Henry "unelmana 3 kertaa viikossa" Laasanen

Ylen Radio ykkösessä keskusteltiin juuri Henry Laasasen näkemyksistä naisten seksuaalisesta vallasta. Ohjelma Kaapin paikka uusitaan ensi sunnuntaina (24.2. 17:15).

Laasasen julkinen esiinmarssi herättää yhden kysymyksen: Miksi hänen näkemyksensä kiinnostavat mediaa? Laasasen tutkimus on heikkotasoista, vanhanaikaista ja näennäistieteellistä. Ilmeisesti miesnäkökulmasta on huutava pula tasa-arvokeskustelussa, kun tällaisetkin näkemykset nostetaan esiin. On totta, että yhteiskunnallisesta tasa-arvosta pitäisi keskustella aiempaa laajemmin, mutta junttimainen "miesliike" tekee yhtä paljon hallaa järkevälle keskustelulle kuin radikaali feminismikin. Vain asiantunteva ja hyvin argumentoitu keskustelu vie asioita rakentavalla tavalla eteenpäin.

Mikä sitten Laasasen näkemyksissä on pielessä? Useita asioita. Hänen seksihalukkuutta selvittelevä "markkinateoriansa" on lainaa sosiobiologian lisääntymisen kustannusteorialta. Ongelmana on vain se, että lisääntymisen kustannusteoria toimii vain, kun puhutaan lisääntymisestä. Siinä lisääntymisen kustannuksia lasketaan kehon aineenvaihdunnan tasolla kaloreissa. Sosiobiologiassa voidaan vertailla nisäkkäitä, esim. kädellisiä, ihmiseen, mutta kaikki asiansa tuntevat sosiobiologit tietävät, että vertailu tuottaa vihjeitä siitä, miten ihmiskehon toiminnot voisivat vaikuttaa käyttäytymiseen. Kyseessä ei ole kokonaisvaltainen selittävä teoria, kuten Laasasen markkinateoriassa, sillä ikävä kyllä ihmisen tuottamat kulttuuriset seksuualisuuden säätelemisen keinot vaikuttavat seksuaalisuuteen ja sen ilmenemismuotoihin huomattavasti voimallisemmin kuin sen fysiologiset reunaehdot.

Moitin Laasasta myös vanhanaikaisuudesta. Syynä on se, että hän pitää selviönä ilman kunnollisia perusteita sitä, että seksuaalista vetovoimaa ilmaisee aina naisilla kauneus, ja miehillä asema. Tällaisessa järjestelmässä miehet joutuvat panostamaan, mutta naiset eivät. Laasasen mukaan parin valinta tapahtuu naisilla aina, jos mahdollista, sosiaalisesta asemasta ylöspäin. Tällöin tapahtuu välttämättä maallisen hyvän siirtymä miehiltä naisille, ja alhaisessa sosiaalisessa asemassa olevat miehet jäävät ilman seksiä ja varallisuutta. Laasasen käsitys yhteiskunnasta, seksuaalisesta valtapelistä ja seksin monimuotoisuudesta on ohut kuin euron seteli sivuttain. Hänen olettamuksensa miesten ja naisten motiiveista, haluista ja seksikumppaneista ovat yksioikoisia yleistyksiä, ja sortuvat lisäksi outoon kulttuuriseen jähmettymiseen. Laasaselle maailma taitaa olla luonnostaan heteroseksuaalinen ja yksiavioinen, ja siellä elävät Miehet ja Naiset - joista toiset ovat Marsista ja toiset Venuksesta. Ihmeellinen jähmettynyt, kulttuurinen ja sukupuolinen essentialismi jyllää, ja Laasanen yrittää perustella sen huterasti sosiobiologisilla väärintulkinnoillaan.

Laasasen sumuisista käsityksistä hyvä esimerkki on hänen radio-ohjelmassa esittämänsä näkemys parisuhteen ansasta. Se menee jotakuinkin näin. Ajatellaan, että mies haluaa seksiä 3 kertaa viikossa. Jos hänellä ei ole hyvin korkeaa maskuliinista asemaa, esim politiikassa, urheilussa, musiikkielämässä tms., niin hänen mahdollisuutensa saada seksiä haluamansa määrä on hyvin vähäinen. Hänen täytyy siis turvautua parisuhteeseen, jossa hänen mahdollisuutensa saada seksiä on parempi kuin sinkkuna. Parisuhteessa kuitenkin vallitsevat Laasasen mielestä sellaiset käytännöt, että miehestä tulee mitä erilaisimmin tavoin aina maksava osapuoli. Seksi maksaa siis aina miehelle - joko aseman tavoittelun kustannuksien kautta, tai parisuhteen normien kautta. (Jos tämä kuulostaa ufolta, kuunnelkaa radio-ohjelman uusinta...)

Henry "unelmana 3 kertaa viikossa" Laasanen ei ole ilmeisesti koskaan kuullut naisista, jotka haluavat seksiä miesten kanssa muustakin syystä kuin resurssien distribuution takia. Mikä voisi olla muu syy... öö... olisiko nautinto mitään? Alistuminen parisuhteeseen seksin takia on myös outo käsitys. Ihmiset voivat ryhtyä hyvin erilaisiin suhteisiin tai harrastaa vaikka ryhmäseksiä. Miten Laasanen selittää kimppakivan resurssien jaon näkökulmasta? Käsitys miesten ja naisten seksihaluista ja motiiveista on vanhanaikainen, eikä se ota huomioon kulttuuristen muutosten mahdollisuutta. Taloudellisesti riippumattomien yksilöiden välinen parisuhde on täysin mahdollinen, ja nykyisin arvostettukin toimintatapa. Laasaselle lankeaa muserteva todistustaakka, jos hän yrittää väittää, että hänen markkinateoriansa todella kuvaa oikein kaikkia ihmisten seksuaalista kanssakäymistä kulttuureista ja alakulttuureista riippumatta. Laasasen kapea seksuaalisen vallan teoria ei ole mikään välttämätön selitysmalli. Päinvastoin, valta-analyysinä se on jopa tökerö ja karkea. On tainnut jäädä sosiologilta Foucault lukematta.

Laasasen aatteellisesti vääristynyt ja pseudotieteellinen kehitelmä muistuttaa inhottavalla tavalla ruotsalaisten hurufeministien vastaavaa rakennelmaa, "sukupuolivaltateoriaa", jossa kaikki perheväkivalta selitetään miesten luontaisella vallanhalulla ja väkivaltaisuudella. "Teoria" on radikaalin naisjärjestö ROKS:n ajamana saanut kannatusta jopa naapurimme viranomaiskoneistoissa. Sosiologien ja yhteiskuntatieteilijöiden on syytä tarkastella hyvin kriittisesti tieteenalojaan, jos tällainen aatteellinen puuhastelu pääsee läpi tieteellisen tutkimuksen nimissä.