11.7.2013

Räsäsen rasia


Koko kansan tragikoominen stand-up -akti, sisäasiainhumoristi Päivi Räsänen on taas avannut suunsa ja saanut miltei tuhat ihmistä eroamaan kirkosta. Hänen paras heittonsa oli se, että jumalan laki on maallista lakia tärkeämpi asia. Aika rouheaa tekstiä sisäministeriltä, sillä kyseisellä pallilla istuva vastaa viime kädessä lain toimeenpanosta eli poliisitoimen järjestämisestä.

Räsäsen aborttikäsityksissä piilee kuitenkin yllä olevaa möläytystä suurempi ongelma, oikea Pandoran lipas tai ajankohtaisemmin Räsäsen rasia. Hänen mukaansa terveysalalla työskentelevillä tulisi olla oikeus kieltäytyä sellaisista työtehtävistä, jotka ovat heidän omaatuntoaan tai vakaumustaan vastaan.

Kaunis ajatus ehkä, mutta täysin absurdi yleisenä periaatteena. Pohtikaapa hetki näitä esimerkkejä: Vegaani kaupan kassalla kieltäytyy myymästä lihaa. Muslimibussikuski jättää vääräuskoiset pysäkille. Leijonakoruun sonnustautunut kioskin myyjä ei myy jäätelöä ulkomaalaisille. Energiahoitojen nimeen vannova hoitaja jättää lääkkeet antamatta.

Ja lisää tulee, sillä erilaisia vakaumuksia ja omantunnon kysymyksiä riittää joka lähtöön. Asioimisesta tulee kyllä varmasti jännittävämpää, sillä koskaan ei voi tietää, kenen omantunnon varpaille astuu.


Miksi Räsästä ei huolestuta hänen logiikkansa ilmiselvät seuraukset? Siksi, että hän on uskovainen. Nimittäin uskonnolla politikoivaa ei kiinnosta kovinkaan syvällisellä tasolla demokratia, etiikka, logiikka tai maalaisjärki. Häntä kiinnostaa hänen oman uskontonsa oppien ja määräysten saattaminen voimaan yhteiskunnassa. 

Edellä mainitut häiriötekijät lentävät ikkunasta heti, jos jokin mielivaltainen opinkappale on niiden kanssa ristiriidassa. Mielivaltainen siksi, että opin ja määräysten tulkitsijoita riittää runsaasti - ja he kaikki ovat omasta mielestään niitä ainoita, jotka ovat oikeassa.

Räsäsen vakaumuspelissä on paljon häviäjiä, kun mennään astetta kovemmalle tasolle. Maailmalla oman jumalansa lain etusijalle laittavat ihmishirviöt murhaavat aborttilääkäreitä, kivittävät homoja ja raiskattuja naisia, ampuvat koulutyttöjä päähän ja räjäyttelevät vääräuskoisia kappaleiksi. Tätä on sisäministeri Räsäsen logiikka.
 

38 kommenttia:

Rysky kirjoitti...

Uskoja ja uskovaisia on erilaisia, kaikki eivät ole fundamentalisteja, jotka taas uskonnosta riippumatta muistuttavat toisiaan.

Anonyymi kirjoitti...

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=578518022201068&set=a.540010769385127.1073741828.539863102733227&type=1&theater

Anonyymi kirjoitti...

Ei saa myöskään kieltäytyä poikalapsen ympärileikkauksesta, vaikka se olisi vastoin lääkärin omaa näkemystä.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Rysky, "uskovainen" viittaa yleensä melko fundamentalistiseen uskomiseen, ei ainakaan maallistuneisiin tai liberaaleihin uskoviin.

Vaikka "fundamentalisti" onkin käsitteenä oikea, olisi se retorisesti huono valinta, sillä sana vie ajatukset Nokia mission tai Sana ja ylistyksen kaltaisiin kilareihin. Räsäsen ja hänen kaltaistensa ajattelun ei tarvitse kuitenkaan mennä välttämättä ym. ryhmien sekoilun tasolle, vaan keskitien uskovainen voi hyvinkin kannattaa mainitun kaltaisia älyttömiä ajatusrakennelmia.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Ano, uskonnollinen ympärileikkaus on lääkärin etiikan ja rikoslain vastainen rituaali. Niitä voidaan tehtä ilman seuraamuksia vain siksi, että joskus menneisyydessä jumalan laki on asetettu maallisen yläpuolelle. Tätä typeryyttä on vasta viime aikoina havahduttu korjaamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Miten ympärileikkaus voi olla lääkärin etiikan vastainen, mutta abortti ei? Ja onko sellainen laki Suomessa muka säädetty, joka kieltää ympärileikkauksen? En ole kuullutkaan! Ehkä sinulla on parempaa tietoa asiasta?

Anonyymi kirjoitti...

Ympärileikkauksesta ei kai yleensä päätä sama ihminen jolle leikkaus tehdään, vaan esimerkiksi vanhemmat.
Aborttiin taas hakeutuu itse toimenpiteen kohde vapaasta tahdostaan.

Lauri kirjoitti...

Räsänen siteerasi Martti Lutheria, joka omalla kristinopin kielellään esitti periaatteen, että joskus maallinen esivalta ja lain kirjain voivat olla väärässä ja silloin ihmisen on uskallettava toimia omantuntonsa ja korkeamman moraalin mukaan. Onko joku nyt sitä mieltä, että maallisen lain kirjain on moraalia ja oikeutta tärkeämpi asia? Onko jotenkin uusi ajatus, että ihminen on lopultakin omantuntonsa kanssa yksin? Mitä ihmeen kryptoniittisäteilyä Räsäsestä lähtee, joka lamauttaa liberaalien aivot? Onko oikeasti sinänsä kamala asia, että sisäministeri ("poliisiministeri", huijui!) tunnustaa esivallan voivan erehtyä ja kehottaa ihmisiä tarvittaessa kansalaisrohkeuteen? Vai onko vain kamalaa, että Päivi Räsänen, piste?

Puhe oli tulvillaan kaikenlaista muuta pimeyttä ja soopaa, josta olisi syytäkin sanoa valittuja sanoja. Mutta että tämä, koko tekstin ainoa helmi, inhimillinen, rohkea ja viisas ajatus, Thoreaun Kansalaistottelemattomuuden siemen, pitää nostaa esimerkiksi uskonnollisesta hulluudesta!

Tommi Paalanen kirjoitti...

Lauri, jos Räsänen olisi problematisoinut lain ja etiikan välistä suhdetta ja esittänyt, että joskus eettinen työskentely voi osoittaa lain vajavaiseksi, perusteettomaksi tai puolueelliseksi, olisin hänen kanssaan samaa mieltä.

Sen sijaan hän esitti jumalan lain olevan maallista lakia tärkeämpi. Uskonnolliset opit ovat lähes aina tulkinnanvaraisia, mielivaltaisia ja sovellettuna dogmaattisia. Sellaisina ne soveltuvat erittäin huonosti lainsäädännön perustaksi tai etiikaksi.

Janne Luotola kirjoitti...

Tuli tästä mieleeni, että journalistin ohjeet sanovat seuraavaa:

5. Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa.

Kyseessä on ohje eikä laki, mutta mielenkiintoinen ohje yhtä kaikki. Tuo kohta, joka oikeuttaa henkilökohtaisen vakaumuksen noudattamisen, on mielenkiintoinen. Moraalifilosofisissa teoksissa omantunnon ja henkilökohtaisen vakaumuksen pitäminen ohjenuorana on nuijittu aika perusteellisesti.

Kuinkakohan monella ammatilla on vastaavanlaisia ohjeita?

Anonyymi kirjoitti...

Ja on aika erikoista kun kristityt aina jaksavat vedota tuohon "Jumalan sanaan"... ja loppujen lopuksi Raamattukin vain sattuu olemaan yhden (tai muutaman ihmisen, lähteestä riippuen) ylös kirjoittamaa tekstiä... tai ei minun tietääkseni Kristittyjen herra isoherra jumala ole sitä faxinakaan laittanut.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoittaja rinnastaa Räsäsen vakaumuksen naisten raiskaamiseen ja koulutyttöjen päähän ampumiseen. Tästä voisi joku tehdä kantelun, ehkä julkisesta herjasta tai vihapuheesta!

Anonyymi kirjoitti...

Räsäsen vihapuheesta ainakin on jo tehty kaksikin kantelua.

Anonyymi kirjoitti...

Olen pitkän aikaa miettinyt, mikä oikein olen, kun uskon Jumalaan mutta koen, että uskoni on henkilökohtainen enkä koe tarvetta julistaa sanaa. Tuo "maallistunut uskovainen" oli hieno termi, jonka koen kuvaavan itseäni. Harmi että Räsänen käyttää uskontoa politiikassa, mutta se lienee melko yleistä, kun katsoo koko maailman tapahtumia. Se, että hän kokee voivansa jättää noudattamatta lakia mikäli uskontonsa mukaan niin kokee, ei anna hyvää kuvaa suomessakin asuvalle monikultturiselle väestölle, joiden piirissä on myös eri uskontoja.

Anonyymi kirjoitti...

Ei Päivillä eikä hänen ajamillaan näkemyksillä ole niin paljon kannatusta Suomessa, että siitä olisi tarvinnut nostaa mielestäni noin hysteeristä melua kuin on noussut. Tuskinpa ne uhkaavat demokratiaakaan silloin. Tietysti hänen olisi pitänyt ministerinä ainakin valita sanansa tarkemmin niin ettei niitä tarvitsisi jälkeenpäin yrittää selitellä ja korjailla. Tosin aina joku voi loukkaantua, yrittipä sanoa sanottavansa miten hienotunteisesti tahansa.

Anonyymi kirjoitti...

Keskitysleirin vartijankin pitää siis kaasuttaa juutalaisia, koska se sattuu kuulumaan työtehtäviin. Just.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Luehan, ääliö, yllä oleva keskustelu kansalaistottelemattomuudesta ja etiikasta.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Janne, osaatko sanoa, miksi journalistin ohjeissa on noin laaja vakaumuksen vapaus?

Ymmärrän kyllä, että journalisti voi kieltäytyä esim. laittomasta urkinnasta, mutta miten vakaumuksen vapautta pitäisi tulkita. Voiko esim. Hesarilla töissä oleva ateisti kieltäytyä tekemästä juttua wanhoista puukirkoista, jos hän kokee aiheen vakaumustaan rikkovaksi?

Tuollaisena ohje vaikuttaa aivan liian laajalta.

Janne Luotola kirjoitti...

Tommi, en valitettavasti osaa vastata, kuinka käytännössä tuota journalistin ohjetta sovelletaan. Luulen, että tällaiset kieltäytymistapaukset ovat kiusallisia, ja niistä ei siksi puhuta avoimesti.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Tai hyvin harvinaisia, sillä en nyt heti keksi mitään ihan ilmeistä esimerkkiä moisesta.

Ehkä jotakuta voisi ahdistaa vaikkapa sadomasokistien seksibileisiin meneminen jutun kirjoittamisen takia tms.?

Anonyymi kirjoitti...

Räsästä voi tietenkin syyttää milloin mistäkin, mutta tietämättömien on hyvä tietää, että Räsäsen kommentit Jumalan laki yli maallisen tarvittaessa on ihan Suomen eduskunnan hyväksymä kanta. Se nimittäin lukee tunnustuskirjoissa, joihin kirkkolaki pohjautuu ja jonka eduskunta eli Suomen valtio on hyväksynyt. Sinänsä Räsänen sanoi miten valtiokin on katsonut asian olevan ja mihin noin. 4,2 miljoonaa suomalaista on edelleen sitoutunut.

Räsäsen esimerkit milloin lakia ei tule noudattaa oli viattomien ihmisten tappaminen ja tilanne, jossa sananvapaus on viety.

Mitä tulee omantunnonvapauteen niin abortti on aika paljon isompi eettinen kysymys kuin esimerkkisi, koska siinä tapetaan jotain, mistä todennäiköisesti tulee aikuinen ihminen. Ihmisen oleminen ihminen jo sikiövaiheessa ei tiede voi kumota. Itseasiassa tiede paremminkin todistaa sittä, että kaikki on jo sikiössä valmiina ja ne vain kasvavat.

Anonyymi kirjoitti...

Ympärileikkaus on ihmisarvon rikkomistä räikeimmillään, varsinkin naisten. Lähes raiskaukseen verrattavissa. Kommenteissakin on lähdettävä siitä, että ei vahingoiteta ihmistä.

Anonyymi kirjoitti...

Onko maassa yleisesti hyväksytty tapa aina oikea tapa toimia? Onko laissa säädetty malli aina oikea malli toimia? Esim. jos kerjääminen kriminalisoitaisiin ja tulisikin oikeasti pula-aika? Meillä jokaisella löytyy kuitenkin rajat kaikkeen toimintaan, eikä ne aina ole samat, kuin lainsäätäjällä tai muilla kanssakulkijoilla..

Ike kirjoitti...

Tommi, miten erotetaan toisistaan aidon eettisen työskentelyn tulokset ja Jumalan laki? Ihminenhän (esim. Räsänen) on voinut päätyä syvällisenkin eettisen työskentelyn jälkeen tulokseen, että "Jumalan laki" on hänen eettisten näkemystensä pääasiallinen tai tärkein lähde ja ohjain. Räsänen ilmeisesti tulkitsee Jumalan lakia aika laveasti, jos hän käyttää esimerkkeinään viattomien ihmisten tappamista ja sananvapauden rajoittamista - viattomien ihmisten tappamistahan on Vanha testamentti puolillaan, ja sananvapaudesta ei taideta kyseisessä kirjassa paljon edes puhua.

Kysyn tätä ateismiin taipuvaisena agnostikkona, enkä siis aseta Räsäsen eettistä kehystä minkään edelle. Olisin vain utelias tietämään perustelut sille miksi se on henkilökohtaisena valintana joitain muita huonompi.

-Ike-

Tiina kirjoitti...

Pahoittelen, tämä kirjoitus venähti pituutta!

Hyvä anonyymi, joka kirjoitit tunnustuskirjoista. (Tässä kohtaa toivoisin, että käyttäisimme kaikki jotain nimeä, jotta vastauksen osoittaminen olisi helpompaa.)

Kuten ehkä tiedätkin, on kovin yksioikoista lähteä nimittämään Räsäsen lausumaa eduskunnan kannaksi. Asia on monimutkaisempi kuin kuvaat ja kirkollekin näemmä haastava. Räsäsen yksi puolustuspuheista koskee Evankeliumikirjan tekstiä, jossa käsitellään Jumalan sanaan sidottua omaatuntoa. Tätä Räsäsen mainitsemaa Evankeliumikirjaa ei kuitenkaan ole ollut hyväksymässä eduskunta, vaan kirkolliskokous, joka on kirkon sisäinen elin.

Se taas, että kirkkolakia ei voi olla ilman eduskunnan hyväksyntää, ei tarkoita sitä, että eduskunta sitoutuisi kirkon tunnustukseen, Raamatun opetuksiin tai niiden innoittamiin toimiin. Ennemminkin se viittaa siihen, että kirkossa ei voida unohtaa maallista lakia.

Kirkon opetus käy ilmi kirkkolaissa, kirkkojärjestyksessä ja 1500-luvulla laadituissa tunnustuskirjoissa, joissa kaikissa viitataan kirkon uskon ohjenuoraan Raamattuun. Raamatussa suhde esivaltaan näyttäytyy monin kohdin toisin kuin mitä Räsänen puheessaan halusi korostaa. Esimerkkeinä vaikkapa 1. Pietarin kirje 2:13-17 ja Room. 13:1-7 (josta ote: ”Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa.”). Kristityn ja esivallan välinen suhde on ollut kristillisten yhteisöjen puheenaiheena (päänvaivana?) koko niiden olemassaolon ajan, eikä Räsäsellä ole Oikeaa Vastausta, vain oma tulkintansa kuten muillakin Raamatun lukijoilla. (Tosin kirkollisista asioista vastaavana ministerinä voisi ennakoida, että sanomisiin kiinnitetään esim. rivikansanedustajaa enemmän huomiota.) Jokainen siis valitsee mieluisan näkemyksensä, eikä näin ollen yhteentörmäyksiltä voitane välttyä. Tästä(kin) syystä on mainiota, että demokraattisessa Suomessa on kaikkia koskeva maallinen laki, jota Räsänenkin on lupautunut noudattamaan.

Sivuhuomautuksena toteaisin, että on varsin naiivia lähteä vetoamaan ev.lut kirkon jäsenmäärään jonkin opillisen tulkinnan suosion puolestapuhujana. Kuinkakohan moni edes tietää/on kiinnostunut tunnustuskirjojen olemassaolosta tai on lukenut Raamatun kannesta kanteen. Kärjistäen voisin todeta, että uskonnonvapaus toteutuu Suomessa käytännössä niin, että nuorella on tiettyyn ikävuoteen ehtiessään oikeus erota uskonnollisesta yhteisöstä ilman vanhempiensa puuttumista asiaan. Jos jäseneksi voisi liittyä vasta omalla päätöksellä, niin veikkaan, että harvalukuiseksi jäisi kirkon jäsenmäärä.

Minua henkilökohtaisesti hieman ihmetyttää Räsäsen lausuntojen yhdistäminen kansalaistottelemattomuuteen (vaikka analogian tunnistankin), sillä ajattelen jumalallisen lain ensisijaisuuskuvitelman ja kansalaistottelemattomuuden eroavan ratkaisevalla tavalla toisistaan. Räsäsen puheessa jumalallinen laki on keskeisin tekijä, ei eettinen arviointi. On varmasti huonoja, vanhentuneita ja keskenään ristiriitaisia lakeja, joita pitääkin päivittää (sic) tai ainakin asettaa suurennuslasin alle. Tieteellinen tutkimus ja eettinen arviointi lienevät uudistustyössä tärkeät työkalut. Jumalallinen laki puolestaan on ennen kaikkea uskon kysymys, jonka ei mielestäni tulisi kuulua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ollessaan jo lähtökohtaisesti kansalaisia eriarvoistava. Myönnän, että tuntuu hyvin hämmentävältä kuulla ministerin suusta lakia, jonka antaja ei ole todennettavissa, ja joka mielletään muuttumattomaksi (tosin teologiassa ei liene koskaan ollut yksimielisyyttä siitä mitä kaikkea ”Jumalan laki” tosiasiassa pitää sisällään). Jumalallinen laki näyttäytyykin lähinnä mielivaltaiselta.

Anonyymi kirjoitti...

Siinä vaiheessa kun ihmisen täytyy lakisääteisesti ammattinsa puolesta ruveta omasta mielestään tappamaan toisia ihmisiä, niin on ihan kohtuullista tunnustella omaa eettistä kantaansa ja kysyä haluaako sellaista työtä tehdä.

Tekijöitä varmasti löytyy ja mahdollisesti olisi järkevää ensisijaisesti sijoittaa sellaiset ihmiset tarjoamaan edellämainittuja palveluita ilman lakisääteistä pakkoa joka koskee kaikkia terveysalan työntekijöitä.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Anonyymi,

joissakin tapauksissa voidaan työpaikoilla varmasti päästä sopuun työvuorojen ja -roolien järjestämisestä mainittujen omantunnon kysymysten ratkaisemiseksi.

Jos sopuun ei neuvottelemalla päästä, ei omantunnon tai vakaumuksen kysymyksiä voi ottaa perusteeksi työn järjestämiseen halutulla tavalla työnantajan määräyksellä. Tämä rikkoo työntekijöiden tasa-arvoista asemaa.

Ensisijaisesti tällaisissa ongelmissa on kyse ammatinvalinnasta. Ammatin velvollisuuksia vakaumuksellisista syistä karsastavan ei pidä kyseiseen ammattiin hakeutua. Ammattia voi myös vaihtaa, jos oma vakaumus muuttuu kesken uran.

Anonyymi kirjoitti...


"Jos sopuun ei neuvottelemalla päästä, ei omantunnon tai vakaumuksen kysymyksiä voi ottaa perusteeksi työn järjestämiseen halutulla tavalla työnantajan määräyksellä. Tämä rikkoo työntekijöiden tasa-arvoista asemaa.

Ensisijaisesti tällaisissa ongelmissa on kyse ammatinvalinnasta. Ammatin velvollisuuksia vakaumuksellisista syistä karsastavan ei pidä kyseiseen ammattiin hakeutua. Ammattia voi myös vaihtaa, jos oma vakaumus muuttuu kesken uran."

Toivon, että kukaan ei ala täällä tappamaan kanssa ihmisiä sen takia, että siitä säädetään lakeja ja heidän ammatillinen velvollisuuden tunteensa on siinä jamassa että heidän on näitä lakeja kyseenalaistamatta toteutettava. Tietysti erilaiset ihmiset toivovat erilaisia yhteiskuntajärjestyksiä ja varmaan on tosi kätevää jos joku lakisääteisesti käskystä tappaa kun sitä omalle kohdalleen tai lähimmäiselleen syystä tai toisesta toivoo.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Luehan aiempi keskustelu kansalaistottelemattomuudesta ja etiikasta. Eettiset perusteet voivat oikeuttaa lain rikkomisen. Räsäsen puheessa oli kyse uskonnollisesta vakaumuksesta, ei etiikasta.

Anonyymi kirjoitti...

Onko uskonnolliseen vakaumukseen vetoaminen väärin silloinkin, kun ei ole muita pakottamassa tai vaatimassa olemaan samaa mieltä kanssaan? Elämmehän moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa pitäisi kai kaikkia vakaumuksia kohdella samanarvoisesti (vaikka sitten ylläolevalla varauksella). Toivottavasti se toteutuu tulevaisuudessakin, vaikka miten Suomi muuttuisi sekularisti-humanismi-ateistiseksi.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Tässä keskustelussa ei ole ollut kyse uskonnollisista vakaumuksista ylipäätään, vaan ainoastaan niiden kelvollisuudesta oikeuttamaan lain rikkomisen.

Jokaisella on toki oikeus mitä erilaisimpiin uskonnollisiin, ideologisiin tai muihin vakaumuksiin niin kauan kuin vakaumukseen liittyvät päätökset tai elämäntapavalinnat koskettavat henkilöä itseään.

Henkilökohtaisiin vakaumuksiin perustuvat toisiin kohdistuvat vaatimukset eivät tietenkään velvoita toisia mihinkään. Jos vaatimuksia aletaan panna toimeen pakottamalla, manipuloimalla tai vallankäytöllä, on toiminta eettisesti väärin.

Anonyymi kirjoitti...

"Luehan aiempi keskustelu kansalaistottelemattomuudesta ja etiikasta. Eettiset perusteet voivat oikeuttaa lain rikkomisen. Räsäsen puheessa oli kyse uskonnollisesta vakaumuksesta, ei etiikasta."

Monelle uskonto toimii nimenomaan eettisenä ohjenuorana. Räsäsen kohdalla tuntuisi olevan ilmeisen voimakkaasti juuri näin.

"Jokaisella on toki oikeus mitä erilaisimpiin uskonnollisiin, ideologisiin tai muihin vakaumuksiin niin kauan kuin vakaumukseen liittyvät päätökset tai elämäntapavalinnat koskettavat henkilöä itseään.

Henkilökohtaisiin vakaumuksiin perustuvat toisiin kohdistuvat vaatimukset eivät tietenkään velvoita toisia mihinkään. Jos vaatimuksia aletaan panna toimeen pakottamalla, manipuloimalla tai vallankäytöllä, on toiminta eettisesti väärin."

Onko etiikan tutkijalla tai tieteen harjoittajalla oikeus määrittää milloin on lakisääteisesti eettistä velvoittaa ammatin puitteissa tappaamaan kanssaihmisiään omassa yhteisössä. Vaikka jonkun tai joidenkin mielestä tämä on korrektia, niin toivon, että valtaväestö ei tällaiseen lähde mukaan. Historialla on ikävä tapa toistaa itseään, etenkin kun ne sukupuolvet jotka ovat nähneet tappamista, muita julmuuksia ja kauheksia kuolee vanhuuttaan pois tai menettää arvostuksensa nuorien taitavien johtajien toimesta.

Anonyymi kirjoitti...

Omissa silmissäni Räsäsen pisteet kyllä nousivat tämän myötä. Kyseessähän oli lähes Halla-ahon tasoinen vedätys.

Ensin "liberaalit" ryntäsivät, kuten blogistikin, tuomitsemaan tällaisen lain vastaisuuksiin yllyttämisen. Noin 5 minuutin kuluttua tästä samat ihmiset tajusivat että ovat itse kelpuuttaneet kansalaistottelemattomuuden toisissa yhteyksissä ihan sopivaksi vaikuttamisen keinoksi. Tästä sitten alkoi selittelyjen suo.

Jos uskonto ei kelpaa eettisten vakaumusten pohjaksi, niin mitäs ihmettä? Tuomioja kanssa veti aikamoiset pohjat tässä asiassa.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Höpö höpö.

Ei tässä ole mistään selitysten suosta kyse, vaan asian vääntämisestä rautalangasta niille, joille se ei mene jakeluun.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Ike, kysyit aiemmin, voisiko "jumalan laki" olla jonkun eettisten näkemysten perusta.

Tällaisessa käytössä arkipuheen merkitys sanalle "eettinen" eroaa valtavasti etiikan tutkimuksesta. Suurin osa ongelmista johtuu tästä erosta.

Arkipuheessa eettisellä voidaan tarkoittaa mitä tahansa valintaa tai arviointiperustetta, joka kytkeytyy syvällisesti henkilön elämäntapaan tai vakaumukseen. Jotkut kokevat, että eettiseen toimintaan kuuluu rukoilu 5 kertaa päivässä, toisten mielestä vain kasvisten syönti ja kolmannen mielestä abortin vastustaminen.

Etiikan tutkimuksessa eettiseksi normiksi kelpaavan lauseen tulee olla johdonmukaiseen eettiseen teoriaan perustuva, universaali ja ylivertainen siinä mielessä, että mikään muu peruste ei voi sitä ohittaa. Esim. nälkä (tarveperuste) ei oikeuta ohikulkijan syömistä, koska se rikkoisi tämän koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta (eettinen peruste).

Jumalalliseen lakiin perustuva etiikka ei sisällä mitään muuta varsinaista teoriaa kuin sen, että "on oikein toimia jumalan tahdon mukaisesti ja väärin jumalan tahtoa vastaan". Kun jumalan tahdosta ei ole kenelläkään perimätietoa parempaa evidenssiä, mutta sitäkin enemmän ristiriitaista tulkintaa, ei tällaista normien sekamelskaa voi mitenkään pitää johdonmukaisena eettisenä teoriana.

Lisäksi eettisyys ei voi muutenkaan perustua jonkun oletetun yliluonnollisen olennon sanaan. Sellainen ei periaatteessa eroa mitenkään siitä, että etiikaksi riittäisi presidentin, paavin tai kulloinkin suosituimman muusikon mielipide. Tässäkään ei ole kyse etiikan teoriasta, vaan mielivallasta. Ja Räsäsen jumala ei tietenkään ole ainoa jumala tai jumalatulkinta, jonka sanan mukaan tulisi elää. Jumalateoria kaatuu viimeistään jumalan valitsemisen ongelmaan.

Jumalan laki tai mikään muukaan yliluonnollinen auktoriteetti ei siis voi olla etiikan perusta. Kyse ei ole etiikan tutkimuksen näkökulmasta etiikasta - tai jos on, niin todella huonosta ja virheellisestä etiikasta.

Kuten aiemmin sanoin, omaa elämäänsä uskovaiset saavat vaikeuttaa vaikka miten hankalilla ja älyttömillä elämänohjeilla tahansa. Tässä on kysymys siitä, voidaanko "jumalan lain" kaltaisella retoriikalla oikeasti langettaa muille ihmisille eettisiä velvoitteita. Vastaus on: ei voida.

Anonyymi kirjoitti...

Tässähän ei ollut kysymys siitä, että Räsänen olisi halunnut langettaa toisille eettisiä velvoitteita, vaan siitä, milloin omantunnonsyyt oikeuttavat lain rikkomisen nimenomaan yksilön tapauksessa.

Tässä tulee ilmi se kaksoisstandardien suo johon liberaalit ovat tämän kanssa uponneet. Käytännössä tämä tuntuisi menevän niin, että jos on arvoliberaali, niin sitten lakeja saa rikkoa ja muuten ei.

Tuomioja sentään muisti, että koko joukko liberaalejen sataprosenttisesti hyväksymiä kansalaisaktiiveja on ollut nimenomaan uskonnollisesti motivoituneita. Siispä uskonnollisuus eettisten vaikaumusten pohjalla onkin ok, kunhan se ei ole dogmaattista tai jotain.

En ole alan ihminen, mutta luulisin, että nuo asiat mitä kutsut eettisiksi perusteiksi ovat jotain mikä pitää yksilötasolla ottaa enemmän tai vähemmän annettuna, vaikka sivistyneeltä ihmiseltä edellytettäisiinkin johdonmukaisuutta eettisissä katsannoissaan. Kaikenkaikkiaan minun on vaikea ymmärtää miksi tappamisesta kieltäytyminen, jos se perustuu raamattuun, olisi huonompi pohja etiikalle kuin jos se perustuu "yleisinhimillisiin eettisiin normeihin", mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Kyse ei ole kaksoisstandarteista, vaan siitä, että tappamisesta kieltäytyminen Raamattuun vedoten sisältää usein sellaisen eettisen arvostelman, jonka liberaalitkin hyväksyvät.

Raamattuun vetoaja on jo valinnut opuksesta ne kohdat, jotka resonoivat hänen Raamatusta riippumattoman moraalitajunsa kanssa. Raamattua kun voi käyttää ihan hyvin niin tappamisen perusteluun kuin sen kieltämiseenkin.

Tässä on juuri se tulkintakysymys, josta olen monessa aiemmassa kommentissani kirjoittanut. Raamattu ei anna mitään yksiselitteistä pohjaa eettiselle teorialle, vaan vain fragmentteja ja satunnaisia ristiriitaisia sääntöjä. Tulkinta on se, mikä merkitsee. Ja jos tulkitsija tulkitsee Raamattua yleisten eettisten periaatteiden pohjalta, ei hänen etiikkansa olekaan enää raamatullista, vaan viime kädessä maallista.

Anonyymi kirjoitti...

"Tässä on kysymys siitä, voidaanko "jumalan lain" kaltaisella retoriikalla oikeasti langettaa muille ihmisille eettisiä velvoitteita. Vastaus on: ei voida."

Suomessa verrattain matala rikollisuus ei perustu lain säätäjiin tai sen valvontaan. Se perustuu lain kuliaisuuteen joka on yksilön henkilökohtainen valinta olla rikkomatta lakia. Eettisiä velvoitteita "langettaessa" ei voida täysin sivuuttaa yksilöiden henkilökohtaisia eettisiä ohjenuoria olivat ne herra tutkijan, päättäjän tai lain valvojan mielestä kuinka perusteettomia hyvänsä.

SIinä vaiheessa kun ne täysin siivutetaan emme elä enää demokratiassa tai liberaalissa yhteiskunssa. Päivi Räsnen perusteluineen edustaa osaa vestöstämme ja sitä ei voida siivuuttaa pois puhumalla sitä teoreettiseen viisasateluun.