Mielenosoitus keskiviikkona 7.11. klo 12.30 Pikkuparlamentin edessä
Oikeusministeriö valmistelee seksinoston kriminalisoivaa lakia. Ruotsissa oston kriminalisoinnin on todettu huonontaneen entisestään seksipalveluita myyvien asemaa. Vaikka lain väitetään puuttuvan kysyntään, todellisuudessa se kuitenkin lisää myyjiin kohdistuvaa kontrollia, koska asiakkaat voidaan tavoittaa vain myyjien kautta.
Kaupallisen seksin ongelmiin on puututtava sosiaali-, ei kriminaalipoliittisin toimin. Seksityötä tekevien perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen on taattava. Seksityöntekijät ovat raportoineet, että poliisi sakottaa kondomien kantamisesta, pysäyttelee jatkuvasti ilman erityistä syytä sekä käyttää halventavaa kieltä. Kondomeista sakottaminen vaarantaa seksityöntekijöiden oikeuden terveyteen. Käännytyspykälä, joka mahdollistaa henkilön käännytyksen, mikäli häntä epäillään seksipalvelujen myynnistä, heikentää merkittävästi EU-alueen ulkopuolelta tulevien seksityöläisten asemaa ja estää avun hakemisen ongelmatilanteissa.
Paras keino prostituutioon liittyvien ongelmien ehkäisemiseen on riittävästä perusturvasta ja tukipalveluista huolehtiminen. Tällä hetkellä Suomessa seksiä myyvät heikossa taloudellisessa asemassa olevat ihmiset, kuten opiskelijat, yksinhuoltajat, siirtolaiset ja muut matalapalkkaisille aloilla toimivat ja heikon perusturvan omaavat ryhmät.
Me sanomme EI:
- Seksinoston kriminalisoinnille
- Käännytyspykälälle
- Poliisin ahdistelulle
Me sanomme KYLLÄ:
- Ihmisoikeuksille
- Tukipalveluille
- Riittävälle toimeentulon turvalle
Mielenosoitus järjestetään samaan aikaan oikeusministeriön seksinoston kriminalisointia käsittelevän seminaarin kanssa pikkuparlamentin ulkopuolella. Aiheeseen liittyvät banderollit ja plakaatit ovat tervetulleita, ja erityisesti toivomme tuomaan PUNAISIA SATEENVARJOJA. Ei puoluetunnuksia.
Facebook event:
https://www.facebook.com/events/271207436334321/
Mielenosoituksen järjestää Feministinen aloite -verkosto
http://feministinenaloite.wordpress.com/
Seksikuvia, herutusta, sextingiä! Mihin tämä maailma on menossa! Miltä tuntuu löytää omasta tyttärestä provosoivia kuvia? Aaaaa...
Länsi-Uusimaan juttu käsittelee äidin huolta siitä, että hänen tyttärensä poseeraa seksikkäästi verkossa julkaistuissa kuvissa. Jutussa kerrataan perushuolet: kuvia voi katsoa kuka tahansa, kuvia ei saa välttämättä enää pois verkosta, kuvia voidaan käyttää väärin... Sosiaalisten medioiden turvallisen käytön osaaminen on ilman muuta tärkeää ja itsensä suojeleminen arvokasta. Nyt kun pakollinen hyväkivamantra on sanottu, voidaan katsastaa jutussa ilmaistuja asenteita vähän tarkemmin.
Jutun lähtöolettamuksena vaikuttaa olevan se, että nuoren seksuaalinen tai eroottinen itseilmaisu olisi jotenkin itsessään ei toivottavaa tai vaarallista. Onko kyse äidin kipuilusta pikku mussukan kasvaessa, vai onko kyse seksuaalikulttuuriimme sitkeästi pesiytyneestä epäluulosta avointa seksuaalisuuden ilmaisemista kohtaan? Arvelen, että kummastakin. Kun vanhemman kontrolli teinin elämästä alkaa vähentyä, huoli lapsen pärjäämisestä on ymmärrettävä. Miksi huoli kuitenkin niin usein kohdistuu juuri seksuaalisuuteen ja sen ilmaisemiseen, lienee kulttuurimme painolastia.
Seksuaalisuus on useimmille ihmisille elämän keskeisimpiä voimia, joka määrittelee ihmissuhteita ja omaa identiteettiä. Olisi yllätys, jos se ei ilmenisi kaikessa sosiaalisessa toiminnassa oli kyse niin tanssilavoista kuin verkkomediastakin. 50-luvulla paheksuttiin salaa tansseihin karkaavia nuoria, nyt ahdistutaan verkon seksikuvista ja viestintävälineiden käytöstä. Jokaiseen aikaan ja välineeseen liittyvät omat myönteiset ja kielteiset puolensa. Sosiaalisen medioiden ja kuvien jakamisen taivastelu sinänsä ei vie ajattelua eteenpäin.
Vaikka vanhempien huoli on monella tavalla ymmärrettävä, voisiko toisenlaisiakin suhtautumismahdollisuuksia nostaa esille? Miksi lähes ainoa viesti tällaisissa artikkeleissa on "muistakaa, että kuvia voidaan väärinkäyttää". Kun tämä on sanottu, voitaisiin jatkaa, että "jos haluat kuvia julkaista, opettele kohtaamaan myös ikävä palaute". Jos asenne on "minä olen hyvä ja kaunis", voi mahdolliselle ikävälle palautteelle sanoa pyh.
Vallalla oleva huolipuhe ei auta nuoria kohtaamaan mahdollisesti eteen tulevia tilanteita eikä vahvista heidän toimijuuttaan verkkomedioiden käyttäjänä. Sen sijaan varoittelu ja toppuuttelu tuottavat todennäköisesti vastareaktioita ja "mutsi ei vaa tajuu" -asenteita, jotka eivät auta vanhempien ja nuorten välisessä keskustelussa, eivätkä auta nuorta toimimaan järkevästi internetissä.
Huomautan, että järkevä toiminta ei missään tapauksessa tarkoita siveää ilmaisua ja pidättymistä kuten moni tuntuu ajattelevan. Sen sijaan järkevää on ymmärtää ja hallita toimintaansa ja toimintaympäristöään oli se mikä tahansa. Esimerkiksi järkevä sextingin harjoittaja tietää mitä tekee, ymmärtää riskien päälle ja asennoituu ongelmiin rakentavasti. Päivittelyn sijaan vanhempi voi esimerkiksi keskustella nuoren kanssa asiallisesti siitä, miten nuori aikoo suhtautua, jos ex-rakas päättääkin laittaa tissikuvat nettiin. Keskustelun tarkoituksena ei pidä olla kiellon perusteleminen, vaan nuoren oman päätöksen kirkastaminen - oli päätös mikä tahansa.
Huolipuhe olettaa, että seksuaalisessa ilmaisussa on jotakin arveluttavaa tai vaarallista. Mitä jos ei olekaan? Jos internetissä sukkuloivaa nuorta vahvistettaisiin olemaan oman seksuaalisuutensa suvereeni subjekti, ehkä ongelmiakin syntyisi vähemmän. On täysin takapajuista keskittyä varoitteluun ja toppuutteluun sen sijaan että vahvistettaisiin määrätietoisesti nuorten itsetuntoa ja toimijuutta.
TV 1 lähetti 24.9.2012 MOT-ohjelman, jonka mukaan Väestöliiton ylilääkäri Dan Apter oli ympärileikannut pienen pojan äidin tietämättä ja vastoin tämän tahtoa. Tapaus on parhaillaan hovioikeudessa. Väestöliitto otti kantaa asiaan 25.9.2012, heti tv-ohjelman jälkeisenä päivänä. Kannanoton mukaan ”Väestöliitto ei vastusta poikien ympärileikkausta, kun se liittyy uskonnollisiin ja kulttuurisiin traditioihin.”
Ympärileikkaus altistaa lapsen tarpeettomille riskeille ja haitoille, kun se tehdään ilman lääketieteellisiä perusteita vanhempien uskonnollisten tai kulttuuristen käsitysten vuoksi. Viime aikoina on uutisoitu ympärileikkausten komplikaatioiden aiheuttamista kuolemantapauksista mm. Yhdysvalloissa ja Norjassa. Miehet ovat myös kertoneet kärsivänsä leikkauksen aiheuttamista haitoista kuten peniksen arpeutumisesta, tunnon menetyksestä ja jopa koko peniksen amputaatiosta.
Väestöliitto sallii pojan ympärileikkaamisen, kun sen tehdään ”asianmukaisen lääketieteellisen koulutuksen saaneen terveydenhuoltohenkilöstön suorittamana”. Leikkauksen tekijän osaaminen ei poista ympärileikkausten eettisiä ongelmia eikä riskejä. Väestöliitto tuskin sallisi tyttöjen ympärileikkauksien tekemistä vastaavilla ehdoilla. Miksi pojat eivät saa samaa suojelua kuin tytöt?
Väestöliitto esiintyy verkkosivuillaan seksuaaliterveyden edistäjänä, joka pyrkii ehkäisemään lasten kaltoinkohtelua ja kannattaa lasten ja nuorten seksuaalioikeuksia. Miten lapsen terveen peniksen silpomisen salliminen sopii näihin arvoihin? Miten Väestöliitto vastaa niille pojille ja miehille, jotka kärsivät silpomisen haitoista koko ikänsä?
Tommi Paalanen
Sexpo-säätiön hallituksen puheenjohtaja