27.5.2009

Tosi rakkaus odottaa - tai sitten ei


Ameriikan maalla evankelisten uskovaisten piirissä yleistyneet siveyslupaukset ja niiden tunnukset ovat saaneet jalansijaa myös täällä härmän turuilla. Tunnetuin moisista käsityksistä lienee täälläpäin "Tosi rakkaus odottaa" -aate, joka on kaikessa totisuudessaan aika liikuttava.


Hanna Salomäki on julkaissut aiheesta tutkimuksen, jossa aatetta kutsutaan "seksuaalieettiseksi nuortenliikkeeksi". Kirjan otsikon osuessa pahasti silmään äskettäin, lienee tarpeellista ravistella hieman hurukristillisiä käsityksiä eettisyydestä. Nimittäin sekä kirkolla että muilla kristillisten aiheiden kanssa puuhailevilla henkilöillä tuntuu olevan piintynyt käsitys siitä, että kristilliset elämänohjeet olisivat muka etiikkaa.

Käsillä oleva tapaus kertoo kristillisten liikkeiden tarpeesta esitellä elämäntapavalintansa ikään kuin ne olisivat eettisiä velvollisuuksia. Seksiin ryhtyminen tai siitä pidättäytyminen ei ole millään tapaa eettistä. Seksuaalielämän aloittaminen on yksilöllinen valinta, jonka jokainen tekee omista lähtökohdista ja vaikuttimistaan käsin. Kysymykset eettisestä oikeasta ja väärästä eivät liity asiaan millään välttämättömällä tavalla.

Asia on oikeastaan täysin päinvastoin kuin mainittu luonnehdinta yrittää esittää. "Tosi rakkaus odottaa" on epäeettinen liike. Se huiputtaa ihmisiä uskomaan, että elämäntapaan ja -ihanteisiin liittyvät valinnat olisivat muka eettisiä velvollisuuksia. Liikkeen epäeettisyys on vielä raskaampaa, mikäli sen ohjeita tuputetaan käyttämällä painostusta tai auktoriteettia. Seksi ei ole vahingollista tai epäeettistä, mutta aivopesu on.