16.2.2013

Nukkejoukkoraiskaus


Anu Silfverberg tanssahtelee heikoilla jäillä Hesarin NYT-liitteen kolumnissaan, kun hän rinnastaa seksinuken kanssa elävän miehen ja Intian joukkoraiskaukset. Hänen mielestään taustalla on sama mekanismi, kulttuurisesti rakentunut toiseuden käsitys. Silfverberg selittää asian näin:
Sekä ihmisen korvaamisen nukella että ihmisen raiskaamisen mahdollistaa oletus, että kohde poikkeaa ratkaisevasti tekijästä itsestään.
Valitettavasti tämä selitysmalli ei pysty selittämään erilaisten raiskaustapausten erilaisia motiiveja, eikä sitä, miksi nukkemiehen toiminta kuitenkin eroaa olennaisesti raiskaajan toiminnasta. Silfverberg tulee sotkeutuneeksi feminismille tyypilliseen ongelmaan: yksinkertaistavien sukupuolittavien selitysmallien käyttöön monimutkaisten ilmiöiden tarkastelussa. Kornia on se, että hänen arvostelemansa miesaktivistit harrastavat täysin samaa virheellistä taktiikkaa.

Kriminaalipsykologisen tutkimuksen mukaan raiskauksen tekemiseen on monia eri reittejä. Raiskaajia ei yhdistä mikään mystinen "toiseuden ajatus", vaan raiskauksien motiivit ja olosuhteet vaihtelevat. Myöskään kaikki naiset toisiksi kokevat eivät päädy rikollisiin tekoihin tai kohtele kanssaihmisiään huonosti, joten toiseus ei onnistu selittämään kanssaihmisiin kohdistuvaa julmuutta kovinkaan kattavasti.

Jotkut raiskaajat päätyvät tekoonsa pitkän suunnittelun pohjalta, toiset puolestaan lipsahtavat omista moraalinormeistaan tilaisuuden tullessa eteen. Joidenkin motiivina on seksi, toisten alistaminen ja kolmansien puhdas satuttamisen halu. Ääritapauksissakin, sadististen raiskaajien kohdalla, osa pitää naisia toisina, mutta osa ymmärtää kirkkaasti, että naiset ovat samanlaisia kuin he. Itse asiassa ymmärrys siitä, että naista sattuu, on heille  keskeinen osa nautintoa.

Myös kulttuuriset normit ja sukupuolikäsitykset vaikuttavat raiskauksiin. Jos naista todella pidetään kulttuurissa alempiarvoisena tai selkeästi toisena, on mahdollista, että se vaikuttaa raiskauksien ja muun naisiin kohdistuvan väkivallan ja mielivallan yleisyyteen. Toiseus on kuitenkin kulttuurisen tason selitysmalli, se ei selitä pitävästi toimintaa yksittäisissä tapauksissa, eikä sen perusteella voida laatia kovinkaan yksityiskohtaisia malleja ihmisten käyttäytymisestä. Onhan monissa naisia halveksuvissa kulttuureissa myös miehiä, jotka kohtelevat naisia hyvin ja jopa vastustavat kulttuurin umpimielistä asenneilmapiiriä.

Silfverbergin ongelmanasettelussa jää selitystä vaille kysymys: Miksi sosiaalisesti rajoittunut nukkemies hankki itselleen kumppaniksi seksinuken eikä juokse raiskaamassa naisia, vaikka häntä kolumnistin mielestä yhdistää raiskaajiin naisten käsittäminen toisina, itsestä olemuksellisesti erilaisina olentoina?

Siksi, että yksilön persoonallisuus, luonteenpiirteet, kasvatus ja eettiset käsitykset ovat huomattavasti keskeisempiä käyttäytymistä sääteleviä ominaisuuksia kuin naiskäsitys tai kokemus toiseudesta. Asian voi vääntää rautalangasta toteamalla, että vaikka eläimet ovat ilmiselvästi "toisia", eri ihmiset kohtelevat niitä hyvin eri tavoin toiseuden kokemuksesta riippumatta.  Toiseus on vain yksi käsitys ja asenne monien muiden joukossa, eikä se yksin riitä selittämään, miksi joku on eläinten ystävä ja joku julma rääkkääjä.


Nukkemiehen erottaa raiskaajasta tietysti myös se tosiasia, että hän ei ole raiskannut. Viime kädessä vastuu teoista on jokaisen yksilön harteilla. Vaikka nukkemiehellä olisikin sosiaalisia tai mielenterveyden ongelmia, ei hänen toimintaansa voi rinnastaa raiskauksiin edes taustalla olevien käsitysten tasolla, sillä raiskauksessa keskeisintä on henkilön oma valinta ylittää eettinen raja ja vahingoittaa toista ihmistä. 

Tehty valinta ja sen eettisyys on paljon merkittävämpi nukkemiestä ja raiskaajaa erottava tekijä, kuin heitä mahdollisesti yhdistävä abstrakti käsitys toiseudesta. Vaikka Silfverberg vakuuttelee pohdiskelevansa asiaa viattomasti ja kirjoittaa kokevansa itsekin rinnastuksen epäreiluna, tulee hänen ajattelustaan selittelyistä huolimatta sellainen kuva, että on tyydyttävää "potkia vähän kehitysvammaista" ja "haukkua outoa".  Nukkemies ei ole missään tapauksessa ansainnut rinnastamista raiskaajaan.

8 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Minua häiritsi eniten kaimani asenne nukkemiestä kohtaan. Miten ihmeessä hän voi verrata seksinuken omistajaa joukkoraiskaajiin?!! Eikö ole nimenomaan HYVÄ asia, että mies pystyy tyydyttämään seksuaaliset halunsa seksinuken avulla? Sanoisin että miljoona kertaa parempi, eettisempi, hyväksyttävämpi ja positiivisempi tapa kuin raiskaus. Siitä ei ole epäilystäkään.

Ja jos jollain olisi minun näköisen seksinukke jossain, ei minusta tuntuisi "ikävältä", kuten Silfverberg olettaa Natalie Portmanin ajattelevan. Minua ei häiritsisi tippaakaan, voisin jopa tuntea itseni imarrelluksi.

Jos laillisia bordelleja ei ole lähettyvillä, sosiaaliset taidot ovat puutteelliset, naisten "metsästäminen" baareista tuntuu vieraalta ajatukselta, ovat seksinuket mielestäni erittäin hyvä ja turvallinen vaihtoehto. Eihän naisiakaan syyllistetä dildojen käyttämisestä.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Aivan, ja mitä tulee Portmaniin, niin kyseinen henkilö tienaa miljoonia oman pärstänsä myymisellä. Tällaisessa tilanteessa on vähän outoa kyseenalaistaa sitä, jos joku sitten ostaa kyseistä tuotetta.

Erikoinen nuori mies kirjoitti...

"Nukkemies ei ole missään tapauksessa ansainnut rinnastamista raiskaajaan." Tästä olen täysin samaa mieltä ja tuo rinnastus häiritsi mua Silfverbergin kolumnissa ihan helvetisti.

Tuli sellainen olo, että henkisesti vammautuneita, erilaisia ja yhteiskunnan muutenkin hylkimiä ihmisiä leimattiin raiskaajien kaltaiseksi hyvin heppoisin perustein.

Ilmeisesti "oudot" miehet ovat kuitenkin hyväksyttävä halveksunnan ja alistamisen kohde. Näinhän tämä tosin oli jo omina ala-asteaikoinani - tytöt pilkkasivat minua, outoa poikaa, ja se oli kai ihan ok. Silfverberg noudattaa tätä samaa vanhaa mallia, pilkkaa erilaisia ja outoja hylkiömiehiä, ja pukee sen feminismin kaapuun.

Surullista on olla erilainen mies tässä yhteiskunnassa. Heillä ei ole ystäviä. Varsinkin menestyvät nuoret naiset (no, menestymättömät myös) tykkäävät käyttää heitä sylkykuppeinaan, kuten tästä blogikirjoituksesta käy ilmi.

Voisiko yksi syy siihen, että mainitun dokumentin (jonka olen nähnyt) miehet pelkäävät naisia ja nussivat nukkeja, olla se, että naiset ovat heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan kohdelleet näitä outoja miehiä kaltoin?

No mutta, miksi miettiä tällaisia. Ei erikoisilla nuorilla miehillä ole ihmisoikeuksia. He ovat raiskareita tai ainakin niihin verrattavaa pohjasakkaa, vaikka eivät vahingoittaisi ketään.

Kaajii kirjoitti...

Joo, oli toi Silferbergin juttu aivan kamalaa tuubaa. Miten joku kehtaa flunssahuuruissaan kirjottaa isoon julkaisuun tommosta kamaa mikä alentaa ja pilkkaa toisia, HUOM TOISIA, jotka ovat vähän raukkoja. Mitä ihmettä? Kaikki haluavat olla vahvoja ja kestää sen pelon mitä muissa (ja itsessä) ilmenevä välivaltaisuus aiheuttaa. Väkivallan käsitteleminen on niin helvetin vaikeaa juuri siksi, että meissä kaikissa on se. Mutta ketään, toistan ketään, eivät määritä hänen tunteensa, vaan hänen tekonsa. Nukkemies on ehkä maailman raukin jäbä - ja vielä senkin jälkeen joku kehtaa tulla haukkumaan häntä. WTF?

Anonyymi kirjoitti...

Itseänihän hajottaa se miten täälläkin kommenteissa nukkemies nähdään jollain tavalla henkisesti vajavaisena. Miksi tällaista erilaisuutta ei hyväksytä, vaan kiinnostus johonkin muuhun, kuin oikeaan naiseen, nähdään vammana tai heikkoutena tai "raukkuutena"? Meno vähän kuin homovainoissa aikoinaan.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Oma käsitykseni on, että kyseinen henkilö on dokumentissa esitetty jollakin tavalla sosiaalisesti ja/tai henkisesti rajoittuneena. Tosiasian toteaminen ei kuitenkaan mitenkään vaadi taikka oikeuta halveksuntaa, alentavaa suhtautumista tms. Pikemminkin yllä manituista ominaisuuksista johtuen miestä kohtaan tulisi suhtautua ymmärtävästi, ystävällisesti ja avuliaasti.

Anonyymi kirjoitti...

Luin Silfverbergin tekstin niin, että nukkemiehellä todella oli Toinen, mutta joukkoraiskaajat Toiseuttivat uhrinsa, ei ollut siis ihminen heille ainakaan samalla tavalla kuin he itse ovat.
Nukkemies on siis "normaali", koska tietää, että "kumppani" on nukke. Outoa nukkemiehessä ei ole nukke, vaan ajatus, että naisten houkuttelemiseksi on jokin "koodi". Hän itse on erilainen kuin muut miehet, jotka tietävät, miten houkutella nainen, mutta naiset ovat kaikki samanlaisia, joihin pätee "jokin koodi". Minua ei häirinnyt nukke, mutta naiskoodiajattelu sai oloni epämukavaksi.

"Jotkut raiskaajat päätyvät tekoonsa pitkän suunnittelun pohjalta, toiset puolestaan lipsahtavat omista moraalinormeistaan tilaisuuden tullessa eteen. Joidenkin motiivina on seksi, toisten alistaminen ja kolmansien puhdas satuttamisen halu."

Olen pahoillani kaikkien tuntemieni ja vastuuntuntoisten mukavien miesten puolesta tuosta kommentistasi: voiko edes kiihottua "vain seksistä", jos ei nauti toisen itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta? En usko.

En ole vielä törmännyt yhteenkään raiskaustutkimukseen, jossa ei painotettaisi nimen omaan vallankäyttöä, joka saattaa sitten tuottaa seksuaalisen nautinnon. Mutta tuskinpa nämä raiskaajat sallisivat kenen tahansa heidät raiskaavan, joten siinä mielessä uhri nähdään Toisena, erilaisena itsestä.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Anonyymi, siteeraamani kohta kolumnista ilmaisee Silfverbergin ajatuksen ihan selvästi. Kirjoittaja pitää "toiseutta" kummassakin tapauksessa toiminnan selittäjänä.

Miksi kenenkään miehen puolesta tulisi loukkaantua kirjoittamani tähden? On tosiasia, että raiskaustapausten päälimmäiset motiivit vaihtelevat. "Kunnollisen miehen" ja raiskaajan erottaa toisistaan ensisijaisesti se, että kunnollinen ei ole raiskannut.

En ymmärrä lainkaan, miten yhdistät toisiinsa "vain seksin" ja itsemääräämisoikeuden loukkaamisen. Minun nähdäkseni ne ovat täysin eri asioita.