Näistä tiedät, että olet seksuaalisesti morjens!

Ilta-sanomien verkkosivujen luetuimmaksi jutuksi nousi tänään rouheasti otsikoitu pläjäys: Näistä tiedät, että olet seksuaalisesti terve. Jo pelkkä otsikko sai epätoivon väreet kulkemaan pitkin karvaisia käsivarsiani, mutta olihan se pakko klikata.

Mitä saadaan, kun sekoitetaan aimo annos naiivia positiivisuutta, tätimäistä viisastelua ja valtaisaa osaamattomuutta monimutkaisten käsitteiden (kuten terveys ja seksuaalisuus) hallinnassa? Jep.

Toimittaja Niina Heikkinen ja jutussa haastateltu seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta ajattelivat varmasti olevansa hyvällä asialla. Seksuaaliterveys on tärkeää ja ihmiset tarvitsevat neuvoja elämänsä parantamiseksi. Valitettavasti nämä ainekset eivät vielä riitä maaliin asti pääsemiseen.

Kirjoitelmaa leimaa kaksi dinosauriaanista virhettä: 

1. Olemassaolomme ydin. Jutussa oletetaan, että seksuaalisuus on jonkinlainen sielun peili, joka heijastelee minuuttamme ja eksistenssiämme. Ei ole. Seksuaalisuuden merkitys vaihtelee hyvin suuresti yksilöiden välillä. Ne tosiasiat, että jokaisella ihmisellä on seksuaalisuus ja että se on useille tärkeää, eivät mitenkään edellytä sitä, että henkilön seksuaalisuus olisi jotenkin merkittävin osa hänen minuuttaan tai persoonallisuuttaan.

Ihmisen olemisen ydinteemat kietoutuvat kykyyn antaa merkityksiä, mikä pätee myös seksuaalisuuteen. Vaikka allekirjoittaneelle seksuaalisuus näyttäytyy elämän ydinteemana, on paljon ihmisiä, joille se on korkeintaan kehno välinäytös tai kertakaikkinen riesa. Älkää hyvät kirjoittajat ja terapeutit pakottako seksuaalisuutta toisten kurkuista alas, vaan antakaa heidän luoda sille itse haluamansa merkitys ja rooli elämässä.

2. Terve seksuaalisuus. Tuttavallisemmin morjens. Terveyden käsite on monimutkainen rakennelma, joka sisältää enemmän normatiivista höttöä ja määrittelyvallan käyttöä kuin mikään direktiivi sallii. Käsite on niin kyllästetty kulttuurisilla diskursseilla, että siitä on tullut lähes myrkyllinen. 

Terveyden käsitettä voidaan käyttää arjessa melko huoletta sen perusmerkityksessä: toimintakyvyn kuvauksena ja sairauksien tai häiriöiden poissaolona. Kun sitä aletaan soveltamaan niin yleislaatuiseen ja monimutkaiseen ilmiöön kuin seksuaalisuus, on syytä olla hyvin varuillaan. 

Seksuaaliterveyskin on ihan kelpo käsite, kun se pidetään aisoissa, mutta terve seksuaalisuus, se on menneisyyden kaksipäinen saatana, joka syöksee kidastaan uskonnollisia hyveitä, porvarillista kainoutta, perversioita ja keskiluokkaista hymistelyä.

Jutussa toppuutellaan seksin välineellistämistä ja markkinoidaan kunnioitusta, naiseksi ja mieheksi kasvamista sekä syviä emootioita. Valitettavasti näillä ei ole mitään tekemistä terveyden kanssa. Ne ovat kaikki mielivaltaisia arvovalintoja, joihin voi ottaa monenlaisia kantoja olematta yhtään vähemmän terve. Vaikka monille nuo asiat ovat tärkeitä ja läheisiä, on myös paljon niitä, joiden seksielämä on tervettä, tyydyttävää ja tasapainoista ihan ilmankin.

Kun terveys yritetään ujuttaa jonkinlaiseksi hyvän tai hyväksyttävän seksuaalisuuden kriteeriksi - vaikkakin ehkä vain osaamattomuuden takia - vajoaa keskustelun taso vuosisatoja taaksepäin. Terve-sairas -dikotomiaa ei pidä käyttää uutena moralismin kassarana, vaikka konservatiivit sitä odottaisivatkin huulet törröllään. Amerikassa tähän suuntaan ollaan jo liuttu, sillä siellä uskikset ilkamoivat surutta HIV:llä ja -addiktioilla pyrkiessään osoittamaan vapaan seksuaalikulttuurin olevan mätä ja synnillinen.

Jo valistusaikana ymmärrettiin, että keskustelu moraalista ja hyvästä pitää erottaa omaksi alueekseen uskonnollisesta hapatuksesta ja aikansa valtapeleistä. Nykyajan suurimmat määrittelyvallan käyttäjät seksuaalisuuden alueella ovat lainoppineet ja lääketieteilijät - tai heidän käsitteistöään viljelevät puoskarit.

Kun medikalisaation nahkea kumihansikas pyrkii kajoamaan seksuaalietiikkaan, on parempi lyödä ovi kiinni ja jättää sen näpit oven väliin.