Lasten ja nuorten ruutuaikaa
koskeva keskustelu nojaa usein perustelemattomille huolille ja
väärinymmärryksille siitä, mikä digitaalisten medioiden rooli
nykyelämässä on. Keskustelu muistuttaa läheisesti nuorten pornon
käytöstä esitettyjä huolia. Molemmissa tapauksissa liikutaan vahvasti
pelkofantasioissa ja unohdetaan tutkia, mistä ilmiössä itse asiassa on
kyse, ja mitä mieltä nuoret ovat siitä itse.
Median käyttöön, pelaamiseen ja pornoon liittyvillä huolilla on
paljon yhteistä. Huolten keskiössä on sukupolvikokemusten
yhteismitattomuus. Vaikka teknologiajuna menee eteenpäin nopeasti,
kärsii keskustelu suurelta osin vauhdin illuusiosta. Vastaavaa
huolipuhetta on esitetty vuosikymmen toisensa jälkeen kaikenlaisia
nuorten kotkotuksia ja kulttuurin rappiota vastaan. Huolen käyttövoimana
on laiskuus perehtyä huolta herättävään ilmiöön.
Pornon käyttöön liittyvät huolet rakentuvat suurelta osin yleisen
pornokeskustelun pohjalle. Uskonnollis-konservatiivisen
seksuaalikielteisyyden päälle nouseva diskurssi näkee pornon avoimen ja
pidäkkeettömän seksuaalisuuden automaattisesti vihollisena. Vastaavasti
seksipositiivinen liberalismi pitää avointa seksuaalista ilmaisua vain
hyvänä asiana. Poterot ovat valmiit ja nuoret joutuvat harhailemaan
näreikössä keskellä ideologista laukausten vaihtoa.
Tasokas mediatutkimus tähtää pornon tarkastelussa neutraaliuteen ja
ideologisten kuoppien välttämiseen. Vaikka täydellinen neutraalius on
ihanne, jota ei voi saavuttaa, on tärkeää muodostaa tutkimuskohteesta
mahdollisimman laaja ja tarkka kokonaiskuva ilman arvottamista. Silloin
on mahdollista ymmärtää, että porno osana ihmisen eroottista ilmaisua on
valtava ilmiö, jonka vaikutukset kulttuuriimme ovat monimutkaisia,
monisuuntaisia ja kehämäisiä.
Ihmisen seksuaalisen ilmaisun moninaisuus tuottaa mitä erilaisimpia
pornon muunnelmia, jotka puolestaan vaikuttavat seksuaalikulttuuriin ja
sitä kautta jälleen ihmisen seksuaaliseen ilmaisuun. Porno ei siis ole
mikään digitaalisesta hämärästä noussut hirviö, joka turmelee ihmisen
puhdasta, luonnollista seksuaalisuutta, vaan se on ihmisen
seksuaalisuutta itseään!
Kun lähestymistavaksi otetaan pyrkimys neutraaliuteen, voidaan myös
nuorten pornon käyttö nähdä tarkemmin ja kokonaisvaltaisemmin osana
seksuaalikulttuuria. Silloin tärkeimpänä tietolähteenä ovat itse nuoret
pornon käyttäjinä: heidän kokemuksensa, käsityksensä ja toimintansa.
Silloin aikuisten huolten sijaan tärkeämmäksi kysymykseksi nouseekin se,
mitä nuoret aikuisilta ja kasvattajilta kaipaavat.
Kokemukset seksuaali- ja mediakasvatuksesta viittaavat siihen, että
pornon osalta tarvitaan suoraa puhetta ja rehellistä dialogia. Tarvitaan
siis avointa keskustelua nuorten kanssa ilman häpeilyä tai peittelyä:
pornoa ei pidä demonisoida, mutta myöskään mahdollisia pornon käytön
haittoja ei saa lakaista maton alle. Suoruus helpottaa myös ongelmista
puhumista. Jos pornosta on vaikea keskustella, tai jos kasvattaja
tuomitsee jo pelkän ajatuksenkin pornon katsomisesta, ei ongelmiakaan
ole mahdollista nostaa esille ilman häpeää.
Porno ei tule katoamaan seksuaalikulttuuristamme. Sen vastustaminen
on ajanhukkaa. Sen sijaan energiaa kannattaa käyttää tasokkaan
keskustelun ylläpitämiseen aiheesta. Nuoret ovat suuri pornon
käyttäjäryhmä, ja he myös tuottavat enenevästi eroottista ilmaisua eri
medioihin. Heidän jättämisensä ulos pornokeskustelusta on ehkä pahin
virhe, minkä seksuaali- tai mediakasvattaja voi tehdä.
***
Tämä teksti on julkaistu myös Mediakasvatusseuran blogissa osana Ruutuaikaa-kampanjaa, jossa nostetaan keskusteluun lasten ja nuorten digimedioiden käyttöä koskevia aiheita.
