17.7.2011

Raiskauskulttuuria


Internetin paskamyrsky seksuaalisten lähestymisten ympärillä on taas herättänyt kivien alta ja lettojen mutaisista syvyyksistä raivoisien äärilaidan feministien insektoidilauman. Kaksi ärsyttävintä keskustelussa esiintynyttä väitettä ovat:

  1. Jokainen mies on raiskaaja/potentiaalinen raiskaaja/raiskauksen kannattaja
  2. Länsimaissa vallitsee raiskauskulttuuri
Ensimmäinen väite pyrkii alleviivaamaan, että elämme patriarkaalisessa kulttuurissa, jossa miehillä on seksuaalinen ylivalta, ja että miehet lähtökohtaisesti riistävät naisia seksuaalisesti kaikissa seksuaalisissa kohtaamistilanteissa johtuen patriarkaatin viitekehyksestä. Väitteen mukaan jokainen mies osallistuu tavalla tai toisella joko itse raiskauksiin tai ainakin kannattaa tai kannattelee kulttuuria, joka ylläpitää epätoivottua tilannetta.

Kirjaimellisesti tulkittuna väitteet ovat tietenkin vääriä "potentiaalista raiskaajaa" lukuun ottamatta. Jos se tulkitaan siten, että jokaisella miehellä on kyky raiskata, pitää se tietenkin paikkansa. Tällaisenä se on kuitenkin triviaali, sillä yhtälailla jokaisella naisella - ja kaikilla liikkumaan ja toimimaan kykenevillä tietoisilla olennoilla - on kyky raiskata.

Miehiä "raiskauksen kannattajiksi" nimittävä versio tästä väitteestä on tavallisesti muotoiltu niin yleisesti ja tarkoitushakuisesti, että juuri kukaan ei voi välttyä siltä. Esimerkiksi bloggaaja Eve's Daughter kirjoittaa muun muassa, että "mies on raiskauksen kannattaja, jos hän on koskaan katsonut pornoa".

Propagandana yllä oleva väite on samaa luokkaa kuin kristinuskon tapa tehdä ihmisistä syntisiä: valitaan jokin kaikkia ihmisiä koskettava perushalu (kuten himo) ja nimetään se synniksi. Tadaa! Yllättäen kaikki ihmiset ovat syntisiä. Tällaisilla likaisilla retorisilla tempuilla pyritään yhteiskunnalliseen alkemiaan, jolla yksi asia muutetaan maagisesti toiseksi. Juicen laulu kuningas Midaasta kertoo, mistä todella on kyse...

Toinen väite pyrkii yksinkertaistamaan seksuaalisen väkivallan erilaiset ilmentymät jonkinlaiseen yhtenäisteoriaan, jonka mukaan "väkivalta on seksuaalista ja seksuaalisuus väkivaltaista" kulttuurisessa ja miehisessä viitekehyksessä. Esimerkiksi bloggaaja Melissa McEwan rummuttaa tällaista käsitystä miltei kaikissa blogikirjoituksissaan.

Tässä on kyse samankaltaisesta poliittisesti motivoituneesta nimeämisestä kuin "raiskauksen kannattaja" -tapauksessa. Kyse on yksinkertaistuksesta, jossa monimutkainen ilmiö pyritään selittämään yhdellä prinsiipillä, joka tukee väittäjän maailmankatsomista tai poliittista agendaa. Ruotsalaiset äärifeministit käyttivät samanlaista nimeämistä tulkitessaan kaiken läheisväkivallan syyksi "miesten luontaisen väkivaltaisuuden". Kilahtaneen Eva Lundgrenin mielestä miesten väkivaltaisuuden loogisena päätepisteenä on satanistiset pikkulasten rituaalimurhat...

"Raiskauskulttuurin" todellisiksi esimerkeiksi voisivat kelvata yhteisöt tai porukat, joissa on syntynyt selkeä raiskaamista puolustava ajattelutapa. Esimerkiksi tietyt alueet Etelä-Afrikassa voisivat sopia kuvaukseen tai taannoin käsitelty pikkupitäjä pohjoisrajan tuntumassa, missä kylän miehet ja poliisi olivat yhteisymmärryksessä siitä, että tehdyt raiskaukset jäävät tutkimatta (jos joku muistaa tämän tapauksen tarkemmin, niin kommentoikaa!)

Sen sijaan koko yhteiskunnan nimittäminen raiskauskulttuuriksi on temppu, jolla pyritään paisuttamaan ja yleistämään raiskauksiin ja joidenkin yksilöiden tai ryhmien asenteisiin liittyvät ongelmat koko yhteiskunnan ongelmiksi. Tempulla pyritään lähinnä luomaan taustatukea omille ideologisille väitteille miehistä ja ongelmien suuruudesta.

Ideologisen nimeämispropagandan suurimpia ongelmia ovat käsitteiden vesittyminen ja keskustelun sabotoiminen leimaamalla. Kun mitä tahansa äärifeministien ajatteluun kohdistettua kritiikkiä voidaan nimittää raiskauskulttuuriksi tai kriitikoita raiskauksen kannattajiksi, muuttuu koko keskustelun käyminen hyvin epämiellyttäväksi. Jos kriittinen keskustelu seksuaalisesta häirinnästä, raiskaustilastoista tai raiskauksilta suojautumisesta on raiskauskulttuuria, voimme ihan yhtä hyvin laittaa kulttuuri-sanan eteen minkä tahansa määreen, joka kulttuuristamme on kohtuullisissa määrin löydettävissä ja väittää, että se on kulttuurimme keskeinen ja jopa essentiaalinen piirre.

Sama vesittyminen tapahtuu väkivallan kanssa, kun laajennamme käsitteen tarkoittamaan myös vallankäyttökonflikteja parisuhteissa (kontrollipyrkimykset väkivaltana) tai rakenteellisia epäoikeudenmukaisuuden muotoja, jotka voivat vaikuttaa väkivallan ilmenemiseen (rakenteellinen väkivalta). Tällaiset vippaskonstit mahdollistavat väkivallan tuottaman voimakkaan kielteisen tunnereaktion hyödyntämisen tilanteissa, joissa ei ole kyse oikeasta väkivallasta, mutta joita väitteen esittäjä haluaa hyödyntää poliittisessa sanomassaan.

Kummallakin yllä esitetyllä väitteellä ei uskotteluista huolimatta pyritä yhteiskunnalliseen tai kriminologiseen analyysiin, vaan niitä käytetään keskustelun taustaoletuksien vinouttamiseen äärifeministien eduksi. Valitettavasti tässä on jossakin mielessä jopa onnistuttu, sillä kriittinen keskustelu seksuaalisen häirinnän ja väkivallan ympärillä tuppaa aina levähtämään poteroituneeksi syyttelyksi. Tilannetta ei auta se, että uusi äreä miesliike käyttää aivan samoja retorisia strategioita.

Karkeat yleistämisstrategiat ovat ällöttäviä siitä syystä, että ne syyllistävät kaikki kohteenaan olevat riippumatta siitä, mikä on kohteena olevan oma asennoituminen tai tausta. Leimaaminen raiskareiksi on erityisen ikävää niille miehille, jotka ovat aidosti huolissaan ja/tai kiinnostuneita aiheesta - puhumattakaan siitä, että överiksi menevä raiskauspaasaus on järjenkäyttöä halveksuvaa idiotismia ja sellaisena lähinnä haitaksi itse hankkeelle eli seksuaalisen väkivallan vastaiselle työlle. 



15 kommenttia:

SadeK kirjoitti...

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että miesten leimaaminen potentiaalisiksi raiskaajiksi on epämiellyttävää. Itsehän mielelläni leimaan kaikki ihmiset :) Pointtini siis on, ettei "raiskaaja" ole mikään yhteiskunnasta erillinen olento, vaan kuka tahansa.

Eve's Daughter ei kuitenkaan esitä, että mies "kannattaa raiskausta" katsoessaan pornoa, vaan että mies (todennäköisesti tietämättään) tukee raiskauskulttuurin mahdollistavia instituutioita ja käytäntöjä katsoessaan pornoa (tai puhuessaan "naistyypeistä" tai mitä vain).

Seksualisti kirjoitti...

SadeK, Eve's Daughter kirjoittaa eksplisiittisesti, että "A man is a rape-supporter if… He watches pornography in which women are depicted."

Tuossa ei ole paljonkaan tulkinnanvaraa. Tämä on toki äärifeminismin tylsää klassikkotavaraa ja Eevan tytär menee ehkä siksi vielä älyttömämpiin väitteisiin luettelossaan.

Toiseksi, vastustan suuresti esittämääsi Midaksen temppua, jossa pornon katsominen tms. määritellään mielivaltaisesti määritellyn raiskauskulttuurin tukemiseksi. Tällaisella kikkailulla mikä tahansa voi olla mitä tahansa, jos kausaalisia yhteyksiä tai käsitteellistä analyysia ei vaivauduta esittämään.

kmh kirjoitti...

Huomioimisen arvioista on myös esimerkiksi se, että jokainen mies katsoo pornoa.

HIljattain University of Montreal yritti tutkia miten pornon katsominen vaikuttaa miehiin, mutta verrokkiryhmää (miehiä jotka eivät ole katsoneet pornoa) ei yksinkertaisesti löytynyt.

SadeK kirjoitti...

Eevan tytär esittää pointtinsa toki provosoivasti ja epäselvästi, mutta avaa kommenttikeskusteluissa sitä, mitä todella tarkoitti.

Kyseessä ei todellakaan ollut minun esittämäni Midaksen temppu. En ole Eevan tyttären kanssa ollenkaan samoilla linjoilla tässä asiassa. Käytän itsekin termiä raiskauskulttuuri, mutta tarkoittaen sillä raiskauksen sallivia kulttuurisia käytäntöjä enkä maailmanlaajuista salaliittoa. Niin kauan, kuin suomalaisessa kulttuurissa huomattava osa raiskauksista jää ilmoittamatta, koska uhrit häpeävät ja pelkäävät syyllistämistä, on olemassa suomalainen raiskauskulttuuri.

kmh kirjoitti...

Mielenkiintoinen sanavalinta.

Raiskauskulttuuri terminä antaisi ymmärtää, että kulttuurissa raiskaus on hyväksyttävää. Tällaisiakin toki esiintyy - kuten yllä mainittu etelä-afrikka jossa joka neljäs mies myöntää raiskanneensa, eivätkä näe tekemäänsä katumisen arvoisena tekona.[1]

Suomessa raiskaus ei ole hyväksyttyä - päinvastoin, se on jyrkästi tuomittua. Se että uhri vaikenee raiskauksesta liittyy enemmän seksualiseen häpeään, naisten seksualiseen agentuurin kieltämisen, j.n.e. jotka ovat toki ongelmia, mutta eivät mielestäni ansaitse termiä raiskauskulttuuri.

Semantiikkaa, myönnän, mutta kun käytetään hyvin ladattuja termejä pitäisi mielestäni varmistaa että ladattu ase osoittaa oikeaan suuntaan.





[1] http://www.time.com/time/world/article/0,8599,1906000,00.html

Seksualisti kirjoitti...

SadeK, koska raiskauksia jätetään ilmoittamatta, on kyseessä "raiskauksien ilmoittamatta jättämisilmiö", EI raiskauskulttuuri. Uudelleennimeäminen ideologisista syistä hämärtää itse asiaa. Miksi ilmoittamatta jättämisestä ei voi puhua ilmoittamatta jättämisenä ja todeta sen oleva ei-toivottu ja ikävä juttu?

kmh, sanojen merkitysten tarkastelu on tärkeää juuri latautuneissa tapauksissa, sillä usein sellaisissa asetelmissa osapuolet yrittävät kaapata määrittelyvallan itselleen.

Taustalla olevista ja piilevistä ongelmista pitäisi puhua mahdollisimman selkeillä, ymmärrettävillä ja kuvaavilla termeillä, jotta ne tulisivat näkyviksi. Lisäksi kun käsitellään erityisen herkkiä tai leimaavia aiheita, pitäisi kielenkäytön olla sensitiivistä ja mahdollisimman neutraalia.

Olen täysin samaa mieltä siitä, ladattua pyssyä ei kannattaisi heilutella huolettomasti...

Anonyymi kirjoitti...

En halua nyt turhaan heittää lisää löylyä tähän keskusteluun, mutta huomio kiinnittyy kovin Seksualistin (ja miksei yleisesti muidenkin miesten ja naisten) reagointiin. Kun puhe on jälleen kerran raiskaustapauksista tai potentiaalisista sellaisista, syyllistetään jälleen kerran naisia jopa siitä puhumisesta. Tässäkin keskustelussa parjataan sitä kuinka feministit ja muut naiset heittävät "muka" aiheettomia pelkoja ja kohtelevat miehiä potentiaalisina raiskaajina. Nyt kysyn kaikilta käsi sydämellä: Eikö tässäkin keskustelussa miesten pitäisi kohdistaa kaikki pyhä vihansa niihin miehiin, jotka raiskaavat ja aiheuttavat naisissa näitä pelkoja? Eivät naiset ilkeyttään kohdista miehiin epäluuloja. Koko homman kaikilta muilta miehiltä pilaavat juuri ne horokullit, jotka käyvät raiskaamassa. Ei ole kovinkaan järkevää lähteä taas hyökkäämään naisia kohtaan ja vielä sillä verukkeella että "kyl kaikki tietää, että olen ihan kiva mies". Kyse on nimenomaan siitä, että naisten ei kannata ottaa sitä riskiä, että joutuu jonkun tällaisen "ihan kivan miehen" raiskaamaksi. Ja koska nyt maailmassa vallitsee tällainen tilanne, että ihmisiä raiskataan (heteronaisia enemmän kuin heteromiehiä), niin oli sitten raiskauskulttuuri tai ei, varovaisuus on ihan järkevää. Naisia on turha lähteä syyllistämään siitä, että he eivät ole jalat levällään heti ensimmäisen miehen nähdessään.

-Andy

Seksualisti kirjoitti...

Andy, kommentoin tekstissäni seksuaalista väkivaltaa koskevaa keskustelua. Tarkoitukseni ei ole sanoa mitään itse raiskauksista tällä kertaa.

Lisäksi minusta on jokseenkin turhaa ja banaalia toistaa ilmiselvää eli sitä, että raiskaaminen on väärin ja tuomittavaa. Tämä lienee keskustelun peruslähtökohta miltei kaikissa tapauksissa. En ole vielä kohdannut keskustelijaa, joka aidosti puolustaisi raiskaamista...

Varis kirjoitti...

Kyllähän jokainen mies on potenttiaalinen raiskaaja siinä missä jokainen ihminen on potenttiaalinen pahoinpitelijä tai tappaja. Monet kulttuuriset tekijät varmasti vaikuttavat siihen miten mies kokee miehuutensa ja näkee naisen suhteessa itseensä ja ympäröivään kulttuuriin.

Kyky nähdä muut välineinä omaan oneen ja kykenemättömyys samaistua toisten tuskaan on ylikulttuureiden asettuva inhmillinen piirre joka myös vaikuttaa merkittävästi raiskauksiin.

Henkilökohtaisesti en usko, että pornon katselu ainakaan lisää raiskauksia. Seksuaaliaddiktilla saattaa riskikäyttäytymisensä vuoksi olla jopa suurempi mahdollisuus joutua rikoksen uhriksi mielestäni kun toisin päin. Raiskaukseen liittyy myös väkivaltainen ja kontrollin elementti jonka raiskaaja saa tyydytetyksi raiskauksessa.

Suomessa on miesryhmiä jotka pitävät raiskausta hyväksyttävänä tai hyväksyvät esim. ystäviensä tekemät raiskaukset tai raiskaavat yhdessä. Silloin voi mielestäni puhua jonkinlaisesta raiskauskulttuurista. Miten yhteneväisiä tai toisiaan muistuttavia nämä sekalaiset ryhmittyvät ovat niin sitä ei varmaan ole tutkittu, eikä sitä välttämättä ole edes laajamittaisesti mahdollista tutkia.

Kari Tuominen kirjoitti...

Jos ryhmä ihmisiä hyväksyy tai jopa raiskaa yhdessä, niin silloin ei voi puhua kulttuurista, vaan ryhmästä kusipäitä.

Varis kirjoitti...

Niin no sitäkin, sitäkin. Tosin kusipäisyys ei ole Suomessa rikos, mutta raiskaus on.

Kari Tuominen kirjoitti...

Näinhän se on. Rikos, eikä kulttuuria. Vaikka kulttuuri sinällänsä on aika lavea käsite, niin kyllä silläkin käsitteellä sentään jotain määreitä on.

Varis kirjoitti...

Olen erimieltä. Mielestäni voidaan puhua jonkinasteisesta mikrokulttuurista tai alakulttuurista jos useampi ihminen muodostaa yhteisen arvopohjan ja tapakulttuurin. Kulttuurin käsitteeseen liittyy myös ihmisen identiteetti ja hänen oma kokemuksensa yhteenkuuluvuudesta johonkin.

Kari Tuominen kirjoitti...

Yleensä kulttuuri määrittelee hyvin voimakkaasti sitä miten ihmiset näkee itsensä ja määrittelee itsensä ja toimintansa. Yleensä porukoissa joissa hyväksytään raiskaus, raiskaus on vain pieni osa kokonaisuutta. Eli jos voisi puhua jostain kulttuurista, niin korkeintaan egoismismi-kulttuurista.

Varis kirjoitti...

"Yleensä kulttuuri määrittelee hyvin voimakkaasti sitä miten ihmiset näkee itsensä ja määrittelee itsensä ja toimintansa. Yleensä porukoissa joissa hyväksytään raiskaus, raiskaus on vain pieni osa kokonaisuutta. Eli jos voisi puhua jostain kulttuurista, niin korkeintaan egoismismi-kulttuurista."

No olen kyllä tästäkin asteen verran erimieltä. Mieletsäni porukoissa joissa hyväksytään raiskaaminen niin naisten kohtelu on muutenkin esineellistävää ja tahallisesti toisen toiveista/tunteista välittämättä alistavaa. Egoismihan siinä varmasti korostuu, mutta tämän tyyppisessä Suomalaisessa mies kulttuurissa on kuitenkin eroja verrattuna eksoottisempiin kulttuureihin.

En tietysti mikään laillinen asiantuntija, enkä tiedä voidaanko siinä puhua suoraan raiskauskulttuurista. Jonkun oman sekalaisen ryhmittymän nämä miesporukat kuitenkin muodostaa ja raiskaamisen matala kynnys on siinä yksi tekijä. Tässä kohtaa haluan painottaa, että tyttöystäviä ja vaimoja myös raiskataan.