Antakaa kaikkien kanervien kukkia

Ameriikan mallin mukainen skandaalinnälkä on nähtävästi pesiytynyt kotomaahamme pysyvästi. Tässä mallissa poliitikko pakotetaan eroamaan tehtävistään, jos hän osoittaa jonkinlaista seksuaalista aktiivisuutta tai kiinnostusta muille kuin kristillisin menoin vihitylle puolisolleen - ja puolisollehan ei tarvitse edes seksuaalista kiinnostusta osoittaa, puoliso vain edustaa hyväntekeväisyysjuhlilla...

Juuri äskettäin palliltaan putosi New Yorkin kuvernööri ostettuaan seksiä. Kiintoisaa on se, että seksin osto ei ole laitonta New Yorkin osavaltiossa. Asiaan on myöhemmin liitetty erilaisia selityksiä siitä, että kuvernööri olisi käyttänyt edustustiliään väärin tms. Virasta eroaminen tapahtui kuitenkin suorana reaktiona seksikohuun. Jos rahasotkut joskus jonkin tuomion poikivat, niin tuskinpa se ylittää kansainvälistä uutiskynnystä kuten seksijuttu teki.

Samaan malliin täällä pikku-Amerikassa on kohuttu Kanervan tekstiviesteistä. Mediahässäkkä herättää muutamia kysymyksiä. Miksi kenenkään pitäisi saada tietää, mitä Kanerva viestittelee tuttavilleen? Miksi se kiinnostaa? Miksi yleiseltä kannalta merkityksetöntä yksityisasiaa on uutisoitu mielettömän palstatilan voimin jopa ns. vakavia lehtiä myöten? Miksi kolumnistit sun muut "näkökulmien" kirjoittajat hyökkäävät, vihjailevat ja syyttävät Kanervaa ilman perusteita?

Kyseessä näyttäisi olevan formaattikohu. Amerikkalainen seksipaniikki on otettu käyttöön sellaisenaan poliittisen pelin apuvälineeksi. Vielä kohun alkuvaiheessa Katainen on ollut kiusaantuneesti "älkää nyt oikeesti jaksako" -kannalla, mutta median jatkuva pamputtaminen lienee katkaissut hänen moraalisen suoraselkäisyytensä. Joissakin kommenteissahan on syytetty välillisesti jopa Kataista "heikoksi johtajaksi", kun hän ei tee asialle mitään. No, viides vallan mahti, sokea typeryys, pystyi erottamaan ulkoministerin virastaan kesksen kauden.

Monen kommentaattorin mielestä jotakin väärää ja likaista on varmasti tapahtunut. Mitä se mahtaa olla?

1. Hirveän paljon tekstareita on lähetetty virkakännykästä.

- Eivätkö arvostelijat ole koskaan käyneet keskustelua tuttavansa kanssa tekstiviestein? 200 viestiä ei ole järin paljon esim. kuukauden ajassa. Tällä hetkellä myydään liittymiä, joissa on 1000 tekstarin potti. Jos pitää tekstiviesteistä viestintämuotona, kuten monet nuoret nykyään, viestejä tulee lähetettyä paljon. Tyhmimmät ovat kärkkäästi kysyneet, missä välissä Kanerva on viestit ehtinyt lähettää. No, niitä voi lähetellä tauoilla, vessassa, bussissa, taksissa, kotona, sängyssä. Kotitehtävänä voi keksiä vielä pari helppoa tilannetta viestin lähettämiseen.

Ja sitten se virkakännykkä... Ooh, kyllä nyt on mennyt valtiolta parikymmentä euroa kankkulan kaivoon. Luultavasti virkakännykkää saa kuitenkin sopimuksen mukaan käyttää myös yksityisasioihin. Silloin kukaan ei voi ruikuttaa siitä, jos sitä myös käytetään niihin.

2. Viestit ovat sisältäneet seksiasioita tai -vihjauksia (eikä Kanerva ole sitä tunnustanut ajoissa).

- Seksiasiat ja -vihjaukset kuuluvat ihmisten väliseen normaaliin viestintään. Myös niitä pidetään yleensä yksityisasioina. On käsittämätöntä moralisoida sitä, että joku viestittelee seksijuttuja toiselle. Tässä tapauksessa vastaanottajaa eivät ole viestit häirinneet, vaan hän on osallistunut aktiivisesti viestinvaihtoon. Ketään ei tunnu kiinnostavan Tukiaisen viestit tai niiden määrä. Miksi ei? Pitäisikö Tukiaisenkin erota kaikista tehtävistään? Nimittäin, jos kaikki seksiviestejä (millä keinolla tahansa) lähetelleet ihmiset pakotetaan eroamaan tehtävistään, niin syntyy mittava työvoimapula. Minäkin eroan heti!

Pitäisi varmaankin tehdä niin kuin Ameriikan-irstailija Larry Flynt teki. Hän tarjosi miljoona dollaria kaikista poliitikkojen dokumentoiduista seksipaljastuksista. Vastaavan palkkion voisi laittaa kaikkien mediassa kirkuneiden moralistien päälle. Kaivakaa esimerkiksi Tuija Nurmen ja Marja Tiuran elämä ylösalaisin, ehkä jotakin löytyy...

Ja mitä tulee tunnustamiseen. Ei kai kukaan voi olettaa, että ihmisen täytyy leväyttää yksityiselämänsä auki heti, kun joku tulee vähän härkkimään. On täysin ymmärrettävää, että Kanerva halusi pitää asiat ominaan mahdollisimman pitkään. Se saattoi olla huono ratkaisu matelemista edellyttävän poliittisen uskottavuuden kannalta, mutta jokaisella on oikeus pitää kiinni yksityisasioistaan - jopa politiikan huipulla. Ja miksi madella ja pyydellä anteeksi, jos ei ole tehnyt mitään väärää?

3. Poliitikon tavat hoitaa yksityiselämäänsä ovat merkityksellisiä hänen työnsä kannalta.

- Tämänkaltaisia väitteitä on esitetty useissa eri muodoissa. Eräs muotoilu on viestintäoikeuden tutkijan Päivi Tiilikan: "- satojen tekstiviestien lähettäminen muulle kuin seurustelukumppanille voi osoittaa vallankäytön kannalta merkityksellisiä piirteitä" (HS 28.3.2008). Täytynee tehdä Tiilikasta valtakunnan yksiavioisuusvaltuutettu, jolle tulevaisuudessa annetaan oikeudet määrätä kivitystuomioita aviorikoksista jne.

Vapaaseen yhteiskuntaan kuuluu oikeus solmia suhteita toisiin ihmisiin siviilisäätyyn tai seurustelustatukseen katsomatta. Tiilikan viattoman ahdasmielinen kommentti jatkuu: "on ollut perusteltua kertoa, että ministeri viestittelee nuorille naisille". Mitä jos viesti olisi ollut vanhalle naiselle, keski-ikäiselle naiselle tai nuorelle miehelle tai transseksuaalille? Mitä muuta Tiilikan kommentti heijastelee kuin perinteisten kristillisten perhearvojen kritiikitöntä hyväksyntää? Ja samalla pyrkimystä ihmisten perusoikeuksien kaventamiseen naurettavilla ikä- tai uskollisuusperusteilla.

Koko väitetyypin ongelma on sen maagisen kokonaisuuden olettamus. Sen mukaan nimittäin ihminen ei voi hoitaa elämänsä erillisiä osa-alueita erilaisin tyylein. Eli keittiönsä sotkuiseksi jättävä on välttämättä sotkuinen myös työasioissaan, vai? Arkikokemus osoittaa tällaisen ajattelun kirkkaasti vääräksi. Erityisesti kontrasti tunnetaan työn ja yksityiselämän välillä. Joku voi hoitaa työnsä raivoisan säntillisesti ja tehdä samalla hirvittävän paljon ylitöitä. Tällöin hän välttämättä nipistää ihmissuhteiltaan, kodiltaan jne. Lisäksi olisi kiinostavaa kuulla perusteltu analyysi siitä, millä tavoin tekstiviestien lähettäminen nuorelle naiselle osoittaa "vallankäytön kannalta merkityksellisiä piirteitä" tai heijastelee Kanervan kykyä hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa? Oikeuskansleria myöten on todettu, että Kanerva on hoitanut työnsä moitteettomasti (puuttumatta siihen, mitä mieltä joku hänen politiikastaan on).

Loppukommenttina viittaan Ritva Liisa Snellmanin toteamukseen hänen kolumnissaan (HS 28.3.2008). Hänen mukaansa olemme kiinnostuneet Kanervan tilanteesta siksi, että saamme hänet näin "hoitelemaan nolot hommat puolestamme". Seksikumppanin löytämisen vaikeudet, ihmissuhteiden ongelmat, luottamuksen hataruus, nolot tilanteet ja epäonnistumiset ovat kaikki osa omaa elämäämme. Turhautuminen ja parisuhdekulttuurin tekopyhyys saattavat olla niitä tekijöitä, jotka saattavat jotkut moralistiseen psykoosiin. Toisten elämään puuttuminen on helppo tapa kääntää huomio pois omasta elämästä ja sen ongelmista.