Tänään vietetään taas Lucian päivää ja vaaleakutriset pikku enkelit johtavat valon kulkueita halki kaupungin. Tosin joskus erilaisissa yhteisöissä Lucia-neidoksi on valittu myös isoja karvaisia äijiä, mikä on omiaan piristämään muuten niin äitelää ja konservatiivista juhlaa.
Jos päähän laitettavat kynttilät eivät ole muuten tarpeeksi outoja, niin juhlan häiriintynyt perusluonne nousee mukavasti esiin, kun muistellaan hieman Luciasta kertovia legendoja. On mitä parhainta mustaa komediaa, että pikkutytöt kulkevat kirkkain silmin Lucia-puvuissaan elävöittämässä sairasta ja väkivaltaista kristillistä tarinaperinnettä.
Legendan mukaan Lucia oli 200-luvun syrakusalainen käännynnäiskristitty, joka oli vannonut neitsyyslupauksen ja sen vuoksi kieltäytyi menemästä naimisiin. Koska kristinusko oli Rooman valtakunnassa kielletty, joutui Lucia uskontonsa vuoksi kidutetuksi ja tapetuksi raa'asti.
Toinen versio tarinasta on vielä karumpi. Kristitty Lucia joutui ei-kristityn sulhasehdokkaan piirittämäksi ja repi omat silmänsä päästään miehen kehuttua niitä kauniiksi. On hirtehistä, että fanaattiseksi mielipuoleksi kuvattu neito on katolisessa maailmassa sokeiden ja näkövammaisten pyhimys.
Ja yhä kristityt siellä täällä juhlivat Luciaa, pukeutuvat neitseellisiin valkoisiin ja polttavat kynttilöitä. Kynttilöilläkin on hellyttävä yhteys siihen, että Lucia yritettiin polttaa elävältä rangaistuksena uskonnostaan.
"Äiti, äiti, miksi Lucialla on kynttiläkruunu?"
"No siksi, pikku pumpernikkelini, että Lucia-neidosta oli kivempi palaa elävältä kuin menettää neitsyytensä! :o)"
Miten kaunis tarina kristillisistä soidinmenoista, seksuaalisesta pidättyvyydestä ja uskonnollisesta vakaumuksesta!