17.3.2009

Lapsipornon kauheus


Jenkit pistävät teinejä
häkkiin, koska he ovat ottaneet itsestään alastonkuvia. Syytteen mukaan he ovat syyllistyneet lapsipornon tuottamiseen, levittämiseen ja hallussapitoon. Australiassa häkki heilahtaa alastomista piirroshahmoista. Suomessa lapsipornosta tuomitut lääkärit ovat "kansalaiskeskustelun" aiheena. Verkkokeskusteluissa leijuu lynkkausmieliala. Facebookin yhteisössä vaaditaan lasten hyväksikäyttäjien nimiä ja kuvia julkisiksi.

Lastenraiskaaja on vastenmielinen rikollinen, kuten kuka tahansa mielivaltaista väkivaltaa käyttävä. Melkein heti toisena inhottavuudessa on lynkkaajajoukon henkinen tila.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsiporno ovat jälleen pulpahtaneet esiin demonisen mittaluokan pahuuksina. Keskustelu sisältää vain kaksi tasoa: kauhea ja vielä kauheampi. Hysteriassa vellovalta ihmiskarjalta unohtuu tässäkin tapauksessa erottelu laillisen ja eettisen välillä. Nimekkeen "lapsiporno" alle mahtuu lukuisia erilaisia määritelmiä ja aste-eroja, jotka ovat hyvin tärkeitä materiaalin eettisyyttä arvioitaessa. Lynkkausjoukko ei ole kiinnostunut siitä, onko lapsipornotuomio napsahtanut teknisen lainrikkomuksen vai aktiivisen osallistumisen johdosta.

Laki määrittelee "lapsipornoksi" kaiken "sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan" materiaalin, jossa esiintyy alle 18-vuotias henkilö. Taiteilija Karttusen tapaus vihjaa, että viranomaisilla on vakavia ongelmia tunnistaa laillinen materiaali laittomasta. Tosiasiallinen lista "lapsipornosta" voi sisältää siis kaikki seuraavat tapaukset:
  1. Pornokuvat, joissa esiintyy nuorilta näyttäviä tai yli 18-vuotiaita henkilöitä; eli kaikki tavallinen "teiniporno"
  2. Pornokuvat, joissa aikuiset näyttelevät teini-ikäisiä tai nuorempia ja käyttäytyvät lapsekkaasti; esimerkiksi Max Hardcoren teinifantasiat, kaikki daddy-fantasiat ja vaippafetisismi
  3. Pornokuvat, joissa esiintyy vähän alle 18-vuotiaita; joissakin maissa pornon ikäraja on alempi, esim. Hollannin 17 vuotta; jotkut voivat myös valehdella ikänsä, kuten Traci Lords aikoinaan
  4. Teinimallikuvat vaatteet päällä
  5. Teinien keskenään räpsimät herutuskuvat vaatteet päällä
  6. Teinien keskenään räpsimät alastonkuvat tai seksikuvat
  7. Teinimallikuvat, joissa alastomuutta tai osittaista alastomuutta; usein tällaisissa kuvissa poseerataan pienenpienissä vaatteissa seksikkäissä asennoissa, jolloin kuvat ovat teknisesti laillisia, mutta sisällöltään vahvasti eroottisia
  8. Lapsimallikuvat ja lapsista otetut taidekuvat, joissa on alastomuutta tai osittaista alastomuutta
  9. Lapsista otetut kotivalokuvat, joissa lapset ovat alasti
  10. Lapsista tarkoituksella otetut kotivalokuvat, joissa lapset ovat alasti
  11. Ammattimaisesti tuotetut lasten alastonkuvat, jotka eivät ole taidekuvia
  12. Ammattimaisesti tuotetut lasten alastonkuvat, joissa kuvataan tarkoituksella sukupuolielimiä
  13. Lapsia seksuaalisissa tilanteissa esittävät kuvat; koskettelua yms.
  14. Lapsista otetut seksikuvat
  15. Lapsista otetut väkivaltaiset tai erityisen rajut seksikuvat
Tämän listan tarkoitus on havainnollistaa lapsiporno-nimekkeen alle sisältyvä lain ja moraalin liukuma. Kohdat 1-5 eivät ole oikeasti laittomia eivätkä epäeettisiä; niiden mahdollinen laittomuus on joko teknistä tai johtuu viranomaisen virhearvioinnista. Teinien alastonkuvat voivat olla laittomia, mutta niiden eettisyys riippuu enemmänkin kuvaamisen olosuhteista ja mallin halukkuudesta kuin pelkästä iästä.

Kohdissa 6-10 ollaan hankalalla alueella, sillä lapsista ja nuorista otettujen alastonkuvien motiivit voivat olla hyvin erilaisia. Sommittelultaan täysin samanlaiset kuvat voivat palvella aivan eri tarkoituksia, jolloin lain kirjaimen edellytys "sukupuolisiveellisyyden loukkaamisesta" on täysin viranomaisen arvioinnin varassa.

Kun saavutaan alueelle, jota ei voida arvioida pelkän lain kirjaimen avulla, on parasta tarkastella kuvien etiikkaa. Jos kuvat ja niiden ottaminen eivät riko lapsen tai nuoren oikeuksia, eikä niistä ole vahinkoa hänelle, ei kuvia voi pitää epäeettisinä. Pelkkää alastonkuvien julkaisemista ei voi pitää sellaisenaan vahingollisena, mikäli julkaiseminen tai asiayhteys ei tee tilanteesta nöyryyttävää tai muuten vahingollista. Erityisesti, jos nuori haluaa itse julkaista omat kuvansa, ei asiassa ole mitään tuomittavaa tai rankaistavaa. On täysin eri juttu, onko julkaisupäätös järkevä.

Lopun kohdissa 11-15 on kysymys varsinaisen lapsipornon kategoriasta. Pelkkiä poseerauskuvia (11-12) voidaan pitää "lapsierotiikkana" pornon sijaan. Niiden eettinen tuomittavuus on huomattavasti hankalammin osoitettavissa kuin varsinaisten seksikuvien. Nimittäin lapset saattavat poseerata kameralla erilaisissa asennoissa mielellään ja vapaaehtoisesti. Tällöin konnuus piilee lasten tai nuorten harhaanjohtamisessa - he tuskin ymmärtävät toiminnan tarkoitusta. Eettisesti harhaanjohtaminen on kuitenkin aivan toisen tason juttu kuin lapsen seksuaalinen kaltoinkohtelu.

Seksuaalisia tilanteita ja seksiä sisältävien kuvien vakavuudessa voi myös olla eroja. Kyse on silloin erityisesti kuvissa olevan lapsen tai nuoren kohtelusta ja tekojen vaikutuksista. On eri asia, puhutaanko toistuvista raiskauksista vai leikin varjolla tehdystä hiplaamisesta. Julkisessa keskustelussa ei valitettavasti osata eroja nähdä. On kuitenkin tärkeää osata säätää tukitoimet oikeanlaisiksi esimerkiksi paljastuneen hyväksikäyttötapauksen jälkeen. Jos "leikkeihin" osallistunutta lasta ja aikuista käsitellään kuin raiskattua ja raiskaajaa, voivat "auttamisen" henkiset seuraamukset olla itse rikosta pahempia.

Oman lisänsä soppaan heittävät lapsiseksiä esittävät piirretyt kuvat, joita esimerkiksi japanilainen manga on pullollaan. Lisäksi nykyaikainen 3d-piirtäminen mahdollistaa hyvin todentuntuisten kuvien tuottamisen. Piirretty lapsiporno ei ole laitonta tällä hetkellä. Itse olen sitä mieltä, että sen ei pidäkään olla, sillä lain pitää puuttua toisten ihmisten vahingoittamiseen, ei fantasioihin.

Parhaassa tapauksessa lapsista seksuaalisesti fantasioiva henkilö voi saada piirroksista riittävästi kiihoketta ja tyydytystä, jotta asia ei vaivaa tai turhauta häntä. Tällaisten henkilöiden demonisoiminen ei johda mihinkään. Tärkeämpää on tehdä selväksi ero fantasioinnin ja
todellisen lasten kaltoinkohtelun välillä.