viimeistään siinä vaiheessa häirinnästä.

Toisaalta iso ongelma häirinnästä käydyssä julkisessa keskustelussa on "häiritsijän hahmon" uusintaminen. Ei tajuta, että kyse on tosiaan teoista (ei ihmistyypistä), jotka eivät ole aina selvätulkintaisia, vaan voivat olla eri asteisia, joskus ymmärtämättömyydestä tai tulkintavirheestä johtuvia. Tällaisessa tilanteessa häiritsijäksi tulkittu voi oppia tilanteesta ja muuttaa käytöstään.

Markku ja Tommi kirjoitti...

Seksuaaliset eleet, ilmeet, viestit ja vitsit ovat hankala kohta. On mahdollista viljellä monipuolisesti härskiä ja "häiritsevää" viestintää, jos sen tekee sellaisen yhteisön jäsenenä, joka on varma toistensa aikeista ja nämä aikeet hyväksytään yhteisesti. Sanotaan, että härskeimmät vammaisvitsit kerrotaan vammaisten kesken ja pahimmat juutalaisvitsit juutalaisten kesken. Oletetaan, että näin on. Se, mistä vitsaillaan, on jaettua, eli vitsailijat ovat osallisia asiassa. He viestivät sopivassa kontekstissa, varmoina toistensa hyväntahtoisista aikeista. Pyörätuolikoripalloharjoituksissa tai yhteisellä turistimatkalla jutut voivat olla roiseja. Urheilutalon vahtimestarin tai juutalaisryhmän oppaan ei kuitenkaan kannata heti rynnätä mukaan oman hauskan juttunsa kanssa. Kuulijoiden on vaikea tulkita, ovatko aikeet hyväntahtoiset.

Työpaikoilla ihmisiä yhdistää toisiinsa pitkälti työhön liittyvät asiat. Kaikki lienevät seksuaalisia, mutta koska asia ei ole työn kannalta (muutamaa työpaikkaa lukuunottamatta) oleellinen, on aiheeseen liittyvä viestintä vähäistä. Työntekijä, jonka vilpittömänä aikeena on vain hauskuuttaa toista/toisia, tulee helposti väärinymmärretyksi. Työpaikoilla ihmisillä ei välttämättä ole varmuutta toistensa aikeista seksuaalisesti sävyttyneissä viesteissä.

Toisaalta joku saattaa ymmärtää härskin jutun kertojan hyvän aikeen, mutta pitää sitä silti häiritsevänä. Mistä kaikesta sopii häiriintyä?

Markku seksualisti

Markku ja Tommi kirjoitti...

Europarlamentarikko Eija-Riitta Korhola oli omasta mielestään "aivan ilmeisesti seksuaalisen häirinnän kohde", kun italialainen kollega ehdotti yhteistä yötä heidän ollessaan syömässä.

Iltalehden juttu täällä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/
200802067202929_uu.shtml

Artikkelin tietojen pohjalta sanoisin, että italialaismiehen ehdotus oli suora, rehellinen, kohtelias ja sopivassa tilanteessa tehty.

Millaisin kommervenkein Eija-Riitan mielestä ehdotus pitäisi toiselle tehdä, jos tämä oli hänestä häirintää?

Tommi Seksualisti