Minuun kohdistuva loanheitto on saavuttanut uusia horisontteja puuttuessaan luentoihini seksologian kouluttajana. Tämä antaa oivallisen tilaisuuden katsoa tarkemmin, millaisiin väitteisiin on päätetty tarttua ja mitä niiden taustalla oikeasti on. Käsittelen alla viisi minun suuhuni laitettua väitettä, joiden kai pitäisi olla jollakin tapaa huolestuttavia, kun ne on haluttu nostaa silmätikuksi.
Turvavyöt kiinni, tästä tulee pitkä teksti!
Väite: olen sanonut, että yläkouluikäisille saa näyttää pornoa opetusmielessä
Väitteen esittäjältä on mennyt sekaisin pari toisiaan lähellä olevaa käsitettä: porno ja seksuaalisesti eksplisiittinen kuvamateriaali. Ne ovat kieltämättä hyvin lähellä toisiaan, sillä kuvallinen porno on lähtökohtaisesti seksuaalisesti eksplisiittistä kuvamateriaalia, mutta kaikki seksuaalisesti eksplisiittinen kuvamateriaali ei kuitenkaan ole pornoa.
Seksuaalisesti eksplisiittinen kuvamateriaali tarkoittaa paljastavasti ja suoraan seksiä, alastomuutta tai vehkeitä esittävää kuvastoa. Tällaisella materiaalilla voi olla monenlaisia käyttötarkoituksia. Esimerkiksi anatomisesti tarkan peniskuvan kohdalla voi olla vaikeaa erottaa pelkän kuvan perusteella, onko kyse lääketieteellisestä anatomian kuvamateriaalista, seksuaalikasvatusmateriaalista vai pornokuvasta.
En ole luennoillani väittänyt, että seksuaalikasvatuksessa nuorten kanssa pitäisi näyttää pornoa. Sen sijaan olen usein argumentoinut sen puolesta, että seksuaalikasvatuksessa pitäisi käyttää seksuaalisesti eksplisiittistä kuvamateriaalia alastomista kehoista, erilaisista vehkeistä ja seksistä - ja tällainen materiaali voi olla visuaalisesti hyvin lähellä pornografista kuvastoa.
Tämä ei ole mikään uusi ajatus. Suomessa on käytetty tällaisia materiaaleja jo 70-luvulta, ja esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa ja Britanniassa on tehty myös 2000-luvulla uudehkoja materiaaleja, joissa seksiä ja kehoja kuvataan peittelemättä. Tällaisia ovat mm. RFSU:n Sex på kartan sekä Dictionary ja Pussypedia, joissa esitetään valokuvia erilaisista vehkeistä. Tai Norjan yleisradion Pubertet, joka löytyy myös YLE Areenasta nimellä Murrosikä. Tai Briteissä näytetty TV4:n Sex Education Show ja Naked Education, joiden taustalla oli tavoitteena kiertelemättömyys, alastomien kehojen normalisoiminen ja kehopositiivisuus.
Seksuaalisesti eksplisiittisille seksuaalikasvatusmateriaaleille on tarvetta, sillä seksuaalikasvatuksessa valitettavan usein sivuutetaan ja kierretään nuoria paljon kiinnostavat aiheet, jotka liittyvät suoraan kehoon ja seksin tekemiseen. Pelkkä yleistasoinen puhe seksuaalisuudesta tai lisääntymisbiologian läpikäyminen ei riitä seksuaalikasvatukseksi, vaan aihetta pitää lähestyä rehellisesti nuorten tarpeita ja kysymyksiä kuunnellen - ja ne ovat usein hyvin suoria, jos niille annetaan tilaa.
Nuorista valtaosa on katsonut tai ainakin nähnyt pornoa. Osalle porno on tärkeässä roolissa oman seksuaalisuuden tutkimisessa sekä sooloseksissä. Porno voi herättää paljon kysymyksiä ja pohdintoja omasta seksuaalisuudesta sekä pornon roolista seksuaalikulttuurissa. Kaikkien kohtaavaa työtä tekevien seksologian ammattilaisten pitäisi hallita pornokasvatuksen perusasiat ja pystyä kohtaamaan nuorten kertomat pornokokemukset ja nuorten maailma ilman häkeltymistä, tuohtumista tai tuomitsemista.
Väite: käyttämäni seksuaaliterapiakoulutuksen opintomateriaalit koettiin asiattomiksi, eikä opiskelijoiden pitäisi joutua sellaista kestämään
Tällä väitteellä viitataan luennoillani näyttämiini taidekuviin, joissa esiintyy mm. homoseksuaalisuutta, seksityöviittauksia, sadomasokismia, alastomuutta ja vehkeitä. Eroottisen taiteen käyttämisellä osana luentomateriaaleja on aina useampi tarkoitus kuten sivistyksellinen, pedagoginen, seksologinen ja joskus myös esteettinen. Käytän eroottista taidetta luennoillani mm. seksuaalisuuden kulttuurihistorian eri virtausten käsittelyyn, seksuaalisuutta koskevien yhteiskunnallisten narratiivien tutkimiseen sekä opiskelijoiden oman reflektion käynnistämiseen ja ruokkimiseen.
Taidekuvat toimivat seksuaalisuuteen liittyvän kulttuurisen merkityksenannon pohdinnan apuvälineenä, sillä ne mahdollistavat useiden yhteenkietoutuneiden yhteiskunnallisten narratiivien tutkimisen samanaikaisesti. Hyvillä taidekuvilla on tapana olla syvällisessä ja monimerkityksisessä dialogissa kulttuuristen ilmiöiden kanssa. Tämä pitää paikkansa myös eroottisen taiteen kohdalla.
Eroottisten taidekuvien käytöllä on myös toinen tärkeä merkitys. Jokaisessa seksologian koulutuksessa toteutetaan tieto- ja taitosisällön lisäksi myös SAR-koulutusta. Se on Yhdysvalloista lähtöisin olevaa seksuaalipedagogiikkaa, jolla työstetään seksologian ammattilaiseksi opiskelevan henkilön kykyä omien asenteidensa tunnistamiseen, reflektioon ja ammatilliseen käsittelyyn. SAR tulee sanoista Sexuality Attitudes Reassessment, ja sillä pyritään huomaamaan omia haasteita ja kipupisteitä, jotka voisivat vaarantaa seksuaalineuvojan tai -terapeutin kyvyn kohdata asiakkaansa ammatillisesti haastassa aiheissa.
SAR-prosessissa opiskelijat altistetaan hallitusti mm. seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudelle, erilaisille kehoille, monenlaisille seksitavoille, sadomasokismille, eksplisiittisille seksikuville, alastomuudelle, vehkeille ja niin edelleen. Jos jokin tämän prosessin aikana herättää hankalia tunteita, niitä käsitellään koulutuksen työnohjauksessa, jossa opiskelijoilla on mahdollisuus ryhmän tukemana turvallisesti purkaa tunteitaan ja tutkia niiden taustalla olevia asenteita ja uskomuksia.
Reflektiivistä asennetyötä tehdään koulutuksen aikana siksi, että opiskelijan omien hankalien tunteiden ja asenteiden tutkiminen ei vaarantaisi hänen asiakaskohtaamisiaan tulevaisuudessa. Jokaisella asiakkaalla on oikeus siihen, että hänet kohtaava ammattilainen on käsitellyt omat haasteensa itse, eikä asiakas joudu apua hakiessaan kohtaamaan asiatonta kohtelua tai todistamaan ammattilaisen henkilökohtaista emotionaalista kriisiä.
Koulutuksen aikana opiskelija voi huomata, että hän ei pärjää joidenkin seksologisten aiheiden kanssa. Suurin osa opiskelijoista läpäisee kuitenkin SAR-prosessin hyvin, vaikka heillä olisikin jossakin kohtaa vaikeuksia. Useimpien kohdalla haasteet on mahdollista ylittää hallitusti. Moni opiskelija kertoo koulutuksen päätteeksi, että alussa he eivät olisi uskoneet voivansa kohdata jotakin tiettyä, heille hankalaa seksuaalisuuden ilmiötä lainkaan, mutta koulutuksen päättyessä he ajattelevat asiasta aivan toisin ja luottavat nyt omaan ammatillisuuteensa. Tämä on SAR-prosessin tarkoitus.
Joskus vastaan tulee myös yksittäisiä opiskelijoita, jotka reagoivat koulutuksen aiheisiin tai taidekuviin niin voimakkaasti, että heidän on vaikea suoriutua tilanteesta. Silloinkin useimmat pääsevät tunnereaktioistaan ylitse kouluttajien ja ryhmän tuella sekä purkamalla niitä työnohjauksessa. Jotkut joutuvat kuitenkin siinä tilanteessa miettimään, voivatko he tehdä ylipäätään seksologin työtä tai millaisilla rajauksilla he voisivat siihen pystyä.
Väite: olen sanonut, että raiskaus on seksuaalista toimintaa
Raiskauksen sanominen seksuaaliseksi toiminnaksi tai edes seksuaaliväkivallaksi on tuomittu joissakin radikaalifeministisissä piireissä väkivallan seksualisointina. Tämä ajatus on ollut suosittu esimerkiksi ruotsalaisten radikaalifeministien keskuudessa. 2000-luvun taitteessa Eva Lundgren markkinoi tällä näkökulmalla omaa väkivaltateoriaansa, joka saikin runsaasti kannatusta ruotsalaisen feminismin parissa. Kuitenkin jo parin vuoden sisällä Lundgren joutui rajun kritiikin kohteeksi tutkimuksensa epätieteellisyydestä ja hurjista qanon-tyyppisistä väitteistään pedofiilisatanistien tekemistä lasten rituaalimurhista.
Lundgrenin väkivaltateorian taustalla on ajatus, että seksuaalisuutta loukkaavat rikokset pitäisi nähdä pelkästään miesten naisiin kohdistamana vallankäyttönä ja väkivaltana, ei minään muuna, koska hänen mukaansa mieheyteen kuuluu väistämättä väkivaltaisuus. Tällainen ajatus on pulpahtanut esille silloin tällöin radikaalifeministien kirjoituksissa aina 60-luvulta asti, mutta aina se on jäänyt yhteiskunnallisen keskustelun jalkoihin, koska näkemys ei kestä analyyttista kritiikkiä.
Seksuaalisuuden filosofiassa on käsiteanalyyttinen suuntaus, jossa selvitetään seksologian peruskäsitteiden merkityksiä ja merkityksenantoprosesseja. Yksi keskeinen termi on tietysti seksuaalisuus itse. Toinen keskeinen määrittelyä kaipaava alue on seksuaalinen toiminta, jonka arkikieliset määritelmät jäävät aina liian kapeiksi suhteessa seksuaalisuuden moninaisuuden valtavaan kirjoon. Kysymykseksi muodostuu, mikä yhdistää kaikkia erilaisia seksuaalisen toiminnan muotoja, kun kaukaisimmilla esimerkeillä ei äkkiseltään katsoen ole paljoakaan yhteistä?
Kysymykseen on esitetty useita erilaisia vastausmahdollisuuksia, mutta ne eivät onnistu kattamaan kaikkia seksuaalisuuden muotoja. Esimerkiksi yhdyntäkeskeiset vastaukset eivät tunnista fetisismin kaltaisia ilmiöitä eivätkä fyysiseen läheisyyteen perustuvat vastaukset toimi sooloseksiin tai kyberseksiin.
Kattavin seksuaalisen toiminnan määrittelytapa löytyy perheyhtäläisyydestä. Seksuaalinen toiminta muodostaa käsiteperheen, jota yhdistää aina riittävä määrä ominaisuuksia, vaikka kaikilla perheen jäsenillä ei olisikaan aina samoja ominaisuuksia. Esimerkiksi fetisismiä ja puhelinseksiä ei yhdistä suoraan kovinkaan moni piirre, mutta ne kuuluvat samaan käsiteperheeseen, koska niillä on riittävästi yhteistä muiden perheen jäsenten kanssa.
Tästä päästään itse asiaan eli seksuaalisen väkivallan paikkaan seksuaalisen toiminnan käsiteperheessä. Seksuaalinen väkivalta kuuluu käsiteperheeseen siksi, että merkittävä osa siihen liittyvistä ominaisuuksista on samoja kuin useilla käsiteperheen ytimessä olevilla seksuaalisen toiminnan arkkityypeillä. Väkivalloin tapahtuneella yhdynnällä on suurin osa yhdynnän ominaisuuksista, mutta myös erottavina ominaisuuksina väkivalta ja suostumuksen puute. Seksuaaliväkivalta on siis seksuaalista toimintaa, mutta myös väkivaltaa.
Seksologisessa termistössä on otettu käyttöön myös seksuaalista väkivaltaa laajempi termi, seksuaalisuutta loukkaava väkivalta, joka laajentaa käsitteen alaa myös sellaiseen väkivaltaan, jolla ei tarvitse olla selkeää seksuaalista motiivia. Tämän termin alle kuuluu myös sellaisia väkivallantekoja, jotka kohdistuvat seksuaalisuuteen jollakin tavalla, mutta joilla ei ole seksuaalisen teon ominaisuuksia. Suurimmalta osin tämäkin termi on kuitenkin synonyymi seksuaaliväkivallalle.
Käsittelen tätä aihetta välillä seksuaalisuuden filosofiaa ja peruskäsitteistöä koskevilla luennoillani, mikäli seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan paikka käsiteperheessä nousee keskustelussa esille. Itse seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa, sen seurauksia ja niiden hoitoa käsitellään aivan eri luennolla.
Väite: olen sanonut, että myös epäröivä vastaus voi vahvistaa suostumuksen
Seksuaalietiikassa tutkitaan suostumusta seksuaalisen toiminnan eettisenä reunaehtona. Sitä tarkastellaan useista eri näkökulmista kuten etiikan teorian osana, yhteiskunnallisena käsitteenä, juridisena käsitteenä tai käytännönläheisesti tapaustutkimuksessa eli kasuistiikassa.
Kun aiheeseen mennään syvemmälle, suostumus osoittautuu teoreettisesti melko yksinkertaiseksi käsitteeksi, mutta kasuistiikassa välillä hyvin vaikeasti selvitettäväksi asiaksi. Vaikeudet syntyvät tavallisesti siitä, että ihmisen käyttäytyminen on monimutkaista eikä sen motiivit ole aina selkeitä edes toimijalle itselleen. Esimerkiksi erilaiset mielentilat, emootiot, impulssit, mielenterveys, sairaudet ja tilannetekijät vaikuttavat käyttäytymiseen valtavasti. Ihmiset myös kätkevät motiivejaan, valehtelevat, toimivat parempaa tietoaan vastaan ja sekoilevat. Suostumuksen seksuaalieettisen tarkastelun pitää huomioida myös monimutkaiset ja sotkuiset tapaukset. Elämä ei ole aina helppoa ja yksinkertaista.
Väitteessä on kyse luennolla käsitellystä esimerkkitapauksessa, jossa henkilö on mahdollisesti aloittamassa seksitilannetta, mutta on siitä epävarma. Tämä on tavallinen asetelma erityisesti seksuaalisesti kokemattomien ihmisten kohdalla, mutta voi monista syistä osua myös kokeneempien kohdalle. Tilanteessa keskeisimpänä eettisenä periaatteena on yksilön seksuaalinen autonomia, jonka nojalla hänellä on oikeus tehdä päätöksensä seksiin ryhtymisestä eli suostumuksen antamisesta täysin itse ja omin perustein.
Päätöksentekotilanteessa olevaa epävarmaa henkilöä ei saa missään tapauksessa painostaa tai manipuloida päätöksen tekemisessä mihinkään suuntaan, vaan hänelle pitää antaa rauha tehdä itse päätöksensä. Tilanteen pitää myös mahdollistaa kieltäytyminen ja poistuminen turvallisesti ja ilman negatiivisia seurauksia. Tilanteen muut osapuolet saavat toki rohkaista tai toivoa myönteistä vastausta, mutta siinä pitäisi olla erityisen huomaavainen, sillä sosiaalinen paine voi vaikuttaa joihinkin ihmisiin voimakkaasti.
Joka tapauksessa epävarma ihminen saa päättää suostua seksiin ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin. Epävarmuus seksiin ryhtymisestä ei ole sinällään suostumuksen este, kunhan päätös on aidosti henkilön oma. Seksitilanteisiin voi liittyä kaikenlaisia tunteita kuten jännitystä, epävarmuutta tai varovaisuutta, mikä on täysin normaalia.
Itse kannatan omassa seksipositiivisessa kuplassani innokkaan suostumuksen ajatusta, jossa pyritään siihen, että seksiin ryhdytään halukkaasti ja se myös ilmaistaan selvästi. Innokkaan suostumuksen kohdalla kenenkään ei tarvitse miettiä, mitä kumppani oikeasti tilanteesta ajattelee, vaan halu leikkiin ja nautintoon on yhteistä.
Innokas suostumus ei kuitenkaan voi olla seksuaalisen toiminnan eettinen reunaehto, sillä myös muunlaisissa mielentiloissa on täysin sallittua tehdä päätös seksiin ryhtymisestä. Innokas suostumus on siis supererogatiivista; se on eettisesti kiitettävää, mutta ei välttämätöntä.
Suostumukseen liittyviä kiemuroita käsitellään seksuaalietiikan luennoillani yksityiskohtaisesti siksi, että tulevat seksologit voivat kohdata vastaanotoillaan hyvin erilaisia tilanteita ja kokemuksia, ja ammattilaisen pitää pystyä erottamaan suostumuksen antamisen etiikka päätöksentekijän tunteista ja sosiaalisesta tilanteesta. Etiikassa tällaiseen erotteluun viitataan Moren giljotiinilla, jossa erotetaan normatiiviset ja deskriptiiviset propositiot toisistaan.
Eettistä arviointia pitää voida tehdä erillään emotionaalisista tekijöistä, mutta niiden väliset yhteydet on hyvä kuitenkin ymmärtää. Silloin on mahdollista puolustaa yksilön oikeutta tehdä päätöksiä hänen omasta seksuaalisuudestaan, vaikka hän olisi asiasta epävarma, ja samalla tunnistaa ne riskit, joita sosiaaliset tilannetekijät kuten painostus tai manipulaatio voivat aiheuttaa.
Eettinen arviointi ei ole yksioikoisten uskomusten tai ideologisten sloganien aluetta, vaan siinä pitää kyetä tekemään vaativaa ja herkkää analyyttista työtä, jossa eettisiä periaatteita sovelletaan sotkuisiin tosielämän tilanteisiin. Tämän taidon kehittämiseen tähtään luennoillani.
Väite: pornoluennon kritisointi oli seksinegatiivista
Käsittelen pornoa koskevalla luennollani aihetta useista eri näkökulmista kuten seksologian, mediatutkimuksen, etiikan ja kulttuuristen narratiivien kritiikin suunnilta. Pornosta on esitetty kautta historian monenlaisia hurjia väitteitä, useimmat niistä pornon vastustajien suusta. Näiden väitteiden tutkimisessa hyödynnetään kriittisen ajattelun välineitä kuten väitteiden korrespondenssin ja koherenssin arviointia, taustaolettamusten selvittämistä sekä niiden sijoittamista kulttuurisen pornodiskurssin kartalle.
Eräs 80-luvulta lähtöisin oleva pornodiskurssi perustuu pornon vastustamiselle seksinegatiivisista lähtökohdista. Siinä avoin seksuaalinen ilmaisu koetaan lähtökohtaisesti ihmisen arvokkuutta alentavana, halventavana ja väkivaltaisena. Tähän diskurssiin liittyi Yhdysvalloissa käydyssä pornokeskustelussa sekä kristillis-konservativiisen liikkeen edustajia että radikaalifeministejä.
Seksinegatiivisen diskurssin sisältä tulleet väitteet pornon väkivaltaisuudesta, pornoesiintyjien traumatisoitumisesta, naisten alentamisesta, esineellistämisestä ja niin edelleen on kumottu jo 80-90 -luvuilla. Väitteitä on osoitettu virheelliseksi seksologiassa, kulttuurin tutkimuksessa ja seksuaalisuuden filosofiassa, mutta myös pornoesiintyjät ovat itse nousseet kumoamaan heihin kohdistuneita villejä olettamuksia. Myyteiksi osoittautuneiden väitteiden taustalla on ollut tietämättömyyttä, harhakäsityksiä, pahantahtoisuutta ja stigmaa.
Seksipositiivinen näkökulma pornoon on tuonut pornoa itse tekevien ja käyttävien ihmisten näkökulmat keskiöön, ja samalla koko kuva pornosta on mullistunut. Vanhat seksinegatiiviset myytit, kuten esimerkiksi väite pornoesiintyjien traumatisoitumisesta, alkavat tästä näkökulmasta näyttää hyvin kummallisilta. Silti osa kumotuista väitteistä kiertää yhä pornokeskustelussa sloganien muodossa, vaikka nykyinen tutkimustieto ei anna niille tukea.
Joskus luennoillani joku opiskelijoista esittää keskustelussa vanhoja, kumottuja uskomuksia pornosta. Silloin pyrin oikaisemaan ne nykytutkimuksen perusteella ja kerron myös niiden taustoista osana 80-luvun seksinegatiivista pornon vastaista diskurssia. Tavallisin tällainen uskomus on sloganina heitetty “porno esineellistää naisia”, mikä edelleen pyörii keskustelussa, mutta on jo kauan aikaa sitten osoitettu virheelliseksi.
Jos esineellistäminen kiinnostaa syvällisemminkin, niin olen kirjoittanut asiasta artikkelissani
Esineellistäminen ja pornografia – pieni filosofinen tutkielma (niin & näin 2/2010).
Luentojani saa kritisoida, ja kerron sen myös aina luentoni alussa. Otan mielelläni vastaan eläväistä keskustelua luentojeni teemoista ja osallistun debattiin luennon aikarajojen puitteissa. Luentojeni kritisointi ei ole seksinegatiivista, mutta joskus luentojen aikana keskustelussa esitetty kritiikki pornoa kohtaan saattaa perustua vanhoille seksinegatiivisille uskomuksille, minkä sanon ääneen, jos sellaista tulee vastaan.
***
Jos olet päässyt tänne asti, onnittelen sinua lukuinnostasi!
Yllä esittämistäni seksologisista ja seksuaalieettisistä näkemyksistä saa olla montaa mieltä, myös kriittistä. Toivon kuitenkin, että olen onnistunut tekstilläni osoittamaan asioiden monimutkaisuuden ja asiantuntemuksen tärkeyden niiden käsittelemisessä. Pelkkä parin rivin heittely Instagramissa tai roskamedioissa ei tee oikeutta monimutkaisille seksologisille kysymyksille, eikä niiden vääristely loanheittotarkoituksessa ole hyödyksi kenellekään.
Jatkan mielelläni näitä keskusteluja sellaisten ihmisten kanssa, joilla on asiasta punnittua sanottavaa tai hyviä kysymyksiä. Tulkaa nykimään hihasta, jos jossakin kohtaamme. Meuhkaajat jätän omaan arvoonsa.