27.2.2013

Saatanan hullut ja homot


Kirkossa kuohuu taas. YLE:n MOT-ohjelma (25.2.) avasi kirkon sisällä muhivan paiseen kuin keskiajan ruttolääkäri. Ja keskiaika todella on väkevästi läsnä, sillä Saatanan vallat, demonit ja riivaajat ovat jutun keskiössä. Vakavammin ottaen ongelma on huru-uskovaisten asema kirkon sisällä.

Mätäpaise pitää sisällään kirkon sisällä vaikuttavat vanhoilliset liikkeet, yhdistykset ja henkilöt, jotka levittävät umpimielisiä ja vahingollisia oppeja mm. homoseksuaalisuudesta, mielenterveyden ongelmista ja henkiparantamisesta. MOT-ohjelman pääesimerkki koski maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaran ahkerasti levittämiä käsityksiä mm. siitä, että mielenterveyeden ongelmat ovat demonien aiheuttamia, eikä lääkkeitä pitäisi käyttää niiden - eikä ilmeisesti muidenkaan - sairauksien hoitoon.

Hurujen joukossa on myös kirkon piirissä arvovaltaisiksi koettuja toimijoita, kuten Suomen teologinen instituutti, sekä pappeja useista seurakunnista. Kyse ei siis ole aivan pienestä reunailmiöstä, kuten monesti halutaan väittää, kun kirkkoa puolustellaan.

Mielenterveysongelmien demonisointi ja henkiparannusopit ovat aidosti vahingollisia. Niitä markkinoivat puoskarit ovat vastuussa hoidon laiminlyömisestä, ihmisten leimaamisesta ja manipuloinnista. Pahimmillaan tällainen voi johtaa puoskarointiin haksahtaneen henkilön terveydentilan vakavaan heikkenemiseen ja/tai sosiaalisten suhteiden rikkoutumiseen.

Hurut pitävät myös homoseksuaalisuutta ja liberaalia seksuaalikulttuuria paholaisen metkuina. Tällaiset käsitykset ovat aivan yhtä vääriä ja vahingollisia kuin yllä mainitut ajatukset mielenterveydestä. Niiden tiedetään tuottavan erityisesti nuorille vakavia ongelmia oman seksuaali-identiteettinsä rakentamisessa, jos he poikkeavat vaadituista normeista. Homovastaisessa ympäristössä kasvaneiden homoseksuaalisten nuorten keskuudessa esiintyy huomattavasti muita enemmän mielenterveyden ongelmia ja itsetuhoisuutta, joka voi johtaa jopa itsemurhiin.

Kirkko tuntuu yhä hyväksyvän keskiaikaisen uskonnollisen maailmankuvan ja siihen perustuvan vahingollisen kohkaamisen keskuudessaan. Umpimielisyyden suvaitseminen nakertaa kirkon uskottavuutta nykyaikaisena yhteiskunnallisena toimijana. Vanhoilliskristilliselle ajattelulle sopisi parhaiten nimilapuksi mädännäisyys kirkon perinteisen nimeämiskäytännön hengessä, sillä sen vaikutukset yhteiskunnassa muistuttavat puutalon rakenteita hiljaa mädättävää inhaa mikrobikasvustoa. (Viestin pitäisi mennä perille, sillä kristityt ovat kovin rakastuneita vertauskuviin...)

Mädännäiset nostavat toistuvasti Raamatun esille oikeuttamaan omaa vallankäyttöään ja julmuuttaan. Sen lukija voi kuitenkin vapaasti valita, ottaako hän uskonelämänsä johtotähdeksi sadut demoneista ja riivaajista vaiko elämänohjeet lähimmäisenrakkaudesta. Opuksen voi myös jättää huomiotta, kiikuttaa divariin tai vaihtaa pornolehtiin. Raamattu ei ole millään tavalla tarpeellinen tai hyvä elämänohjeiden lähde. Hyvää ja pahaa voi tehdä täysin riippumatta siitä kantaako kainalossaan pipliaa vai Lemmyn elämänkertaa.

Yksilön uskonnolliset ja eettiset valinnat ovat hänen itse tekemiänsä ja vain hän itse on niistä vastuussa. Yliluonnolliseen auktoriteettiin vetoaminen ei tee häijyydestä, julmuudesta tai manipulaatiosta yhtään parempaa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Etköhän sinä nyt liian rankasti yleistä ns. vanhoilliskristittyjä. Kai sielläkin löytyy erilaisia mielipiteitä eri asioista. Tietysti sellaista voikin yleistää, mitä ei tunne eikä edes kohtaa oikeassa elämässä. Eihän ateistejakaan voine yleistää toteamalla vain "sellaisia ne ovat". Kaikki ihmiset ovat kuitenkin ainutkertaisia Luojan luomia yksilöitä (anteeksi edellä oleva ilmaus vakaumuksellisen ateistin blogissa). Stereotypoiden rakentaminen on niin inhimillistä ja siihen kyllä syyllistyy itse jokainen. Elämää ja todellisuutta vaan on kaiketi helpompaa hahmottaa niiden kautta.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Kirjoitin joidenkin vanhoillisten tai fundamentalistikristittyjen käsityksistä sairauksista saatanan tekosina sekä erilaisten seksuaalisuuden muotojen tuomitsemisesta sairauksina tai paholaisen työnä.

Jos henkilö ei edusta näitä käsityksiä, niin kirjoitukseni ei koske häntä.

Saara kirjoitti...

Kuten Johanna Korhonen toi ohjelmassa esiin, on huru-uskovaisten valta kirkossa suuri sillä suuri osa aktiivisista seurakuntalaisista on juuri heitä. Maltillinen enemmistö joka ei kirkossa käy mutta maksaa verot taas on kovasti hyödyllinen siinä vaiheessa kun hurujen vallankäyttöä pitää perustella "näin suuri osa suomalaisista kuuluu kirkkoon"-argumenteilla.

On tavallaan jännää, että sitä mukaa kun kirkon tiedollinen auktoriteetti esim. luonnontiedettä koskevissa asioissa on murentunut, se yrittää nyt siirtymää moraalisen auktoriteetin ja arvojohtajan rooliin- esimerkiksi esiintymällä aikanaan tiukasti vastustamiensa humanististen arvojen puolustajana. Mielikuvat ratkaisevat, pätevyys on toki toinen juttu kuten jatkuvat syrjintä ym. skandaalit osoittavat.