1.4.2015

Vihapuhe, puut ja metsä


Tuomas Enbusken provokaatio Naisasialiitto Unionin Juha-kampanjasta herätti paljon keskustelua ideologisen vaikuttamistyön retoriikasta. Kuten tavallista, sukupuolikeskustelun äärellä valtaosa kommenttipuheenvuoroista oli mitäänsanomatonta paheksuntaa tai riitaisaa puolen valitsemista. Enbusken pointti meni valtaosalta ohitse.

Vaikka Enbuske hämmentää kärjistämällä, ei hänen osuvaa havaintoaan ideologisen retoriikan rakenteista pidä jättää huomiotta. Enbusken argumentti vetoaa klassiseen aristoteeliseen erotteluun muodon ja sisällön välillä. Retoriikkaa voidaan siis arvioida erikseen sen muodon (kuten argumentaation, rakenteiden ja logiikan) ja sisällön (mitä väitetään, oletetaan tai vaaditaan) perusteella.

Enbuske argumentoi, että feministinen Juha-kampanja käyttää samanlaista ihmisryhmää leimaavaa retoriikkaa kuin maahanmuuttajien tekemää seksuaalista väkivaltaa korostava nuivaksi itseään kutsuva retoriikka. Jos mainittu maahanmuuttajiin kohdistuva arvostelu katsotaan vihapuheeksi, on sitä muodon yhdenmukaisuuden perusteella myös Juha-kampanjan miehiä arvosteleva retoriikka.

Enbusken argumentti on pätevä, minkä vuoksi on tärkeää suhtautua kriittisesti kaikkeen leimaamiselle perustuvaan ideologiseen sanailuun. Harva kommentaattori ymmärsi, mitä Enbusken kritiikki tarkoitti. Ajattelutyön sijaan useimmat vain päätyivät joko puolustamaan feminismiä tai lukemaan Enbusken kritiikin antifeministisenä. Kummatkin ovat varsin huteria yrityksiä osallistua keskusteluun, joka näyttää menevän liian monilta yli hilseen.

Onneksi on poikkeuksia. Lilja Tamminen arvioi Enbusken väitteitä aivan oikein ja huomioi, että tämän argumentti on pätevä. Liljan vastinekin osuu maaliinsa, koska se kohdistuu ensisijaisesti väitteiden arvosisältöihin: ideologinen argumentaatio ei tapahdu tyhjiössä, joten leimaamisen seuraukset ole samansuuruisia esitetyissä tapauksissa. Tästä huolimatta Enbusken pääpointti on tärkeä. Jos asioita yksinkertaistetaan oman poliittisen taisteluretoriikan välineiksi ja nujerretaan keskustelua umpioikeamielisellä "Vihapuhetta!"-huutelulla, jäävät olennaiset asiat huomaamatta.

Sukupuolikeskustelussa on olennaista kysyä, miksi naisia on niin vähän pörssiyhtiöissä.  Syitä on lukuisia: naiset perustavat vähemmän yrityksiä, naiset laittavat usein muita asioita uran edelle, ammatinvalinnassa painavat stereotyypit, yrityskulttuuri on miesvetoista, naiset kantavat yhä miehiä enemmän vastuuta perheen perustamisesta jne. Nämä haasteet eivät kuitenkaan ole Juhien syytä tai yksioikoisesti miesten aiheuttamia. Naiset tekevät paljon valintoja, jotka johtavat muualle kuin pörssiyhtiöiden johtoon. Taustasyiden perkaaminen mahdollistaa kasvatuksellisia ja valistuksellisia ratkaisuja, jotka rohkaisevat naisten yrittäjyyttä. Juha-leimaaminen ei sitä tee.

Täysin sama logiikka pätee myös keskustelussa maahanmuuttajien tekemästä seksuaalisesta väkivallasta. Tilasto on faktatietoa, eikä tieto ole vihapuhetta. Olennaista on se, miten tietoa käytetään. Jos tilastoa hyödynnetään leimaamisessa tai mustamaalaamisessa, lopputulos voi olla vihapuhetta. Tilastoja voidaan myös käyttää kysymyksenasettelun perustana aivan kuten pörssiyhtiöiden kohdallakin.

Tilasto näyttää, että on olemassa ongelma. Siihen on monenlaisia syitä, jotka syntyvät nuorten miesten yliedustuksesta maahanmuuttajaväestössä, syrjäytymisestä, taustakulttuurin epätasa-arvoisuudesta, heikosta kotoutumisesta, rasismista, seksuaalikulttuurin ongelmista jne. Ongelmien ratkaiseminen vaatii tässäkin tapauksessa taustan ymmärtämistä ja keinojen suuntaamista oikein. Esimerkiksi seksuaalikasvatuksen tehostaminen ja kotoutumisen edistäminen voisivat olla keinoja maahanmuuttajien tekemien seksuaalirikosten vähentämiseksi. Tämä ei ole vihapuhetta.

Omankaan viiteryhmän ideologista retoriikkaa ei kannata niellä purematta, sillä joskus hyvän ja arvokkaan politiikan suurin vastustaja on sen puolesta esitetty surkea, leimaava tai vihamielinen retoriikka. 


19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ensikertalaisena täällä ja lukenut jo useamman postin. Pidän äärimmäisen paljon perustellusta ja sivistyneestä sisällöstä. Harvinaisuus kaiken melun keskellä. Kiitos.


Juha

Heikki Kolehmainen kirjoitti...

Seksualistilta olisi odottanut tähän kohtaan edes jonkinlaista yritystä analysoida miehen ja naisen lisään-tymisvientin eli seksuaalisuuden eroja ja niiden ilmenemistä (esim. kilpailu vs. hoiva) sekä siitä, ovatko nämä erot ja ilmenemismuodot kulttuurisia vai biologisia. Meillä on vain yksi vietti eli lisääntymisvietti, jota palvelevat sekä eloonjäämis- että hoivavietti (seuraavan sukupolven lisääntymispotentiaali). Asia on periaatteessa juuri näin yksinkertainen, koska evoluutio perustuu geenien eloonjäämiskamppailuun: ne geenit, jotka edistävät – vallitsevassa ympäristössä – siirtymistään sukupolvesta toiseen, säilyvät.

Tärkeä kysymys siis on, jota Christopher Ryankin itse asiassa pohtii kirjassaan Sex at Dawn, missä määrin osattomuus, syrjäytyminen, merkityksen puutteen kokemukset jne. liittyvät kulttuurimme skitso-freeniseen suhtautumiseen seksuaalisuuteen ja sen pakottamiseen monogamian häkkiin. Kun puhe siir-tyy seksuaalisuuteen, jopa avarakatseisina itseään pitävät usein mykistyvät, puhumattakaan monogami-an tiukasta uskollisuusdogmista. Kuten seksuaaliterapeutti Esther Perel toteaa: Nykyään petetyn olete-taan jättävän partnerinsa, koska pidetään häpeällisenä myöntää rakastavansa ihmistä, joka on ollut us-koton ja jatkaa suhdetta tämän kanssa.

Miesasia kirjoitti...

Huomautus tekstin kohtaan että "naiset kantavat enemmän vastuuta perheestään edelleen". Tämä on väärä väittämä ja perustuu vain stereotyyppiseen ajatteluun. Nykyisten tutkimuksien mukaan miehet tekevät yhtäpaljon kotitöitä tai jopa enemmän. Miehet tekevät myös enemmän töitä.

Toisekseen on huomioitava se, että rahan tuominen talouteen on myös "kodista huolehtemista" ja jos joku ajatteli pelata tähän "entäs yksinhuoltaja taloudet" kortin niin sekään ei toimi. Myös miehet hoitaisivat lapsiaan jos vain voittaisivat huoltajuuskiistat, mutta kun eivät voita (kiitos sosiaalitanttojen, jotka ovat pääosin naisia ja täten ottavat lähes aina naisen puolen kiistassa). Näissäkin tapauksissa mies yleensä maksaa lapsen elämisen itsensä ja lapsen äidin luona.

www.miesasia.fi

Tommi Paalanen kirjoitti...

Todella hyviä huomautuksia tekstiini. Kiitos myös Juhalle lämmittävästä palautteesta.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Heikki, antropologisessa perhetutkimuksessa on havaittu valtava määrä erilaisia lasten hoitamisen ja perheen malleja, joissa sekä miesten että naisten roolit ja vastuut vaihtelevat. Ei siis ole mitenkään yksiselitteistä, että juuri biologiset syyt determinoisivat perhevastuita.

Näkisin, että biologia on merkittävässä roolissa taustalla mm. uranvalintatendenseissä ja lasten hoivaamisen sukupuolittumisessa, mutta biologistinen sukupuolistereotyyppi ohjaa ja pitää yllä systeemiä myös tarpeettomasti.

On kieltämättä mahdollista, että individualistinen yhteiskuntamme tuottaa syrjäytymistä sillä seksuaalisuuteen kuten moneen muuhunkin rakentuu kilpailuasetelmia, jotka syrjäyttävät. Voidaan ajatella, että kollektivistisempi kulttuuri suojaisi paremmin syrjäytymiseltä.

En osaa sanoa, miten kulttuurimme sarjamonogamia tilanteeseen vaikuttaa, mutta pidän itse seksuaalista avoimuutta ja vähemmän tiukkaa pipoa mm. uskollisuuden suhteen henkisenä kasvuna ja avaimena onnellisempiin suhteisiin.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Miesasia, olet oikeassa "perheestä huolehtimisen" osalta. Myös taloudellinen huolehtiminen on huolehtimista.

Ajattelin kirjoittaesani sitä, että yhä vahva uskomus naisista perheen _hoiva_rakenteista huolehtijoina ei tue ajatusta naisista yrittäjinä.

Tätä uskomusta vaalivat vahvasti naiset itse, jolloin huomautus osuu vielä vahvemin kriittisesti Unionin viestintään. Juha-syyllistämisen sijaan olisi tärkeää katsoa myös naisten omia asenteita ja niiden stereotyyppisyyttä ja muodostamia esteitä.

Heikki Kolehmainen kirjoitti...

En usko, että individualismilla on mitään tekemistä asian kanssa, vaan yksikertaisesti sillä, että mikäli ei pääse tyydyttämään seksuaalisia tarpeitaan tuntee itsensä osattomaksi ja tätä tyydyttämätöntä viettiä ihmiset sitten kompensoimme kaikilla niillä typerillä, repivillä ja kuluttavilla tavoilla, joita ympärillämme näemme. Älä ole poliittisesti korrekti tai mykisty sinäkin, vaan sano se suoraan: ihminen tarvitse seksi voidakseen hyvin. Ja seksipalveluiden tuottamisen pitäisi olla samassa asemassa kuin ravintolapalveluiden tuottamisen.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Heikki, kannatan vahvasti seksipalvelujen dekriminalisoimista, joten tältä osin olen samaa mieltä kanssasi.

Vaikka tyydyttävä ihmissuhde- ja seksielämä ovat merkittiävä hyvinvoinnin tekijöitä, olen epäileväinen seksipalveluiden autuaaksi tekevästä vaikutuksesta (muutoin kuin tietysti lyhyellä aikavälillä ;o)

Esim. Saksassa ja Hollannissa seksipalveluita on saatavilla ja vieläpä verrattain halvalla, mutta kyllä näissäkin maissa syrjäytymistä ja osattomuutta esiintyy.

Anonyymi kirjoitti...

Ironista tässä koko jutussa on, että Enbuske käyttää blogimerkinnässään täsmälleen samaa logiikkaa josta kritisoi muita - eli leimaa kaikki feministit osan puheiden perusteella.

Täällä seksualistin blogissakin toistuu nyt väite siitä, että NU olisi syyllistänyt Juha-nimisiä miehiä. Jos tällaisen väitteen haluaa esittää, pitäisi se myös jotenkin perustella. Vaikkapa sanoa, mikä NU:n julkaisemasta materiaalista tarkalleen ottaen tällä tapaa syyllistää. Pelkkä tilaston esittäminen ei ole kenenkään syyllistämistä. Ja tämä kaikki huolimatta siitä, etten erityisemmin arvosta NU:a järjestönä.

Mutta nyt järki käteen!

Heikki Kolehmainen kirjoitti...

Ei Saksassa tai Hollannissakaan eläköitynyt herrasmies voi hakeutua seksipalveluiden käyttäjäksi ja odottaa saavansa ymmärtävää, kunnioittavaa ja ennen kaikkea henkisesti tyydyttävää palvelua, koska hänen parkinsonlääkityksensä saa hänen seksihalunsa laukkaamaan sellaista tahtia, että niiden edes osittainen tyydyttäminen on aivan ylivoimainen vaatimus hänen rakastavalle vaimolleen. Ymmärrät tämän esimerkin avulla varmaan, kuinka kaukana olemme seksipalveluiden arkipäiväistymisestä laadukkaiksi, turvallisiksi ja tyydyttäviksi kaikille niitä kaipaaville.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Hyvä huomio, Heikki. Olen kanssasi samoilla linjoilla.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Anonyymi, ei tässä ole tietenkään kysymys Juhista, vaan retoriikasta, joka keskittyy leimaamiseen ennemmin kuin käytännöllisten ratkaisujen esittämiseen.

Vastasin vastaavaan kysymykseen aiemmin eräässä FB-keskustelussa näin:

"Kyse on implikaatiosta. Naisten vähäinen määrä pörssiyhtiöistä ei kirvoittanut unionilta esimerkiksi kampanjaa kaupallisten aineiden opetuksen lisäämisestä, yritysvalmennuksesta nuorille naisille tai dialogia naisten tien helpottamiseksi hallituksiin. Sen sijaan se kirvoitti humoristis-katkeran infografiikan, jossa annetaan ymmärtää, että perimmäisin ongelma on patriarkaalisissa rakenteissa (osin onkin). Vastaukseksi unioni tarjoaa naiskiintiöitä eli tilanteen pakottamista haluamaansa suuntaan.

Tämä retorinen rakenne vastaa hyvin maahanmuuttokriittistä sanailua, jossa seksuaalirikosten pääsyynä nähdään maahanmuutto, ja ratkaisuna pakottaminen eli karkoitukset ja tiukat kiintiöt. Ei tarkempaa selvittämistä, ei valistusta, ei kasvatusta, ei tukea jne."

Anonyymi kirjoitti...

Minusta tämä kirjoitus, kuten Enbuskenkin, on muka-älyllistä kikk(elinhipl)ailua. Loogisen päättelyn, kategorisoinnin ja rinnastuksen avulla pyritään esittämään "vakuuttavasti" jokin pointti, ja sitten jäädään tähän omaan huimaan keksintöön itsetyytyväisenä piehtaroimaan. Lilja Tammisen kirjoitus osoitti, että Enbuske ajaa metsään. Paalasen kirjoitus osoitti, ettei hän ihan tajunnut Tammisen pointtia, mutta taputtelee mielellään Enbuskea selkään.

Kysyn vielä kuitenkin, että millä tavoin Paalasen mukaan esimerkiksi miesten/naisten nykyistä osuutta pörssiyhtiöissä tulisi esittää, jotta esittäjä ei syyllistyisi "leimaavaan retoriikkaan"? Se kun on niin, että esimerkiksi tämä "humoristis-katkera" luenta, johon sinä olet päätynyt, on eräänlainen "tulkinta" kyseisestä graafista, ei "ainoa totuus" (vaikka se omasta mielestä saattaa siltä tuntua).

Tommi Paalanen kirjoitti...

Anonyymi, väänsin tekstissä rautalangasta, mikä on ongelmana: monimutkaisen asian yksinkertaistaminen. Unionin humoristis-katkera kampanja yrittää esittää, että patriarkaatissa eli miesten ylläpitämässä sortorakenteessa on syy. Tosiasiassa kysymys on paljon monimutkaisemmasta ilmiöstä, jota ei voi selittää pelkästään yhdellä ideologisella arvioinnilla. Vrt. ruotsalaisten feministien yritys selittää lähisuhdeväkivalta vain miesten vallanhalulla. Ei toimi, ei riitä. Lopputuloksena on leimaava yksinkertaistaminen.

Lilja on oikeassa siinä, että leimaava retoriikka raiskaustilastojen tapauksessa tuottaa todennäköisesti enemmän haittaa kuin Juha-kampanja. Maahanmuuttajat kun ovat keskimäärin heikommassa asemassa yhteiskunnassa kuin pörssiyritysten johtajat. Liljan toteamus konteksista kohdistuu kuitenkin väitteiden sisältöön osana yhteiskunnallista keskustelua, ei niiden muotoon. Muodon osalta Enbusken kritiikki osuu edelleen.

Mitä Unioni voisi tehdä toisin? Se voisi esimerkiksi rahoittaa riippumattoman tutkimuksen erilaisista syistä, jotka vaikuttavat naisten vähäiseen edustukseen pörssiyhtiöiden hallituksissa ja laatia tutkimuksen perusteella käytännöllisen ohjelman, jolla asiaan pyritään vaikuttamaan esim. valistuksellisin ja kasvatuksellisin keinoin.

Heikki Kolehmainen kirjoitti...

Blokkasin: http://heikkikolehmainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191775-seksuaalinen-luontomme
Tämä on jatkoa omiin pohdintoihin eikä varsinaisesti liity sinun blogisi tämän kertaiseen aiheeseen, mutta, koska en löytänyt sähköpostiosoitetta, jonka kautta olisin voinut tämän sinulle toimittaa, saat sen näin kommenttina.

Anonyymi kirjoitti...

"On kieltämättä mahdollista, että individualistinen yhteiskuntamme tuottaa syrjäytymistä sillä seksuaalisuuteen kuten moneen muuhunkin rakentuu kilpailuasetelmia, jotka syrjäyttävät. Voidaan ajatella, että kollektivistisempi kulttuuri suojaisi paremmin syrjäytymiseltä. "

Mun nähdäkseni yhteiskunnassa on (usein aika vanhanaikaisille arvoille perustuvat) asetettu vaatimuksia ille, millaisten kuvioiden toteuttajaksi _jokaisen_ tulisi pyrkiä.

Olemme siis jämähtäneet kollektiivisesti osin sepitettyyn totuuteen, jonka kieltämisestä seuraa sanktioita, ulkopuolelle jäämistä, syvää sääliä, epäonnea ja halveksintaa.

Tilanne muuttuu vasta kun ihmiset pääsevät jollain lailla analysoimaan yhteistä ajattelumalliaan. Mutta ihminen on tässä hyvinkin jääräpäinen. Hän haluaa pitää väärätkin käsityksensä siitä mikä on heikkoa ja mikä vahvaa.


-deebyline

Anonyymi kirjoitti...

"Ymmärrät tämän esimerkin avulla varmaan, kuinka kaukana olemme seksipalveluiden arkipäiväistymisestä laadukkaiksi, turvallisiksi ja tyydyttäviksi kaikille niitä kaipaaville."

En tiedä tästä aiheesta riittävästi, mutta eri tavoin kertyneen käsitykseni perusteella
Keski-Euroopassa palvelutaso on keskimääräisesti parempi, kuin Suomessa (tietysti pitää vähän katsoa keneltä ostaa). Suomalaiset seksinmyyjät pystyvät vetämään korkeaa hintaa ja saamaan riittävästi asiakkaita. Monilla on kuuleman mukaan myös laskelmoidut systeemit, joiden kautta esim. liian epäattraktiivinen asiakas saadaan pysymään jatkossa poissa.
Monissa keski-eurooppalaisissa paikoissa on sen sijaan talon puolesta tietyt standardit, minkä mukaan OK-käytöksiset asiakkaat täytyy pitää tyytyväisinä.


-deebyline

Anonyymi kirjoitti...

"Tärkeä kysymys siis on, jota Christopher Ryankin itse asiassa pohtii kirjassaan Sex at Dawn, missä määrin osattomuus, syrjäytyminen, merkityksen puutteen kokemukset jne. liittyvät kulttuurimme skitso-freeniseen suhtautumiseen seksuaalisuuteen ja sen pakottamiseen monogamian häkkiin."

Olisi syytä myöntää nykytilanteessa, että seksuaalisuus on yleisesti hankala, miltei tuntematon alue, jonka merkitystä ei tunneta muiden asioiden ohessa.

Meiltä puuttuu yhteiskunta, jossa seksuaalisuutta varjeltaisiin omana osa-alueenaan ja energianlähteenään. Seksuaalisuuden arvostuksen nousun kautta myös jokaisen seksuaalisuutta kyettäisiin huomioimaan paremmin.
Nyttemmin seksuaalisuus kanavoidaan liikaa muiden asioiden kautta. Esim. ihastellaan jotain pianoa soittavaa nuorta naista ja ajatellaan että onpa hän kauniin näköinen. Kuitenkaan ei suurella todennäköisyydellä päästä näkemään tai kuulemaan hänen seksuaalisuudestaan mitään sen enempää. Kuullaan korkeintaan viiden vuoden päästä, että hän seurustelee jonkin ammattijalkapalloilijan tai muun silmäätekevän kanssa. Mutta muille hän on vain pianonsoittaja, joka haluaa tulla arvostetuksi soittamisensa kautta.

Monogamiaa pidän vitsauksena, jonka takana on yksinkertaisia kvasihenkisiä olettamuksia ja vähän tietoa ihmisten välisen toiminnan mahdollisuuksista. Uskottomuuskeskustelu on todella lapsellista ja hiekkalaatikotasoista. Myös naisten hypergamia on pikkulasten puuhaa, kyvyttömyyttä ymmärtää eriilaisia ihmisiä ja nähdä heidät samalla elämän viivalla.

Kahden ihmisen pitkä yhteiselo on toisaalta ihan neutraalia, mutta ei nähdäkseni kenenkään ihmisen vapaa tarve rajoitu tällaisen yksikön sisälle, vaan siihen liittyy pelkoa ja kontrollia, sekä alitajuista halua kosia muitakin ihmisiä. Ja eihän sitä kaikkien kanssa naida tarvitse, kuten ajatellaan. Seksuaalisuus tarjoaa paljon mahdollisuuksia ja toteutustapoja.
Yksi merkittävä sellainen on niinsanottu SM.



-deebyline

Anonyymi kirjoitti...

Se on niin perin omituista miten aateet jotka pohjimiltaan väittävät ajavan vapauttaa päättyvät erottelemaan, diskriminoimaan ja kertomaan muille ihmisille miten heidän pitäisi elää. En ole oikein koskaan ymmärtänyt miten se on mahdollista huomioiden kuinka älykkäitä ihmisiä useisiin näiden aatteiden kannattajiin kuuluu.

Älykkyys ja kokemuksen tuoma viisaus ei totisesti kulje käsikädessä. Hyvä, että ihmiset pitävät huolta vertaisryhmiensä eduista. Harmi, että niiden etujen ylläpitämiseen liittyy aina jonkun muun polkeminen.