Luontosuhteita

Otsikon sanaleikki viittaa edellisestä parisuhdekuunnelmastamme sivuun jääneeseen aiheeseen: biologiaan. Ihmisen parinvalinnan biologisia perusteita on tutkittu viime vuosikymmeninä melkoisesti, ja alalla on tehty useita läpimurtoja. Sosiobiologinen tutkimus on selvitellyt erilaisia ihmiselle ominaisia taipumuksia, jotka ilmenevät sekä evoluutioteoreettisissa olettamuksissa että laajoissa väestötutkimuksissa.

Sosiobiologia on herättänyt kohtuullisen määrän närkästystä koko elinikänsä ajan. Pääsyinä tähän lienevät ihmisten harhakuvitelmat ihmislajin erityisyydestä muihin eläimiin nähden ja väärinkäsitykset siitä, miten evoluutiobiologiset selitysmallit toimivat. Tavallisin ja suurin väärinkäsitys on kuvitelma siitä, että biologian havaitsemat käyttäytymistaipumukset hallitsevat ihmistä välttämättä.

Ihmissuhteiden kannalta on kiinnostavaa, millaiseen käyttäytymiseen luonto meitä ohjaa. Biologiassa parinvalinnassa olennaista on lisääntymiskumppanin löytäminen ja omien geenien välittäminen jälkeläisille. Vaikka nykyisin lisääntyminen on harvinaista puuhaa kaikkeen seksin määrään suhteutettuna, vaikuttavat satojentuhansien vuosien aikahaarukassa kehittyneet lisääntymistaipumukset meissä yhä.

Eniten puhinaa herättänyt tutkimustulos osoittaa sukupuolten haluavan eri asioita suhteilta. Miehiä kiinnostaa alati seksi useiden eri naisten kanssa - mitä kauniimpien sitä parempi. Selityksenä on miesten alhaiset kustannukset lisääntymisessä: siittiötuotanto on runsasta ja halpaa. Kauneus puolestaan kertoo naisen terveydestä, hyvistä geeneistä ja lisääntymiskyvystä. Erään tutkijan mukaan on aivan sama kysyä, miksi miehiä miellyttää naisten kauneus, kuin että miksi makea on hyvää. Kumpikin on evoluution tuottama yksilölle hyödyllinen ominaisuus.

Naiset puolestaan haluavat suhteiltaan pysyvyyttä, koska lisääntyminen edellyttää turvallisia olosuhteita. Raskaus- ja imetysaika ovat pitkiä ja lapsi vaatii huolehtimista pitkään. Naisen ja lapsen kannalta on eduksi, jos miehellä on hyvä asema ja resursseja. Kaikenlainen menestys tai sen mahdollisuudesta kertovat ominaisuudet ovat naisten mieleen. Naiset suostuvat huomattavasti miehiä harvemmin satunnaiseen seksiin, sillä miehen sitoutumiskyky ja halu tukea perhettä ovat evoluutiobiologian näkökulmasta erityisen tärkeitä naisen lisääntymismenestykselle.

Miesten ja naisten erilaisuutta kuvaa hyvin tutkimus, jossa ehdotettiin suoraan lukuisille miehille ja naisille seksiä. Tuloksena n. 75% miehistä olisi suostunut satunnaiseen seksiin tuntemattoman kumppanin kanssa. Naisista joka ainoa kieltäytyi. Lisäksi kieltäytyneet miehet olivat kieltäytymisestään tavallisesti pahoillaan ja vetosivat esim. parisuhteeseensa. Ilman uskollisuuden tuomaa rajoitetta osa heistäkin olisi saattanut suostua. Toinen mielenkiintoinen huomio on se, että homomiehillä voi olla hyvin vilkkaita porukoita ja tapaamispaikkoja, joissa harrastettaan seksiä satunnaisten kumppanien kanssa ilman suurempia soidinmenoja. Vastaavaa kuhinaa ei yleensä lesbopiireissä tunneta.

Sosiobiologiset tulokset ovat yleistyksiä, jotka eivät sovellu yksilön käyttäytymisen ennustamiseen. Ne paljastavatkin tilastojen avulla väestötasolla, millaisia taipumuksia ihmisillä on. Seksuaalikulttuurimme suitsii ja kanavoi luontaisia halujamme ja mieltymyksiämme monin eri tavoin. Käyttäytymissäännöt ja -oletukset voivat olla joskus radikaalissa ristiriidassa omien halujen kanssa. Oman lisänsä tähän tuo miesten ja naisten sitoutumisodotusten välinen konflikti. Moni purkaakin ahdistustaan syyttelemällä vastakkaista sukupuolta ja sen tyypillisiä toimintatapoja. Vastakkaista sukupuolta on kuitenkin turha syyttää - parempaan tulokseen päätyy tiedostamalla oman ja muiden käyttäytymisen taustan.

Yksilölle on aina mahdollista valita erilaisia tapoja toteuttaa taipumuksiaan. Esimerkiksi sitoutumisen ja satunnaisseksin väliseen ongelmaan voi keksiä luovia ihmissuhderatkaisuja sen sijaan, että jää potemaan ahdistusta ristiriitaisista toiveista. Modernit keksinnöt, kuten luotettava ehkäisy, isyyden varmistaminen ja vanhemmuutta säätelevä lainsäädäntö ovat jo hävittäneet parinvalintataipumustemme mielekkyyden. Erilaiset alakulttuurit, kuten parinvaihtajat (swinger) tai monilemmen (polyamory) harrastajat ovat jo pitkään kapinoineet kirjaimellisesti matalaotsaisia taipumuksiamme vastaan. Miksi nykyihmisen pitäisikään käyttäytyä kivikautiseen tapaan?