Kun tieteessä tapahtuu, niin rapa roiskuu!

Jos kokee, että akateeminen harrastuneisuus on jäänyt viime aikoina liian vähälle, niin nyt on hyvä aika tarttua Tieteessä tapahtuu -lehteen! Kyseisessä populaariakateemisessa läpyskässä on nimittäin aivan äskettäin julkaistu allekirjoittaneen ja Aune Karhumäen yhteisartikkeli, joka paneutuu Henry Laasasen näkemyksiin naisten seksuaalisesta vallasta. Artikkelin verkkoversio löytyy täältä!

Vaikka artikkeli on hyvin kriittinen Laasasen käsityksiä kohtaan, niin tässä yhteydessä on hyvä esittää myös muutamia myötäsukaisia lausuntoja asiasta. Sukupuolikeskustelussa on jätetty toistuvasti vähälle huomiolle erityisesti miehiä koskevat ongelmat. Laasanen syyttää tästä feministiseen perinteeseen pohjautuvaa tasa-arvoajattelua. Hän lienee aivan oikeassa, sillä miesten ongelmat tuntuvat olevan tasa-arvoelimille melko tuntemattomia asioita.

Minusta Laasanen kuitenkin lähestyy näitä asioita sellaisella tyylillä, joka vain polarisoi keskustelua tärvelevien sukupuolifanaatikkojen asenteita. Itse en nimittäin osaa nähdä tätä ongelmaa mitenkään ensisijaisesti seksuaalisen vallan kysymyksenä, vaan pikemminkin kulttuurihistorian seurauksena.

Feministinen liike on aivan perustellusti taistellut tasa-arvosta koko vuosisadan verran. Kuten kaikki ideologiset kansanliikkeet, on tämäkin vuosien saatossa tuottanut omat aivottomat radikaalinsa ja rähjääjänsä. Nyt, kun feministisen liikkeen suuret taistelut ovat takanapäin, on liike sekä pirstaloitunut että valtavirtaistunut; sille on käynyt kuten kaikille vastarintaliikkeille, kun selkeä vihollinen on kadonnut kentältä. Ja kuten kaikkia vallalla olevia ilmiöitä, on myös feminismin vaikutuksia kyseenalaistettava - erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa poliittista valtaa käytetään.

Sukupuolisodalle ja aatteelliselle poteroitumiselle on kuitenkin vaihtoehtoja. Kritisoin artikkelissa Laasasta hänen konservatiivisuudestaan. Minusta nimittäin yhteiskunnallisessa keskustelussa kannattaisi ainaisen sukupuolijaottelun sijaan ottaa vakavasti humanistinen individualismi, jossa keskitytään ihmiseen yksilönä eikä sukupuolensa edustajana. Seksualismi edustaa juuri tällaista ajattelua, jossa korostetaan yksilöä oman seksuaalisuutensa ja sukupuolisuutensa subjektina.

Keskustelua artikkeliin liittyen on jo viritelty Tiina Kaarelan blogissa. Kiinnostuneena odottelen, kuinka paljon rapaa tämä keskustelunavaus lennättää ilmaan...

Verbaalisosiopatiaa!

Kuunnelmakerhon oma sivu Suulaat seksualistit on päivittynyt pitkäksi venähtäneen kesätauon jäljilta!

Käy kuuntelemassa parisuhdesarjamme uusi osa. Se käsittelee monilempeä, avoimia suhteita ja muita vähemmän tavallisia yhteiselon muotoja. Äänessä eteläisen Suomen lääninseksualistit Markku ja Tommi!

Pastoraalista onaniaa

Miksi kirkko velloo seksuaaliasioissa kuin teinipoika uskonnontunnilla tuijottaessaan edessä istuvan tytön persettä? Juuri julkaistu piispallinen yhteispuheenvuoro paneutuu taas perheeseen, rakkauteen ja avioliittoon.

Kirkko ottaa kantaa ihmissuhde- ja seksuaaliasioihin kaikista arvovaltaisimmilla vaikutuskeinoilla, mitä sillä on. Piispat itsekin toteavat, että yhteispuheenvuorot ovat poikkeuksellisia. Miksi kirkolla on tarve vaikuttaa näin hanakasti asioihin, jotka kuuluvat yksilönvapauden piiriin. Lisäksi yksilöiden tekemillä ihmissuhdevalinnoilla ei ole sellaisenaan eettistä merkitystä, jonka perusteella niitä pitäisi arvottaa. Piispojen peräänkuuluttamat arvot, kuten rakkaus ja toisen kunnioittaminen eivät ole mitenkään sidottuja heidän kannattamaansa avioliiton ihanteeseen.

Kyyninen mielikuvitukseni on kehitellyt ainakin yhden selityksen kirkon pinttyneelle sekaantumiselle ihmissuhdeasioihin: se on helppoa. Kun ihmisparkojen elämä on solmussa, on helpompi lyödä avioliitolla päähän, kuin ryhtyä tosiasiassa selvittelemään niitä yhteiskunnallisia ja sosiaalisia olosuhteita, jotka tekevät elämästä vaikeaa. Kirkko on ollut varsin niukkasanainen ja vielä niukempi toimissaan, kun puhutaan vaikkapa yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja talouselämän kovenemisesta. Puuttuminen niihin rakenteisiin, jotka tekevät velkaantuneen perhettä elättävän pätkätyöläis-isin elämästä helvettiä, on paljon vaikeampaa kuin ainainen mussuttaminen avioliitosta ja sitoutumisesta.

Tällä kertaa piispojen rivit kuitenkin rakoilivat. Kaksi kapinallista jätti pamfletin allekirjoittamatta. Heidän mielestään puheenvuoro oli väärin ajoitettu ja sivuutti todellisen kirkon ongelmakysymyksen: homoseksuaalisuuden. Saa nähdä, tuoko ensi kevään parisuhdelakityöryhmän mietintö mitään uutta kirkon kantaan - vai jatkaako jatkaako kirkko, tuo "rakkauden ja välittämisen tyyssija", ihmissuhde- ja seksuaaliasioissa samaa kylmäkiskoista, ymmärtämätöntä ja painostavaa linjaansa, jota kristinuskon julma historia viivoittaa.