Aiemman häirintäjutun kommenteissa esitetty haaste seksuaalisen häirinnän määrittelystä jäi mietityttämään sen verran, että palaan asiaan täsmällisemmällä tutkiskelulla. Rakennuspuita häirinnän määrittelylle löytyy esimerkiksi tasa-arvovaltuutetun sivuilta: http://www.tasa-arvo.fi/. Siellä häirinnän ilmenemismuodoiksi ilmoitetaan seuraava luettelo:
- sukupuolisesti vihjailevat eleet tai ilmeet
- härskit puheet, kaksimieliset vitsit sekä vartaloa, pukeutumista tai
yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset - pornoaineistot, seksuaalisesti värittyneet kirjeet tai puhelinsoitot
- fyysinen koskettelu
- sukupuoliyhteyttä tai muuta sukupuolista kanssakäymistä koskevat
ehdotukset tai vaatimukset - raiskaus tai sen yritys
Tästä luettelosta on heti alkuun karsittava viimeinen kohta. Raiskaus (ja myös yritys) on rikoslaissa erillisellä lainsäädännöllä sanktioitu. En käsitä, miksi se otetaan esiin seksuaalisen häirinnän otsikolla. Kun nyt takaperoisesti lähdettiin liikkeelle, otan seuraavaksi käsittelyyn ehdotukset ja vaatimukset. Lienee ilmiselvää, että kenelläkään ei työpaikalla ole oikeutta vaatia toiselta seksiä. Vaatimukset loukkaavat ilman muuta toisen itsemääräämisoikeutta. Ehdotukset ovatkin vaikeampi tapaus.
On perusteltua todeta, että suorat seksiehdotukset työpaikalla osoittavat ainakin tahditonta käytöstä. Henkilö on työpaikalla työnsä vuoksi, ja hänelle on annettava rauha keskittyä työhönsä. Lisäksi työssä oleva ei voi halutessaan vapaasti poistua paikalta, jos hän kokee tilanteen kiusalliseksi. Viisaampaa olisikin osoittaa halunsa työtoveria kohtaan työajan jälkeen ja vaikkapa kutsua toveri kahville keskustelemaan asiasta. On kuitenkin joskus mahdollista, että kuuma työpaikkaromanssi on kaikkien osapuolten mieleen. Tällaisessa tilanteessa ehdottelu ei tietenkään ole häirintää, mutta pelisilmän on oltava varsin tarkka, jos aikoo osua ehdotuksillaan halukkaaseen kohteeseen. Harvoin kuitenkaan kopiokoneen äärellä puolitutulle työtoverille suoraan töksäytetty ”Olisi suonikasta kyrpää tarjolla vaikka heti!” -lausahdus osuu maaliinsa. Kaikessa vuorovaikutuksessa on kohteliaisuussääntönsä – ja etenkin virallisissa yhteyksissä, kuten työpaikoilla, kohteliaisuussääntöjä tulkitaan tiukemmin kuin yksityiselämän tilanteissa.
Toisen henkilön koskettamiseen liittyvät säännöt perustuvat tapakulttuuriin. Jokaisen normaaliälyisen suomalaisen pitäisi tietää, mitkä kehon osat ovat tavallisesti sallittuja kosketukselle. Tavallisesti käsi, olkapää, ja joskus selkä ovat alueita, joiden koskettaminen erilaisissa tilanteissa on hyväksyttyä. Yleensä muiden alueiden koskettaminen työpaikan vuorovaikutuksessa vaatii jonkin varsin erityisen tilanteen. Halaaminen on mahdollinen poikkeustapaus. Jos jollakulla on tapana halata tuttaviaan ja työtovereitaan tervehdyksenä, on tiukkapipoista syyttää häntä lääppijäksi. Kosketuksessa on kuitenkin erityisen tärkeää kiinnittää huomiota koskettamisen tapaan. Viatonkin selästä ohjaaminen muuttuu epäilyttäväksi, kun se tehdään liian intensiivisesti.
”Pornoaineistot” on mielenkiintoinen kohta. Ne kaksimieliset vitsit ja kuvat, joita ennen läheteltiin faksilla, kulkevat nyt internetissä. Joskus saattaa olla mahdollista, että vastaanottajien joukossa on joitakin, joita kyseinen huumori ei miellytä. Kannattaakin olla tarkkana kenelle sähköpostit kulkeutuvat. Toinen kiintoisa pornoaihe on perinteiset työpajojen tissikalenterit. Ovatko ne häirintää? En pitäisi kalentereita häirintänä sanan varsinaisessa mielessä, mutta ilmapiiriongelman ne voivat työpaikalla aiheuttaa. Äijävetoisessa ja testosteronin pöllyisessä työpaikassa ei ole välttämättä naisena kovin mukava työskennellä. Jos taas työpaikan ilmapiiri on muuten hyvä ja vastaanottava, en tiedä, miksi tissikalenteri olisi kiistakysymys – etenkin, jos äijät suvaitsevat toiselle seinälle Scandinavian Hunks -kalenterin…
Paikoitellen tyylini äityy kevyeksi, vaikka aihe on vakava. Suurin syy on se, että seksuaalisesta häirinnästä puhuttaessa usein heittäydytään piinallisen tiukkapipoisiksi. Monilla työpaikoilla meininki ja sanailu on rentoa, ja huumori kukkii sukupuolista riippumatta. Huumoriin puuttuminen voi olla joskus ilmapiirin kannalta tuhoisampaa kuin sen silloin tällöin herättämä närkästys. Huumori voi kuitenkin olla halventamisen keino, jos sen tyyli on toistuvasti ikävää. Jotta työpaikan ilmapiiri saataisiin kaikille miellyttävämmäksi, asioista on keskusteltava rehellisesti ja hyvässä hengessä. Jos asian osapuolet ajautuvat syyttely- ja kyräilykilpaan, ei työpaikan ilmapiiri siitä luultavasti parane.
Suurin sudenkuoppa seksuaalisen häirinnän täsmällisessä määrittelyssä on sanomisten, eleiden ja kosketusten tulkinnanvaraisuus. Joskus hyvällä tahdolla esitetty kohteliaisuus vääntyy vastaanottajan mielessä limaiseksi nuoleskeluksi. Toisinaan taas yritteliäs ääliö ei saa kohdettaan kiusaantumaan, vaikka mikä olisi. Häirinnän määrittelyssä avaintekijänä on saada selville, onko mahdollinen häirintä mitenkään järkevästi selitettävissä väärinkäsitykseksi. Jos ei ole, asiaan lienee syytä jollakin tavalla puuttua. Ensimmäinen puuttumisen keino on ilmoittaa häiritsijälle, että toiminta on ei-toivottua. ”Kieli korvassa kahdesti” ei voi olla enää viaton sattumus. Väärinkäsitysten välttämiseksi kohteen on ilmaistava mielipiteensä mahdollisesta häiritsevästä käytöksestä.
Häirintää ei saa sekoittaa työpaikan ilmapiiri- tai tasa-arvo-ongelmiin. Häirintä kohdistuu aina suoraan kohteeseensa ja sen on oltava toistuvaa, vaikka tekijälle on ilmoitettu sen olevan ei toivottua. Häirintää vastaan käydään yksilöimällä tapaukset ja sen osapuolina olevat henkilöt. Havaittaviin tai piileviin ilmapiiriongelmiin, kuten ”äijäkulttuuriin”, jotka tekevät joillekin työpaikalla olon ikäväksi, voi puuttua ainoastaan perusteellisella ja rakentavalla arvokeskustelulla.
Koska aihe on sumearajainen ja aina yksilöiden tulkinnoista kiinni, tämä pohdiskelu ei voi päätyä mihinkään kiistattomaan lopputulemaan. Ottakaa siis osaa keskusteluun ja purkautukaa osaksi Suurta Työtä!
