19.1.2012

Mitä jos kukaan ei raiskaisi?


Feministipiireissä liikkuva meemi "Mitä jos kukaan ei raiskaisi?" on noussut taas pintaan bussissa tapahtuneen hämmästyttävän seksuaalirikoksen takia. Erityisesti on keskusteltu Helsingin uutisten jutusta, jossa HSL:n toimitusjohtaja narutettiin puhumaan bussien turvallisuudesta. Juttu otsikoitiin provokaatiivisesti ja virheellisesti: "HSL-pomo: Naisten kannattaa istua bussissa valoisalle paikalle."

Feministien aivoituksessa ideana on kääntää keskustelu uhrin toiminnasta tai turvallisuudesta  seksuaalirikoksen tekijän tekoon. Näkökulman kääntö on periaatteessa kannatettavaa, sillä eettinen vastuu rikoksesta on pelkästään sen tekijällä. Uhrin tekemisten vatvominen on usein typerää ja sydämetöntä.

Kyseinen meemi on kuitenkin saanut varsin idioottimaisia ilmaisutapoja. Kun puhutaan julkisten paikkojen turvallisuudesta ja järkevästä toiminnasta itseen kohdistuvien riskien vähentämiseksi, ei ajatuksella "kaupunki olisi turvallisempi, jos kukaan ei raiskaisi" ole minkäänlaista sisältöä.

Olisi ihanaa, jos sotia ei olisi. Olisi kiva, jos ketään ei lyötäisi. Olisi mahtavaa, jos kukaan ei tekisi rikoksia. Olisi turvallisempaa, jos kukaan ei hurjastelisi autolla. Olisi hienoa, jos kenelläkään ei olisi velkaa. Olisi mainiota, jos kaikilla menisi kivasti.

Imagine all the people living life in peace... oujee.

Olen ehdottomasti kaikkien edellämainittujen toiveiden kannattaja - tosin vain haavemaailmassani. Jos alkaa näyttää siltä, että haavemaailma ja todellisuus lähestyvät toisiaan, voin alkaa kannattamaan niitä aktiivisesti myös reaalimaailmassa.

Valitettavasti kuitenkin nykyinen todellisuutemme on täynnä roistoja, nilkkejä, idiootteja, epätoivoisia ja vähäosaisia. Oli rikosten syy mikä tahansa, me joudumme toistaiseksi elämään niiden mahdollisuuden kanssa. Raiskaajat eivät katoa maailmasta toivomalla "Mitä jos kukaan ei raiskaisi..."

Tämä tosiseikka tekee turvallisuudesta keskustelemisen yhä tärkeäksi. Vaikka vastuu rikoksesta on sen tekijällä, se ei paljoa lämmitä sitä, joka uhriksi päätyy. Riskien minimoiminen on järkevää ja suositeltavaa toimintaa, mutta rikoksen uhreja ei pidä syyllistää siitä, että he eivät ole niin tehneet.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joo, muistaakseni Suvi Rihtniemen kommentti oli siedettävän varovainen ja tekijää korostava. Kriitikot voisivat muotoilla saman sisällön paremmin opiksi Rihtniemelle ja muille.

Kannatan kyllä varovaisuutta muotoiluissa, ei mitään: "Oma vikasi, että jouduit ryöstetyksi, kun sammuit."

Tommi Paalanen kirjoitti...

Jep. Toimittaja yritti oikein kalastella jonkinlaista lipsahdusta kysymyksellään. Linkittämässäni Helsingin uutisten jutussa keskustelu menee näin:

"Onko naisten ja tyttöjen syytä valita bussissa paikka sen mukaan, missä on turvallista istua, Helsingin seudun liikenteen HSL:n toimitusjohtaja Suvi Rihtniemi?

– Tietenkin koko bussin pitäisi olla turvallinen, mutta bussin etuosa on valoisampi, ja kuljettaja näkee sinne, Rihtniemi toteaa.

– Turvallisinta on istua siellä, missä muutkin, ja kiinnittää huomio tapahtumaan huutamalla. Kuten yleensäkin väkivaltatilanteiden varalta ohjeistetaan, Rihtniemi sanoo.

– Tapaus on todella valitettava, eikä tällaista pitäisi sattua, Rihtniemi lisää."

Anonyymi kirjoitti...

"Vaikka vastuu rikoksesta on sen tekijällä, se ei paljoa lämmitä sitä, joka uhriksi päätyy. "

Muuten olen ajatuksistasi samaa mieltä, mutta yllä oleva lause vähän särähti. Nimen omaan lämmittäisi.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Ok, tarkennan ajatustani. Arvelen, että tarkoitat kommentissasi "vastuuseen joutumista" eli oikeusprosessia ja tuomiota.

Itse tarkoitin tässä eettistä vastuuta, jonka jakautuminen on faktakysymys, mutta ei valitettavasti vielä tarkoita sitä, että tekijä todella päätyy oikeuden eteen ja tuomitaan.

Toinen ajatus lausumani taustalla oli se, että vaikka tietäisi olevansa oikeassa, se ei korjaa murtuneita luita tai runneltua psyykeä.

Tässä on turvallisuudesta huolehtimisen pointti. Esimerkki. vaikka tiedän, että autojen pitää pysähtyä suojatiellä, katson silti huolella ympärilleni ylittäessäni tien. JOissain tilanteissa oikeassa olemisella voi olla korkea hinta, mikä on tietysti väärin, mutta valitettavaa ja viheliäistä todellisuutta.

Varis kirjoitti...

Kiinnostavia huomioita. Ikävää ja ajoittain todella surullista, että maailmassa sekä elämässä on paljon riskejä. Riskien ennakointi ei tietenkään aina auta ja sitä voi jäädä auton alle, tulla hakatuksi, ryöstetyksi, raiskatuksi tai kuolla keuhkosyöpään vaikka ei polttaisi tupakkia.

Riskikäyttäytyminen johtaa tilastollisesti suurempaa mahdollisuuteen sairastua, joutua onnettomuuteen tai rikoksen uhriksi. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mikä on oikein tai väärin, se on kylmä tilastollinen fakta.

Riskien ennakoiminen ja etenkin riskien ennakoimisesta puhuminen onkin sitten aina toisinaan kaksipiippuinen juttu. Toisaalta taas jos riskejä ei tunnista niihin on äärimmäisen hankalaa varautua etukäteen.

Ääri aatteilla ja idealisteilla on usein mukavia tai vähemmän mukavia haaveita siitä miten asioiden "pitäisi olla". Realismi tuppaa aina silloin tällöin unohtumaan. Esimerkiksi se, että ihmiset valitettavasti itse elävät omaa elämäänsä ja tekevät elämässään aina toisinaan erittäin kyseenalaisia ratkaisuja, kuten raiskaavat jonkun syystä tai toisesta.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkea sitä löytää:
http://hyviauutisia.net/2012/01/23/haavisto-homous-ja-hapea/

Tommi Paalanen kirjoitti...

Heh, yllä olevassa linkissä arvioidaan seksuaalikulttuuria ja -etiikkaa suuren puolalaisen ajattelijan Karol Wojtyłan näkemysten valossa.

Kyseinen henkilö on katolisen kirkon paavi ja vaikka hänen näkemyksiään tarkastellaan jutussa seksuaalielämän ideaaleina, olen itse taipuvainen pitämään niitä lähinnä dystooppisina.

Katolinen ideaalimaailma on ahdistava painajaisuni hyvin monelle.