26.4.2009

Seksimessu


Kaikesta rukoilustani huolimatta kirkko ei vieläkään ole ryhtynyt järjestämään metallimessujen sun muiden rinnalla seksimessua topless-pappeineen. Päätin korjata turhautumisen aiheuttamaa vitutustani käymällä useamman vuoden tauon jälkeen Sexhibition-messuilla kuuntelemassa kaupallisen seksin ilosanomaa.

Messut olivat tässä ajassa kokeneet kasvojenkohotuksen. Erityisesti päälavan lavastus ja valot tekivät visuaalisesta elämyksestä messevän. Tai siis tekisivät, jos lavalla tapahtuisi jotakin erityisen kiinnostavaa...

Tekniikan kehittyessä eroottisen esiintymisen rintamalla ei tunnu tapahtuvan kehitystä. Liekö syypäänä alan heikko arvostus, vai yleisön matalaotsaiset odotukset? Esitysten koreografiat, puvut ja dramaturgiat kierrättivät vanhoja teemoja tylsistymisen uhallakin. Spektaakkeliksi näyttävät riittävän tissit, pimpit, vatsalihakset ja (feikki)kyrvät.

Pyrin kuitenkin progressiivisuuteen erotiikan katselijana. Nykyajan medialukutaitoisen eläytyvän viihdemoniosaajan nimittäin tulee kyetä tarvittaessa säätämään vasteensa viihteen kanssa samalle taajuudelle. Jotta strippaamisesta sen nykyisessä muodossaan voi nauttia, kriittinen taidepornon katsoja pitää jättää narikkaan. Ilo syntyy lapsenomaisesta ihmetyksestä inhimillisen suuruuden äärellä: "Tissit, aah!"

Parasta messuilla on lopulta itse yleisö. Joukkoon mahtuu kaikenlaista väkeä känniääliöistä korrektiin vanhempaan pariskuntaan, joka etsii merikapteenin pukua seksileikkeihinsä. Ihmisten erilaisuuden ihmettely ja ihastelu seksin ilosanoman äärellä on lähes uskonnollinen kokemus!