30.1.2008

Häiritsevää keskustelua häirinnästä

Eduskunnassa tapahtuneen seksuaalisen häirinnän ympärille on noussut valtava kohu. Mediamylläkän keskellä joskus tuntuu katoavan selkeys siitä, mitä seksuaalinen häirintä on ja miten siihen pitäisi puuttua. On ikävää, että eduskunnassa ei ole kunnollisia menettelytapoja tällaisten vallan väärinkäytösten selvittämiseksi ja kitkemiseksi.

Ongelman ratkaiseminen on erityisen vaikeaa osaltaan siksi, että varsinaisia tapauksia ei ole nostettu pöydälle. Koko kohu perustuu nimettömiin ilmoituksiin ja vihjauksiin tekijöistä. Jotta asiaa voitaisiin viedä eteenpäin pitäisi häirintää kokeneiden tulla esiin puolustamaan omia oikeuksiaan, nimetä häiriköt ja nostaa tapahtumat tarkastelun kohteeksi. On selvää, että eduskunta on hyvin autoritäärinen työpaikka, joten yksittäisen avustajan voi olla vaikeaa tulla esiin tällaisessa asiassa. Siksi tarvitaan joukkovoimaa – häirintää kokeneiden pitäisi yhdistyä ja nostaa yhdessä tapaukset esille. Nimettöminä tehdyt vihjaukset ovat luovat toimintakulttuuria, jossa mahdollistuu perättömien syytösten esittäminen. Siksi asianosaisten pitää puhua ongelmista niiden oikeilla nimillä vaikka se olisikin raskasta. Ilman rohkeutta mikään ei muutu.

Helsingin sanomien kirjoituksissa esille nousee myös toinen pulma, nimittäin seksuaalisen häirinnän täsmällinen määrittely. Lehtijutuissa esiintyy seuraavia kummajaisuuksia. Ukkojen keskinäinen härski turinointi eduskunnan lehtihuoneessa mainitaan yhtenä seksuaalisen häirinnän muotona (HS 27.1.2008). Jutussa mainitaan, että miesten puheet eivät välttämättä kohdistu paikalla oleviin naisiin. Miksi tällaista kutsutaan häirinnäksi? Ronski puhetapa tai seksijutuilla mässäily ei ole häirintää, jos se on keskustelevan porukan yhteisesti hyväksymää, eikä kohdistu kehenkään ulkopuoliseen. Vielä oudompi on Roosa Meriläisen näkemys, jossa hän kutsuu seksuaaliseksi häirinnäksi sitä, ettei hän avustajana ollessaan kokenut olevansa tasavertainen keskustelukumppani muiden kanssa (HS 25.1.2008). Mitä helvettiä? Ei se ole seksuaalista häirintää edes sanan ”seksuaalinen” laajassa merkityksessä. Kolmas kummatus on Sirpa Honkameren raportti Ilkka kanervan juopuneena tekemästä seksiehdotuksesta ”2 minuutin tuttavuuden jälkeen” (HS 26.1.2008). Sirpa on selvästi tehnyt Ilkkaan vaikutuksen. Miestä tosin voidaan syyttää tässä lähinnä huonosta harkinnasta, ei häirinnästä.

Joidenkin keskinäiset härskit jutut, tasa-arvo-ongelmat ja kepeästi tehdyt ehdotukset voivat olla tahdittomuutta tai varomattomuutta, mutta seksuaalisen häirinnän tunnusmerkkejä ne eivät täytä. Häirintä kohdistuu aina johonkin henkilöön. Se voi olla piilotettua ja vihjailevaa, mutta sen tulee olla selvästi tarkoitushakuista. Seksiehdotukset työpaikalla eivät ole järin suositeltavia, mutta vapaamuotoisemmissa tilaisuuksissa on todella tiukkapipoista laskea ne häirinnäksi. Häirintää niistä tulee silloin, jos ne eivät ota loppuakseen kielteisen vastauksen jälkeen. Väärinkäsitysten välttämiseksi häirinnän kohteen on joskus tehtävä selväksi, että häneen kohdistuvat ”kehut” tms. ovat hänestä häiritseviä.

Itse asiasta lipsuminen epämääräisen syyttelyn puolelle tekee hallaa sekä syytetyille, että häirinnän kohteille. Jos todelliset ongelmat hämärtyvät vihjailuun ja puskasta huuteluun, niin saadaan pahimmillaan aikaan edellistä pahempi kyräilyn ja ymmärtämättömyyden ilmapiiri, joka vain syventää ongelmia eduskunnan junttikansanedustajien ja naisten välillä. Ongelmat pitää ratkaista avoimesti ja perusteellisesti siten, että kenenkään oikeudet eivät prosessissa joudu jyrän alle.

Älkää jättäkö asioita roikkumaan, vaan nostakaa mirri pöydälle!

6 kommenttia:

Nicke kirjoitti...

Seksualistia siis häiritsee lehdistön järkkäämässä kohussa se, miten seksuaalisen häirinnän käsitettä käytetään huolettomasti. Hän ei itse esitä positiivista määritelmää seksuaaliselle häirinnälle. Lukija voi yrittää hahmotella sellaista negatiivisten huomioiden kautta, kuten tapaus Kanervasta ja tapaus Meriläisestä.

Määritteleminen on toki vaikeaa, mutta laittakaapa nyt ytimekäs positiivinen määritelmä seksuaaliselle häirinnälle.

A häiritsee seksuaalisesti B:tä kun ehdot E täyttyvät tjs.

Anonyymi kirjoitti...

Oli siellä positiivista määrittelyä sen verran, että: "Häirintä kohdistuu aina johonkin henkilöön. Se voi olla piilotettua ja vihjailevaa, mutta sen tulee olla selvästi tarkoitushakuista. Seksiehdotukset ... Häirintää niistä tulee silloin, jos ne eivät ota loppuakseen kielteisen vastauksen jälkeen. Väärinkäsitysten välttämiseksi häirinnän kohteen on joskus tehtävä selväksi, että häneen kohdistuvat ”kehut” tms. ovat hänestä häiritseviä."

Tuosta nyt ei käy selvästi esiin, minkä voi kohtuudella kokea juuri seksuaaliseseti häiritseväksi. Voiko saappaista kiinnostunut nainen suuttua bussissa, kun lipuntarkastaja tulee kurakelin vuoksi juuri saappaissa tarkistamaan lippua?

Keskeistä on kiellesta huolimatta toistuva toiminta, jonka kohde kokee häiritseväksi ja että se on myös aiottu sellaiseksi. Toisaalta voisi ajatella, että tietyssä asemassa oleva toimija ei saa häiritä sitä ensimmäistäkään kertaa - esim selkeästi enemmän valtaa omaava.

Vai mitenkä?

Markku ja Tommi kirjoitti...

Haaste hyväksytty :o) Palaamme seksuaalisen häirinnän määrittelyn pulmiin piakkoin!

- Tommi Seksualisti

Mirka kirjoitti...

Joo ei taida olla sexual harrasmentin määrittäminen helppoa; ainakaan objektiivisesti. Se minkä joku toinen kokee kivana voi joku toinen kokea erittäin häiritsevänä. Esim jollekulla kähiminen persiille on paljon pahempi veto kuin härskeimmätkään jutut ja päinvastoin. Mä esmes koin jokseenkin häritsevänä kun joskus 19v kesätyöläisenä liukuhihnalla vanhemmat ukot (laitosmiehiä) kyselivät kaikkea puolituhmaa linjalla "oleks käyttänyt niitä uusia makukortsuja, oliko hyviä" yms. Joka ikinen asia minkä suustani päästin väännettiin kaksimieliseksi, eikä sellaiset vitsit jaksa hirveän kauan naurattaa. Liukuhihnan varresta ei toisaalta ollut mahdollisuutta paetakaan, ja koneiden meteli piti huolen ettei kukaan muu kuullut mitä puhuttiin. Juu lopulta toki ilmoitin mitä mieltä olen moisesta äijille itselleen -> laitosmiestä olikin sen jälkeen ihan turha huudella apuun vaikka mitä tapahtui. Kertaakaan ei kukaan niistä hipaissutkaan, mutta ainakin mun harrasment kriteerit täyttyi ihan tuollakin.

Ja tuosta Ilestä voisin todeta, että kyllähän se iskemään rupeaa, ilman kahdenkaan minuutin tuntemistakaan. Minä koin moisen lähinnä huvittavana, linjalla "jaa taitaa olla ile puutteessa", se ei siis härinnyt. Mutta jälleen, jostakusta toisesta se voi hyvinkin olla sama asia kuin minusta noi jokapäiväiset alatyylin kommentit.

Laura kirjoitti...

Kyllähän kahvipöytäryhmän naisvihamieliset(?) ronskit jutut ovat seksuaalista häirintää silloin, jos kuulemassa on naisia - huolimatta siitä, haukutaanko juuri tätä naista.

Vrt. lauma ukkoja/akkoja haukkuu mustaihoisia, kun paikalla on mustaihoinen henkilö. Vaikka haukku ei kohdistuisikaan suoraan paikalla olevaan mustaihoiseen henkilöön (a la "Mut ahmed sä olet hyvä jätkä, ei me susta puhuta"), niin kyllähän se on rasistista härintää.

Jos ryhmä puhuu suljetussa huoneessa eikä kukaan muu kuule, ihan sama.

Seksualisti kirjoitti...

Laura,

olet oikeassa siinä, että kuvailemasi tilanne voi olla sivustakuuntelevalle naiselle ahdistava. Se, mihin itse haluan kiinnittää huomiota tällaisissa tapauksissa on suuri harmaa vyöhyke, jolla tulkinnat tehdään.

Joku voi olla niin herkkä, että miesten kohtuullisen asiallinen tarinointi "kuumasta viime yöstä" alkaa häiritä, toista taas ei häiritse edes häijyn naisvihamieliset jutut, vaan hän heittää siihen perään yhtä häijyn vastakommentin.

Myös eri porukoiden keskustelu- ja vitsailutavat voivat olla hyvin erilaisia. Äärihuumoria harrastava porukka saa nopeasti "ne on ihan sairaita" -tuomion.

Haluaisin siis olla varovainen "seksuaalista häirintää" -tuomion läväyttämisessä, koska harmaalla alueella liian herkkä liipaisinsormi tuottaa turhia ruumiita ja nihkeää ilmapiiriä. Häirintäsyytös on liian kova hinta ajattelemattomuudesta tai lepsusta tilannetajusta.