Edelleen pride-tapahtumien ympärillä tulee vastaan nihkeitä huomautuksia siitä, että "Stonewall oli mielenosoitus" eikä mikään riemujuhla. Olen ollut aina hieman ymmälläni nihkeyden vuoksi, koska minusta mielenosoittaminen ja juhliminen eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia asioita.
On toki totta, että poliiseja vastaan rähinöiminen, ikkunoiden rikkominen, kyynelkaasu ja sen sellainen sopii vähän huonosti glitterisen puistopiknikin ja pinkin täytekakun kanssa. Missään virallisessa queer-oppassa ei kuitenkaan lue, että näiden pitäisi aina tapahtua samaan aikaan samassa paikassa. Esim. Helsingissä prideä vietetään aktiivisesti koko viikko, jonne kyllä mahtuu kaikenlaista aktivismia.
Pride-viikon ohjelma on yleensä aika poliittinen. Vaikka itseä ei valeltaisikaan verellä Eduskuntatalon portailla tai suuryritysten pääkonttorien lukkoja liimattaisi kiinni, ei se tarkoita sitä, etteikö mielenosoittamisen perinne eläisi yhä. Moninaisuus on arvo myös niissä tavoissa, millä politiikkaa tehdään. Pride-viikkoon mahtuu niin aktioita, keskustelutilaisuuksia, mediatempauksia kuin yksisarviskakkuakin.
Minulle myös juhliminen on mielenosoittamista. Kun 100000 ihmistä valtaa kaupungin juhliakseen moninaisuutta, se on minusta itsessään mielenosoittamisen aatelia. Se on väkevä muistutus siitä, että priden ja moninaisuuden takana on valtavasti ihmisiä yhteiskunnan eri puolilta.
Myös yritysten läsnäolo on minusta hyvä asia, vaikka monia kepeä kaupallistuminen ärsyttääkin. Yritykset ovat kuitenkin hyvin suuri osa yhteiskunnan arkipäivästä toimintaa, ja kevytkin osallistuminen pride-rientohin tuo toimijoita lähemmäs moninaisuutta kunniottavaa arvomaailmaa.
Jotkut firmat ovat varmasti mukana pelkästään markkinointimielessä ilman vakavasti otettavaa agendaa yhdenvertaisuuden edistämiseksi, mutta kun varvas on glitter-altaaseen kastettu, on otettu ensiaskel kohti parempaa. Ja sateenkaaria heiluttelevia firmoja on taas vähän helpompi vastuuttaa siitä, että sateenkaari ei saa jäädä pelkäksi verhoiluksi, vaan se pitää ansaita myös yhdenvertaisuutta edistävillä teoilla.
En myöskään väheksy suoraa toimintaa ja kansalaistottelemattomuutta sellaisissa kohdissa, kun se on tarpeen. Joskus pitää blokata liikenne Manskulla, häiritä vastuuttomia toimijoita tai kakuttaa urpoja toimitusjohtajia. Kunnollisuusjeesusteluun pitää välillä puhkoa reikiä, jotta yhteiskunnallinen keskustelu pysyy elossa. Kudos kaikille niille, jotka laittavat itsensä likoon suorassa toiminnassa.
Tympeä köydenveto priden merkityksestä on joka tapauksessa aika turhaa hommaa. Aktivismi on usein raskasta ja kuluttavaa puuhaa, ja sateenkaari-ihmiset kohtaavat yhä paljon syrjintää ja perseilyä arjessa. Siksi minusta pride saa olla juuri se juhla, jossa vallataan kaupunkitila yhdeksi päiväksi ja saadaan loistaa juuri sellaisina kuin halutaan.
Lauantaina on paraati ja bileet, sunnuntaina taas lukkoja liimaamaan!
