Esineellistävä kulttuurijuoru

"Porno esineellistää naisia" on todellinen kulttuurijuoru, jonka likimain kaikki tuntuvat tietävän. Hämmästyttävän useat ottavat sen vieläpä totuutena pysähtymättä miettimään, mistä on edes kyse. Päivän Hesarissa Riikka Laamanen, sielunhoitoterapeutti, toteaa ykskantaan, että porno ei ole millään tavalla rakentavaa - ja lisäksi se esineellistää naisia! Mikä on sielunhoiteterapeutin perustelu? Mikä on hänen asiantuntemuksensa arvioida esineellistämistä tai pornoa?

On ihmeellistä, että kuka tahansa voi totuuden torvena töräyttää julki mitä tahansa syytteitä pornoa kohtaan. Niitä ei tarvitse osoittaa todeksi tai oikeuttaa perusteluilla. Olisi kiinnostavaa laittaa esineellistämisväitteitä viljelevät papukaijat esittämään argumenttinsa ja perustelunsa vedenpitävässä muodossa. Sitä kiemurtelua olisi lystikästä katsella.

Yllättävän hyvin nykyajatteluun on iskostunut 80-luvun Amerikan fanaattisten pornonvastustajien iskulauseet. Esineellistäminen, alentaminen, halventaminen ja muut vastaavat paheksuvat huudahdukset elävät yhä elämäänsä, vaikka pornonvastustajat hävisivät aloittamansa sodan ja suurin osa heidän väitteistään todettiin yliampuviksi ja perusteettomiksi. Esineellistäminen on filosofinen käsite, jonka merkitys ei ole selkeä tai yksiselitteinen. Vielä pulmallisempaa on soveltaa sitä etiikkaan ja todeta, että esineellistäminen on jotakin pahaa.

Lisää esineellistäviä jutusteluja löytyy täältä.

Terveisin,
käteensopiva käyttöesine, kaunis pöytäkoriste...
Tommi Seksualisti!

Lisää pornoistumisesta

Riina Karjalainen kommentoi Hesarissa (29.3.) kirjoitustani seksikkyyden julkisesta esiintuomisesta. Hänen mukaansa median pornoistumisella on haitallisia vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Haluan kitkeä muutamia väärinkäsityksen taimia. Karjalaisen mukaan lapset eivät saa tutustua omaan seksuaalisuuteensa rauhassa, vaan seksuaalisuudelle on luotu jo valmiiksi vahvoja normeja. Hän vihjaa nostalgisesti, että ennen asiat olivat paremmin.

On kuitenkin vaikea perustella, että seksuaalikulttuurin muutos olisi itsessään paha asia. Teini-ikäisten pyrkimys näyttää haluttavilta voidaan tulkita ihanteiden verkkoon takertumisena, mutta yhtä hyvin kyse voi olla mahdollisuuksista, jotka syntyvät perinteisten seksuaalinormien rauetessa.

Eivätkä mediassa esiintyvät ihanteet edes ole niin kapeita kuin usein väitetään. Nuorilla on valinnan mahdollisuuksia: jotkut ryhtyvät jäljittelemään helppoja roolimalleja, toiset suuntaavat johonkin lukuisista alakulttuureista. Nuoret kokeilevat siipiään yhä suoremmin ja avoimemmin. Tätä paheksutaan milloin irc-gallerian paljastavien kuvien takia, milloin sukupuolitautien lisääntymisen vuoksi.

Ihmiskuvaamme liittyvät erilaiset ihanteet - kuten seksikkyys, haluttavuus ja kauneus – ovat monimutkaisen kulttuurihistorian tuotetta. Niiden rakentuminen ja muuttuminen tapahtuu kehämäisesti medioiden kanssa: ihmisten ihanteet ja odotukset vaikuttavat medioihin, ja medioiden esittämät ihanteet puolestaan vaikuttavan ihmisiin. Kauppakorkeakoulun tutkijoiden mukaan mainoksiin osataan suhtautua kriittisesti, joten suoria syy-seuraussuhteita on turha ruveta vetämään. Lisää täällä.

Pornografian näkeminen pahan arkkivastustajan roolissa on konservatiivisen retoriikan älyllinen kömmähdys. Ahtaita ulkonäköihanteita tuottaa pikemminkin voiton tavoittelu. Seksikkyyttä käytetään mainoksissa myynnin edistämiseen, ja voittojen takaamiseksi mainostajat pelaavat varman päälle. Normien rikkominen on vierasta kaupankäynnille.

Huvittavinta pornon naiskuvan syyttelyssä on se, että pornomaailmasta löytyy kannattajakuntansa erilaisille naisihanteille. Pornon alalajeissa on oma paikkansa nuorille, vanhoille, hoikille ja pulskille – eli haluttavina nähdään myös ne vartalot, jotka eivät mainoksiin kelpaa."

Näkisin mielelläni ulkonäköön ja seksuaalisuuteen liittyvät ihanteet nykyistä monipuolisimpina. Suhtaudun myös varauksella tapaan, jolla seksikkyyttä käytetään myynnin edistämiseen esimerkiksi mainoksissa ja musiikkialalla. En kuitenkaan kannata moralismia, joka näkee seksuaalikulttuurin muutoksen itsessään pahana ja pyrkii etsimään sille helppoa syntipukkia milloin mistäkin hatarin perustein pahaksi leimatusta ilmiöstä.

Antakaa kaikkien kanervien kukkia

Ameriikan mallin mukainen skandaalinnälkä on nähtävästi pesiytynyt kotomaahamme pysyvästi. Tässä mallissa poliitikko pakotetaan eroamaan tehtävistään, jos hän osoittaa jonkinlaista seksuaalista aktiivisuutta tai kiinnostusta muille kuin kristillisin menoin vihitylle puolisolleen - ja puolisollehan ei tarvitse edes seksuaalista kiinnostusta osoittaa, puoliso vain edustaa hyväntekeväisyysjuhlilla...

Juuri äskettäin palliltaan putosi New Yorkin kuvernööri ostettuaan seksiä. Kiintoisaa on se, että seksin osto ei ole laitonta New Yorkin osavaltiossa. Asiaan on myöhemmin liitetty erilaisia selityksiä siitä, että kuvernööri olisi käyttänyt edustustiliään väärin tms. Virasta eroaminen tapahtui kuitenkin suorana reaktiona seksikohuun. Jos rahasotkut joskus jonkin tuomion poikivat, niin tuskinpa se ylittää kansainvälistä uutiskynnystä kuten seksijuttu teki.

Samaan malliin täällä pikku-Amerikassa on kohuttu Kanervan tekstiviesteistä. Mediahässäkkä herättää muutamia kysymyksiä. Miksi kenenkään pitäisi saada tietää, mitä Kanerva viestittelee tuttavilleen? Miksi se kiinnostaa? Miksi yleiseltä kannalta merkityksetöntä yksityisasiaa on uutisoitu mielettömän palstatilan voimin jopa ns. vakavia lehtiä myöten? Miksi kolumnistit sun muut "näkökulmien" kirjoittajat hyökkäävät, vihjailevat ja syyttävät Kanervaa ilman perusteita?

Kyseessä näyttäisi olevan formaattikohu. Amerikkalainen seksipaniikki on otettu käyttöön sellaisenaan poliittisen pelin apuvälineeksi. Vielä kohun alkuvaiheessa Katainen on ollut kiusaantuneesti "älkää nyt oikeesti jaksako" -kannalla, mutta median jatkuva pamputtaminen lienee katkaissut hänen moraalisen suoraselkäisyytensä. Joissakin kommenteissahan on syytetty välillisesti jopa Kataista "heikoksi johtajaksi", kun hän ei tee asialle mitään. No, viides vallan mahti, sokea typeryys, pystyi erottamaan ulkoministerin virastaan kesksen kauden.

Monen kommentaattorin mielestä jotakin väärää ja likaista on varmasti tapahtunut. Mitä se mahtaa olla?

1. Hirveän paljon tekstareita on lähetetty virkakännykästä.

- Eivätkö arvostelijat ole koskaan käyneet keskustelua tuttavansa kanssa tekstiviestein? 200 viestiä ei ole järin paljon esim. kuukauden ajassa. Tällä hetkellä myydään liittymiä, joissa on 1000 tekstarin potti. Jos pitää tekstiviesteistä viestintämuotona, kuten monet nuoret nykyään, viestejä tulee lähetettyä paljon. Tyhmimmät ovat kärkkäästi kysyneet, missä välissä Kanerva on viestit ehtinyt lähettää. No, niitä voi lähetellä tauoilla, vessassa, bussissa, taksissa, kotona, sängyssä. Kotitehtävänä voi keksiä vielä pari helppoa tilannetta viestin lähettämiseen.

Ja sitten se virkakännykkä... Ooh, kyllä nyt on mennyt valtiolta parikymmentä euroa kankkulan kaivoon. Luultavasti virkakännykkää saa kuitenkin sopimuksen mukaan käyttää myös yksityisasioihin. Silloin kukaan ei voi ruikuttaa siitä, jos sitä myös käytetään niihin.

2. Viestit ovat sisältäneet seksiasioita tai -vihjauksia (eikä Kanerva ole sitä tunnustanut ajoissa).

- Seksiasiat ja -vihjaukset kuuluvat ihmisten väliseen normaaliin viestintään. Myös niitä pidetään yleensä yksityisasioina. On käsittämätöntä moralisoida sitä, että joku viestittelee seksijuttuja toiselle. Tässä tapauksessa vastaanottajaa eivät ole viestit häirinneet, vaan hän on osallistunut aktiivisesti viestinvaihtoon. Ketään ei tunnu kiinnostavan Tukiaisen viestit tai niiden määrä. Miksi ei? Pitäisikö Tukiaisenkin erota kaikista tehtävistään? Nimittäin, jos kaikki seksiviestejä (millä keinolla tahansa) lähetelleet ihmiset pakotetaan eroamaan tehtävistään, niin syntyy mittava työvoimapula. Minäkin eroan heti!

Pitäisi varmaankin tehdä niin kuin Ameriikan-irstailija Larry Flynt teki. Hän tarjosi miljoona dollaria kaikista poliitikkojen dokumentoiduista seksipaljastuksista. Vastaavan palkkion voisi laittaa kaikkien mediassa kirkuneiden moralistien päälle. Kaivakaa esimerkiksi Tuija Nurmen ja Marja Tiuran elämä ylösalaisin, ehkä jotakin löytyy...

Ja mitä tulee tunnustamiseen. Ei kai kukaan voi olettaa, että ihmisen täytyy leväyttää yksityiselämänsä auki heti, kun joku tulee vähän härkkimään. On täysin ymmärrettävää, että Kanerva halusi pitää asiat ominaan mahdollisimman pitkään. Se saattoi olla huono ratkaisu matelemista edellyttävän poliittisen uskottavuuden kannalta, mutta jokaisella on oikeus pitää kiinni yksityisasioistaan - jopa politiikan huipulla. Ja miksi madella ja pyydellä anteeksi, jos ei ole tehnyt mitään väärää?

3. Poliitikon tavat hoitaa yksityiselämäänsä ovat merkityksellisiä hänen työnsä kannalta.

- Tämänkaltaisia väitteitä on esitetty useissa eri muodoissa. Eräs muotoilu on viestintäoikeuden tutkijan Päivi Tiilikan: "- satojen tekstiviestien lähettäminen muulle kuin seurustelukumppanille voi osoittaa vallankäytön kannalta merkityksellisiä piirteitä" (HS 28.3.2008). Täytynee tehdä Tiilikasta valtakunnan yksiavioisuusvaltuutettu, jolle tulevaisuudessa annetaan oikeudet määrätä kivitystuomioita aviorikoksista jne.

Vapaaseen yhteiskuntaan kuuluu oikeus solmia suhteita toisiin ihmisiin siviilisäätyyn tai seurustelustatukseen katsomatta. Tiilikan viattoman ahdasmielinen kommentti jatkuu: "on ollut perusteltua kertoa, että ministeri viestittelee nuorille naisille". Mitä jos viesti olisi ollut vanhalle naiselle, keski-ikäiselle naiselle tai nuorelle miehelle tai transseksuaalille? Mitä muuta Tiilikan kommentti heijastelee kuin perinteisten kristillisten perhearvojen kritiikitöntä hyväksyntää? Ja samalla pyrkimystä ihmisten perusoikeuksien kaventamiseen naurettavilla ikä- tai uskollisuusperusteilla.

Koko väitetyypin ongelma on sen maagisen kokonaisuuden olettamus. Sen mukaan nimittäin ihminen ei voi hoitaa elämänsä erillisiä osa-alueita erilaisin tyylein. Eli keittiönsä sotkuiseksi jättävä on välttämättä sotkuinen myös työasioissaan, vai? Arkikokemus osoittaa tällaisen ajattelun kirkkaasti vääräksi. Erityisesti kontrasti tunnetaan työn ja yksityiselämän välillä. Joku voi hoitaa työnsä raivoisan säntillisesti ja tehdä samalla hirvittävän paljon ylitöitä. Tällöin hän välttämättä nipistää ihmissuhteiltaan, kodiltaan jne. Lisäksi olisi kiinostavaa kuulla perusteltu analyysi siitä, millä tavoin tekstiviestien lähettäminen nuorelle naiselle osoittaa "vallankäytön kannalta merkityksellisiä piirteitä" tai heijastelee Kanervan kykyä hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa? Oikeuskansleria myöten on todettu, että Kanerva on hoitanut työnsä moitteettomasti (puuttumatta siihen, mitä mieltä joku hänen politiikastaan on).

Loppukommenttina viittaan Ritva Liisa Snellmanin toteamukseen hänen kolumnissaan (HS 28.3.2008). Hänen mukaansa olemme kiinnostuneet Kanervan tilanteesta siksi, että saamme hänet näin "hoitelemaan nolot hommat puolestamme". Seksikumppanin löytämisen vaikeudet, ihmissuhteiden ongelmat, luottamuksen hataruus, nolot tilanteet ja epäonnistumiset ovat kaikki osa omaa elämäämme. Turhautuminen ja parisuhdekulttuurin tekopyhyys saattavat olla niitä tekijöitä, jotka saattavat jotkut moralistiseen psykoosiin. Toisten elämään puuttuminen on helppo tapa kääntää huomio pois omasta elämästä ja sen ongelmista.