4.1.2010

Siniset sukkahousut ja turnipsi perseessä


Otsikon ilmauspari saattaa vaikuttaa ensi vilkaisulla yhteenkuulumattomalta. Totuus on kuitenkin toinen - ja sananlaskun mukaan tarua ihmeellisempi. Kummatkin nimittäin kuuluvat taidepornon jännittävään maailmaan.


Kävin männävuoden puolella katsomassa Dirty Diaries -elokuvan Kino Engelissä ja kokemuksen puhdas kummallisuus ajoi minut myös muun taidepornon äärelle. Keskityn tässä kirjoituksessa lähinnä kyseiseen elokuvaan, mutta sen herättämät ajatukset kuvaavat hyvin koko taidepornon kenttää, jolle leimallisia piirteitä ovat pakonomaisen tuntuinen outouden tavoittelu ja laadun jyrkkä epätasaisuus - mikä tosin lienee ongelmana nykytaiteelle ylipäätään.

Likaiset päiväkirjat liikkuu pornon ja taiteen lisäksi myös ideologisessa maailmassa, sillä se on tituleerattu feministiseksi pornoelokuvaksi. Näiden kolmen asian yhdistelmä tuottaa vakavia ongelmia, sillä jokainen vetää eri suuntaan: pornon tarkoitus on kiihottaa, feminismi tekee politiikkaa ja taiteella ilmaistaan milloin mitäkin.

Teos itse on kokoelma lyhytelokuvia, jotka ovat eri ohjaajien toteuttamia. Kaikkia yhdistää tee-se-itse -toteutustapa, eli suttuinen kuvaaminen kännykkäkameralla. Näin kunnioitetaan aitoa amatööripornon traditiota, jossa mielenkiinto on itse aktissa, ei sen puitteissa tai esitystavassa.

Vaikka lähtökohta on mehukas, niin taiteen ja feminismin sekoittaminen samaan soppaan pornon kanssa vetää pornolta maton alta. Kokoelma sisältää suttuisia väriläiskiä, epämääräisiä erikoislähikuvia peräreijistä, animoitua väkivaltaista miesten esineellistämistä, huojuvaa kuvaa miehistä sukkahousuissa ja kiivin sormeilua. Pornoa? Tuskin.

Joillakin elokuvan kohtauksista on hetkensä. Avauskohtauksen kokovartalotrikooseksi yhdistää tyylikkäästi taiteen ja eroottisuuden. Myöhempi univormu-lesbo-s/m -kohtaus sisältää kunnon panemista ja genderblendausta. Muiden kohtausten ohjaajilta pitäisi kysyä keille he ovat taidehäröilynsä suunnanneet? Keiden he olettavat kiihottuvan kiivin näpläämisestä?

Tässä piilee ns. "feministipornon" suuri dilemma. Jos pelkkä marginaalisuus tai outous tekee pornosta feminististä, niin mikä tahansa fetissikama on yhtä feminististä. Jos taas feministisyys piilee esiintyjien työehdoissa tai palkkauksessa, moni valtavirtaporno on feminististä. Viime kädessä feminististä pornoa onkin sellainen porno, jonka tekijä sanoo kovaan ääneen: "Tämä on nyt sitten feminististä pornoa!"

Taidepornon ongelma on samaa sukua. Pelkkä kullin vilahdus ei tee taidekoululaisten kamerakokeiluista pornoa - ei edes eroottista taidetta. Koska pornon kriteerit olisivat melko helposti täytettävissä, ongelma lienee taiteen puolella. Nykyisellään ilmaisu "taide" on niin ylipaisunut amorfinen reunaton hyytelö, että sen sisälle voi ahtaa lähes mitä tahansa...

Ah, mitä sanataidepornoa tulinkaan luoneeksi äskeisessä lauseessa. Uuh. Mmm.

Koko tämän urputuksen sisällön voisi ehkä kiteyttää seuraavalla tavalla: Jonkin asian sanominen pornoksi ei tee siitä pornoa, eikä jonkin asian sanominen feministiseksi tee siitä poliittisesti merkityksellistä, mikäli sen sisältö ei jo ole sellaista. On aika pöhköä kuvitella, että merkitykset kiinnittyvät asioihin vain sanomalla. Vähän niin kuin kivet muuttuvat kullaksi lasten leikeissä: "Tää olis nyt kuningas ja tällä olis iso kasa kultarahoja!"

Lisää feministisestä pornosta myöhemmin samalla lepakkokanavalla samaan lepakkoaikaan!

8 kommenttia:

Juha Kilpiä kirjoitti...

Kävin katsomassa saman leffan. Oma tuntumani samasta asiasta on joissakin kohdissa hieman toinen...vaikka moneen mielipiteeseesi yhdynkin. Ehkä tuo kiihottumisen kysymys lähinnä mietitytti. Sinuun vetosi Univormu-läpsimua-lesbo pelit, mutta kylmäksi jätti kiiwit. Tarkoittaako se siis sitä, että toinen on yleisesti ottaen kiihottavaa ja toinen ei...ei. Tässä kohtaa meinaa mennä yleistyksen puolelle ja yksilön mielipiteellä perusteella mikä on pornoa. Muistan sinun tätä asiaa vastaan kirjoitelleen ja puhuneen...
Taiteesta en uskalla sanoa oikein mitään, ehkä vain sen, että jotkin kohdat leffasta saivat ajatuksen virtaamaan eteenpäin tai omille hieman arjesta poikkeaville raiteille. UG henkisyys toimi ja toisaalla jossakin se jo häiritsi...
Leffa oli todella epätasainen, jotkin osat olivat viihdyttäviä-toiset piinallisia. Mutta se oli odotettavissakin, kun tilasi itselleen paella mixin.
Poliittisuudestakin ajattelen niin, että leffan poliittisuus toimii silloin, kun se herättää joitakin ihmisiä pohtimaan yhteiskunnallisia kysymyksen asetteluja, jotka voivat olla mm. tasa-arvoon liittyviä. Samaa mieltä olen, että pelkkä miehen esineellistäminen ja tyhmäksi tekeminen ei riitä poliittiseksi äly peliksi, mutta sillä nyt saa ainakin jotkut meistä inahtamaan...
Mutta yleisesti ottaen "kokemuksen puhdas kummallisuus" on jaettavissa täälläkin, kai tuo elokuva puoltaa olemassa oloaan siinä missä miljoona muutakin elokuvaa tai TV Neloselta tänään taas neljänä jaksona peräkkäin lähetettävä maanmainio karjasarja "kinkkuelämää"...

Seksualisti kirjoitti...

Olet oikeassa siinä, että kiihottavuus on varsin yksilöllinen kysymys. Pointtini oli tarkemmin ilmaistuna se, että porno keskimäärin pyrkii (ja onnistuukin) kiihottamaan varsin laaja-alaisesti isoa joukkoa ihmisiä. Suurinta osaa meistä kuitenkin kiihottaa nimenomaan seksin, vartaloiden ja sukuelimien näyttäminen eroottisessa kontekstissa.

Kun näistä pornon perusasioista siirrytään riittävän kauas, on mielestäni oikeutettua kyseenalaistaa jonkin kuvan tai videon kiihottavuus (tai eroottisuus). Eli horjahteleva kuva hedelmistä ei ole pornoa, vaikka kuinka inttäisi.

Toki leffa herätti monenlaisia mietteitä, mikä on ehdottomasti laskettava ansioksi. Mutta pornoa? Vain pari kohtausta...

Tekstini on kyllä siltä osin vähän hankala, että oikeastaan jokainen lyhäri olisi pitänyt arvioida erikseen itsenäisenä teoksena. Nyt puhun lähinnä elokuvasta ja ilmiöstä kokonaisuutena, mikä avaa paljon rakoja oikeutetulle kritiikille tekstiäni kohtaan. Hyvä siis, että kommentoit :o)

Anonyymi kirjoitti...

oh kyllä kiivin musertaminen muhjaaminen ja mehuttaminen sormella on pornoa par excellence!

Seksualisti kirjoitti...

Ihan pelkästäänkinkö?

Seksualisti kirjoitti...

Tarkennan vielä kysymystäni, sillä myös eräs toverini vihjasi hedelmien pusertelun olevan eroottista.

Uskoisin hedelmien pusertelun olevan eroottista ainakin silloin, kun tilanne on jollakin tavalla eroottinen. Esimerkiksi hedelmän avulla voi vihjailla kaikenlaista - ja sopivassa mielentilassa jo itse symboli kiihottaa.

Mutta voiko hedelmän pusertelu olla eroottista tilanteesta riippumatta. Eli onnistuuko joku löytämään eroottisia säväreitä silloinkin, kun hän väsyneenä toistä tultuaan poimii hedelmäkorista kiivin ja alkaa likistellä sitä?

Pihlajatar kirjoitti...

Kyllä varmaan joku onnistuu saamaan illalla kiivistä sävärit. Se liittyy niin paljon siihen, millaisia mielikuvia siihen kiiviin lataa. Jos aina katselee kiivejä sillä silmällä ja ajattelee niiden yhteydessä... jotain, niin eiköhän ne kiivit sitten tunnu aika eroottisesti latautuneilta.

Kai sitä voisi verrata vaikka kenkäfetissiin, onhan paljon ihmisiä, joista korkokenkä on kiihottava aina ja kaikissa konteksteissa. Vaikka pohjimmiltaanhan se on vaan jalkine kumminkin.

Seksualisti kirjoitti...

Voin hyväksyä ajatuksen, että tilasollisesti jossakin ihmisen seksuaalisuuden reuna alueilla asuu myös hedelmäfetissi, mutta luulen, että sen esiintyvyys on ERITTÄIN pieni.

Ihmeellinen on ihmisen seksuaalisuuden monipuolisuus, mutta ehkä silti näkemykseni kiivipornon kohdeyleisöstä ja kiihottavuudesta pitää kutinsa. Kuinkahan moni likaisten päiväkirjojen teatterikatsojista oli kiivifetisisti? Varsinkin niistä, jotka tulivat katsomaan sitä tietämättä, että se sisältää kiivejä...? ;o)

Anonyymi kirjoitti...

Repesin kiivistä! Loistavaa.