Laitonta! Laitonta!

Lähetin Hesarille palautetta käsittämättömän sensaatiohakuisesta uutisoinnista. Uutisessa annetaan ymmärtää, että valtaosa markkinoilla olevasta pornosta sisältää väkivaltaa tai lapsipornoa. Myös Uusi Suomi otsikoi saman uutisen yhtä käsittämättömällä tavalla. Heidän jutussaan kuitenkin itse asia käy esille heti.

Suomen laatulehtien arvojärjestys näyttää menevän tässä tapauksessa reippahasti uusiksi. Järkevimmän jutun aiheesta on tehnyt Hustler!

Valtion elokuvatarkastamon Leena Karjalainen on näemmä saanut jonkinlaisen moralistipistoksen ja lähtenyt liikkeelle tiukalla pipolla varustettuna. Hänen mukaansa puolet elokuvatarkastamon käsiin tulevasta materiaalista sisältää väkivalta- tai lapsipornoa. Luulenpa, että nyt on vedetty laittoman kriteeri vähän turhan kireäksi...

Mielipidekirjoitus alla.

***

Helsingin Sanomat uutisoi, että ”valtaosa Suomessa myytävistä pornoelokuvista on laittomia”. Otsikko oli harvinaisen harhaanjohtava lehden tavalliseen linjaan nähden.

Uutisessa viitataan elokuvatarkastamon Leena Karjalaisen näkemyksiin väkivalta- ja lapsipornosta siten, että lukijalle jää hyvin epäselväksi mistä otsikossa todella on kyse.

Laittomuus ei tässä tapauksessa tarkoita muuta kuin byrokratian laiminlyömistä – pornoleffan myyjä on jättänyt leffasta asianmukaisen ilmoituksen tekemättä. On täysin harhaanjohtavaa mässäillä karmeilla rikoksilla silloin, kun asia koskee ainoastaan teknisen tason rikkomusta.

Jos pornoa katselee änkyrän silmin, niin todellisuudessa täysin harmittomat esitykset voi nähdä rikollisina: S/M-seksistä tulee väkivaltaa ja koulutyttöfantasioista lapsipornoa.

Tunteita herättävän aiheen parissa ilmaisun pitäisi olla erityisen selkeää ja laittoman kriteerien selvillä. Nyt sekä toimittajien että elokuvatarkastamon asiantuntemus oli todella heikkoa.

Epävirallinen välihuomautus

Hännikäisen aiheuttamaa turbulenssia on puitu Hesarissa oikein kolmen mielipidekirjoituksen voimalla. Tilanne on vakava! Helpotusta pullosta...

Nuorten seksuaalioikeudet

"Pillerisota!" julistaa Iltalehti jutussaan, joka kertoo 14-vuotiaan tytön e-pillereistä. Terveydenhoitajan antamista pillereistä on puhistu ministeritasolla saakka. Iltalehti osaa tapansa mukaan etsiä parhaat mahdolliset kommentaattorit: "Vastuutonta", jyrisee Päivi Räsänen.

Nyt jo pölyn laskeuduttua on hyvä aika pohtia tarkemmin ikuisuusongelmaa nuorten oikeudesta omaan seksielämäänsä. Lööppitasolla kysymys on yleensä aina siitä, minkä ikäinen on liian nuori aloittelemaan seksipuuhia. Ja siitä, että asiaa pitää suurennella ja kauhistella, vaikka siinä ei varsinaisesti olisi mitään ihmeellistä.

Ensimmäiset seksikokeilut osuvat monilla yläasteikään eli karkeasti ikävälille 13-16. Suunnilleen samoihin aikoihin alkava murrosikä iskee pöhinää koneeseen hormonien muodossa. Yleensä nuorten seksipuuhat ahdistavat vanhempia ehkäisyn puutteen vuoksi. Tässä tapauksessa ahdistus kuitenkin syntyi ehkäisyn käytöstä.

Toivottavasti ahdistuksen taustalla oli todella tytön terveys, eli kysymys siitä, että ehkäisypillerien antamisen yhteydessä olisi pitänyt käydä lääkärin pakeilla. Ainakin aiheesta kertovat lööpit ja lehtijutut heijastelivat ihan muunlaista närkästystä.

Lääkärileikit sikseen. Pohtikaamme hiukan sitä, millaisia riskejä nuorten seksipuuhasteluihin todella sisältyy - ja miten niitä voisi ehkäistä. Lista voisi olla tällainen:

1. Sukupuolitautien vaara
2. Heteroseksissä ei-toivotun raskauden mahdollisuus
3. Henkiset kolhut

Ensimmäisten kahden ongelman välttämiseksi peruskeinot ovat ilman muuta ehkäisyvälineiden käyttö ja varsinaisen (hetero)yhdynnän välttäminen. Kaikenlainen hiplaaminen, sormileikit ja suuseksi ovatkin hyviä tapoja hälventää epävarmuutta aiheen ympäriltä. Pienellä järjenkäytöllä sukupuolitautien riskikin putoaa mitättömän alhaiseksi.

Henkisten kolhujen pehmentämisessä auttaa läheisten tuki ja seksuaalikasvatus, jossa painotetaan hyväntahtoisuuden ja toisen huomioon ottamisen merkitystä. Kolhuja pehmentää myös seksin nostaminen jalustalta. Aiheen mystifioiminen ja piilottelu lasten ja nuorten silmiltä tekee siitä suuremman ja raskaamman jutun, kuin olisi tarvis.

Nuorten seksitietojen ja -taitojen pitäisi olla hyvässä terässä jo yläasteen alussa. Tämä tarkoittaa asian käsittelyä riittävässä määrin jo ala-asteen viimeisillä luokilla. Jos nuoren perustiedot ovat hyvässä kunnossa, pitäisi hänelle antaa tilaa tutustua omaan seksuaalisuuteensa ilman aikuisten haraamista vastaan. Aikuisen tehtävä on luoda vastavuoroinen ja kunnioittava keskusteluyhteys ilman ehdottomia kieltoja tai perustelematonta närkästystä.

Paljon seksuaalikasvatuksessa toisteltu mantra, "nuorella pitää olla oikeus edetä omaa tahtiaan", tarkoittaa myös sitä, ettei häntä tarpeettomasta estetä etenemästä. Joskus vanhempien kontrollinhimo saa naurettaviakin muotoja, kun nuorelta kielletään yksityisyys hänen omassa huoneessaan. Mikä olisi helpompi ja turvallisempi paikka ensimmäisille seksikokeiluille? Kieltämällä ja kyttäämällä kokeilut tapahtuvat lopulta paljon huonommissa olosuhteissa - esimerkiksi umpikännissä talvipakkasella naapurin roskakatoksessa...

Lopuksi vielä ajatuskoe, jonka tarkoituksena on avartaa ennakkoluuloja nuorten seksipuuhia kohtaan. Kuvitellaan, että tulevaisuuden ihmekonsti poistaa kokonaan sukupuolitautien ja ei-toivotun raskauden riskit. Mikä tällöin olisi perusteena kieltää tai rajoittaa varhaisteinien tai jopa nuorempienkin kakaroiden seksikokeiluja ja -leikittelyjä?

Terveisin nimimerkki: Kokeilin sitä 15-vuotiaana ja heti jäin koukkuun...

Pakkoseksi pakolliseksi!

Seksualisti on salakavalasti kasvanut taaperoikään: 1v-syntymäpäivä vilahti ohi tammikuussa. Sen kunniaksi jakelen iskuja puolelta toiselle. Olen jo parin kirjoituksen verran mätkinyt Moilasen feminististä muka-humoristista noloilua. Nyt on vuorossa Hännikäisen miesaktiivinen ulostulo.

Timo Hännikäisen juoni on neroudessaan lähes häkellyttävä: Pillua naisvihalla! Tämähän on perinteinen macho-miesten taktiikka, mutta nyt tie on avattu myös hintelille runoilijoille. Voi silti olla, että Hännikäisen versio taktiikasta on hieman väärin kohdennettu...

Mies tekee moilaset asialleen. Vaikka seksuaalinen syrjäytyminen on tärkeä puheenaihe, hänen valitsemansa retoriikka vie huomion toisaalle. Hesarin jutun mukaan hän ei kirjoita pilke silmäkulmassa, mutta ehdottaa kuitenkin naisille pakollista seksipalvelusta miesten asepalveluksen rinnalle. Vitsi tai ei, pakkoja lisäämällä tuskin luodaan parempaa maailmaa.

Sukupuolikeskustelun tilaa kuvaa hyvin myös Hännikäisen käsitys auvoisesta menneisyydestä. Hänen mielestään asiat olivat paremmin silloin, kun "perheinstituutio, rakastajattaret ja bordellit pitivät huolen siitä, että seksi oli kaikkien ulottuvilla."

Onko esimerkiksi puritanismin ajan mukainen pikkuporvarillinen perhemalli muka jotekin ihanteellinen seksistä nauttimisen kannalta? Entisajan luokkayhteiskunnissa moinen auvo oli ainoastaan todella rikkaiden ja yläluokkaisten saatavilla. Silloinkin skandaalinkäry oli ilmassa aivan toisissa mittasuhteissa kuin nykyään.

Ja miksi kurotella menneisyyteen? Perheen perustaminen on varsin suosittua nykyäänkin. Rakastajattaren hankkiminen on varmasti helpompaa kuin männävuosina ja seksiä saa edelleen rahalla. Miksi siis nostalgia? Luultavasti kyse on vain heikosta kultturihistorian tuntemuksesta ja parempien entisaikojen naiivista romantisoimisesta.

Ilman kaikkea tätä roskaa olisin ihan hyvin voinut olla Hänniksen kanssa samaa mieltä parinvalinnan kovuudesta ja huonoista käytöstavoista. Nyt kuitenkin typeryyksien laukominen on ohittanut periaattessa tärkeän viestin. Ihan kuin tulisi mieleen eräs toinenkin mieskirjailija...