Oikeusministeriö on tilannut Helsingin yliopistolta selvityksen seksin ostamiseen liittyvästä lainsäädännöstä. Nykyisessä laissa seksin ostaminen kielletään ihmiskaupan ja parituksen uhreilta. Selvityksen tarkoituksena on pedata konservatiivisen oikeusministerin, Anna-Maja Henrikssonin, suunnitelmia kieltää seksin osto kokonaan Ruotsin mallin mukaisesti.
Tutkimuksen tilaaminen on sumuverho, jolla seksin oston kieltämiseen tähtäävät suunnitelmat halutaan esitellä muka tutkimuksin perusteltuina. Tutkimuksen johtajaksi on valittu professori Johanna Niemi, joka on tunnettu seksityön vastustaja ja kieltolain kannattaja. Henry Laasanen esittelee blogissaan Niemen vuonna 2005 antamaa lausuntoa, jossa Niemi kuvailee seksityötä ykskantaan naisten ja lasten alistamiseksi. Lausunto päättyy seuraaviin lauseisiin:
Johanna Niemi on oikeuden ja sukupuolen tutkimuksen professori. Hänen luulisi ymmärtävän, että rikoslaki ei ole signaalinantoväline tai arvokasvatustyökalu, vaan sanktioilla vahvistettu normijärjestelmä, jolla pyritään puuttumaan konkreettisiin vääryyksiin. Rikoslain tehtävänä on suojata yksilöiden perusoikeuksia kuten itsemääräämisoikeutta tai ruumiillista koskemattomuutta sekä turvata yksilöiden välinen tasa-arvoinen kohtelu riippumatta heidän tekemistä arvovalinnoista.
Rikoslailla on tärkeä yhteisöllisiä arvoja luova merkitys. [--] Haluammeko yhteiskunnan, jossa kasvaville pojille kerrotaan, että seksuaalisuuden tulee perustua keskinäiseen kunnioitukseen? Vai haluammeko yhteiskunnan, jossa joidenkin ihmisten seksuaalisuus perustuu toisen ihmisen hyväksikäyttöön ja alistamiseen?
Rikoslakiin kirjattavien vapaudenrajoittamisperusteiden tulisi olla aina vahvasti eettisesti perusteltuja. Yllä mainitun sitaatin käsitys rikoslaista jonkinlaisena ideologisen sukupuolikasvatuksen välineenä on hätkähdyttävän typerä henkilöltä, jonka pitäisi olla juuri tällaisten kysymysten asiantuntija. Lisäksi seksityökeskustelun käyminen yllä esitetyn kaltaisella naiivilla feministisellä maalailulla on lähinnä koomista - valitettavasti kuitenkin tämä henkilö vastaa tulevaisuudessa asian virallisesta selvitystyöstä. Miten tämä henkilö on ylipäätään päässyt professoriksi, jos hän kirjoittaa tällaista roskaa?
Kun "tutkimus" tilataan konservatiivista feminististä retoriikkaa tykittävältä "professorilta", on kysymys pelkästään suhmuroinnista, jolla halutaan peitellä sitä, että oikeusministeriön kanta on lyöty jo lukkoon asiassa. Tämä oli nähtävissä myös Oikeusministeriön järjestämässä seminaarissa "Seksin osto rikoksena ja ilmiönä" (7.11.2012), jonne oli kutsuttu puhumaan vain ruotsalaisia seksin oston kieltävän lain kannattajia ja suomalaisia komppaajia, mukaan lukien Johanna Niemi.
Seminaarin näkökulma oli niin yksipuolinen ja tarkoitushakuinen, että Pro-tukipiste ja Feministinen aloite -liike järjestivät heti sen perään oman seminaarinsa, johon oli kutsuttu Cambridgen yliopiston tutkija Jay Levy kertomaan tutkimuksestaan, jossa käsiteltiin Ruotsin seksinostokieltoa hyvin kriittisesti. Samassa yhteydessä Pro-tukipiste, Feministinen aloite ja Sexpo-säätiö julkistivat Oikeusministeriön suunnitelmia vastustavat kannanottonsa.
Kaksi Jay Levyn konferenssiesitelmää löytyy verkosta. Toinen käsittelee Ruotsin mallin vaikutuksia seksityöntekijöihin ja toinen vaikutuksia seksityöntekijöille tarjottaviin palveluihin. Ne eivät anna mairittelevaa kuvaa Ruotsin mallin toimivuudesta tai oikeutuksesta. Suomessa käytävää keskustelua ruotii hyvin Suomen kuvalehden artikkeli Onko prostituutio rikos? Oikeusministeri haluaa lopettaa ilotyttöjen bisnekset. Seksityökeskustelun peruskäsitteet saa haltuun eteläafrikkalaisten ihmisoikeusaktivistien kokoamasta oppaasta An Easy Guide to Sex Work Law Reform.
On härskiä ja läpinäkyvää hyväksikäyttää tieteen auktoriteettia tuottamalla näennäistutkimusta, jonka asetelma on alusta lähtien vinoutunut tutkimuksen tilaajan kannalle. Johanna Niemen näkemykset seksityöstä ovat niin vahvasti ideologisia, että hän ei malta lausumissaan edes harkitsemaan sellaisia pikkuasioita kuten lainsäädännön eettistä oikeuttamista tai ihmis- ja seksuaalioikeuksien edistämistä tasapuolisesti. Oikeusministeri(ö)n toiminta ei edes yritä olla tasapuolista tai puolueetonta, vaan se on härskiä konservatiivista junttausta.
