Jussi Halla-Aho on oikeudessa nuhdeltavana lausuttuaan rumia asioita blogissaan. Tämä kirjoitus on tarkoitettu hänen tuekseen, sillä sananvapaus on perustava ihmisoikeus, jota valtion viranomaisten ei pitäisi missään nimessä rikkoa pelkän poliittisen korrektiuden turvaamiseksi.
Oman alani kannalta erityisen kiinostavaa on tietysti syytteeseen sisältyvä kohta uskonrauhan rikkomisesta. Tämän syytteen keskiössä on roisilta kuullostava sitaatti Halla-Ahon blogitekstistä:
"Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto."
Vaikka tämä katkelma saattaa kuulostaa rienaamiselta, on Halla-Aholla väitteensä tueksi vankkumaton looginen todistusketju, joka perustuu islamin omaan oppirakennelmaan. Tämän tosiseikan huomiotta jättäminen on mediakeskustelun suurin puute.
Halla-Ahon argumentti menee näin. Koraani ja keskeiset hadithit kertovat Muhammedin ottaneen Aishan vaimokseen 6-vuotiaana ja avioliitto pantiin täytäntöön, kun Aisha oli 9-vuotta. Toisin sanoen Muhammed köyri Aishaa, kun tämä oli 9-vuotias. Koraani ja keskeiset hadithit ovat pyhiä tekstejä ja täten islamin opin mukaan totta. Kertomuksen totuutta ei siis voi kiistää loukkaamatta islamin pyhyyttä.
Muhammedin elämä ja teot ovat islamissa "jumalan tahdon mukaisia", ja täten niitä on pidettävä esikuvana kaikille muslimeille. Tätäkään oppia ei voi kiistää loukkaamatta islamin pyhyyttä. Toisin sanoen looginen johtopäätös näiden oppien mukaan on se, että lapsen kanssa avioituminen ja seksi tämän kanssa on jumalan tahdon mukaista. Profeetan esimerkkinä tämä on toimintaohje kaikille muslimeille.
Koska nykyisin lapsen kanssa seksin harrastamista pidetään vakavana rikoksena ja taipumusta siihen pedofiliana, on nykyperspektiivistä täysin perusteltua sanoa, että islamin oppi pyhittää pedofiilisen toiminnan. Jos muslimit olisivat halukkaita kiistämään joko Muhammedin tarinan totuuden tai hänen kaikkien tekojensa pyhyyden, niin ongelmasta päästäisiin. Perinteinen islamin tulkinta ei kuitenkaan näitä pakoteitä salli.
Halla-Ahoa siis syytetään islamin omien pyhien tekstien lukemisesta ja oppeihin liittyvän sisäisen logiikan käytöstä. Syytteessä ei ole järjen hiventäkään. Ainoita selityksiä oikeudenkäynnille ovat jo paljon verkossa kiertäneet näkemykset siitä, että Halla-Aho astui murjaisuillaan syyttäjän varpaille tai että islamin arvostelu on jopa (näennäis)vapaassa Suomessa vaarallista.
Täsmällisempi esitys islamin opista ja sisäisestä logiikasta löytyy Helvetin puutarhasta. Aihetta kommentoivat myös Masinoija, Markus Jansson ja Jussi K. Niemelä.
Huomautus: Kun kirjoitan tässä tekstissa naisten ja miesten seksihaluista, tarkoitan tilastollisia yleistyksiä. En halua toistaa sitä joka välissä, koska tekstistä tulisi karmeaa luettavaa...
***
Feministiseen ajatteluun kuuluu usein väittämä, jonka mukaan naisten seksuaalinen halukkuus ei ole sen vähäisempää kuin miestenkään. Lisäksi kyseisessä aatteessa ajatellaan monesti, että feminismi ajaa naisten seksuaalista vapautumista ja on ollut tärkeä myötävaikuttaja sille koko historiansa ajan.
Kuitenkin sosiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että keskimäärin naiset laittavat seksinautinnoille huomattavasti vähemmän painoarvoa kuin miehet. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että yhä on vallalla kulttuuri, jossa miehet tekevät naisille toistuvia aloitteita ja naiset keskittyvät torjumaan niitä miltei samaan tahtiin. Yleistäen, miehet olisivat valmiita ryhtymään irrallisiin seksisuhteisiin hyvin helposti - naiset eivät ole.
Suomessa mikään ei estä naisia harrastamasta seksiä niin paljon kuin he vain haluavat. Seksin saaminen on naisille myös melko helppoa, kunhan vain ryhtyy tekemään aloitteita. Miksi siis seksinautinnot eivät saa naisia liikkeelle? Joutuuko feminismi kenties kiusallisesti luopumaan jommasta kummasta olettamuksestaan?
Monet seksuaalimyönteiset feministit (kuten Anna Kontula ja Virginia Despentes) ovat sitä mieltä, että valtavirtafeminismin projekti naisten seksuaalisena vapauttajana on mennyt pieleen ja päätynyt konservatiiviseen seksikammoon pyrkiessään suojelemaan tyttöjä "pahoilta" miehiltä. Tämä selittäisi osaltaan naisten nihkeyden seksiseikkailuihin.
Feminismin puutteet eivät kuitenkaan riitä lopulliseksi selitykseksi esimerkiksi Clarkin ja Hatfieldin klassikkotutkimuksen tuloksille, jossa yksikään naisista ei tarttunut seksiä ehdottaneen miehen tarjoukseen. Miehistä yli 70% olisi lähtenyt siltä seisomalta. Itse arvelen, että kummatkin feministiset ajatelmat ovat väärässä - naisia eivät irralliset seksinautinnot kiinnosta yhtä paljon kuin miehiä JA feministinen vapautumisen projekti on jäänyt pahasti puolitiehen.
Pulma on tietysti kiusallinen feminismin aatteellisen koherenssin kannalta, mutta käytännössä vieläkin kiusallisempi satunnaisista seksisuhteista pitävien miesten kannalta. Vonkaamiselle ei siis näy loppua, ellei seksuaalikulttuurimme saa niskaotetta biologisista taipumuksistamme.
Katolinen kirkko on nolostunut Silvion käytöksestä. Kuinkas ollakaan, kirkon suurin huolenaihe on Silvion verevä libido. Kirkko ei tosin ole yksin huolensa kanssa; moralistinen typeryys tuntuu vaivaavan valtaosaa ihmisistä. Myös täällä päivitellään ahkerasti poliitikkojen seksielämän olemassaoloa.
Silvion kohdalla koko kohkaamisen naurettavuus piilee siinä, että ketään ei tunnu erityisesti kiinnostavan (ainakaan suuren julkisen porun aiheeksi) hänen poliittinen häikäilemättömyytensä ja arveluttavat toimintatavat valtion johtajana.
Silvio on inhottavan autoritaarinen johtaja, joka pyrkii nujertamaan poliittiset vastustajansa härskillä mustamaalamisella ja aggressiivisella populistisella retoriikalla. Hän hallitsee omistuksillaan italialaista mediakenttää ja käyttää sitä häikäilemättä omien etujensa ajamiseen. Hänen taloudellisista kytköksistään on noussut monta rikos- ja korruptioepäilyä. Jos fasismi olisi vielä voimissaan, olisi Silvio juuri sopiva Il Duce.
Mutta ei nämä pikkuseikat ihmisiä huoleta. Heitä huolettaa se, että Silvio on makaillut rannalla puolialastomien naikkosten kanssa. Ja se, että Johtaja on käyttänyt seuralaispalveluita. Vaikka Silvion kiiltonahkakenkä painaisi päätä Rooman mukulakiveen, niin pahempi asia on se, että Silvio on ollut uskoton vaimolleen. Mitä demokratiasta, kunhan avioliiton pyhyys säilyy!
Vaikka pidän Berlusconista enemmän pizzana kuin poliitikkona, niin yhdessä asiassa Silvio on rautaa. Hän ei nöyristele moralisteille, kuten kotomaamme kollegat. Hän ei pyytele anteeksi sitä, että hänellä on seksielämä.
Eräät hyvin säntillisesti laittautuneet virolaiset naiset kertoivat minulle, että suomalaiset naiset ovat rumia. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kuitenkaan repiä enempää juopaa veljeskansain välille, vaan pohdiskella ulkonäkönormeja. Kysymys lienee siitä, millä perusteella ihmisiä voidaan kutsua rumiksi tai kauniiksi, ja miksi moisia arvostelmia tehdään. Keskustelu aiheesta paljasti virolaisten käsityksen tästä asiasta liittyvän erityisesti kauneudesta ja hoikkuudesta huolehtimiseen.
Lyhyessä keskustelussa mielestäni erityisen kiinnostavaa oli naisten haudanvakava asennoituminen omiin kauneuskäsityksiinsä. Heille ne vaikuttivat olevan aitoja, kulttuurista riippumattomia tosiasioita, joiden kyseenalaistaminen on turhaa, jopa mahdotonta. Puolustaakseni suomalaisia tässä maaottelussa, haluan kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa on varsin moniarvoinen kulttuuri pukeutumisen ja kauneuskäsitysten suhteen.
Moniarvoisuuden etuihin kuuluvat erilaisten tyylien hyväksyminen osana kauneusdiskurssia ja juuri tietynlaisen ulkonäön merkityksen rapautuminen sosiaalisen hyväksynnän ehtona. Lisäksi ulkonäkönormien väljyys tukee irrottautumista ulkonäköön liittyvistä ennakkoluuloista. Mitä väljemmät normit ovat, sitä enemmän ne antavat tilaa yksilöllisyydelle.
Luulenpa, että tässä asiassa "rumat" suomalaiset vetävät lopulta pidemmän korren.
