Mätä omena?

Apple kaivaa maata jalkojensa alta kiristäessään sensuuripyrkimyksiään. Yhtiön markkinointipäällikkö Phil Schiller paljasti Applen kortit perustellessaan tiukkoja sisältörajoituksia: "perheet ja lapset ensin." Tämä linja on hänen mukaansa otettu, koska Applelle on valitettu naisia alentavasta ja lapsille sopimattomasta sisällöstä.

Violet Blue kertoo omenan linjan olevan tavattoman tiukka: ei uimapukuja tai paljasta pintaa. Jopa taitoluisteluasuiset naiset määritellään seksuaaliseksi sisällöksi ja täten sopimattomaksi. Tällaisen perustelu perhearvoilla vaikuttaa aika hataralta. Kyse on hysteerisestä seksikammosta, joka on saavuttanut naurettavat mittasuhteet.

Luultavasti Applen moraalinvartijat toivovat, että perheet syntyisivät sopimusavioliitoilla ja lapset puhtoisella koeputkimenetelmällä, jotta ei tarvitsisi kestää mitään inhottavia viittauksia alhaisiin ruumiillisiin toimintoihin ja haluihin...

Elämänvastaisen ja kieroutuneen seksikäsityksen lisäksi inhottavaa Applen toiminnassa on pyrkimys keskusjohtoiseen sensuurijärjestelmään. Hyvin toimivien laitteiden ja medioiden tärkeä arvo on siinä, että ne mahdollistavat yksilöllisen käyttökokemuksen sekä helpottavat ja tehostavat halutun sisällön löytämistä ja käyttöä. Nyt Apple pyrkii pilaamaan juuri tämän mahdollisuuden sanelemalla, mitä käyttäjä saa haluta.

Toivottavasti tämänkaltaiset diktaattorin elkeet höykyttävät rajusti yhtiön markkina-asemaa. Itse olen päättänyt pysytellä kaukana Applen tuotteista - vaikka ne ovatkin mukavia käytettäviä - niin kauan kun he kuvittelevat tietävänsä paremmin, mihin minä niitä haluan käyttää.

Vapaus seksuaalisuuteen? - toinen otto

Keskustelutilaisuus torstaina 18.2. klo 18. Kyseessä on uusinta joulukuussa peruuntuneesta tilaisuudesta.

Agricolan kirkolla (Tehtaankatu 23) puhutaan liberaalin seksuaalietiikan
mahdollisuuksista, vaikeuksista ja rajoista. Onko eläimiin sekaantuminen
eläinsuojelukysymys? Onko nekrofilia hygieniakysymys? Onko kysymys pornosta
ensisijaisesti esteettinen eikä eettinen?

Aiheesta juttelevat filosofi, nykyinen seksuaalietiikan tutkija Tommi
Paalanen ja pappi, entinen seksuaalietiikan tutkija Teemu Laajasalo

Tilaisuuden järjestää Agricola-liike ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunta  

Pikkupojan silpominen taas käräjillä

Englantilainen rabbi tilattiin Suomeen toissa vuonna ympärileikkaamaan juutalainen poikavauva. Seurauksena hallitsematon verenvuoto ja sairaalakeikka. Nyt vanhemmat ovat syytteessä pojan pahoinpitelystä ja käräjaoikeus on juuri aloittanut jutun käsittelyn. Nyt käsitellään lähinnä kysymystä siitä, kuka poikia saa silpoa, sillä Korkein oikeus päätti taannoin, että pojan pippelin silpominen on sallittua uskonnollisin tai kulttuurisin perustein.

Poikien silpomisten käsittely käräjillä on surkuhupaisaa johtuen Korkeimman oikeuden päätöksestä. Ennakköpäätös kun ohjaa alempia oikeusasteita jättämään itse silpomisen laillisen ja eettisen tuomittavuuden syrjään. Nyt puhutaan vain lähinnä siitä, oliko veitsi tarpeeksi terävä.

Poikien pippelien silpomiseen liittyy yhä aivan käsittämättömiä asenteita. Jostakin syystä poikien sukuelimiä ei nähdä yhtä arvokkaina ja suojelun tarpeessa olevina kuin tyttöjen. Lisäksi keskustelussa pulpahtelee tuon tuosta esiin vanha propagandaväite, jonka mukaan pippelin silpomisesta "ei ole mitään vahinkoa". Mikä helvetti sitten on vahinkoa, jos ei lapsen kehon herkimmän kudoksen viiltely teräaseella?

Lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista

Hesarin Vieraskynä-palstalla oli tänään (8.2.2010) kirjoitus lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten nimikkeistä. Siinä Liisa Kaukio-Rasilainen ja Aki Rasilainen esittivät hyväksikäyttörikosten uudelleen nimeämistä raiskauksiksi tai pahoinpitelyiksi. Ehdotus on periaatteessa hyvä, sillä "hyväksikäyttö" on terminä omituinen, koska olennaista on uhrin kokema vääryys eikä tekijän saama hyvä - kuten kirjoittajat järkeilivät. Parempi yleistermi voisi olla esimerkiksi "kaltoinkohtelu".

Kirjoituksen käsitteellinen selkeys kuitenkin katoaa, kun kirjoittajat ehdottavat raiskausta nimikkeeksi sellaisille tilanteille, joissa alle 16-vuotias on yhdynnässä. Viimeisimmän kyselytutkimuksen (Kontula 2008) mukaan noin neljännes väestöstä on ollut ensimmäisen kerran yhdynnässä alle 16 vuotiaana ja muut seksuaaliset kokeilut alkavat aina yhdyntöjä aiemmin. Pitäiskö näitä kokemuksia muka alkaa kutsua raiskauksiksi tai väkivallaksi?

Kirjoituksessa käytetään myös "lapsi" -sanaa liian laajasti. On tavallinen kömmähdys puhua murrosikäisistä nuorista lapsina, koska lakiteksti ja viranomaisten kapulakieli pitää kaikkia alle 18-vuotiaita lapsina. On kuitenkin erikoista, että asiaan perehtyneet kirjoittajat ovat tehneet saman virheen. Heidän luulisi ymmärtävän paremmin nuorten seksuaalisuutta ja sen eri vaiheita.

Myös pedofilia-sanaa käytetään tekstin otsikossa väärin. Siinä vaaditaan, että "pedofilia on otettava vakavasti lainsäädännössäkin". Jos ollaan tarkkoja, niin lainsäädännön ei tarvitse ottaa pedofiliaan kantaa millään tavalla, sillä se ei ole rikos. Lasten ja nuorten seksuaalinen kaltoinkohtelu sen sijaan on rikos, johon pitää aina puuttua. Otsikko tosin saattaa olla toimittajan käsialaa, joten vastuun ottakoon hän kelle se kuuluu.

Seksuaaliseen väkivaltaan tulee aina puuttua tiukasti ja tehokkaasti, mutta nuorten seksuaalisuuden kohdalla pitäisi pyrkiä välttämään suojelun halusta tapahtuvia ylilyöntejä ja tiukkoja rajanvetoja. Nuorten seksisuhteissa kun ei ole olennaisinta ikäraja tai ikäero, vaan kysymykset kohdeltiinko nuorta väärin tai koituiko hänelle vahinkoa. Kategorinen väite seksin vahingollisuudesta nuorelle on väärä ja rikkoo nuorten oikeutta tutkia ja toteuttaa seksuaalisuuttaan omaehtoisesti.

Laittoman pienet rinnat

Australialaiset sekoilevat taas seksuaalisuuden parissa. Olen jo aiemmin kirjoittanut heidän edesottamuksistaan Simpsonien parissa, mutta näemmä ammennettavaa riittää yhä. Tällä kertaa kyse on pienistä rinnoista, jotka houkuttelevat viattomia ihmisiä pedofiliaan.

Australian seksipuolue raportoi, että paikallinen elokuvatarkastamo (Classification Board) on kieltänyt pornoelokuvia, joissa esiintyy nuorelta näyttäviä naisia. Vaikka naiset olisivatkin aikuisia, heidän ruumiinrakenteensa muistuttaa kieltäjien mukaan lapsen (siis alle 18-vuotiaan) vartaloa. Tämä hanke saa tukea Australian lainsäädännöstä, jossa kiellettäväksi luokitellaan lapsipornon lisäksi myös sellainen porno, jonka esiintyjä vaikuttaa alaikäiseltä. Itse lakiteksti löytyy täältä (3. kohta, 1b).

Tilanne on sikäli hullunkurinen, että vakiintunut pornoteollisuus on jo pitkään pitänyt huolta malliensa täysi-ikäisyydestä. Lisäksi pornoa syytetään toistuvasti sekä isorintaisen naiskuvan tuputtamisesta että nuoren ja norjan vartalon moraalittomasta ihailusta. Haiskahtaako ristiriitaiselta? No, onneksi nyt Australia tekee lopun tästä pulmasta. Tulevaisuuden aussipornossa on vain isoja tisseja ja varmasti yli 40-vuotiaita naisia. Eivätpähän pääse pedofiilit fiilistelemään.

Seksipuolueen raportissa kerrotaan myös toisesta älyttömyydestä, nimittäin naisen ejakulaatiota sisältävien elokuvien täyskiellosta. "Perusteluna" kiellolle on näkemys, että kyseessä on virtsaamiseen liittyvä "kammottava" tapahtuma. Kengurumaan lainsäätäjät eivät ole valitettavasti faktatiedolla päätään joutuneet vaivaamaan, sillä seksologiassa on jo pitkään tiedetty, että naisen ejakulaatio - eli tuttavallisemmin ruiskautus - ei ole virtsaamista. Ja kysyähän sopii myös että mitä kauheaa on virtsaamisessa?

Australiassa vahvan jalansijan saanut pedofiliahysteria leviää myös Euroopassa. Euroopan neuvoston puitepäätöksessä lapsipornon torjumiseksi lapsipornolla tarkoitetaan seuraavaa (1 artikla):

a) "lapsella" tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä;
b) "lapsipornografialla" tarkoitetaan kuvallista pornografista aineistoa, joka kuvaa tai esittää

i) seksuaaliseen tekoon osallisena olevaa tai osallistuvaa oikeaa lasta, sellainen aineisto mukaan lukien, jossa näytetään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla lapsen sukupuolielimiä tai häpyaluetta, tai
ii) oikeaa henkilöä, joka vaikuttaa I alakohdassa mainittuun tekoon osallisena olevalta tai osallistuvalta lapselta, tai
ii) todellisuudenmukaisia kuvia I alakohdassa mainittuun tekoon osallisena olevasta tai siihen osallistuvasta lapsesta, jota ei ole olemassa

Tässä määritelmässä lapseksi katsotaan siis sekä henkilö, joka vaikuttaa lapselta, että todellisuudenmukainen kuva lapsesta - toisin sanoen siis piirroskuva tai 3D-kuva. Tämän puitepäätöksen myötä siis lolicon, piirretyt teiniseksifantasiat ja useat taidevalokuvat muuttuvat lapsipornoksi.

EU komission arviointiraportissa ja lehdistötiedotteessa (25.3.2009) pyritään entisestään kiristämään puitepäätöksen määritelmiä. Tavoitteena on kriminalisoida lapsipornon katselu sitä tallentamatta ja määritellään kuvatallenteiksi myös tiedostot, jotka voidaan tarvittaessa muuntaa kuviksi. Pahimmassa tapauksessa siis sähköpostiohjelmasi spam-filtterissä olevat pornoviestit tai tahattomasti avautuvat pop-up -ikkunat voivat tehdä sinusta rikollisen, mikäli nämä määritelmät runnotaan läpi.

Pedofiliapaniikin tuottamat lainsäädäntöräpellykset johtavat tilanteeseen, jossa yksikään internetin pornosivuilla käyvä henkilö ei ole turvassa viranomaisten mielivaltaiselta tulkinnalta. Lapsipornoksi voidaan näillä ehdotetuilla kriteereillä laskea melkein mikä tahansa kuva, jossa jonkun hysteerisen tarkastajan mielestä on liian nuorelta näyttävä henkilö.

Kyseessä voi olla vaikkapa maailmankuulu pornotähti Stoya, jonka kuvia on tallennettu miljooniin tietokoneisiin. Jos kuvasta rajaa pään pois siten, että esiintyjää ei voi pitävästi tunnistaa, niin se saattaa olla lapsipornoa.

Paniikkia lietsomalla tärvellään länsimaista oikeuskäytäntöä pitkään kohtuullistanut periaate siitä, että jokainen on syytön, kunnes hänet osoitetaan syylliseksi rikokseen. Lapsipornon kohdalla todistustaakka kääntyy toisinpäin, sillä syyttäjän ei tarvite osoittaa jonkun tietokoneelta löytyvien kuvien olevan lapsia riistävää tai hyväksikäyttävää materiaalia. Hänen tarvitsee vain todeta, että kuvien henkilöt "näyttävät minusta aika nuorilta".

***

Kiitoksia tovereilleni useista tekstin linkeistä. Aikaisempia kirjoituksiani aiheesta löytyy täältä. Ja jos aiheen kaiveleminen kiinnostaa enempikin, niin suosittelen aloituspaikaksi Matti Nikin kirjoituksia (peili).