Jaksossa havainnoitiin brasilialaisen seksuaalikulttuurin omaleimaista luonnetta, joka on uniikki, sensuelli ja kiinnostavan jännitteinen. Asetelmassa on paljon samaa kuin Japanissa, sillä samanaikaisesti yhteiskuntaa puristavat katolisen kirkon, machokulttuurin ja konservatiivisuuden kahleet, mutta pinnan alla kuplii monimuotoinen ja riehakas seksuaalinen alakulttuuri. Japanin hienovaraisuuden sijaan brasilialainen seksi on rehevää kuten jaksossa esitelty muodokas vartaloihanne!
Brasilia on Japanin ja Keski-Euroopan maiden lisäksi yksi fetisistisen pornon suurvalta. Näitä maita yhdistänee jokin kontrollin ja vapauden erityislaatuinen, jännitteinen intersektio, mikä nostattaa fetissit ja valtaleikit omalle tasolleen. Tasa-arvoisissa ja vapaamielisissä Pohjoismaissa ei tunnu esiintyvän samanlaista intoa fetissien ympärillä, vaikka elintilaa niille löytyisi monella tavalla konservatiivisempia kulttuureja enemmän.
Ohjelmalla on mahtava ajoitus, sillä menen juttelemaan fetisseistä Perttu Häkkisen kanssa Yle Puheelle ensi tiistaina (20.3. klo 13:00). Ohjelmassa tulossa sekä asiantuntijanäkökulmaa, että henkilökohtaisia kokemuksia. Olkaahan kuulolla!
Olen ollut tästä jaksosta todella innoissani ja oudosti ylpeä (eihän minulla ole mitään tekemistä sen erinomaisuuden suhteen), koska se menee sellaiseen syvyyteen seksuaalikulttureissa, jossa itse viihdyn oikein hyvin. Minusta on ihanaa, että tästä maailmasta löytyy muitakin, jotka fiilistelevät hyvällä pössiksellä erilaisissa eroottisissa tilanteissa. Ja pottia kasvattaa huikeasti se, että Ina tarjoaa muillekin kurkistusikkunan näihin tilanteisiin tavalla, jota esim. meikän blogi ei mitenkään voi saavuttaa.
Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki tässä jaksossa webcam-pornoa tekevä pari, joiden suurena ilona oli seksin harrastaminen autossa enemmän tai vähemmän julkisilla paikoilla. Haastattelu saavutti myös upeat mittasuhteet gonzo-journalismissa, sillä Ina istui etupenkillä, kun pari kuvasi pornopätkän takapenkillä. Ina pääsi samalla mukaan pornofilmiin, ja vaikka hän ei suoraan toimintaan osallistunutkaan, on hänen roolinsa sivustakatsojana ja -kuulijana varsin mehukkaan kinky.
Autoseksi ja muutenkin julkisen paikan ihana kuumotus on aihe, joka kirvoitti minussa halun kirjoittaa astetta poliittisempaa tekstiä. Kristillis-konservatiivisiin seksuaalinormeihin nojaavan kulttuurimme yksi salakavalan ubiikki piirre on se, että avointa seksuaalisuutta pidetään yhä jollakin tavalla outona, paheksuttavana tai haitallisena. Moinen käsitys ei ole lainkaan yhtä yleinen sellaisissa kulttuureissa, joissa ei ole protestantismin painostavaa perinnettä.
Vaikka Suomessa periaatteessa osataan arvostaa luontevaa alastomuutta, ovat nudistirantamme vain pari syrjäistä kivikkoa ja julkierotiikkaan suhtaudutaan edelleen kuin kyse olisi jostakin myrkyllisestä substanssista. Vaikka kansasta harva uskoon kirkon jorinoihin, viesti on mennyt vuosisatojen takomisessa sikäli perille, että ajatus seksin ja alastomuuden vapauttamisesta ulkoympäristöissä on yhä kaukainen haave. Suomalaiset kylpylätkin ovat ihmeellisiä sukupuoliapartheidin ja kontrollin keskuksia. Kunnon vapaan ruumiinkulttuurin kylpylät ja rannat löytyvät vasta Berliinistä.
Eroottinen puuhastelu tai jopa seksi julkisella paikalla on niin kuumaa osin siksi, että se on kiellettyä, mutta toinen puoli asiaa on kiihottuminen nähdyksi tulemisesta tai sen mahdollisuudesta. Toisen ihmisen katse on julkisilla paikoilla läsnä ideana, vaikka kukaan ei varsinaisesti katsoisikaan. Nähdyksi tuleminen tai sen riski voi olla fetisististä, mutta useimmille ihmisille se on niin olennainen osa seksuaalista palettia, että sen pitäminen tuomittavana on oikeastaan aika huvittavaa ja lapsellista ajattelua.
Vaikka julkinen sekstailu on kiellettyä myös Suomessa, harva saa siitä tosiasiassa tuomioita. Tämä johtuu siitä, että asiaa katsotaan sormien läpi, mutta myös siitä, että laki on kirjoitettu aika järkevästi; rikos edellyttää tosiasiallista pahennuksen aiheuttamista, eikä onneksi kovin moni suomalainen sen kummemmin pahennu, jos joku joskus pensaassa kuksisikin. Silti pidän tarpeettomana ja huonona asiana sitä, että julkinen alastomuus tai seksuaalinen toiminta on yhteiskunnassamme yhä rikos.
Jos jonkun seksipuuhat ovat tarkoituksellista häiriköimistä tai ne tapahtuvan aivan väärässä paikassa ja väärään aikaan, on toki perusteltua häätää touhuajat matkoihinsa. Muuttaisin itse kuitenkin lakia ja käytäntöjä siten, että diskreetti erotiikka julkisilla paikoilla olisi lähtökohtaisesti sallittua.
Pidän autossa kuksivia Dread Hotia ja Alemãoa suorastaan sankareina ja vallankumoustaistelijoina. Heidän eroottinen kansalaistottelemattomuutensa uhmaa Brasilian lakia ja katolisia tuntoja vapaamman seksuaalikulttuurin puolesta! Viva!
