Värisevää jouluiloa

Seksi tunkee kaikkialta! Seksirikokset lisääntyvät! Eikö ole mitään moraalia! Seksileluja kaupataan lapsille! Pedofiilit vaanii hevi-osastolla! Nyt loppui meidän perheen asiointi Citymarketissa!

RFSU:n ja Keskon yhteistyö seksivälineiden myymisestä Citymarketeissa on saanut tuohtumuksen punan kuumottamaan monien kasvoilla. Kysymys on niinkin suuresta asiasta kuin yhdestä vibraattorista, kiihotusrenkaasta ja hierontaöljystä. Vastaavia tuotteita on saanut jo jonkin aikaa esimerkiksi Euromarketeista sekä osasta apteekkeja. Myös R-kioskit myyvät penisrenkaita kortonkipaketin kylkiäisenä.

Kansan syvissä riveissä vedetyt kilarit johtuvat tietysti siitä, että asia on uutisoitu melko laajalti tiedotusvälineissä. R-kioskien penisrenkaat eivät ole palstatilaa vastaavalla tavalla saaneet- eikä se huomio, että Kitumarkettien valikoimaan on kuulunut jo kauan kondomit, liukuvoiteet, vartaloöljyt ja hieromalaitteet, joita käytetään ainostaan selän hierontaan.

Kun vibraattori sijoitetaan huomaamattomassa pakkauksessa ylähyllyyn liukuvoiteiden viereen, niin kyllähän ne lapset sen sieltä vaistoaa. Sitten niistä pienistä poloisista tulee jo kuusivuotiaina seksimaanikkoja ja raiskareita ja ties mitä vihervasemmistolaisia. Ja kauheinta tässä kaikessa on se, että ahdistuneena kiemurteleva vanhempi saattaisi joutua puhumaan lapsensa kanssa seksistä pari sanaa. Sellaista ei voi sietää, sillä kyllä seksuaalitiedot on parempi saada internetistä ja teeveestä!

Keuhkoamisen hyvä puoli on siinä, että mikäli kaikki tuohtuneet vanhemmat pitävät lupauksensa lopettaa asioimisen Citymarketeissa, niin me muut saamme vihdoin kokonaan idioottivapaan kaupan!

Ja toivoahan saa, että nämä kansakunnan arvoista huolta pitävät valioyksilöt olisivat toiminnassaan niin johdonmukaisia, että laajentaisivat inhan seksisaastan boikotoimisen myös kaikkiin muihin paikkoihin, joissa moinen iljetys on läsnä. Heidän siis kannattaa lopettaa internetin ja television käyttö, postin vastaanottaminen, kaduilla kuljeskelu ja kaupassa käynti ylipäätään.

Minulle sopii erittäin hyvin, että he telkeävät itsensä sisään turvallisiin umpioihinsa ja pysyttelevät siellä. Koskaanhan ei voi tietää, kenen sormet ovat vibraattoria tai seksilehteä näpelöineet.

Vapaus seksuaalisuuteen?

Torstaina 3.12. klo 18-19

Keskustelutilaisuus: Vapaus seksuaalisuuteen?

Agricolan kirkolla (Tehtaankatu 23) puhutaan liberaalin seksuaalietiikan
mahdollisuuksista, vaikeuksista ja rajoista. Onko eläimiin sekaantuminen
eläinsuojelukysymys? Onko nekrofilia hygieniakysymys? Onko kysymys pornosta
ensisijaisesti esteettinen eikä eettinen?

Aiheesta juttelevat filosofi, nykyinen seksuaalietiikan tutkija Tommi
Paalanen ja pappi, entinen seksuaalietiikan tutkija Teemu Laajasalo

Kanttori-Maestro Mikko Helenius nostaa juhlan tunnelmaa vetämällä hanuria.

Tilaisuuden järjestää Agricola-liike ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunta 

Porno vs. äitiys

Hesarin Elämä ja terveys -sivujen toimitus tekee selkeitä linjanvetoja nuorten seksuaalisuuden suhteen. Puolitoista kuukautta sitten (14.9.) sivuilla julkaistu juttu varoitteli kovin sanoin pornon vaarallisuudesta nuorille (siis kaikille alle 18-vuotiaille).

Jutussa valtakunnan tunnetuin seksivalistaja Raisa Cacciatore varoitteli pornon turmelevista vaikutuksista ja toimittaja pisti parastaan mm. seuraavilla ilmauksilla:

Porno etäännyttää nuorta omasta seksuaalisuudesta ja kovettaa herkkyyden, jota nuori tarvitsee ymmärtääkseen seurustelukumppanin odotuksia.

Porno on kuin huume: siitä voi tulla riippuvaiseksi. Jos nuori jää koukkuun voimakkaaseen kiihotukseen ja nopeaan nautintoon, kaikki seksuaalisuuden portaat – ensi katseet ja suudelmat, käsi kädessä kulkemiset ja kosketukset – jäävät kokematta.

Aika rajua tekstiä ottaen huomioon pornon katsojien valtavan määrän. Pornoa katsomalla siis muuttuu kylmäksi sosiopaatiksi, joka ensitreffeillään menee suoraan anaaliseksiin koulun diskon tanssilattialla! Ei siinä ehdi mitään ensi katseita ja kosketuksia...

Kannattaa olla varuillaan sillä näitä kovettuneita pornon katsojia on nuorista miehistä yli 80%. Kirjoitin Hesariin jutusta vastineen ja kommentoin vastineeni sytyttämää pornosotaa täällä.

Maanantain Hesarin (2.11.) Elämä ja terveys -sivuilla julkaistiin juttu vääränikäisistä äideistä. Jutun osana käsiteltiin 17-vuotiaan Veeran äitiyttä erittäin myönteisessä ja valoisassa hengessä. Lapsi putkahti maailmaan Veeran 17-vuotispäivänä, joten lasta on pantu alulle hänen ollessaan 16-vuotias.

Tehdäänpä muutama vertaus: On hieno ja kaunis juttu, kun 16-vuotias tyttö pyöräyttää kersan ja sitoo itsensä tähän elämäntilanteeseen liki 20 vuodeksi. Hän saa tukea ja kannustusta eikä häntä jutun mukaan ole paheksuttu.

Sen sijaan kun 16-vuotias tyttö laittaa itsestään seksikkään kuvan verkkoon, sitä paheksutaan ja moralisoidaan. Tyttöä väheksytään ja aliarvioidaan, ja hänen katsotaan olevan "pornoistuneen" kulttuurin uhri. Jos hän laittaisi herutuskuvan sijaan verkkoon alastonkuvan tai seksikuvan, olisi kyseessä suorastaan rikollinen teko, josta seuraisi ilmoitus viranomaisille ja lastensuojeluun.

Kun 16-vuotias tyttö haluaa päättää omasta seksielämästään ja katsoa pornoa, kerrotaan hänelle tällaisen olevan vaarallista ja vastuutonta. Porno kierouttaa hänen ihmiskuvansa ja tekee hänestä narkomaanin veroisen häviäjän: pornomaanin.

Tämä kaikki on aivan päivänselvää, jos hyväksyy että ihmisen seksuaalisuuden oikea ja luonnollinen käyttötarkoitus on lisääntyminen. Ajatukset seksistä nauttimisesta tai kokeilemisesta ilman sitoutumista ovat turhuutta ja syntiä!

Älyttömin ajatelma on kuitenkin pornojutun huumevertaus. Siinä pornon katsotaan olevan voimakkaiden kemikaalien tapaan suoraan tajuntaan vaikuttavaa kamaa, jolla on pahimmillaan vakavia terveydellisiä riskejä. Sieltä tietokoneen ruudultahan välittyy niitä tappavia porno-FOTONEJA!

Äitiysjutussa sanomatta jäi se, että raskaus ja synnytys muodostavat erityisesti nuorelle äidille suuria terveydellisiä riskejä. Synnytys on todella äärimmäinen seksuaalinen akti ja se runtelee kehoa enemmän kuin lukuisat s/m-sessiot, lävistykset ja superdildot yhteensä. Mutta koska synnyttäminen on perhe-elämän kulminaatiokohta ja konservatiivisen parisuhdeihanteen täyttymys, ei sitä saa arvostella.

Näitä kahta juttua vertaamalla alkaa piirtyä selkeä kuva siitä, miten posketon vinoutuma seksuaalisuuden eri osa-alueiden arvottamisessa on olemassa. Näyttää siltä, että kristillis-konservatiiviset valheet seksuaalisuudesta istuvat aika tiukassa myös Elämä ja terveys -sivujen toimittajien käsityksissä, kun he valitsevat juttuja lehteen ja värittävät aiheita omilla tulkinnoillaan ja kielikuvillaan.

Huomautan vielä, että minulla ei ole mitään nuoria äitejä vastaan. Kukin tehköön seksuaalisuutensa kanssa omat valintansa. Yllä esittämäni vertaus kuitenkin osoittaa kiistatta, että suhtautuminen nuorten seksielämän valintoihin on aivan liioitellun kielteistä silloin, kun he valitsevat kokeilemisen ja nautinnon perheen perustamisen sijaan.

Pornoradio raikaa

Pornokeskustelua YLE Radio 1:ssä tiistaiaamuna klo 9-10. Paikalla allekirjoittanut, seksuaaliterapeutti Paula Ruotsalainen Vantaan seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksesta ja isäntänä Markku Heikkinen, joka on mm. Poikien bisnes -pornodokkarin ohjaaja.

Markun keloja radio-ohjelman aiheesta löytyy täältä.

Järkevyys vs. eettisyys

Kansanedustaja Lenita Toivakka on ärtynyt. Kyseessä on rikoskonstaapeli Ville Hahlin oikeustieteen gradu, jossa hän arvioi raiskauksiin johtaneita tilanteita ja olosuhteita. Hahl päätyy toteamaan, että suuressa osassa hänen tutkimistaan tapauksista raiskaukselta olisi voitu välttyä toimimalla järkevästi. Toivakan mielestä tässä on kyse raiskauksen uhrin syyllistämisestä rikoksesta.

Samankaltaista keskustelua on käyty raiskausten ympärillä iät ja ajat. Aihe on ollut keskustelun keskiössä, koska viranomaisilla on ollut vaikeuksia suhtautua asiallisesti tapauksiin, joissa raiskauksen uhri on ollut joko seksuaalisesti aktiivinen tai tyypillisestä uhriprofiilista poikkeava nainen.

Keskustelu tässä tapauksessa, ja useissa aiemmissa tapauksissa, menee kuitenkin sivuraiteelle, mikäli ei osata erottaa sen eri tasoja toisistaan. Eri näkemysten arvioimisen olennaisimpia tasoja kuvaa parhaiten käsitekolmikko järkevyys-eettisyys-oikeudet.

Järkevyyttä koskevat väitteet liittyvät yksilön valintoihin ja turvallisuuteen. Konstaapeli Hahlin näkemykset liikkuvat tällä tasolla. Hän pyrkii sanomaan, että jos haluat välttyä raiskaukselta, niin älä heilu kaatokännissä tuntemattomien ihmisten seurassa. Kyse on siis siitä, millainen käyttäytyminen on järkevää, mikäli haluaa pitää huolta turvallisuudestaan.

Eettisen tarkastelun kannalta järkevyys on melko yhdentekevää. Vaikka nainen olisi sammuneena alasti himokkaiden karjujen keskelle, ei yksikään näistä saa koskea häneen ilman hänen suostumustaan. Toisin sanoen, jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, eikä sitä saa loukata mielivaltaisesti, vaikka henkilö ei pystyisi itse huolehtimaan koskemattomuudestaan.

Nämä käsitteelliset tasoerot tarkoittavat sitä, että sekä järkevyyteen että etiikkaan vetoavat väitteet ovat voimassa samanaikaisesti - ne eivät kumoa toisiaan. On täysin oikein ja perusteltua väittää, että ei ole oman turvallisuuden kannalta järkevää liikkua tuntemattomassa ympäristössä puolitiedottomassa tilassa. Samanaikaisesti on täysin oikein väittää, että jokaisella yksilöllä on oikeus olla ja kuljeskella humalassa, ja että puolitiedottoman henkilön kaltoinkohtelu on aina eettisesti väärin.

Järkevyyteen vetoaminen ei siis ole syyllistämistä, ellei uhrin vähemmän järkevää käytöstä yritetä esittää syytetyn rikosta lieventävänä seikkana. Asiaa sekoittaa usein vielä raiskaustapausten hankala luonne, sillä esimerkiksi kahden umpihumalaisen ihmisen välisen yöllisen toiminnan luonnetta voi olla jälkikäteen hyvin hankala selvitellä. Oikeudessa kun eivät pelkät aamuiset mielikuvat riitä, vaan rikos pitää osoittaa tapahtuneeksi.

Sossua ahdistaa

Seksin olemassaolosta johtuva ahdistus saa usein surkuhupaisia muotoja. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston johtoporras on niin ahdistunut seksin olemassaolosta, että on ryhtynyt erilaisiin käytännön toimiin seksin poistamiseksi työmaaltaan. Toimenpide ei ole ihan pieni, sillä sossun henkilöstöön kuuluu yli 10000 henkilöä.

Sossun johtoportaan mielestä tyypillinen työntekijä katselee pornoa kaiket päivät työkuutiossaan. Sen vuoksi koko verkkoon on asetettu estojärjestelmä, joka estää kaikki seks-alkuiset sanat sekä kaiken muun tuhmalta vivahtavan. Koska työntekijät ovat myös epäluotettavia lurjuksia, myönnytyksiä estoon ei saa kuin erikseen valittamalla. Silloinkin pitää nimetä juuri se sivu, jolle haluaa.

Erityisen nerokasta estojärjestelmässä on se, että monissa sosiaaliviraston pisteissä asioi paljon ihmisiä, joilla on monenlaisia SEKSuaalisuuteen liittyviä ongelmia, joihin he kaipaavat apua. Jos työntekijät pääsisivät vapaasti internetin SEKSuaalitiedon pariin, he saattaisivat vaikka villiintyä ja antaa asiakkailleen asiantuntevaa neuvontaa! Erityisesti lastensuojelun puolella vaara joutua puhumaan SEKSistä on ilmeinen, koska SEKSuaalisen hyväksikäytön tunnistaminen on isona pallukkana viraston virallisissa papereissa.

Sossussa työskentelee henkilöitä myös SEKSuaalineuvojan ja SEKSuaaliterapeutin pätevyydellä. Heille ainakaan ei voi antaa pääsyä SEKSiasioita sisältäville verkkosivuille... sillä kaikkihan tietävät, että internet on synnin pesä ja huoruuden linnake, eikä siellä voi olla mitään hyödyllistä tai työasioihin liittyvää.

Koska internet ja muut pahat mediat ovat kuitenkin päässeet pilaamaan sossun työntekijöiden itsekunnioituksen ja arvostelukyvyn, on johtoporras viisaudessaan päättänyt antaa työntekijöille hiljattain tarkat pukeutumisohjeet, joissa erikseen säädetään hameen pituus ja kaula-aukon korkeus. Ennen kuin tällainen ohjeistus oli, suurin osa sossun työntekijöistä maleksi viraston käytävillä narutangoissa - sukupuolesta riippumatta.

On hyvä asia, että isotäti valvoo ja pitää huolta, sillä pieni työtekijä-parka ei osaa itse pukeutua säädyllisesti eikä hallita internetin käyttöään. Kieltämällä tehdään maailmasta parempi paikka!

Iiiik, homoja!

Muslimifutareiden mielestä vastaan tullut homojoukkue oli niin pelottava, että he katsoivat parhaaksi peruuttaa ennalta sovitun ottelun. Ilmeisesti muslimien mielestä homoista lähtee jotakin sellaista homokaasua, joka salakavalasti muuttaa heidätkin homoseksualisteiksi.

Uskonnollisia tunteita ja niihin liittyvää jäykkäniskaisuutta käytetään toistuvasti perusteluna huonolle käytökselle, toisten syrjinnälle ja umpimielisille näkemyksille. Kristinuskon maallistuessa moisten ääliöiden määrä on vähentynyt tasaista tahtia. Näyttää siltä, että joudumme käymään saman väsytystaistelun uudestaan muslimien kanssa.

Maailman kaikkien vääryyksien keskellä on käsittämätöntä, että joku viitsii vaivata päätään homoseksuaalisuuden kauheudella. Tällaisen idiotismin selittämiseksi tarvitaankin jotakin niin naurettavaa kuin sokeasti hyväksytty uskonnollinen traditio.

Puskasta kajahtaa

Helsingin sanomien mielipidesivujen toimitus on ottanut kiinnostavan aseman pornokeskustelussa. Pornon vastustajien riipaisevia henkilökohtaisia vuodatuksia on julkaistu jo kolme kappaletta nimimerkin suojista (22.9. ja 27.9.) Viimeisimmässä kerrottiin tunteisiin vetoavasti omakohtainen tarina siitä, kuinka vaarallista nettiporno on lapsille.

Anonyymi vuodattaja ei kuitenkaan ole seurannut asiasta käytävää yhteiskunnallista keskustelua. Häneltä on jäänyt huomaamatta esimerkiksi se, että tavallisesti lapset osaavat erottaa itselleen sopivat sisällöt aikuisten jutuista, ja se että nettipornon haitallisuus on tutkimusten mukaan pelkoihin perustuva myytti. Hänen henkilökohtainen tragediansa ei ole totuus asiasta.

Kun käydään keskustelua pornosta yhteiskunnallisella tasolla, ei nimettömillä henkilökohtaisilla vuodatuksilla ole mitään painoarvoa. Jos pornon vaarallisuus yritetään osoittaa yhden ikävän sattumuksen avulla, yhtä hyvin voisi perustella traktorien kieltämistä, koska joku lapsi on joskus kuollut traktorin pyörän alle.

Olen esittänyt omat argumenttini omalla nimelläni, tutkimuksiini ja kansainväliseen lähdeaineistoon perustuen. Myös Osmo Kontulan kirjoitus (HS 25.9.) tuki näkemyksiäni täysin ja hänellä on asiasta paljon sekä kotimaista että ulkomaista tutkimusaineistoa.

Miksi Hesarin mielipidetoimitus julkaisee keskustelun jatkoksi yhä uudestaan nimettömiä ja perusteettomia puskalaukauksia? Yritetäänkö asiantuntijapuheenvuorot ja tutkimustieto vyöryttää maan rakoon silkalla tunnevuodatusten määrällisellä ylivoimalla? Mitä?

Pornon vaarallisuutta liioitellaan

Hesarin juttu varoitteli pornon vaaroista 14.9. Siinä Väestöliiton lastenpsykiatri ja seksuaalikasvatuksen asiantuntija Raisa Cacciatore nosti jälleen esille pornon oletetun vaarallisuuden. Valitettavasti edes omassa talossa tehty tutkimustyö ei ole saanut Raisaa epäilemään pornonvastaista vakaumustaan. Asiasta on keskusteltu myös Hesarin foorumilla. Alla 19.9. julkaistu vastineeni.

***

Pornon vaarallisuutta liioitellaan suuresti artikkelissa ”Porno väijyy kaikkialla” (HS 14.9.). Raisa Cacciatore esittää siinä asiantuntijana näkemyksiä pornon vaaroista, muttei viittaa minkäänlaiseen tutkimustietoon, joka tukisi hänen mielipiteitään. Tällaisen tutkimustiedon löytäminen olisikin hankalaa, sillä mitään luotettavaa tutkimusta pornon haitallisuudesta ei ole olemassa.

Nykyinen akateeminen keskustelu pornografian vaikutuksista on kallistumassa päinvastaiseen kantaan, jonka mukaan porno ei ole vahingollista, vaan pikemminkin tarjoaa mahdollisuuksia purkaa seksuaalista turhautumista ja täten vähentää seksuaalista väkivaltaa. Tähän viittaavat esimerkiksi Alan Soblen, Anthony D’Amaton ja Todd Kendallin tutkimukset.

David Loftus (2002) on tutkinut pornoa katsovien miesten reaktioita ja tunne-elämää. Hän toteaa, että miesten pornon parissa kokemat tunnereaktiot ovat hyvin monipuolisia ja lähes aina positiivisia. Loftus pitää väitteitä pornon raaistavasta ja alentavasta vaikutuksesta täysin perättömänä.

Myös Osmo Kontulan tutkimukset antavat pornon käytöstä toisenlaisen kuvan, kuin artikkelissa maalaillaan. Hänen viimeisimmän tutkimuksensa mukaan nuoren ikäluokan miehistä 90% ja naisista 60% pitää pornon katselua hyvin kiihottavana. Jos porno olisi niin vaarallista, kuin artikkelissa annetaan ymmärtää, niin lähes koko ikäluokan pitäisi olla jollakin tavalla vahingoittunut, mikä on tietysti täysin absurdi väite.

Porno ei ole persoonallinen paha, joka väijyy viattomia ihmisiä kulmien takana ja kassajonoissa. Nuoret hakeutuvat pornon pariin ihan itse, sillä seksi kiinnostaa heitä valtavasti. On väärin nuoria kohtaan, että Cacciatore seksuaalikasvattajana sivuuttaa heidän näkökulmansa täysin.

Pornon katsominen ei vahingoita ketään. Paljon vahingollisempaa on aikuisten nurja ja holhoava suhtautuminen nuorten seksuaalisuuteen ja luonnolliseen uteliaisuuteen. Nuorten ei ole vaikea ymmärtää pornon olevan fiktiivistä viihdettä, mikäli heidän kanssaan voidaan keskustella asiasta kiertelemättä ja kauhistelematta.

Poliisi tarjoaa patukkaa

...ainakin Ruotsissa, jossa poliisi haluaisi rankaista seksiä ostaneita miehiä kovempaa.
Lisää! Kovempaa! Uudestaan! Uuh!

Ruotsin poliisi on omaksunut kurinpitoerotiikassaan näemmä täysin ruotsalaisen tasa-arvopolitiikan radikaalifeministisen ajattelutavan ja omalaatuiset tulkinnat seksityöstä. On outoa, että poliisi puolustaa näin hanakasti kehnoa ja tavoitteissaan epäonnistunutta lainsäädäntöä.

Seksologian maailmankonferenssissa Göteborgissa (2009) esiintynyt ruotsalainen sosiaalihistorioitsija Susanne Dodillet esitti tietoja, joiden mukaan Ruotsin tiukka seksityötä koskeva lainsäädäntö ei ole vähentänyt itse ilmiötä eikä parantanut alalla työskentelevien asemaa.

Samassa symposiumissa esiintyneet uusiseelantilaiset tutkijat raportoivat tekemästään tutkimuksesta, joka osoitti seksityön dekriminalisoimisen parantaneen selkeästi seksityötä tekevien terveystilannetta, asemaa ja turvallisuutta. Dekriminalisoinnista on ollut hyötyä myös asiakkaille, kun toiminnan laittomuuden synnyttämät riskit ovat poistuneet.

Jos siis ruotsalaiset tasa-arvonikkarit olisivat aidosti kiinnostuneita ihmisten hyvinvoinnista, niin seksityön dekriminalisoiminen olisi paras vaihtoehto. Ihmisläheisen humanismin sijaan pidemmän korren näyttää edelleen vetävän sokea ja vääristynyt tasa-arvopolitiikan valepuvussa kulkeva moralismi.

Pornoa nuorille!

Ikärajoihin liittyvä perssilmäinen lakipositivismi on pornon osalta valitettavan yleistä. Vaikka huomattava osa teineistä on pornoa katsonut, eikä heidän sielunsa ole siitä mustaksi muuttunut, niin nykyistä pornon 18 vuoden ikärajaa pidetään silti pyhän tarkoituksenmukaisena.

Suuri dilemma on tämä: Seksuaalikasvattajia ahdistaa se, että nuoret saavat seksuaalitietonsa ja -stimulaationsa ennemmin pornosta kuin terveystiedon tunneilta. Kuitenkaan virallista kasvatuseetosta ei edes yritetä kääntää sellaiseen suuntaan, joka vastaisi nuorten tiedonhalua. Seksuaalikasvatus ei sisällä selkeää ja havainnollista kuva-aineistoa seksistä, koska sehän olisi, apua, PORNOA!

Ajatus pornosta on monille niin kauhistuttava, että eräs pikkiriikkinen asia jää huomaamatta. Kun viranomainen tuottaa seksiopetusvideon terveystiedon materiaaliksi, niin itse seksi jää näkemättä. Kun pornograafikko tuottaa lähes samanlaisen pätkän, katsojalle ei jää epäselväksi, mitä sukupuolielimillä tehdään.

Miksi porno-osaamista ei hyödynnetä seksuaalikasvatuksessa? Nykyiset aikuisten opetuspornon tuottajat ovat osoittaneet kykenevänsä tekemään materiaalia, joka on laadukasta ja havainnollista hyvin käytännöllisellä tasolla. Ongelma piilee lainsäädännössä. Pornon 18 vuoden ikäraja sulkee pois kaiken eksplisiittisen seksiä kuvaavan materiaalin opetuskäytöstä. Ratkaisuna ongelmaan voisi olla pornon ikärajojen porrastaminen muiden elokuvien tapaan.

Seksuaalikasvatukseen suunnitellun materiaalin ikärajaksi voi hyvin laittaa esimerkiksi 13 vuotta, jolloin sen käsittely olisi sallittua ylä-asteikäisten kanssa. Vaniljapornon ikärajaksi sopisi 15 vuotta. Kaikki rajua kohtelua, alistamista ja erikoisempaa meininkiä sisältävät materiaalit voivat pysyä 18 vuoden ikärajalla varustettuna.

Pornon asteittainen vapauttaminen nuorten käsiin poistaisi taas yhden tabun seksuaalisuuden kohdalta. Seksin kuvaaminen videolle ja sen katselu ei tee seksistä sen ihmeellisempää kuin se on itse harjoitettuna. On naurettavaa, että jo seksielämänsä aloittaneet teinit eivät saa laillisesti katsoa seksiä kuvista tai videolta.

Pedofiiliuskonto

Jussi Halla-Aho on oikeudessa nuhdeltavana lausuttuaan rumia asioita blogissaan. Tämä kirjoitus on tarkoitettu hänen tuekseen, sillä sananvapaus on perustava ihmisoikeus, jota valtion viranomaisten ei pitäisi missään nimessä rikkoa pelkän poliittisen korrektiuden turvaamiseksi.

Oman alani kannalta erityisen kiinostavaa on tietysti syytteeseen sisältyvä kohta uskonrauhan rikkomisesta. Tämän syytteen keskiössä on roisilta kuullostava sitaatti Halla-Ahon blogitekstistä:

"Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto."

Vaikka tämä katkelma saattaa kuulostaa rienaamiselta, on Halla-Aholla väitteensä tueksi vankkumaton looginen todistusketju, joka perustuu islamin omaan oppirakennelmaan. Tämän tosiseikan huomiotta jättäminen on mediakeskustelun suurin puute.

Halla-Ahon argumentti menee näin. Koraani ja keskeiset hadithit kertovat Muhammedin ottaneen Aishan vaimokseen 6-vuotiaana ja avioliitto pantiin täytäntöön, kun Aisha oli 9-vuotta. Toisin sanoen Muhammed köyri Aishaa, kun tämä oli 9-vuotias. Koraani ja keskeiset hadithit ovat pyhiä tekstejä ja täten islamin opin mukaan totta. Kertomuksen totuutta ei siis voi kiistää loukkaamatta islamin pyhyyttä.

Muhammedin elämä ja teot ovat islamissa "jumalan tahdon mukaisia", ja täten niitä on pidettävä esikuvana kaikille muslimeille. Tätäkään oppia ei voi kiistää loukkaamatta islamin pyhyyttä. Toisin sanoen looginen johtopäätös näiden oppien mukaan on se, että lapsen kanssa avioituminen ja seksi tämän kanssa on jumalan tahdon mukaista. Profeetan esimerkkinä tämä on toimintaohje kaikille muslimeille.

Koska nykyisin lapsen kanssa seksin harrastamista pidetään vakavana rikoksena ja taipumusta siihen pedofiliana, on nykyperspektiivistä täysin perusteltua sanoa, että islamin oppi pyhittää pedofiilisen toiminnan. Jos muslimit olisivat halukkaita kiistämään joko Muhammedin tarinan totuuden tai hänen kaikkien tekojensa pyhyyden, niin ongelmasta päästäisiin. Perinteinen islamin tulkinta ei kuitenkaan näitä pakoteitä salli.

Halla-Ahoa siis syytetään islamin omien pyhien tekstien lukemisesta ja oppeihin liittyvän sisäisen logiikan käytöstä. Syytteessä ei ole järjen hiventäkään. Ainoita selityksiä oikeudenkäynnille ovat jo paljon verkossa kiertäneet näkemykset siitä, että Halla-Aho astui murjaisuillaan syyttäjän varpaille tai että islamin arvostelu on jopa (näennäis)vapaassa Suomessa vaarallista.

Täsmällisempi esitys islamin opista ja sisäisestä logiikasta löytyy Helvetin puutarhasta. Aihetta kommentoivat myös Masinoija, Markus Jansson ja Jussi K. Niemelä.

Kiusallinen pulma

Huomautus: Kun kirjoitan tässä tekstissa naisten ja miesten seksihaluista, tarkoitan tilastollisia yleistyksiä. En halua toistaa sitä joka välissä, koska tekstistä tulisi karmeaa luettavaa...

***

Feministiseen ajatteluun kuuluu usein väittämä, jonka mukaan naisten seksuaalinen halukkuus ei ole sen vähäisempää kuin miestenkään. Lisäksi kyseisessä aatteessa ajatellaan monesti, että feminismi ajaa naisten seksuaalista vapautumista ja on ollut tärkeä myötävaikuttaja sille koko historiansa ajan.

Kuitenkin sosiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että keskimäärin naiset laittavat seksinautinnoille huomattavasti vähemmän painoarvoa kuin miehet. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että yhä on vallalla kulttuuri, jossa miehet tekevät naisille toistuvia aloitteita ja naiset keskittyvät torjumaan niitä miltei samaan tahtiin. Yleistäen, miehet olisivat valmiita ryhtymään irrallisiin seksisuhteisiin hyvin helposti - naiset eivät ole.

Suomessa mikään ei estä naisia harrastamasta seksiä niin paljon kuin he vain haluavat. Seksin saaminen on naisille myös melko helppoa, kunhan vain ryhtyy tekemään aloitteita. Miksi siis seksinautinnot eivät saa naisia liikkeelle? Joutuuko feminismi kenties kiusallisesti luopumaan jommasta kummasta olettamuksestaan?

Monet seksuaalimyönteiset feministit (kuten Anna Kontula ja Virginia Despentes) ovat sitä mieltä, että valtavirtafeminismin projekti naisten seksuaalisena vapauttajana on mennyt pieleen ja päätynyt konservatiiviseen seksikammoon pyrkiessään suojelemaan tyttöjä "pahoilta" miehiltä. Tämä selittäisi osaltaan naisten nihkeyden seksiseikkailuihin.

Feminismin puutteet eivät kuitenkaan riitä lopulliseksi selitykseksi esimerkiksi Clarkin ja Hatfieldin klassikkotutkimuksen tuloksille, jossa yksikään naisista ei tarttunut seksiä ehdottaneen miehen tarjoukseen. Miehistä yli 70% olisi lähtenyt siltä seisomalta. Itse arvelen, että kummatkin feministiset ajatelmat ovat väärässä - naisia eivät irralliset seksinautinnot kiinnosta yhtä paljon kuin miehiä JA feministinen vapautumisen projekti on jäänyt pahasti puolitiehen.

Pulma on tietysti kiusallinen feminismin aatteellisen koherenssin kannalta, mutta käytännössä vieläkin kiusallisempi satunnaisista seksisuhteista pitävien miesten kannalta. Vonkaamiselle ei siis näy loppua, ellei seksuaalikulttuurimme saa niskaotetta biologisista taipumuksistamme.

Berlusconi

Katolinen kirkko on nolostunut Silvion käytöksestä. Kuinkas ollakaan, kirkon suurin huolenaihe on Silvion verevä libido. Kirkko ei tosin ole yksin huolensa kanssa; moralistinen typeryys tuntuu vaivaavan valtaosaa ihmisistä. Myös täällä päivitellään ahkerasti poliitikkojen seksielämän olemassaoloa.

Silvion kohdalla koko kohkaamisen naurettavuus piilee siinä, että ketään ei tunnu erityisesti kiinnostavan (ainakaan suuren julkisen porun aiheeksi) hänen poliittinen häikäilemättömyytensä ja arveluttavat toimintatavat valtion johtajana.

Silvio on inhottavan autoritaarinen johtaja, joka pyrkii nujertamaan poliittiset vastustajansa härskillä mustamaalamisella ja aggressiivisella populistisella retoriikalla. Hän hallitsee omistuksillaan italialaista mediakenttää ja käyttää sitä häikäilemättä omien etujensa ajamiseen. Hänen taloudellisista kytköksistään on noussut monta rikos- ja korruptioepäilyä. Jos fasismi olisi vielä voimissaan, olisi Silvio juuri sopiva Il Duce.

Mutta ei nämä pikkuseikat ihmisiä huoleta. Heitä huolettaa se, että Silvio on makaillut rannalla puolialastomien naikkosten kanssa. Ja se, että Johtaja on käyttänyt seuralaispalveluita. Vaikka Silvion kiiltonahkakenkä painaisi päätä Rooman mukulakiveen, niin pahempi asia on se, että Silvio on ollut uskoton vaimolleen. Mitä demokratiasta, kunhan avioliiton pyhyys säilyy!

Vaikka pidän Berlusconista enemmän pizzana kuin poliitikkona, niin yhdessä asiassa Silvio on rautaa. Hän ei nöyristele moralisteille, kuten kotomaamme kollegat. Hän ei pyytele anteeksi sitä, että hänellä on seksielämä.

Rumat suomalaiset

Eräät hyvin säntillisesti laittautuneet virolaiset naiset kertoivat minulle, että suomalaiset naiset ovat rumia. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kuitenkaan repiä enempää juopaa veljeskansain välille, vaan pohdiskella ulkonäkönormeja. Kysymys lienee siitä, millä perusteella ihmisiä voidaan kutsua rumiksi tai kauniiksi, ja miksi moisia arvostelmia tehdään. Keskustelu aiheesta paljasti virolaisten käsityksen tästä asiasta liittyvän erityisesti kauneudesta ja hoikkuudesta huolehtimiseen.

Lyhyessä keskustelussa mielestäni erityisen kiinnostavaa oli naisten haudanvakava asennoituminen omiin kauneuskäsityksiinsä. Heille ne vaikuttivat olevan aitoja, kulttuurista riippumattomia tosiasioita, joiden kyseenalaistaminen on turhaa, jopa mahdotonta. Puolustaakseni suomalaisia tässä maaottelussa, haluan kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa on varsin moniarvoinen kulttuuri pukeutumisen ja kauneuskäsitysten suhteen.

Moniarvoisuuden etuihin kuuluvat erilaisten tyylien hyväksyminen osana kauneusdiskurssia ja juuri tietynlaisen ulkonäön merkityksen rapautuminen sosiaalisen hyväksynnän ehtona. Lisäksi ulkonäkönormien väljyys tukee irrottautumista ulkonäköön liittyvistä ennakkoluuloista. Mitä väljemmät normit ovat, sitä enemmän ne antavat tilaa yksilöllisyydelle.

Luulenpa, että tässä asiassa "rumat" suomalaiset vetävät lopulta pidemmän korren.

Homovapaa Liettua jo tänään!

Liettuassa ei ole homoja. Eikä Iranissa. (Ainakaan virallisesti...)

Liettuan parlamentti on keksinyt myös keinon pitää tämä asiaintila voimassa ikiaikaisesti. He ovat kieltäneet lailla homoista puhumisen lapsille ja nuorille. Myös muita vitsauksia pyritään kitkemään samalla: kiroilu, rasvainen ruoka ja moniavioisuus ovat mustalla listalla.

Tieteellinen tieto lapsen seksuaalisesta kehityksestä ja erilaisten seksuaalisten suuntautumisten synnystä ei paina parlamentaarikkojen päätöksenteossa mitään. Kunniallisuus, puhtaus ja usko jumalaan pitävät kyllä kärryt tiellä - vaikka neliskanttisilla pyörillä.

Seksuaaliterveyden maailmanjärjestö arvostelee Liettuan uutta lakia juuri siitä, mitä se pyrkii välttämään. Tiedon puute ja syrjintä ovat niitä asioita, jotka vahingoittavat lasten ja nuorten seksuaalista kehitystä, ei se että tietoa on saatavilla.

Liettuan parlamentin enemmistön mielestä ilmeisesti parhaat välineet päätöksentekoon ovat taikavarpu ja mutu-tuntuma. Olisi kiinnostavaa tietää, miten sielläpäin harjoitetaan sillanrakennusta...

Laiton tissi

Mikä on kaiken pahuuden ja kataluuden resepti? No, otetaan yksi teinityttö, yksi tissi ja yksi lävistyskoru ja...

En uskalla jatkaa kuvausta pidemmälle, koska tuohtuneet kansalaiset saattaisivat repiä minut kappaleiksi. Nuorten ottamat lävistyskorut ja tatuoinnit ovat hämmästyttävän voimakkaiden mielipiteiden aihio. Miksi? Symboloivatko ne ehkä konkreettisen kivuliaalla tavalla nuoren irtautumista vanhempansa diktatorisesta päätäntävallasta?

Hesarin keskustelusivulla toistuu järkähtämätön moralistinen virhepäätelmä: lävistykset on rumia, minä en tykkää lävistyksistä -> siis lävistykset pitää kieltää. Kieltolinjalle on lähtenyt myös ruotsalainen valtiopäiväedustaja Lars-Arne: Lävistyksistä pitää säätää laki!

Nuorten itsenäistymiskamppailuun liittyvä keskustelu tuntuu tekevän monista ihmisistä lakipositivisteja. Ikään kuin kiistan nuorten itsemääräämisoikeuden rajoista voisi typistää ikärajoihin tai vanhemmilta anottuihin lupalappuihin. Erityisen ongelmallista on se, että kaiken ikärajana halutaan pitää 18 vuotta, vaikka lapsuus loppuu jo 12 vuoden kieppeillä.

Näiden ikien väliin jäävä nuoriso putoaa hämärään epäihmisyyden välitilaan, jossa he ovat sattumanvaraisten ja mielivaltaisten sääntöjen armoilla. Erotuksena lapsista nuorilla on jo kehittymässä oma halu hallita itseään ja kehoaan ja kokeilla maailman tarjoamia mahdollisuuksia.

Seksuaalisuuden kauheus astuu tällä kertaa kuvaan siinä, miten ruumiinosia arvotetaan kuvitellen naiivisti kulttuuristen tapojen olevan totta. Korvakoru on ihan ok, vaikka viisivuotiaalle tytölle. Huuli- tai nenäkoru on vähintään vaarallinen ja epähygieeninen, ehkä myös rietas ja ruma. Nännikoru sen sijaan on itse paholaisesta seuraava. Koska tissi on SEKSUAALINEN ruumiinosa. Murr.

Sama tauhkaus ilmenee toisessa muodossa siinä, miten sievän nännilävistyskuvan jutun yhteydessä julkaissut Hesari on joidenkin kommentoijien mukaan viimeistään nyt ajautunut roskajournalismiin. Tissi on heille siis tae roskasta ja saastasta. Mitä vittua?

Onko seksi hyvän tavan vastaista?

Hesari julkaisi mielipidekirjoitukseni (12.6.2009) Herculeksen darkroomeihin liittyen lyhennettynä. Alla koko teksti. Keskustelua aiheesta löytyy Hesarin jutun ohesta sekä Ranneliikkeestä.

***

Etelä-Suomen lääninhallituksen virkamies Ilkka Ripatti ilmaisi, että ravintolassa olevat kopit, joissa asiakkaat saattavat harrastaa seksiä, ovat hyvän tavan vastaisia. Ravintola Herculeksen johto lannistui virkamiehen sanomisista niin, että poisti kopit asiakkaidensa käytöstä, vaikka niiden laillisuus oli varmistettu aiemmin ennen niiden rakentamista.

Koko ajatus ”hyvän tavan vastaisesta” perustuu konservatiiviseen eetokseen, joka mukaan vakiintuneet käytännöt riittävät kertomaan, mikä on sopivaa ja mikä ei. Tällainen käsitys kultaa jähmettyneen ja kritiikittömän ajattelun, sekä johtaa helposti eri tavalla ajattelevien ihmisten sortamiseen.

Hyvien tapojen mukaiset seksuaalinormit ovat kuvitelmia, joita pyritään oikeuttamaan vetoamalla historiallisiin tai uskonnollisiin sääntöihin. Ei ole olemassa mitään ehdottomasti oikeaa tapaa, tilannetta tai paikkaa harrastaa seksiä, vaan kaikki tällaiset käsitykset ovat aina neuvoteltavissa kulttuurien ja alakulttuurien vuorovaikutuksessa.

Lääninhallituksen virkamies syyllistyy melkoiseen mielivaltaan ajatellessaan, että juuri hän voi määritellä, mikä on hyvän tavan vastaista. Tässä tapauksessa ravintola pelkää anniskelulupiensa tai jatkoajan menettämistä ja alistuu virkamiehen mielivaltaan, vaikka mahdollinen seksin harrastaminen kopeissa ei liity millään tavalla anniskeluasioihin.

Seksin nostaminen silmätikuksi on hyvin tyypillinen seksuaalikielteisyyden muoto. Silloin seksistä tehdään ongelma ilman mitään muuta perustetta paitsi se, että kysymys on seksistä. Tämä asenne ilmenee hyvin Ripatin kommentissa siitä, että ravintolat ovat tarkoitettu oluen juomiseen ja seurusteluun, ei seksiin.

Millä perusteella virkamies määrittelee, mikä kaikki on ihmisten väliseen seurusteluun kuuluvaa? Kuuluvatko seurapelit tai biljardi seurusteluun? Entä lähekkäin tanssiminen tai suutelu? Ripatti tekee seksistä ongelman itsestään selvästi pohtimatta, miksi sen pitäisi olla ongelma. Ketä joidenkin harrastama seksi ravintolan darkroomissa vahingoittaa?

Tosiasia on, että monia ihmisiä kiinnostaa ja kiihottaa ajatus siitä, että seksille on mahdollisuus keskellä illanviettoa. Se voi tapahtua uuden tuttavuuden kanssa tai ennestään tutut kumppanit voivat hakea väristyksiä erikoisesta tilanteesta. Seksi ei katoa julkisilta paikoilta, vaikka sitä kuinka kutsuisi sopimattomaksi. Puskissa puuhastelu ja vessojen käyttäminen on ollut yleistä vuosikymmeniä. Puolijulkinen lukittava tila on näitä turvallisempi, siistimpi ja helpompi paikka.

Hercules - ja monet muut paikat maailmalla - edustaa myönteistä käsitystä seksistä. Tästä näkökulmasta on hienoa tarjota mahdollisuus harrastaa seksiä yksityisesti sosiaalisen elämän keskellä. Kun seksille annetaan avoimesti omia paikkoja sosiaalisessa ympäristössämme, luodaan myönteinen ja salliva ilmapiiri seksuaalisuutta kohtaan.

Samaa kysymystä käsiteltiin, kun lehdissä päiviteltiin seksin harrastamista yliopiston rentoutumishuoneessa. Voisiko kieltämisen ja moralisoinnin sijaan olla mahdollista ajatella vaihtoehtona ajan ja tilan tarjoamista seksille erilaisissa yhteyksissä? Kieltomoraali on seksiasioissa autoritaarista, vanhanaikaista ja huonosti perusteltua. – etenkin kun nykyaikaiset seksologiset tutkimukset osoittavat aukottomasti seksin ja avoimen suhtautumisen myönteiset vaikutukset ihmisen hyvinvointiin.

Surkuhupaisaa jupakassa on se, että sosiaali- ja terveysosaston virkamies liputtaa oluen juonnin puolesta seksiä vastaan. Alkoholin käyttö on pitkäaikainen kansanterveytemme ongelma ja alkoholiin liittyvät haitat kaikissa muodoissaan ovat valtavan suuria. Seksin kohdalla ongelmana vaikuttaa olevan pikemminkin sen vähyys ihmisten elämässä.

Osmo Kontulan uusimman kirjan mukaan seksiä harrastetaan nykyisin entistä vähemmän ja ihmisten tyytyväisyys seksielämäänsä kohtaan on laskenut. Trendin yhdeksi syypääksi voi nimetä asenteen, jossa seksiin liittyviä vaaroja ja ongelmia ylikorostetaan nautinnon ja hyvinvoinnin kustannuksella.

Tosi rakkaus odottaa - tai sitten ei

Ameriikan maalla evankelisten uskovaisten piirissä yleistyneet siveyslupaukset ja niiden tunnukset ovat saaneet jalansijaa myös täällä härmän turuilla. Tunnetuin moisista käsityksistä lienee täälläpäin "Tosi rakkaus odottaa" -aate, joka on kaikessa totisuudessaan aika liikuttava.

Hanna Salomäki on julkaissut aiheesta tutkimuksen, jossa aatetta kutsutaan "seksuaalieettiseksi nuortenliikkeeksi". Kirjan otsikon osuessa pahasti silmään äskettäin, lienee tarpeellista ravistella hieman hurukristillisiä käsityksiä eettisyydestä. Nimittäin sekä kirkolla että muilla kristillisten aiheiden kanssa puuhailevilla henkilöillä tuntuu olevan piintynyt käsitys siitä, että kristilliset elämänohjeet olisivat muka etiikkaa.

Käsillä oleva tapaus kertoo kristillisten liikkeiden tarpeesta esitellä elämäntapavalintansa ikään kuin ne olisivat eettisiä velvollisuuksia. Seksiin ryhtyminen tai siitä pidättäytyminen ei ole millään tapaa eettistä. Seksuaalielämän aloittaminen on yksilöllinen valinta, jonka jokainen tekee omista lähtökohdista ja vaikuttimistaan käsin. Kysymykset eettisestä oikeasta ja väärästä eivät liity asiaan millään välttämättömällä tavalla.

Asia on oikeastaan täysin päinvastoin kuin mainittu luonnehdinta yrittää esittää. "Tosi rakkaus odottaa" on epäeettinen liike. Se huiputtaa ihmisiä uskomaan, että elämäntapaan ja -ihanteisiin liittyvät valinnat olisivat muka eettisiä velvollisuuksia. Liikkeen epäeettisyys on vielä raskaampaa, mikäli sen ohjeita tuputetaan käyttämällä painostusta tai auktoriteettia. Seksi ei ole vahingollista tai epäeettistä, mutta aivopesu on.

Savon Talibani

Suurten talibani-opettajien puheenvuoroissa homoseksuaalien katsotaan olevan kurjan koiran arvoisia tai alempana. Heidät kehoitetaan viemään korkeaan rakennukseen ja heittämään alas. Tuomion taustalla on vakaa usko siihen, että homot ovat luonnottomia olentoja luonnottomine haluineen. Samaa argumenttia käyttävät myös vanhoilliset katolilaiset ja muut huru-uskovaiset, joille toisten ihmisten vihaaminen on elämäntehtävä.

Sofi Oksanen kirjoittaa kolumissaan homovihan eri muodoista kaikessa raadollisuudessaan. Vihan ja väkivallan taustalla on aina jokin käsitys, joka oikeuttaa silmittömän julmuuden. Yksinkertaisuudessaan kyse on ikivanhasta konstista, jota kaikki hirmuhallitsijat ja vainoojat ovat soveltaneet menestyksekkäästi: kiistetään kohteena olevalta ryhmältä ihmisyys.

Oma kansanedustajamme, Savon Talibani, Pentti Oinonen jatkaa tätä perinnettä suoraselkäisesti. Hän ei pelkää astua samaan laivaan sortajien, murhaajien ja kiihkoilijoiden kanssa. Pentin mielestä homojen avioliitot ovat sama asia kuin avioituminen koiran kanssa. Lisäksi lapset kärsivät ja pedofiilit rellestävät. Jos Kekkonen tietäisi, niin sanoisi perkele!

Perus-Pena ei kuulemma edusta perussuomalaisten linjaa, onpahan muuten vaan puolueen varapuheenjohtaja. Liekö sen parempi, että linjanvetäjänä on änkyräkatolilainen. Seksuaaliseen vapauteen liittyvissä kysymyksissä uskonto ja ihmisviha ovat pettämättömän myrkyllinen yhdistelmä.

Homoinhonsa valloilleen päästäneet yksilöt taantuvat primitiiviselle tasolle, jossa vihan kohde pyritään nuijimaan matalaksi. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa sitä yritetään poliittisesti, muualla hakataan, kidutetaan ja tapetaan. Julmuutensa sivistyksen verhoon kätkevät ihmishirviöt kuuluvat silti samaan porukkaan talibanien kanssa.

Yliseksualisoitunutta pakkolesboilua

Jokunen aika sitten julkaistu uutinen kertoi pääkaupunkiseudun kouluissa sattuneen pari tapausta, joissa tytöt ovat painostaneet kavereitaan pussailemaan toisiaan. Uutisessa tyttöjen välinen pussailu rinnastetaan lesbosuhteisiin ja Opetushallituksen ylitarkastaja Heidi Peltonen ilmaisee, että "yliseksualisoitunut käytös on reaktio ympäristön tuottamiin malleihin."

Mikä vitun yliseksualisoitunut? Jos löytäisin sen yksilön, joka on moisen sanahirviön on synnyttänyt, niin hakkaisin siitä nahkaruoskalla selityksen, millä perusteella hormonimyrskyissä heilahtelevien teini-ikäisten käytös voidaan tulkita yliseksualisoituneeksi. Tai edes seksualisoituneeksi.

Kaikki, mikä on ei-seksuaalista voidaan seksualisoida. Esimerkiksi banaani voidaan mieltää seisovaksi kyrväksi, jolloin se seksualisoidaan. Ihminen on yleensä seksuaalinen jo ennestään, joten ihmistä ei voi seksualisoida. Toisaalta esimerkiksi seksuaalisesti kaltoin kohdellusta lapsesta voi tulla yliseksuaalinen, jolloin hän toimii liioitellun seksuaalisesti ikäkaudestaan poikkeavilla tavoilla.

Teini-ikäiset tuskin toimivat uutisen tapauksessa yliseksuaalisesti. He toimivat pelkästään seksuaalisesti, mikä rikkoo koululaitoksen normeja vastaan. Ja kun kyseessä on kiusaamistilanne, niin käytös on jo lähtöjään liioiteltua ja yliampuvaa. Kun oppilas A vetää oppilas B:tä turpaan koulun pihalla, ei kysymys ole yliväkivaltaisesta käytöksestä, vaan ihan pelkästä väkivallasta. Samalla tavalla pitäisi tässä olla kyse seksuaalisesta kiusaamisesta eikä yliseksuaalisesta ylikiusaamisesta.

On omituista, miten "yliseksualisoituminen" on muotisanana levinnyt eri alojen asiantuntijoiden käyttösanastoon ilman, että he jaksavat miettiä, miten oudosta käsitteestä on kyse. Käsissämme on taas yksi pseudoviisas hokema, jolla voidaan päivitellä yhteiskunnan nykytilaa ja nuorison rappiollista käytöstä - ihan kuin "esineellistäminenkin".

Toverini Henri on antanut sanalle erinomaisen sanakirjamääritelmän:

yliseksualisoitunut (akat. paskap.) mitä tahansa, joka poikkeaa 50-luvun siveysnormeista; hätähuuto ihmisiltä, jotka ovat pudonneet alati nopeammissa sykleissä muuttuvan maailman rytmistä

Seksimessu

Kaikesta rukoilustani huolimatta kirkko ei vieläkään ole ryhtynyt järjestämään metallimessujen sun muiden rinnalla seksimessua topless-pappeineen. Päätin korjata turhautumisen aiheuttamaa vitutustani käymällä useamman vuoden tauon jälkeen Sexhibition-messuilla kuuntelemassa kaupallisen seksin ilosanomaa.

Messut olivat tässä ajassa kokeneet kasvojenkohotuksen. Erityisesti päälavan lavastus ja valot tekivät visuaalisesta elämyksestä messevän. Tai siis tekisivät, jos lavalla tapahtuisi jotakin erityisen kiinnostavaa...

Tekniikan kehittyessä eroottisen esiintymisen rintamalla ei tunnu tapahtuvan kehitystä. Liekö syypäänä alan heikko arvostus, vai yleisön matalaotsaiset odotukset? Esitysten koreografiat, puvut ja dramaturgiat kierrättivät vanhoja teemoja tylsistymisen uhallakin. Spektaakkeliksi näyttävät riittävän tissit, pimpit, vatsalihakset ja (feikki)kyrvät.

Pyrin kuitenkin progressiivisuuteen erotiikan katselijana. Nykyajan medialukutaitoisen eläytyvän viihdemoniosaajan nimittäin tulee kyetä tarvittaessa säätämään vasteensa viihteen kanssa samalle taajuudelle. Jotta strippaamisesta sen nykyisessä muodossaan voi nauttia, kriittinen taidepornon katsoja pitää jättää narikkaan. Ilo syntyy lapsenomaisesta ihmetyksestä inhimillisen suuruuden äärellä: "Tissit, aah!"

Parasta messuilla on lopulta itse yleisö. Joukkoon mahtuu kaikenlaista väkeä känniääliöistä korrektiin vanhempaan pariskuntaan, joka etsii merikapteenin pukua seksileikkeihinsä. Ihmisten erilaisuuden ihmettely ja ihastelu seksin ilosanoman äärellä on lähes uskonnollinen kokemus!

Se Oikea

"Jos minulla ei olisi sinua... olisi minulla luultavasti joku muu."

Tim Minchinin laulu kertoo kaiken oleellisen kohtalouskosta Siihen Oikeaan. Kuinka moni löytääkään täydellisen kumppanin vain huomatakseen viikon, kuukauden tai kolmen vuoden jälkeen, että hän ei ollutkaan täydellinen.

"Meidät on luotu toisillemme."
"Rakkautemme on ikuista."
"En tule koskaan rakastamaan ketään muuta."

Mikä vähäjärkisyys laittaa ihmiset sanomaan näitä absurdeja valheita? "Rakkaus on sokea, rakkaus on hulluutta", sanovat sananlaskut ja tässä mielessä ovat aivan oikeassa. Vallitsevat rakkauskäsitykset vaikuttavat olevan harhaisia ja suuruudenhulluja.

Onko hän Se Oikea? Varmuus saadaan vasta kun suhde päättyy. Ei ollut hänkään. Kielteinen varmuus on helppo saada. Ainoa tapa saada myönteinen varmuus on kuolla. Postuumisti voidaan todeta suhteen onnellisuus pitävästi. Senkin voi vain kuoleva itse oivaltaa viime hetkillään. Jälkipolvet kun eivät voi tietää totuutta kahden henkilön välisistä asioista. Kuinka monta kertaa ulkoapäin täydelliseksi luultu suhde onkaan päättynyt katastrofiin.

Tämä kirjoitus saattaa vaikuttaa ahdistavan kielteiseltä, suorastaan antiromanttiselta ja rakkauden vastaiselta. Rakkauden vastustaminen olisi kieltämättä ajatuksena herkullinen, todellista vastavirtaan uimista.

Silti olen romantikko. Minusta maailman kauneus on nähtävissä tässä ja nyt. Sen havaitsemiseksi ei tarvita mystiikkaa, uskontoa, kohtalouskoa tai mitään muutakaan ylimääräistä. Samoin on rakkauden kohdalla. Mihin tarvitaan tekosyvällistä jokeltelua ikuisuudesta, kun kaikki todella tärkeä on nyt ja välittömässä tulevaisuudessa.

Myyttiset rakkauskäsitykset ovat olennainen osa alituisessa kriisissä olevaa parisuhdeparadigmaa. Rakkauden nähdään usein olevan kussakin suhteessa kohtalonomainen ja salaperäinen voima, joka yhdistää Ne Oikeat toisiinsa. Rakkaususkonto pitää välttämättömänä ja väistämättömänä elämänkatsomusta, joka on vain yksi vaihtoehtoinen tapa elää.

Huvittavinta on kohtalouskoisten monogaamikkojen päätyminen sarjamonogamiaan ilman että he itse huomaavat sisäistä ristiriitaansa. Monet hakkaavat päätänsä seinään etsiessään jokaisesta suhteestaan Sitä Oikeaa ymmärtämättä, että todellinen ongelma saattaisikin olla heidän uskomuksissaan ja toimintatavoissaan.

Tim Minchin osuu totuuteen lakonisen syvälliseen tapaansa:
"Olet yksi miljoonasta, sitä ei voisi ostaa millään hinnalla! Toisaalta joku 999999:stä muusta mahdollisuudesta voisi tilastollisesti ajatellen olla yhtä kiva..."

Lehdistötiedote

Vapaa julkaistavaksi heti.

On paljastunut, että nimimerkin "Seksualisti" taakse piiloutunut filosofi Tommi Paalanen on lähettänyt naishenkilölle tekstiviestejä, joissa esiintyy luku 2 ja sanat "suklaa" sekä "patukka". Mainitut ilmaukset ovat selkeitä vihjauksia, jotka viittaavat arveluttavaan seksin muotoon.

Tekstiviestien lähettämisen tekee erittäin sopimattomaksi se tosiseikka, että Paalanen asuu samassa huoneistossa naisen kanssa, mutta tekstiviestit on lähetetty toiselle naiselle. Paalanen ei ole vielä antanut julkisuuteen selontekoa tapahtumien kaikista vaiheista, mutta hän on tiettävästi raivonnut asiaa tiedustelleelle toimittajalle oven raosta, että "Suklaanhimo on vittu yksityisasia...".

Purkauksen kohteeksi joutunut toimittaja A. Naali harkitsee Paalasta vastaan syytettä huonosta käytöksestä ja valtakunnallisesti merkittävän tiedon salaamisesta. Toimittajan mukaan kansan on saatava tietää totuus. Jos käy ilmi, että Paalasella on huumorintajua tai seksuaalisia haluja, on kysyttävä vakavasti onko hän sovelias esiintymään filosofin nimikkeellä.

Paalasen tiedetään olevan videovuokraamon kanta-asiakas ja kirjakerhon jäsen. Mainitut yritykset harkitsevat nyt, pitäisikö Paalasen jäsenyydet peruuttaa, sillä näin heikolla harkintakyvyllä varustetun henkilön ei pitäisi olla kanta-asiakaskortin haltijana. Yritysten edustajat eivät halua nimiään julkisuuteen skandaalin yhteydessä.

Lisätietoja: seksualisti@gmail.com

Lapsipornon kauheus

Jenkit pistävät teinejä häkkiin, koska he ovat ottaneet itsestään alastonkuvia. Syytteen mukaan he ovat syyllistyneet lapsipornon tuottamiseen, levittämiseen ja hallussapitoon. Australiassa häkki heilahtaa alastomista piirroshahmoista. Suomessa lapsipornosta tuomitut lääkärit ovat "kansalaiskeskustelun" aiheena. Verkkokeskusteluissa leijuu lynkkausmieliala. Facebookin yhteisössä vaaditaan lasten hyväksikäyttäjien nimiä ja kuvia julkisiksi.

Lastenraiskaaja on vastenmielinen rikollinen, kuten kuka tahansa mielivaltaista väkivaltaa käyttävä. Melkein heti toisena inhottavuudessa on lynkkaajajoukon henkinen tila.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsiporno ovat jälleen pulpahtaneet esiin demonisen mittaluokan pahuuksina. Keskustelu sisältää vain kaksi tasoa: kauhea ja vielä kauheampi. Hysteriassa vellovalta ihmiskarjalta unohtuu tässäkin tapauksessa erottelu laillisen ja eettisen välillä. Nimekkeen "lapsiporno" alle mahtuu lukuisia erilaisia määritelmiä ja aste-eroja, jotka ovat hyvin tärkeitä materiaalin eettisyyttä arvioitaessa. Lynkkausjoukko ei ole kiinnostunut siitä, onko lapsipornotuomio napsahtanut teknisen lainrikkomuksen vai aktiivisen osallistumisen johdosta.

Laki määrittelee "lapsipornoksi" kaiken "sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan" materiaalin, jossa esiintyy alle 18-vuotias henkilö. Taiteilija Karttusen tapaus vihjaa, että viranomaisilla on vakavia ongelmia tunnistaa laillinen materiaali laittomasta. Tosiasiallinen lista "lapsipornosta" voi sisältää siis kaikki seuraavat tapaukset:

1. Pornokuvat, joissa esiintyy nuorilta näyttäviä tai yli 18-vuotiaita henkilöitä; eli kaikki tavallinen "teiniporno"
   
2. Pornokuvat, joissa aikuiset näyttelevät teini-ikäisiä tai nuorempia ja käyttäytyvät lapsekkaasti; esimerkiksi Max Hardcoren teinifantasiat, kaikki daddy-fantasiat ja vaippafetisismi
3. Pornokuvat, joissa esiintyy vähän alle 18-vuotiaita; joissakin maissa pornon ikäraja on alempi, esim. Hollannin 17 vuotta; jotkut voivat myös valehdella ikänsä, kuten Traci Lords aikoinaan
4. Teinimallikuvat vaatteet päällä
   
5. Teinien keskenään räpsimät herutuskuvat vaatteet päällä
6. Teinien keskenään räpsimät alastonkuvat tai seksikuvat
7. Teinimallikuvat, joissa alastomuutta tai osittaista alastomuutta; usein tällaisissa kuvissa poseerataan pienenpienissä vaatteissa seksikkäissä asennoissa, jolloin kuvat ovat teknisesti laillisia, mutta sisällöltään vahvasti eroottisia
8. Lapsimallikuvat ja lapsista otetut taidekuvat, joissa on alastomuutta tai osittaista alastomuutta
   
9. Lapsista otetut kotivalokuvat, joissa lapset ovat alasti
10. Lapsista tarkoituksella otetut kotivalokuvat, joissa lapset ovat alasti
11. Ammattimaisesti tuotetut lasten alastonkuvat, jotka eivät ole taidekuvia
    
12. Ammattimaisesti tuotetut lasten alastonkuvat, joissa kuvataan tarkoituksella sukupuolielimiä
13. Lapsia seksuaalisissa tilanteissa esittävät kuvat; koskettelua yms.
14. Lapsista otetut seksikuvat
    
15. Lapsista otetut väkivaltaiset tai erityisen rajut seksikuvat

Tämän listan tarkoitus on havainnollistaa lapsiporno-nimekkeen alle sisältyvä lain ja moraalin liukuma. Kohdat 1-5 eivät ole oikeasti laittomia eivätkä epäeettisiä; niiden mahdollinen laittomuus on joko teknistä tai johtuu viranomaisen virhearvioinnista. Teinien alastonkuvat voivat olla laittomia, mutta niiden eettisyys riippuu enemmänkin kuvaamisen olosuhteista ja mallin halukkuudesta kuin pelkästä iästä.

Kohdissa 6-10 ollaan hankalalla alueella, sillä lapsista ja nuorista otettujen alastonkuvien motiivit voivat olla hyvin erilaisia. Sommittelultaan täysin samanlaiset kuvat voivat palvella aivan eri tarkoituksia, jolloin lain kirjaimen edellytys "sukupuolisiveellisyyden loukkaamisesta" on täysin viranomaisen arvioinnin varassa.

Kun saavutaan alueelle, jota ei voida arvioida pelkän lain kirjaimen avulla, on parasta tarkastella kuvien etiikkaa. Jos kuvat ja niiden ottaminen eivät riko lapsen tai nuoren oikeuksia, eikä niistä ole vahinkoa hänelle, ei kuvia voi pitää epäeettisinä. Pelkkää alastonkuvien julkaisemista ei voi pitää sellaisenaan vahingollisena, mikäli julkaiseminen tai asiayhteys ei tee tilanteesta nöyryyttävää tai muuten vahingollista. Erityisesti, jos nuori haluaa itse julkaista omat kuvansa, ei asiassa ole mitään tuomittavaa tai rankaistavaa. On täysin eri juttu, onko julkaisupäätös järkevä.

Lopun kohdissa 11-15 on kysymys varsinaisen lapsipornon kategoriasta. Pelkkiä poseerauskuvia (11-12) voidaan pitää "lapsierotiikkana" pornon sijaan. Niiden eettinen tuomittavuus on huomattavasti hankalammin osoitettavissa kuin varsinaisten seksikuvien. Nimittäin lapset saattavat poseerata kameralla erilaisissa asennoissa mielellään ja vapaaehtoisesti. Tällöin konnuus piilee lasten tai nuorten harhaanjohtamisessa - he tuskin ymmärtävät toiminnan tarkoitusta. Eettisesti harhaanjohtaminen on kuitenkin aivan toisen tason juttu kuin lapsen seksuaalinen kaltoinkohtelu.

Seksuaalisia tilanteita ja seksiä sisältävien kuvien vakavuudessa voi myös olla eroja. Kyse on silloin erityisesti kuvissa olevan lapsen tai nuoren kohtelusta ja tekojen vaikutuksista. On eri asia, puhutaanko toistuvista raiskauksista vai leikin varjolla tehdystä hiplaamisesta. Julkisessa keskustelussa ei valitettavasti osata eroja nähdä. On kuitenkin tärkeää osata säätää tukitoimet oikeanlaisiksi esimerkiksi paljastuneen hyväksikäyttötapauksen jälkeen. Jos "leikkeihin" osallistunutta lasta ja aikuista käsitellään kuin raiskattua ja raiskaajaa, voivat "auttamisen" henkiset seuraamukset olla itse rikosta pahempia.

Oman lisänsä soppaan heittävät lapsiseksiä esittävät piirretyt kuvat, joita esimerkiksi japanilainen manga on pullollaan. Lisäksi nykyaikainen 3d-piirtäminen mahdollistaa hyvin todentuntuisten kuvien tuottamisen. Piirretty lapsiporno ei ole laitonta tällä hetkellä. Itse olen sitä mieltä, että sen ei pidäkään olla, sillä lain pitää puuttua toisten ihmisten vahingoittamiseen, ei fantasioihin.

Parhaassa tapauksessa lapsista seksuaalisesti fantasioiva henkilö voi saada piirroksista riittävästi kiihoketta ja tyydytystä, jotta asia ei vaivaa tai turhauta häntä. Tällaisten henkilöiden demonisoiminen ei johda mihinkään. Tärkeämpää on tehdä selväksi ero fantasioinnin ja todellisen lasten kaltoinkohtelun välillä.

Salakähmäistä viranomaistoimintaa

Suomen viranomaiset ovat antaneet äskettäin kaksi linjausta lapsipornoon liittyen. Toinen on Matti Nikin taisto lapsipornon varjolla tehtävää sensuuria vastaan ja toinen Ulla Karttusen kantaaottava taidepläjäys.

On typerryttävää seurata Karttusen räyhäämistä "lapsipornoistuvasta maailmasta" ja internetin teinipornosivustoista, joilla on "massoittain lapsipornoa". Hänen tapauksensa kuitenkin tuo esille vakavia puutteita viranomaisten asiantuntemuksessa. Viime vuoden puolella hän kommentoi oikeusjuttua seuraavasti:

"Toukokuussa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa Karttunen kutsui lapsipornoa nykyajan orjakaupaksi. Hän myös huomautti, että hänen teoksensa ei sisältänyt alaikäisistä lapsista otettuja kuvia vaan kuvia niin kutsutuista teinipornotähdistä, joiden vakuutetaan verkkosivuilla olevan täysi-ikäisiä."

Jos edellinen pitää paikkansa, niin olisi tosi kiva tietää tuomion perusteet...

Matti Nikin tapaus on huomattavasti hankalampi. Hän vapautui syytteistä, jonka mukaan hänen sivustollaan julkaistu lapsipornon estolista olisi itse asiassa lapsipornon levittämistä. Syytteistä vapautuminen tapahtui tällä kertaa kuitenkin näytön puutteesta, joten jäi avoimeksi mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Syytteiden raukeaminen ei kuitenkaan ole vielä vapauttanut Nikin lapsiporno.info -sivustoa poliisin sensuurista. KRP tekee päätökset asiasta täysin itsenäisesti riippumatta syyttämättäjättämispäätöksestä. On vakava ongelma, että lapsipornon varjolla sensuroidaan viranomaistoimintaan kohdistuvaa kritiikkiä.

Huolestuttavaa on myös se, että valtakunnansyyttäjänvirasto jätti epämääräiseksi näkemyksensä linkkien laillisuudesta. Nyt virallinen kanta on siis se, että linkki mahdollisesti laitonta aineistoa sisältävälle sivustolle VOI olla laittoman aineiston levittämistä. Siis viittaaminen rikokseen on rikos?

Kummatkin tapaukset herättävät kysymyksen: Miten viranomaiset voivat olla niin pihalla lapsipornoa koskevan lain tulkitsemisesta?

Kartutan nyt MAHDOLLISESTI rikollista uraani viittaamalla sivustoon, joka SAATTAA olla laiton - tai ainakin EHKÄ sisältää linkkejä laittomille sivuille. Lapsiporno.info -sivuston peilit täällä ja täällä. Kannattaa tutustua.

Runkkumurot

Eräillä terveellisinä pidetyillä elintarvikkeilla on vähemmän terve historia. Maissimurojen tarinaan liittyy kristillisen puritanismin ajalta mehukkaita yksityiskohtia, joita ei voi vakavalla naamalla pohtia. Ikävämpi puoli tarinassa on se, että runkkamisen kitkemisessä eivät hihhuleille pelkät murot riittäneet: seurauksena oli vuosikymmenten ajan suunnaton määrä väkivaltaa, sortoa, aivopesua ja painostamista. Nykyajan seksuaaliahdistuksessa on paljon kumuja näistä ajoista ja ajatuksista. Kiihkouskovaisuus ja lääketieteen väärinkäyttö ovat karmea yhdistelmä.

1800-luvun loppupuolella elänyt John Harvey Kellog oli kiihkeä adventisti ja runkkaamisen vastustaja. Hänen mielestään nuorten seksuaalinen kiihko oli matkalippu suoraan helvettiin. Sitä parantamaan tarvittiin järeitä aseita.

Kellogg oli kehitellyt teorian, joka kertoi kaiken oleellisen nuorten seksuaalisuudesta: Väärän ruokavalion tuloksena on kovaa kakkaa ja ummetusta. Peräsuolta painava kakka tuottaa nuorten syntisille ruumiinalueille painetta. Tämä paine puolestaan ilmenee seksuaalisina tuntemuksina, erektioina ja muina paholaisen viettelyksinä.

Pahimmassa tapauksessa nuori lankeaa viettelykseen ja alkaa liikutella lantiopohjan lihaksiaan, jolloin kakkapaakku liikkuu suolessa vain lisäten synnillisiä viboja. Tämä on tietysti nuorille pojille erityisen turmiollista, koska se voi johtaa itse Sodoman syntiin. Se on aina pikalippu Hell's Expressiin.

Nerokas tohtori Kellogg kuitenkin pelasti meidät tältä kauheudelta. Hän kehitti veljensä Willin kanssa maissimurot, jotka pehmentävät kakkaa. Kenenkään ei enää tarvitse kärsiä ummetuksesta ja sen mukanaan tuomista saatanallisista tuntemuksista. Muita Kelloggien suosittelemia keinoja runkkaamisen vähentämiseksi olivat erilaiset piikikkäät penisraudat ja poikien ympärileikkaaminen ilman puudutusta. Aika velikultia!

Tuska jalostaa - ja pitää ajatukset jumalassa. Tätä oppia noudatettiin myös sähkötoimisten siveysinnovaatioiden rakentelussa. Mutkikkaimmissa laitteissa olivat anturit, jotka tarkkailivat nukkuvan pojan heppiä. Mikäli vehje unen aikana paisui, seurauksena oli tuntuva sähköisku kiveksille. Laaki lamaannutti liikehtivän pedon sillä sekunnilla ja herätti pojan lukemaan tarvittavat rukoukset.

Maissilla ja teräksellä jumalan valtakuntaa rakentavien Kelloggien esikuvana oli presbyteeripastori Sylvester Graham. Hänen nimessään me yhä leivomme terveelliset sämpylämme. Grahamin mielestä terveellinen ruokavalio pitää ajatuksetkin puhtaina. Hänkin oli tiettävästi suuri kakkapaakkujen asiantuntija...

Grahamin sielukkaiden ohjeiden mukaan seksiä tarvitaan vain kerran kuussa lisääntymistarkoitukseen. Myös seksin oikea aloittamisikä tulee säätää kohdalleen. Sekä miehillä että naisilla se on pyöreä 30.

***

Tämän kirjoituksen otsikosta ja maukkaista yksityiskohdista on kiittäminen seksologi Jukka Virtasta. Lisää runkkaamisesta ja sen estämisestä voi lukea Erkki A. Kauhasen mainiosta artikkelista, joka tosin valitettavasti pidättäytyy mehukkaimmista kakkajutuista...

Terveisin nimimerkki
"Paakku suolessa jo vuodesta 1977"

American John

Amerikkalaiset, nuo seksuaaliahdistuksen airuet, uuskonservatiiviset kurjistajat ja lynkkausmentaliteetin esitaistelijat. Maassa, jossa seksuaalihysteria on viranomaistoiminnan arkipäivää, on liittovaltion lakiin sisällytetty oma pykälä kaikille lynkkaushenkisille: tuomittujen seksuaalirikollisten henkilötiedot pitää julkistaa heidän naapurustolleen.

Jarrutellanpa nyt vähän solikkaa. Ameriikka on iso maa, jossa asuu paljon syväsydämisiä ja vapaamielisiä ihmisiä. Kuitenkin virkamiesten toiminnassa ja lainsäädännössä on paljon omituisuuksia, jotka usein kietoutuvat seksuaaliteemojen ympärille. Esimerkiksi rangaistusasteikko on naurettavan korkea seksuaalisuuteen liittyvissä rikoksissa.

Yhdessa tapauksessa koululuokassa olevan adwaren saastuttaman tietokoneen ruudulle puski pornoa. Opettaja ei osannut sulkea konetta, mutta käänsi ruudun seinään päin. Asia meni oikeuteen "lasten moraalisen kehityksen vaarantamisena" ja maksimituomiona väläyteltiin 40 vuotta vankeutta. Lopulta tietokoneasiantuntijat osoittivat ongelman olevan tietokoneviruksessa, jolloin opettaja selvisi pelkillä sakoilla ja opetuslupansa menettämisellä!

Reilu järjestelmä. Tietoteknisestä osaamattomuudesta napsahti sakot ja ammatin menetys...

Sitten otsikon asiaan. Lapsipornon hallussapidosta tuomittu on "seksuaalirikollinen", jonka henkilötiedot ja rikostausta ovat yleisen edun nimissä rikollisen naapurustolle julkisia. Naapurusto on harvoin kovin ymmärtäväinen tällaisia henkilöitä kohtaan, eikä kaikkia kiinnosta tuomion tausta. Mustalle listalle joutuneelle American Johnille ei hyvä heilu.

"Pedofiilin" leiman saaneita on tapettu, pahoinpidelty, uhkailtu, pakotettu muuttamaan ja heiltä on usein evätty työpaikka. Ehkäpä naapuruston reaktiot olisivat ymmärrettäviä Jammun kohdalla, mutta amerikkalainen tulkinta pedofiilistä sisältää paljon tapauksia, jotka ovat täysin harmittomia.

Lapsipornotuomio voi napsahtaa esimerkiksi seuraavista syistä:

• Tietotekninen osaamattomuus: Selaimen välimuistiin voi jäädä laitonta kuvamateriaalia sattumanvaraisten linkkien seuraamisen johdosta. Tietyt virukset voivat käyttää konetta luvatta palvelimena, jolloin kiintolevylle jää jälkiä mahdollisesti laittomista tiedostoista. Myös vertaisverkot ja torrentit sylkevät joskus laitonta kamaa, sillä ladattavan materiaalin todellista sisältöä ei voi etukäteen tarkistaa.
  
• Tulkinnanvaraisuus: Tiukkapipoiset syyttäjät ja tuomarit ovat antaneet tuomoita tavallisesta teinipornosta, jossa esiintyjät ovat täysi-ikäisiä. Tuomioita on jaettu myös vaippafetisismiin liittyvistä kuvista, piirretyistä kuvista ja seksitarinoista, joissa kuvaillaan seksiä lasten kanssa. Mikään näistä ei sisällä todellista rikosta. (Katso myös Simpsons-tapaus, tosin Australiassa)
• Huoltajuuskiistat: Ei ole tuntematonta Suomessakaan, että huoltajuuskiistan keskellä miestä ryhdytään syyttämään seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai lapsipornosta. Niinkin pitkälle on menty, että lapsipornoa on lähetetty tai ladattu toisen koneelle.
  
• Hysteria: Pari naurettavaa tapausta kertoo riittävästi. Lapsipornosyytteen voi saada kuvaamalla cheerleadereita esiintymässä. Myös ottamalla itsestään alastonkuvia voi saada syytteen, mikäli on alaikäinen.
  

Kun jokin edellämainituista tilanteista lentää kohti ja tuuletin on liian kovalla, voi jälki olla sotkuista. Jos videoit futisottelussa huutosakin tyttöjen lyhyitä hamosia ja jäit kiinni, voit pian huomata olevasi American John piskuisessa punaniskalähiössä. Kaikki naapurisi "tietävät" sinun olevan lapsenraiskaajapeto ja joka äijällä on mukanaan amerikkalaisen erinomaisuuden symbolit: pesismaila ja tuliase.

Laitonta! Laitonta!

Lähetin Hesarille palautetta käsittämättömän sensaatiohakuisesta uutisoinnista. Uutisessa annetaan ymmärtää, että valtaosa markkinoilla olevasta pornosta sisältää väkivaltaa tai lapsipornoa. Myös Uusi Suomi otsikoi saman uutisen yhtä käsittämättömällä tavalla. Heidän jutussaan kuitenkin itse asia käy esille heti.

Suomen laatulehtien arvojärjestys näyttää menevän tässä tapauksessa reippahasti uusiksi. Järkevimmän jutun aiheesta on tehnyt Hustler!

Valtion elokuvatarkastamon Leena Karjalainen on näemmä saanut jonkinlaisen moralistipistoksen ja lähtenyt liikkeelle tiukalla pipolla varustettuna. Hänen mukaansa puolet elokuvatarkastamon käsiin tulevasta materiaalista sisältää väkivalta- tai lapsipornoa. Luulenpa, että nyt on vedetty laittoman kriteeri vähän turhan kireäksi...

Mielipidekirjoitus alla.

***

Helsingin Sanomat uutisoi, että ”valtaosa Suomessa myytävistä pornoelokuvista on laittomia”. Otsikko oli harvinaisen harhaanjohtava lehden tavalliseen linjaan nähden.

Uutisessa viitataan elokuvatarkastamon Leena Karjalaisen näkemyksiin väkivalta- ja lapsipornosta siten, että lukijalle jää hyvin epäselväksi mistä otsikossa todella on kyse.

Laittomuus ei tässä tapauksessa tarkoita muuta kuin byrokratian laiminlyömistä – pornoleffan myyjä on jättänyt leffasta asianmukaisen ilmoituksen tekemättä. On täysin harhaanjohtavaa mässäillä karmeilla rikoksilla silloin, kun asia koskee ainoastaan teknisen tason rikkomusta.

Jos pornoa katselee änkyrän silmin, niin todellisuudessa täysin harmittomat esitykset voi nähdä rikollisina: S/M-seksistä tulee väkivaltaa ja koulutyttöfantasioista lapsipornoa.

Tunteita herättävän aiheen parissa ilmaisun pitäisi olla erityisen selkeää ja laittoman kriteerien selvillä. Nyt sekä toimittajien että elokuvatarkastamon asiantuntemus oli todella heikkoa.

Epävirallinen välihuomautus

Hännikäisen aiheuttamaa turbulenssia on puitu Hesarissa oikein kolmen mielipidekirjoituksen voimalla. Tilanne on vakava! Helpotusta pullosta...

Nuorten seksuaalioikeudet

"Pillerisota!" julistaa Iltalehti jutussaan, joka kertoo 14-vuotiaan tytön e-pillereistä. Terveydenhoitajan antamista pillereistä on puhistu ministeritasolla saakka. Iltalehti osaa tapansa mukaan etsiä parhaat mahdolliset kommentaattorit: "Vastuutonta", jyrisee Päivi Räsänen.

Nyt jo pölyn laskeuduttua on hyvä aika pohtia tarkemmin ikuisuusongelmaa nuorten oikeudesta omaan seksielämäänsä. Lööppitasolla kysymys on yleensä aina siitä, minkä ikäinen on liian nuori aloittelemaan seksipuuhia. Ja siitä, että asiaa pitää suurennella ja kauhistella, vaikka siinä ei varsinaisesti olisi mitään ihmeellistä.

Ensimmäiset seksikokeilut osuvat monilla yläasteikään eli karkeasti ikävälille 13-16. Suunnilleen samoihin aikoihin alkava murrosikä iskee pöhinää koneeseen hormonien muodossa. Yleensä nuorten seksipuuhat ahdistavat vanhempia ehkäisyn puutteen vuoksi. Tässä tapauksessa ahdistus kuitenkin syntyi ehkäisyn käytöstä.

Toivottavasti ahdistuksen taustalla oli todella tytön terveys, eli kysymys siitä, että ehkäisypillerien antamisen yhteydessä olisi pitänyt käydä lääkärin pakeilla. Ainakin aiheesta kertovat lööpit ja lehtijutut heijastelivat ihan muunlaista närkästystä.

Lääkärileikit sikseen. Pohtikaamme hiukan sitä, millaisia riskejä nuorten seksipuuhasteluihin todella sisältyy - ja miten niitä voisi ehkäistä. Lista voisi olla tällainen:

1. Sukupuolitautien vaara
2. Heteroseksissä ei-toivotun raskauden mahdollisuus
3. Henkiset kolhut

Ensimmäisten kahden ongelman välttämiseksi peruskeinot ovat ilman muuta ehkäisyvälineiden käyttö ja varsinaisen (hetero)yhdynnän välttäminen. Kaikenlainen hiplaaminen, sormileikit ja suuseksi ovatkin hyviä tapoja hälventää epävarmuutta aiheen ympäriltä. Pienellä järjenkäytöllä sukupuolitautien riskikin putoaa mitättömän alhaiseksi.

Henkisten kolhujen pehmentämisessä auttaa läheisten tuki ja seksuaalikasvatus, jossa painotetaan hyväntahtoisuuden ja toisen huomioon ottamisen merkitystä. Kolhuja pehmentää myös seksin nostaminen jalustalta. Aiheen mystifioiminen ja piilottelu lasten ja nuorten silmiltä tekee siitä suuremman ja raskaamman jutun, kuin olisi tarvis.

Nuorten seksitietojen ja -taitojen pitäisi olla hyvässä terässä jo yläasteen alussa. Tämä tarkoittaa asian käsittelyä riittävässä määrin jo ala-asteen viimeisillä luokilla. Jos nuoren perustiedot ovat hyvässä kunnossa, pitäisi hänelle antaa tilaa tutustua omaan seksuaalisuuteensa ilman aikuisten haraamista vastaan. Aikuisen tehtävä on luoda vastavuoroinen ja kunnioittava keskusteluyhteys ilman ehdottomia kieltoja tai perustelematonta närkästystä.

Paljon seksuaalikasvatuksessa toisteltu mantra, "nuorella pitää olla oikeus edetä omaa tahtiaan", tarkoittaa myös sitä, ettei häntä tarpeettomasta estetä etenemästä. Joskus vanhempien kontrollinhimo saa naurettaviakin muotoja, kun nuorelta kielletään yksityisyys hänen omassa huoneessaan. Mikä olisi helpompi ja turvallisempi paikka ensimmäisille seksikokeiluille? Kieltämällä ja kyttäämällä kokeilut tapahtuvat lopulta paljon huonommissa olosuhteissa - esimerkiksi umpikännissä talvipakkasella naapurin roskakatoksessa...

Lopuksi vielä ajatuskoe, jonka tarkoituksena on avartaa ennakkoluuloja nuorten seksipuuhia kohtaan. Kuvitellaan, että tulevaisuuden ihmekonsti poistaa kokonaan sukupuolitautien ja ei-toivotun raskauden riskit. Mikä tällöin olisi perusteena kieltää tai rajoittaa varhaisteinien tai jopa nuorempienkin kakaroiden seksikokeiluja ja -leikittelyjä?

Terveisin nimimerkki: Kokeilin sitä 15-vuotiaana ja heti jäin koukkuun...

Pakkoseksi pakolliseksi!

Seksualisti on salakavalasti kasvanut taaperoikään: 1v-syntymäpäivä vilahti ohi tammikuussa. Sen kunniaksi jakelen iskuja puolelta toiselle. Olen jo parin kirjoituksen verran mätkinyt Moilasen feminististä muka-humoristista noloilua. Nyt on vuorossa Hännikäisen miesaktiivinen ulostulo.

Timo Hännikäisen juoni on neroudessaan lähes häkellyttävä: Pillua naisvihalla! Tämähän on perinteinen macho-miesten taktiikka, mutta nyt tie on avattu myös hintelille runoilijoille. Voi silti olla, että Hännikäisen versio taktiikasta on hieman väärin kohdennettu...

Mies tekee moilaset asialleen. Vaikka seksuaalinen syrjäytyminen on tärkeä puheenaihe, hänen valitsemansa retoriikka vie huomion toisaalle. Hesarin jutun mukaan hän ei kirjoita pilke silmäkulmassa, mutta ehdottaa kuitenkin naisille pakollista seksipalvelusta miesten asepalveluksen rinnalle. Vitsi tai ei, pakkoja lisäämällä tuskin luodaan parempaa maailmaa.

Sukupuolikeskustelun tilaa kuvaa hyvin myös Hännikäisen käsitys auvoisesta menneisyydestä. Hänen mielestään asiat olivat paremmin silloin, kun "perheinstituutio, rakastajattaret ja bordellit pitivät huolen siitä, että seksi oli kaikkien ulottuvilla."

Onko esimerkiksi puritanismin ajan mukainen pikkuporvarillinen perhemalli muka jotekin ihanteellinen seksistä nauttimisen kannalta? Entisajan luokkayhteiskunnissa moinen auvo oli ainoastaan todella rikkaiden ja yläluokkaisten saatavilla. Silloinkin skandaalinkäry oli ilmassa aivan toisissa mittasuhteissa kuin nykyään.

Ja miksi kurotella menneisyyteen? Perheen perustaminen on varsin suosittua nykyäänkin. Rakastajattaren hankkiminen on varmasti helpompaa kuin männävuosina ja seksiä saa edelleen rahalla. Miksi siis nostalgia? Luultavasti kyse on vain heikosta kultturihistorian tuntemuksesta ja parempien entisaikojen naiivista romantisoimisesta.

Ilman kaikkea tätä roskaa olisin ihan hyvin voinut olla Hänniksen kanssa samaa mieltä parinvalinnan kovuudesta ja huonoista käytöstavoista. Nyt kuitenkin typeryyksien laukominen on ohittanut periaattessa tärkeän viestin. Ihan kuin tulisi mieleen eräs toinenkin mieskirjailija...

Kauneus on tuijottajan silmässä?

Edellisessä tekstissäni lupailin paluuta kauneuden äärelle. En kuitenkaan tarjoile täällä näyttelijättäriä, goottilolitoja tai ihania silmalasipäisiä lukutoukkia, vaan sukellan siihen substanssiin, joka heitä yhdistää.

Aiheen valinta kumpuaa Anne Moilasen feministisen manifestin kohdasta: "Tulta munille sille, että naisen pitäisi olla ikuisesti nuori ja kaunis ja laiha!" Väitettä ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti, mikäli haluaa ymmärtää kirjoittajan kannan. Väite kuitenkin sisältää ajatuksen, että nuoruuden, kauneuden ja laihuuden ihanteissa olisi jotakin väärää.

Naomi Wolf esittelee teoksessaan Beauty Myth näkemyksen, jonka mukaan kauneuden ihanteet ovat täysin sosiaalisesti luotuja ja pohjaavat ainostaan partiarkaatin vallanhaluun. Miehet siis painostavat naisia noudattamaan ihanteitaan ja rankaisevat niitä, jotka eivät ihanteiden muottiin taivu. Moilasen päräytys noudattelee samaa ajattelutapaa.

Nykyaikainen sosiobiologia kiistää edellisen ajatuksen jyrkästi. Jo pelkästään Darwinin havaintoihin pohjaten voidaan todeta, että eri eläinlajien naaraat kilpailevat toisiaan vastaan urosten huomiosta. Kilpailulajeina ovat hyvän terveyden ja lisääntymiskyvyn tunnusmerkit. Ihmisnaisissa miehiä erityisesti kiinnostava kauneus viestittää samaa asiaa. Kauneus tarkoittaa karkeasti ilmaistuna symmetriaa, hyvää ihoa, sopusuhtaisuutta, terveyttä ja kohtalaista ruumiinkuntoa. Ihmisellä on nämä ominaisuudet todennäköisemmin nuorena kuin vanhana.

Tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta Wolf-Moilasen ajattelu on pielessä oikeastaan ihan joka kohdassa. Kauneusihanteiden taustalla ei ole miesten ylivalta, vaan naisten keskinäinen kilvoittelu. Ihanteet eivät ole sosiaalisesti luotuja, vaan pohjautuvat evoluution realiteetteihin ja ovat havaittavissa kaikissa kulttuureissa. Ja lopuksi, kukaan ei erityisesti rankaise ihanteista jääviä - pelkästään sen ymmärtäminen, että ei ole kaunis tai saa ihailua kohdalleen, voi olla rankkaa.

Kauneuden ihailu ei ole mitään demonista pahuutta, eikä siitä pitäisi ketään syyllistää. Tiukkoihin kauneusihanteisiin takertuminen ei myöskään ole pakollista - oman tyylin ja itsetunnon löytämiseen on monia reittejä. Saattaa olla, että kauniilla ihmisillä on joissakin asioissa helpompaa, mutta sille tuskin mahtaa mitään. On myös niin, että jotkut ovat älykkäämpiä ja jotkut vahvempia kuin toiset.

Toistan vielä edellisen tekstini loppukaneetin: Moilasen meuhkaaminen ei ole toimiva ratkaisu tähänkään asiaan. Faktat ovat perseellään ja konseptit sekaisin. Asiaan voi suhtautua lämmöllä ja huutamatta: kannatan kauneusihanteiden laventamista, erilaisuuden hyväksymistä ja lämpimämpää suhtautumista rumiin, vanhoihin ja lihaviin ihmisiin.

Edellinen koskee myös vatsakkaita ikääntyneitä miehiä.

Tulta munille?

Naisunionin Tulva-lehteä räväkästi päätoimittava Anne Moilanen on näemmä laajentanut asenneimperiumiaan myös radion puolelle. Hänen räyhäkäs populisminsa on ollut hymyilyttävää seurattavaa jo aiemmin, mutta tällä kertaa hänen mukaironinen ja mukanokkela radio-ohjelmansa ampuu pahasti ohi munista.

Pelaajana tiedän, että räiskiminen on hauskaa. Peleissä kuitenkin tarkoituksena on osua. Tulta munille radio-ohjelman verkkosivut ovat osoitus todella huonosta osumatarkkuudesta. Sukupuolten välistä taistelua ja eripuraa lietsova feminismi on ollut menneen ajan juttu jo puolitoista vuosikymmentä. Sitten 80-luvun rähjäämistä ei ole juurikaan jaksettu harjoittaa julkisesti lukuunottamatta ikäloppuja räyhäveteraaneja ja Ruotsin hulluja. Nykyään pikemmin osa verkon äijäaktivisteista veisaa sukupuolten välisen taistelun puolesta.

Moilasen manifestit yrittävät olla humoristisia ja kritisoida partiarkaalisen kulttuurin kliseitä ja inhottavia epäkohtia. Tätä tehdessään hän käyttää juuri samoja keinoja kuin pahin junttimies sovinistipuheissaan. Manifestit käyttävät tyhjiä iskulauseita, yrittävät kalastella yleisten ennakkoluulojen mukaisia tuntoja, leimaavat kaikki munien kantajat (siis myös naiset?) ja mässäilevät halventavilla tai väkivaltaisilla kielikuvilla.

Manifestien vaatimukset kohdistuvat rinnakkain ihan kannatettavista (kunniaväkivallan vastustaminen) omituisiin (sen vastustaminen, että naisten pitäisi olla ikuisesti nuoria ja laihoja) ja lopulta aivan käsittämättömiin (naisten välinen solidaarisuus). Tartun näistä nyt viimeiseen. Kauneusihanteet ja niiden vastustamisen absurdiuden otan mankeliin toisella kertaa.

Solidaarisuus... Pimein kohta manifestin toisessa osassa on solidaarisuuden vaatimus sellaista naista kohtaan, joka istuu kapakassa lapset heitteille jätettynä. Ihan yhtä hyvin voisimme vaatia miesten välistä solidaarisuutta vaimonhakkaajalle. Moilanen ehkä tavoittelee solidaarisuusvaatimuksellaan ymmärrystä. Sitä voidaan toki tiettyyn rajaan asti antaa, mutta väärien ja vahingollisten tekojen ymmärtely tai hyvittely ei ole oikea tapa.

Yksityiskohtia suurempaa typeryyttä on kuitenkin taantumuksellinen käsitys sukupuolesta, joka jollakin tapaa perustelee solidaarisuuden vaatimuksen. Minkä helvetin takia naisen pitäisi olla toiselle solidaarinen? Yksilöiden intressit ja näkemykset eroavat toisistaan huomattavasti myös sukupuoliryhmien sisällä. Moilanen niputtaa naiset tasapaksuksi mössöksi, jonka pitäisi jostakin ihmeen syystä olla yksimielinen. Hän on ajattelussaan yhtä johdonmukainen kuin vanha kunnon John Gray, joka tietää miesten olevan Marsista ja naisten Venuksesta.

Radioesiintymisillään ja manifesteillaan Moilanen on tehnyt itsestään taantumuksellisen ja tyhjäpäisen feministisen kohkaamisen ikonin. Hänellä näyttävät olevan paukut lopussa ja munat hukassa. Web-kirjoittelun perusteella häntä inhotaan yli sukupuoli-, ikä- ja puoluerajojen. On hienoa, että jokin yhdistää meitä Marsin ja Venuksen asukkaita...

Sukupuoli- ja tasa-arvokeskustelua voisi myös käydä maltillisella ja perustellulla tasolla ilman nimittelyä, vihan lietsomista ja tyhjää iskulauseiden heittelyä. Solidaarisuutta ja lämpöä tarvitaan aina ihmisten välillä, mutta nimenomaan sukupuolirajojen ja meitä muka erottavien muiden rajojen yli.