Sexpo on ollut elämässäni mukana 20 vuotta. Suurimman osan tästä ajasta olen ollut säätiön johdossa, hallituksen puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana. Pyöritin myös pitkään osakeyhtiötä, jonka perustin kymmenen vuotta sitten kodiksi Sexpon koulutus- ja terapiapalveluille. Nyt on viimein aika vaihtaa maisemaa.
Tulin pienen säätiön hallitukseen vuonna 2004. Sexpo oli silloin 5 työntekijän järjestö, joka tarjosi seksuaalineuvontaa ja koulutti seksuaalineuvojia. Muistan ensimmäisiltä käynneiltäni Sexpossa parhaiten Anu Suomelan, joka järkkymättömästi pani kaiken seksuaalisuutta koskevan hömpän ja kiihkoilun ojennukseen yhdellä kädellä - rööki toisessa kädessä palaen. Muistan edeltäjäni, Jussi Nissisen, rauhallisen viisauden, jota terästi ihastuttavan vino huumorintaju.
Sain puheenjohtajan nuijan haltuuni jo heti seuraavana vuonna ja otin tehtäväkseni kasvattaa Sexpoa ja sen merkitystä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tehtävä onnistui: 20-luvulle tultaessa Sexpossa työskenteli parhaimmillaan 14 henkilöä 1,5 miljoonan euron vuosibudjetilla. Vauhdikkaimpina vuosina toteutimme useita samanaikaisia hankkeita ja kehitimme terapia- ja koulutustoimintaa perustamalla Sexpo-palvelut oy:n.
Tein väsymättä töitä kansainvälisissä verkostoissa tuoden Sexpoon parasta tietoa ja osaamista ulkomailta. Samalle Sexpon ainutlaatuinen työ tuli tunnetuksi ympäri maailmaa. Työpäivät olivat joskus ympärivuorokautisia, mutta sen vuoksi Sexpo tunnetaan maailmalla korkeatasoisena tekijänä, jonka osaamista arvostetaan.
Päivisin istuttiin konferensseissa ja kokouksissa, mutta varsinainen duuni tehtiin iltaisin. Tapasimme Tiina Vilposen kanssa kollegoita Englannista, Japanista, Intiasta, Brasiliasta ja Etelä-Afrikasta - kaikista maailman kolkista. Jos konferenssin virallinen illallinen olikin peruttu, järjestimme itse varjoillallisen ja laitoimme sanan kiertämään tuttujen välityksellä. Kerran ahdoin pieneen turkkilaiseen ravintolaan kymmeniä vieraita, kun illalliskutsu olikin saanut odotettua laajemman yleisön. Näin syntyi yhteistyötä ja ystävyyttä, joka jatkuu yhä ylittäen kulttuurien rajat.
Vauhdikkaisiin kasvun vuosiin mahtui niin huippuhetkiä kuin draamaakin. Olin laatimassa Seksuaalioikeuksien julistusta (2014) yhdessä maailman johtavien seksologien kanssa New Yorkissa ja juhlin 50-vuotiasta Sexpoa presidentti Tarja Halosen kanssa. Samanaikaisesti Sexpoa vastaan hyökättiin hellittämättä useilla rintamilla: rahoituksen jatkuvuus oli toistuvasti konservatiivipoliitikkojen silmätikkuna ja julkisuudessa leivottiin hömppäkohuja.
Sexposta kehittyi vuosien mittaan taitava kohujen selättäjä. Oli keppihevosena sitten seksuaalikasvatus tai pornografia, Sexpo vastasi aina nojaten kovaan asiaosaamiseensa. Kinasteluun sortumisen sijaan teimme Sexpon kannan selväksi asiallisesti ja perustellusti.
Vahvuudeksi muodostui sisäinen yhteisöllisyys. Pidin huolen siitä, että kaikilla sexpolaisilla asemasta tai roolista riippumatta oli aina mahdollisuus osallistua sisäiseen keskusteluun. Kun Sexpo lausui kantansa julkisuudessa, oli se aina käynyt läpi useamman keskustelukierroksen ja viilaamisen. Osallisuus päätöksenteossa mahdollisti sen, että Sexpo oli yhtenä rintamana vastaanottamassa aaltoja, eikä yksikään sexpolainen joutunut kohtaamaan hyökkäyksiä yksin.
Nyt, kun olen lähdössä Sexposta 20 vuoden jälkeen, olen huolissani siitä, millainen rooli asiavetoisella keskustelukulttuurilla on tulevaisuuden yhteiskunnassa. Minulle tärkeää on ollut evidenssiin nojaava tieto, korkeatasoinen osaaminen ja vahvasti perusteltu yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Sen vastavoimana on alati kasvava tiedonjälkeinen kulttuurinen tila, jossa viihteellisyys, populismi, älyllinen laiskuus ja misinformaatio leviävät äkäisten rikkaruohojen tavoin.
Vakavasti otettava työ seksuaalioikeuksien, seksuaalisen hyvinvoinnin ja vapauden eteen uhkaa joutua paitsioon yhteiskunnassa, jossa keskustelun agendaa ohjaavat lyhyen aikavälin intressit, huomiotalous ja mielipiteet perustellun asiatiedon sijaan. Vuosikymmenten myönteistä kehitystä uhkaa myös vakavasti äärioikeiston nousu ja sen mukanaan tuoma vain kevyesti verhottu vihamielisyys toisia ihmisiä kohtaan.
Vihaa pullistelevan mis-, dis- ja cis-informaation tulvassa syvälliselle Sexpon asiaosaamiselle on entistä enemmän tarvetta. Toivottavasti sen arvo tunnistetaan jatkossakin. Se ei ole itsestään selvää, eikä säily ilman ponnistelua.
***
Läksiäisluento: Seksuaalietiikkaa filosofin silmin Pidän läksiäisluennon otsikolla "Seksuaalietiikkaa filosofin silmin" keskiviikkona 27.11.2024 klo 15-17 Sexpon koulutustilassa Helsingin Sörnäisissä (Hämeentie 29, 4.krs).
Luennolle voi osallistua myös etänä Zoomissa: https://us02web.zoom.us/j/6437337092
Luentotilaisuuden ohjelma:
15:15 Muistoja 20 vuoden varrelta, Tiina Vilponen
15:30 Seksuaalietiikkaa filosofin silmin, Panda Paalanen
17:00+ Vapaamuotoinen illanvietto Loosisterissa (Hämeentie 50)
Tervetuloa!
