26.5.2011

Pornokasvatusta?


YleX:n uutisille antamani
haastattelu (25.5.) on synnyttänyt kiinnostavan keskustelun seksuaalikasvatusmateriaalien luonteesta. Haastattelu oli vain lyhyt pätkä, mutta sen ytimenä oli ajatukseni siitä, että seksuaalikasvatusmateriaalien pitäisi olla totuudenmukaisia ja rehellisiä.

YLE:n verkkotoimitus teki haastattelun pohjalta jutun, joka toimittaja päätti otsikoida raflaavasti, mutta harhaanjohtavasti. Tämä juttu puolestaan poiki useita eri uutisia mm. Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä ja Aamulehdessä. Tulipa myös käytyä jälleen aina lystikkäässä Korporaation haastattelussa (26.5.) Josefiina Barakan tekemä haastattelu Iltalehteen tuo selkeimmin esille kantojani asiaan. Kiitän häntä tarkkaavaisesta kuuntelusta ja näkemyksiäni reilulla tavalla ilmaisevasta tekstistä!

Kiinnostava yksityiskohta lehtijutuissa on se, että terveystiedon opettajat komppaavat kantaani ainakin periaatteellisella tasolla :o) Opettajat kaipaavat muutenkin lisää keinoja, aikaa ja materiaaleja seksuaalikasvatuksen toteuttamiselle.

Kannatan näissä lehtijutuissa sellaista ajatusta, että seksuaalikasvatusmateriaaleissa pitäisi olla enemmän valokuvia ja videota, joissa esitettäisiin alastomia kehoja, sukupuolielimiä ja seksiäkin kursailematta ja eksplisiittisesti. Tällaista seksuaalikasvastusmateriaalia on toki jo olemassa ja monet seksuaalikasvattajat myös käyttävät sitä. Eksplisiittisiä materiaaleja on tehty eri menetelmillä jo kultaiselta 60-luvulta asti. Nykyisin asiat voidaan tehdä vielä paremmin ja ottaa huomioon modernien opetusmenetelmien mahdollisuudet, hienotunteisuus ja seksuaalisuuden monimuotoisuus.

Materiaaleina voitaisiin käyttää esimerkiksi kuvasarjoja erilaisista kehoista ja sukupuolielimistä ja keskustella samalla siitä, miten erilaisia ihmiset ovat ja mitä ajatuksia ja tuntemuksia oma keho herättää. Samalla voitaisiin hyvin puhua myös anatomiasta, herkistä alueista, kosketuksesta jne. Ensimmäisiä seksikokemuksia voitaisiin käsitellä esimerkiksi lyhyillä videonpätkillä, missä aihetta lähestytään monista eri näkökulmista, seksin tekniikasta epävarmuuden käsittelyyn ja kumppanin huomioonottamiseen.

Rapakon takana päämajaansa pitävä seksuaalivalistusjärjestö RFSU on erittäin tunnettu kuvamateriaaleistaan. Heillä on mm. kuvasarjoja sukupuolielimistä ja myös juliste, jossa on vieri vieressä erilaisia pimpsoja pienissä kuvissa. Lisäksi Sex på kartan -animaatiota on kehuttu (ja kohuttu) suorasta ilmaisustaan. Sex is not the enemy -blogi on myös hyvä esimerkki siitä, miten seksiä ja seksuaalisuutta voi kuvata valokuvin tyylikkäästi, hienotunteisesti ja monipuolisesti. Housuitta-blogikin ottaa kantaa aiheeseen ja ehdottaa käytännön toteuttamistapoja kuvalliselle valistamiselle.

Yllä olevat esimerkit kuvaavat kehittämissuuntia, joita minulla on ollut mielessäni ottaessani kantaa tähän asiaan. RFSU:n sivuilla joutuu vähän seikkailemaan, että löytää kuvamatskuja, mutta toivon, että seikkailu on antoisaa aiheesta kiinnostuneille (ja kiitos tovereilleni linkeistä!)

***

Koko keskustelun suurena ongelmana on ollut sanan porno käyttö. Ihmiset sekoavat ja muuttuvat kuolaaviksi analfabeeteiksi pornon aiheuttamien mielikuvien äärellä. Jopa Väestöliiton asiantuntijoiden kommentit ovat paikoin olleet väärinkäsityksiä marinoituna väärinkäsityksissä.

Pornoon takertuminen johtaa siihen, että mielikuvat liikkuvat tyypillisen aikuisviihteen maisemissa. Tuskin kukaan seksuaalikasvattaja lampsii seksikauppaan ja laittaa löytämänsä Anal Intruder 7 -rainan pyörimään luokassa. Seksuaalikasvatusmateriaalit eivät ole pornoa, vaikka ne kuvaisivatkin sukupuolielimiä ja seksiä peittelemättä.

Toinen typeryys keskustelussa on ollut hätkähdyttävän mustavalkoinen ajatus siitä, että keskusteleminen materiaaleista tarkoittaisi ihmissuhde- ja tunnekasvatuksen sivuuttamista. Väite on yhtä järkevä kuin se, että juuston laadusta keskusteleminen tarkoittaisi makkaran vihaamista. Hyvä seksuaalikasvatus on aina monipuolista ja eri näkökulmat huomioivaa.

Seksuaalikasvatuksen laatu riippuu sen sisällön ja pedagogiikan yhteispelistä. Hyvä seksuaalikasvatus ottaa useita eri näkökulmia seksuaalisuuteen ja tarkastelee asiaa dialogisesti oppilaiden kanssa. Eksplisiittistä kuvamateriaalia pitää aina käyttää osana kokonaisuutta. Tietoa tarvitaan myös seksin tekniikasta ja siihen liittyvistä väärinkäsityksistä, myyteistä ja odotuksista. Brittitutkimuksen mukaan erityisesti pojat kaipaavat keskustelua juuri käytännön asioista. Osmo Kontula käsittelee asiaa tässä artikkelissa.

Seksuaalikasvatuskeskustelujen vakituinen huolenaihe on ollut se, että liian monet nuoret käyttävät pornoa keskeisenä seksuaalitiedon lähteenä. Se on ilman muuta ongelma. Nyt kuitenkin tässä keskustelussa nuorten pornonkatselua on oudosti pidetty argumenttina sen puolesta, että eksplisiittistä seksuaalikasvatusmateriaalia ei pitäisi missään tapauksessa näyttää seksuaalikasvatustunnilla.

Eli koska nuoret ovat jo nähneet pornoa (90% 15-vuotiaista on), ei kuvallista kasvatusmateriaalia saa näyttää koulussa. Mitäh?

Eikö ole ilman muuta parempi, että koulussa voitaisiin keskustella ja arvioida näettyä ja koettua aikuisen johdolla? Suora puhe ja rehelliset materiaalit antavat taatusti nuorille parempia valmiuksia kohdata seksuaalisuuden itsessään, toisissa ja yhteiskunnassa - myös siis pornon - kuin pelkät iänikuiset anatomiakalvot ja hermostuneet opettajan puheenvuorot seurustelusta.

Ihmissuhteisiin ja seksiin liittyvien taitojen ja valmiuksien opettaminen on osa laadukasta seksuaalikasvatusta. Sen menetelminä voivat olla esimerkiksi draamapedagogiikka, tarinoiden lukeminen ja reflektio, kuvalliset materiaalit, dialogi ja itsenäinen tiedon etsintä. Seksuaalikasvatuksen keskeisenä tehtävänä on tuottaa itsenäisiä ja rationaalisia toimijoita, jotka rakentavat itse omaa seksuaalisuuttaan. Opettajan tehtävänä on ohjata prosessia ja tarvittaessa myös moderoida keskustelua ja tarjota tietoa sekä perusteltuja näkökulmia asiaan.

Myös joidenkin oppilaiden kokema epävarmuus tai epämukavuus pitää ottaa huomioon, mutta se ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että hyviä materiaaleja tai menetelmiä jätetään käyttämättä siinä pelossa, että jotakuta voi se häiritä. Sensitiivisyys oppilaiden reaktioille tarkoittaa asiasisältöjen ja niiden herättämien tunteiden purkamista ja turvallisen tilanteen luomista. Se voi olla opettajalle haastavaa, mutta oikea ratkaisu haasteiden edessä tuskin on asian lakaiseminen maton alle.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi olla, että olet vähän vieraantunut tavallisten ihmisten suhteesta seksiin ja seksuaalisuudesta puhumiseen. Tuo kaikin puolin kannatettava seksuaalikasvatuksen mallisi taitaisi olla täysin mahdoton normaalissa kouluympäristössä. Tämä siksi, että se vaatii opettajalta itsensä peliin laittamista ja väkisinkin jonkinlaista ainakin epäsuoraa avautumista omasta kokemusmaailmasta. Ideaalimaailmassa asian pitäisi olla juuri näin, mutta käytännön koulumaailmassa tämänkaltaisella avautumisella ei kannata antaa siipiä oppilaiden juoruilusta lähteville tarinoille, jotka lopulta päätyvät luultavasti aika kaukana alkuperäisestä asiasta opettajanhuoneen juorukellojen suuhun.

Nykysysteemin hyvä puoli on se, että se suojelee opettajaa ja ei vaadi opettajalta liikaa siihen nähden, mihin opettajat oikeasti ovat valmiita.

Tässä alla linkki legendaariseen seksuaalikasvatusvideoon ;) Menee johonkin venäläiseen tubeen, koska youtube oli sitten viimenäkemän jostakin käsittämättömästä syystä pistänyt videoon K18 leiman.

http://video.bigmir.net/show/23850/

Seksualisti kirjoitti...

Monet asiansa tuntevat seksuaalikasvattajat niin kouluissa ja niiden ulkopuolellakin käyttävät varsin monipuolisia materiaaleja ja metodeja työssään jo nykyään.

Tämä mediassa syntynyt vastakkaiasettelu on kentän näkökulmasta varsin keinotekoinen ja jotenkin jo menneen ajan juttu.

Se on aivan totta, että opettajan pitäisi ensin itse olla sinut seksuaalisuuden kanssa, jotta hän voisi siitä asiasta luontevasti keskustella oppilaiden kanssa. Tämä on varmasti suurin haaste seksuaalikasvatuksen laadulle.

Varis kirjoitti...

Kyllähän se on itsestään selvää, että "aatamin" aikaiset seksuaalikasvatus metodit on pakko uusia jossain välissä. Kuulun itse ryhmään jotka oppivat seksistä lähinnä pornon kautta ja vaikka monien mielestä se on ihan okei, niin katsellessani taaksepäin sitä touhua mitä etenkin poikien osalta oppimisen tuloksena syntyi niin olen vähän toista mieltä. Siihen aikaan porno oli kuitenkin vielä suhteellisen siloteltua kamaa.

Jos mietii millaiseen porno kokoelmaan lapsilla ja nuorilla on pääsy tänäpäivänä ja minkälaista matskua siellä on tarjolla niin näen kyllä ensisijaisen tärkeäksi, että seksuaalikasvatus on ajantasalla ja tarjoaa realistista ei liian häpeilevää kuvaa maailmasta jonka kanssa "99%" väestöstä joutuu jossain vaiheessa tekemisiin.

Oli muutenkin Tommi hyvä avaus ja mielestäni siinä huomioitiin lasten ja nuorten asema asiallisesti. Taas sellainen asia jonka eteen toivoo, että ammattilaiset jaksaa tehdä lujasti töitä tulevaisuudessa.

Anonyymi kirjoitti...

Huvittavinta oli kyllä Väestöliiton lääkärin lausunto, jonka saattoi mm. tulkita siten, että nuoren pitäisi ensin itse olla harrastanut seksiä, ennen kuin hänelle voidaan näyttää yhdyntävideoita.

Jos sukupuoliyhteyden näyttäminen ja katsominen luokassa on vielä liian iso tabu, niin eikö nuorille voitaisi järjestää mahdollisuus tutkia asiaa itsekseen esimerkiksi netin kautta koulun virallisilta sivuilta? Henkilökohtaisella salasanalla varustettu saitti, jossa nuori voi vaikka kotoaan tai tietokoneluokasta käsin käydä katselemassa videoita ja lukemassa infoa kaikesta mahdollisesta seksiin liittyvästä, sekä tarpeen tullen myös esittää opettajalle/terveydenhoitajalle kysymyksiä mieltä askarruttavista asioista. Näin turha kikattelu jäisi pois, ja nuori voisi oikeasti keskittyä aiheeseen rauhassa.

Aikoinaan muuten tohtori.fi:ssä oli todella asialliset sivustot seksistä valokuvineen, joissa ilmeisen tavallinen (karvoin varustettu!) nuoripari harjoitti seksiä, mutta kyseiset sivut katosivat verkosta jo muutama vuosi sitten ja korvattiin pelkällä tekstillä ja halailukuvilla.

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti perusteltu kannanotto, siitä suuri kiitos Paalaselle.

Nuorilla pitäisi olla mahdollisuus saada tavallisten ihmisten seksiä kuvaavia materiaaleja. Esim. Sexpo voisi toteuttaa tällaisen hankkeen. Miksi edellisen kirjoittajan mainitsemaa tohtori-sivuston kaltaista materiaalia ei voitaisi koota Sexpon sivuille, hyvällä maulla?

Uutistoimittajat otsikoivat juttunsa aina vähän raflaavasti, mutta tärkeintä on että asiasta nousee keskustelua.