Jakso lipuu pornosta kohti seksipositiivista kulttuuria ylipäätään, mistä on ollut paljon etiäisiä aiemmissakin jaksoissa. Tässä jaksossa trendi nousee hyvin selkeästi esiin ja useat haastateltavat ovatkin monella tavalla pornon, avoimen seksuaalikulttuurin, aktivismin ja hyvinvointikysymysten intersektiossa. Satu Söderström on tästä oikein hyvä esimerkki, koska hän työskentelee samanaikaisesti niin pornon, kehollisuuden kuin hyvinvoinninkin kentillä. Satu yhdistää upealla tavalla pornokokemuksensa tuottamaa eroottista pääomaa ja seksologista kehotyöskentelyä sen välittämiseksi muillekin.
Suomalainen seksuaalikulttuuri on oiva esimerkki ilmiöiden sekoittuneisuudesta, koska Suomessa seksiasenteet ovat maailman vapautuneimmasta päästä. Ei ole ihme, että Suomi on myös amatööripornon suurvalta. Aseman saavuttamiseksi tarvitaan sosiaalinen ympäristö, jossa netissä paljastelu ei oikeastaan herätä enää mitään valtavia moralistisia kuohuja, ja korkea älypuhelin per capita -määrä.
Toki Suomessakin konservatiivisuutta on. Vallanpitäjien keskuudessa ja kunnollisuuden kulisseja rakentavissa sosiaalisissa ympyröissä aktiivinen seksuaalinen toimijuus nähdään yhä skandaalina ja ongelmana. Sen verran kristinuskon vahingoittamia suomalaisetkin yhä ovat. Puritanismin ote on kuitenkin monella tavalla myös kirvonnut, sillä itseellinen ja itsevarma toimija voi ilman merkittäviä seuraamuksia tehdä kotipornoa miten lystää.
Itsestään alastonkuvia ottava ja jakava Johanna kertoo, että amatööriporno on hänelle elämäntapa, joka on parantanut hänen itsevarmuuttaan ja tuonut uusia, samanhenkisiä ystäviä. Julkisessa keskustelussa elätelty pornomörkö osoittautuukin aika anteliaaksi kaveriksi. Samaa heijastelevat Inan kommentit siitä, miten paljon voimme oppia ihmisiltä, jotka ovat kukin omilla tavoillaan haastaneet ummehtuneen seksuaalimoralismin ja irrouttautuneet sen aiheuttamasta painolastista.
Kaikista ongelmistaan huolimatta Suomi on yhä maailman vapaamielisimpiä maita. Sen taustalla vaikuttaa erityisesti suomalaisten voimakas individualismi. Vaikka naapurin arvomaailmaa ei jaettaisikaan, Suomessa kunnioitetaan varsin pitkälle jokaisen oikeutta elää sellaista elämää kuin he itse haluavat. Individualismin ja avoimen seksuaalikulttuurin suhteen Helsinki asettuu jonkinlaiseksi pikkusisarukseksi Berliinin, Amsterdamin ja San Franciscon kaltaisten edelläkävijöiden rinnalle. Ja se on aika mahtava saavutus, kun vertaa näiden kaupunkien kokoa ja kansainvälisyyttä Helsinkiin.
Jonkinlaisena yhdistävänä teemana jaksossa voisi nähdä seksuaalisuuden myönteisen voiman. Kaiken suomalaisen kotikutoisuuden ja touhuamisen keskellä johtotähtenä on se potentiaali, jota seksuaalisuus voi kaikille tarjota. Ja oikeastaan tässä piilee myös tausta tietylle kotikutoisuudelle; suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu erityisen vahvasti markkinointihenkisyys, vaan ennemmin kohtuullisuus, jolloin brändäämisen ta tuotteistamisen sijaan erilaiset oivallukset ja osaamiset annetaan toisten tarjolle varsin matalalla kynnyksellä. Tasa-arvoinen ja hierarkioissaan litteä yhteiskuntamme ei tuota kimmeltävää kaupallista materiaalia, mutta sitäkin enemmän omaehtoisesti tehtyä kotipokea.
***
Koko ohjelmasarjaa sopii kiittää siitä, että se on nostanut esille hyvin erilaisia ihmisiä ja kokemuksia pornosta sekä seksipositiivisista elämäntavoista maailman eri kolkilta. Kohtaamisten viesti on hyvin selvä: avoin suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen parantaa sekä yksilön että yhteisön hyvinvointia melkoisesti. Ihmisyys kukoistaa monin tavoin silloin kun sallimme toistemme kukoistaa seksuaalisesti - ja porno, seksuaalinen ilmaisu kaikissa sen muodoissaan on iso osa ihmisen seksuaalisuuden kokonaiskuvaa.
