Siniset sukkahousut ja turnipsi perseessä

Otsikon ilmauspari saattaa vaikuttaa ensi vilkaisulla yhteenkuulumattomalta. Totuus on kuitenkin toinen - ja sananlaskun mukaan tarua ihmeellisempi. Kummatkin nimittäin kuuluvat taidepornon jännittävään maailmaan.

Kävin männävuoden puolella katsomassa Dirty Diaries -elokuvan Kino Engelissä ja kokemuksen puhdas kummallisuus ajoi minut myös muun taidepornon äärelle. Keskityn tässä kirjoituksessa lähinnä kyseiseen elokuvaan, mutta sen herättämät ajatukset kuvaavat hyvin koko taidepornon kenttää, jolle leimallisia piirteitä ovat pakonomaisen tuntuinen outouden tavoittelu ja laadun jyrkkä epätasaisuus - mikä tosin lienee ongelmana nykytaiteelle ylipäätään.

Likaiset päiväkirjat liikkuu pornon ja taiteen lisäksi myös ideologisessa maailmassa, sillä se on tituleerattu feministiseksi pornoelokuvaksi. Näiden kolmen asian yhdistelmä tuottaa vakavia ongelmia, sillä jokainen vetää eri suuntaan: pornon tarkoitus on kiihottaa, feminismi tekee politiikkaa ja taiteella ilmaistaan milloin mitäkin.

Teos itse on kokoelma lyhytelokuvia, jotka ovat eri ohjaajien toteuttamia. Kaikkia yhdistää tee-se-itse -toteutustapa, eli suttuinen kuvaaminen kännykkäkameralla. Näin kunnioitetaan aitoa amatööripornon traditiota, jossa mielenkiinto on itse aktissa, ei sen puitteissa tai esitystavassa.

Vaikka lähtökohta on mehukas, niin taiteen ja feminismin sekoittaminen samaan soppaan pornon kanssa vetää pornolta maton alta. Kokoelma sisältää suttuisia väriläiskiä, epämääräisiä erikoislähikuvia peräreijistä, animoitua väkivaltaista miesten esineellistämistä, huojuvaa kuvaa miehistä sukkahousuissa ja kiivin sormeilua. Pornoa? Tuskin.

Joillakin elokuvan kohtauksista on hetkensä. Avauskohtauksen kokovartalotrikooseksi yhdistää tyylikkäästi taiteen ja eroottisuuden. Myöhempi univormu-lesbo-s/m -kohtaus sisältää kunnon panemista ja genderblendausta. Muiden kohtausten ohjaajilta pitäisi kysyä keille he ovat taidehäröilynsä suunnanneet? Keiden he olettavat kiihottuvan kiivin näpläämisestä?

Tässä piilee ns. "feministipornon" suuri dilemma. Jos pelkkä marginaalisuus tai outous tekee pornosta feminististä, niin mikä tahansa fetissikama on yhtä feminististä. Jos taas feministisyys piilee esiintyjien työehdoissa tai palkkauksessa, moni valtavirtaporno on feminististä. Viime kädessä feminististä pornoa onkin sellainen porno, jonka tekijä sanoo kovaan ääneen: "Tämä on nyt sitten feminististä pornoa!"

Taidepornon ongelma on samaa sukua. Pelkkä kullin vilahdus ei tee taidekoululaisten kamerakokeiluista pornoa - ei edes eroottista taidetta. Koska pornon kriteerit olisivat melko helposti täytettävissä, ongelma lienee taiteen puolella. Nykyisellään ilmaisu "taide" on niin ylipaisunut amorfinen reunaton hyytelö, että sen sisälle voi ahtaa lähes mitä tahansa...

Ah, mitä sanataidepornoa tulinkaan luoneeksi äskeisessä lauseessa. Uuh. Mmm.

Koko tämän urputuksen sisällön voisi ehkä kiteyttää seuraavalla tavalla: Jonkin asian sanominen pornoksi ei tee siitä pornoa, eikä jonkin asian sanominen feministiseksi tee siitä poliittisesti merkityksellistä, mikäli sen sisältö ei jo ole sellaista. On aika pöhköä kuvitella, että merkitykset kiinnittyvät asioihin vain sanomalla. Vähän niin kuin kivet muuttuvat kullaksi lasten leikeissä: "Tää olis nyt kuningas ja tällä olis iso kasa kultarahoja!"

Lisää feministisestä pornosta myöhemmin samalla lepakkokanavalla samaan lepakkoaikaan!