Sukupuolittunutta väkivaltaa

En ole aiemmin kirjoittanut suoraan henkilökohtaisista kokemuksistani. Tällä kertaa teen poikkeuksen, koska aihe on erityisen mehukas. Otetaan siis sille! Kukin ottakoon mitä haluaa...

Olin juuri Apulanta-yhtyeen keikalla eläytymässä rock-heavy-grunge-punk -tunnelmiin ja moiseen toimintaan kuuluu myös pogoominen, pomppiminen ja hikinen liiskaantuminen toisten kehoihin väkijoukon puristuksessa. Niille, jotka eivät ole eläneet punkin tai uuspunkin aikakausia, kerron että pogoominen on raisua, mutta vaaratonta ja väkivallatonta poukkoilemista vauhdikkaan musiikin tahdissa.

Rock-musiikkia kuuntelemaan oli myös tullut runsaasti pikkujoulutunnelmaisia nuoria naisia, joilla oli ilmiselviä vaikeuksia sopeutua energiseen liikehdintään esiintymislavan etureunan tuntumassa. He yrittivät tiukasti pysyä paikallaan väkijoukon liikehtiessä sekä murjottivat ja tönivät kaikkia, jotka heihin vahingossa osuivat.

Oman tilan ja kehollisen koskemattomuuden ajatukset eivät päde tiiviissä väkijoukossa eturivin tuntumassa, missä eläytyminen ja liikehdintä on rajuinta. Jos sinne välttämättä haluaa änkeä (lähelle iiiihania esiintyjiä), niin pitää myös osata varautua tungokseen ja tahattomaan tönimiseen. Oman kehollisuutensa kanssa pitää olla tuollaisissa tilanteissa niin sinut, että jokaisesta osuma ei muutu ongelmaksi.

Todella häiriintynyttä on kehollisuusongelmien purkaminen väkivallalla. Osalla lavan edessä patsastelevista tytöistä on sellainen käsitys, että on hyvä iskeä kyynärpäällä eloisasti tanssivia tai pogoovia ihmisiä, jos nämä vahingossa osuvat heihin. Eivätkä näiden raivottarien kyynärpääiskut ole välttämättä kevyitä huomautuksia, vaan eräskin päätti täräyttää minua hampaat irvessä kylkiluihin.

Ilmeisesti minua päätä lyhyemmällä tytöllä oli jonkinlainen kuvitelma sukupuolensa tarjoamasta väkivaltamonopolista. Hän luultavasti kuvitteli, että naisena hän saa lyödä miestä vapaasti, mutta mies ei saa lyödä häntä. Itse olen sen verran tiukka tasa-arvon kannattaja että annoin välittömästi samalla mitalla takaisin...

Joillakin naisilla tuntuu olevan uskomaton määrä sukupuolitunutta röyhkeyttä. He kuvittelevat voivansa ilmoittaa säännöt väkijoukon liikkeille rokkikeikalla. Lisäksi he kuvittelevat voivansa kertoa mielipiteensä lyömällä toisia ihmisiä - ja selviytyvänsä siitä kuiville vetoamalla naiseuteensa. Jotkut miehet ovat myös niin pöhköjä, että he puolustavat mieluusti tyttöystäviensä röyhkeää käytöstä asettumalla kilviksi siinä vaiheessa kun tönivä, kampittava ja hakkaava neitokainen alkaa joutua pulaan käytöksensä takia.

Opetelkaa edes vähän hyväntahtoisuutta toisia ihmisiä kohtaan. Jooko?

Kuraattori parantaa maailman erotiikan taudista?

Heitin jälleen Hesaria mielipiteellä. Koin pakottavaa tarvetta reagoida, kun megalotripillä oleva Kuraattori Aalto yrittää hienotunteisuuden nimissä siivota kaiken erotiikan maailmasta...

***

Kuraattori Marika Aalto kirjoitti (HS 20.11.2008), että ”pornografinen ja avoimen eroottinen taide ei kuulu kirkkoon – sen enempää kuin muuallekaan, missä se voi loukata katsojaa tai aiheuttaa ahdistusta.”

Tällainen näkemys on vakavassa ristiriidassa avoimen yhteiskunnan periaatteiden kanssa. Avoimessa yhteiskunnassa kansalaisten velvollisuutena on sietää toistensa toimintaa ja mieltymyksiä.

Sietämisen velvoite ei ulotu lakeja rikkovaan tai toisia vahingoittavaan toimintaan. Pelkkä närkästys tai ahdistus ei kuitenkaan riitä perusteeksi kieltää tai rajoittaa toisten vapautta ilmaista seksuaalisuutta, viestiä eroottisesti tai nauttia pornografiasta.

Seurakunnilla toki on oikeus päättää, mitä he tiloissaan esittävät, mutta se ei riitä Aallolle. Hänen mielestään eroottinen taide ei kuulu minnekään, missä se ”voi loukata” jotakuta – siis ei oikeastaan minnekään, sillä ainahan jossakin joku voi loukkaantua.

Vapaa-ajattelijana minua ärsyttää huomattavasti toreilla ja katujen varsilla uskonnollisia lappusia jakavat käännyttäjät. Vielä pahempia ovat lauluseurueet, joiden propagandaa ei voi sulkea ulos pelkästään jurolla katseella.

Siedän kuitenkin näitä omasta mielestäni ala-arvoisia viestinnän muotoja, koska avoimessa yhteiskunnassa heillä on sananvapaus ja oikeus itsensä ilmaisemiseen. En pyri estämään heitä, enkä ehdottele julkisuudessa sananvapauden rajoituksia, jotka koskevat uskonnollista viestintää.

Eroottista viestintää ja seksuaalisuuden ilmauksia suojaavat täysin samat periaatteet kuin uskonnollistakin viestintää. Jonkun närkästys ei ole peruste toisten vapauden rajoittamiselle, mikäli kannatamme aidosti avointa yhteiskuntaa ja kaikille yhteisiä perusoikeuksia.

Julkisen Sensuurin Neuvosto

JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyvärisen ajatteluun ei mahdu, että internetin mahdollisuuksia tärvätään "herjauksiin, vihapropagandaan, pornografiaan, terrorismiin, väkivaltaan sekä lasten ja nuorten elämää tuhoaviin aineistoihin". Tällaisten sivustojen karsiminen ei hänen mielestään ole sensuuria.

Voipi olla, että Hyvärisen kannattaisi laajentaa ahtaaksi käyvää ajatteluaan esimerkiksi vetäisemällä jointti.

Tietyissä rajoissa hyväksyn internetin sisältöjen valvonnan, mutta hyvä-hyvempi-hyvärisen listassa on myös varsin outoja kohtia. Pornografia? Väkivalta? Ja mitä helvettiä ovat "lasten ja nuorten elämää tuhoavat aineistot"? Juuri tuollaisilla epämääräisillä nimikkeillä tyrannivaltiot harjoittavat sananvapauden polkemista. Luulisi, että Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja ajattelisi jotakin ennen kuin alkaa laukomaan mitä tahansa sanoja julkisesti.

(Lipeän tontiltani sen verran, että kummastelen tuota väkivalta-mainintaa hieman. Mitä ihmettä on internet-väkivalta? Toimiiko se niin, että kun lyön näyttöruutua ja painan send-nappulaa, niin vastaanottaja saa luuvitosen nenänvarteensa? Jos tarkoitetaan väkivallan esittämistä, niin siinäpä on sitten sensuurin suota kerrakseen. Pitääkö poistaa näytelty väkivalta, realistiset uutiskuvat, tikku-ukkojen makaaberit edesottamukset vai väkivaltaiset kertomukset? Hyvärisellä menee seuraava vuosisata rajatessa ongelmaa...)

Pornon sensuroimisen autuudesta kertoo vastikään Floridassa vetäisty oikeudenkäynti, jossa Paul Little eli Max Hardcore todettiin syylliseksi säädyttömyyteen. Extreme-pornotuottaja joutui tulilinjalle varoittavana esimerkkinä Bushin hallinnon pistäessä täytäntöön kirkasotsaisuuden uutta tulemista.

Säädyttömäksi katsotaan täkäläisen oikeuskäytännön mukaan materiaali, joka liittyy "himokkaisiin intresseihin", on "silminnähden häiritsevää" ja jolta "puuttuu vakavat kirjalliset, tieteelliset, poliittiset tai taiteelliset arvot".

Tervetuloa mielivaltaisten tuomioiden uusi uljas aikakausi!

Kalapään arvoitus

Äskeittäin Suomessa esitetty Penn & Tellerin pornoa käsitellyt jakso sisälsi häiriintyneen pätkän feministisen pornokriitikon luennosta, jossa tämä yhdisti pornossa esiintyvien naisten karvojen ajelun pedofiliaan. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että radikaalifeministien todellisuudentaju on vakavasti vääristynyt, mutta jälleen kerran lähti jalat alta silkasta hämmästyksestä.

Karvojen ajelua on myös toppuutellut Päivystävä feministi eräässä kirjoituksessaan. Hänestä on selvästi tärkeää, että karvojen pitää antaa kasvaa merkkinä siitä, että muidenkaan ei niitä tarvitsisi ajella. Kirjoituksessa lainataan Demin systerin palstaa, jossa valitetaan että ajelu on "ujuttautunut kulttuuriimme pornoteollisuuden kautta, ikävä kyllä".

Miksi henkilön X karvoituksesta pitää vääntää poliittinen teema? Keskustelun pikkumaisuus ja holhoamisen himo ihmetyttävät minua. On toki oikein sanoa hämmentyneelle teinille, että ei karvoja ole pakko ajella, mutta ei karvojen ajelemisessa ole mitään demonisoitavaa. Miltei jokainen käy leikkauttamassa tai ajelee päänsä karvoitusta, joten miksi pitää meuhkata karvoista jotka sijaitsevat pimpin tai pippelin läheisyydessä?

Ajaudun taas vakioteemaani, seksuaalikielteisyyteen. Kopauttakaa minua virtuaalinuijalla, jos alkaa nyppiä. Onko niin, että paheellisuuden proksimiteetti eli eritteitä tihkuvien saastaisten sukuelimien läheisyys tekee alapään karvoitukseen koskemisesta irstasta ja epäilyttävää? Lisäksi karvojen ajelu tekee vehkeistä helpommin näkyvät ja lähestyttävät. Tämähän voi johtaa vaikkapa seksuaalisiin kontakteihin, oivoi!

Siis, kalapään arvoitus liittyy seksuaalisiin mielikuviin ja nykyään pidetään seksikkäänä ja kauniina puskan trimmaamista. Mitä vikaa tässä muka on?

Housuitta-blogissa pohditaan karvojen ajelun hyötyjä. Aktiivisessa seksielämässä posliinin edut ovat aivan ilmeisiä: vehistimien näkyvyys ja lähestyttävyys paranee, suuseksi on miellyttävämpää, kosketusherkkyys lisääntyy, liukasteet sun muut voiteet eivät tartu karvoihin... Pornossa trendi perustuu näille aivan ilmeisille syille, erityisesti näkyvyydelle.

Vaikka etuja edellä luettelinkin, olen tiukasti sitä mieltä, että karvojen ajelu tai ajelemattomuus on henkilökohtainen kysymys, jossa kullakin on täysi päätäntävalta. Etunäkökohtakin on täysin henkilökohtaisesti arvioitava. Jos tykkää enemmän karvoistaan, niin sitten ei ajele. Asialla politikointi on huvittavaa.

Sexpo taistelee ihmisoikeuksien puolesta!

Olen Sexpo-säätiön puheenjohtajan roolissa tehnyt kantelun oikeuskanslerille KKO:n päätöksestä, jossa sallitaan poikien ympärileikkaus uskonnollisista syistä. Kantelu on uutisoitu mm. Aamulehdessä. Jos jotakuta kiinnostaa itse kantelun teksti, niin minua voi viskata sähköpostilla. Alla Sexpon lehdistötiedote kokonaisuudessaan.

***

Kantelu oikeuskanslerille KKO:n ympärileikkauspäätöksestä

Sexpo-säätiö on tehnyt kantelun oikeuskanslerille Korkeimman oikeuden ratkaisusta, jossa sallittiin poikalapsen ympärileikkaus vanhempien pyynnöstä uskonnollisilla perusteilla (KKO 2008:93). Sexpo-säätiön kanta on, että ratkaisu on Suomen perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastainen. Oikeuskansleria vaaditaan tutkimaan ratkaisun laillisuus ja hänen tulee edellyttää, että Oikeusministeriö ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta Suomen lainsaadäntö ympärileikkausten suhteen saadaan perustuslain mukaiseksi.

KKO antoi 17.10. julki tuomion, jonka mukaan lapsen äiti ei syyllistynyt lapsensa pahoinpitelyyn teettäessään hänelle ritualistisen, uskonnon vaatiman peniksen esinahan silpomisen. Päätöksen mukaan kyseessä oli vaaraton toimenpide, joka aiheutti lapselle vain hieman kipua ja vaivaa viikon tai parin ajan, mutta siitä ei aiheutunut lapselle pysyvää haittaa.

Suomen perustuslaki takaa jokaiselle kansalaiselle oikeuden koskemattomuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Korkeimman oikeuden ratkaisu rikkoo näitä periaatteita. Ratkaisu syrjii poikia ja merkitsee sitä, että he ovat vanhempiensa omaisuutta, joilla ei ole perustuslain ja ihmisoikeussopimusten takaamaa koskemattomuuden suojaa kaikkein intiimeimmällä kehon alueella.

Ratkaisussaan KKO sivuuttaa Suomen perustuslain sekä allekirjoitetut kansainväliset sopimukset, joissa kielletään syrjintä sukupuolen perusteella. Ratkaisussa todetaan yksiselitteisesti, että tyttöjen sukupuolielinten silpominen uskonnon tai perinnetavan vaatimuksesta on rikollinen teko. KKO:n ratkaisu tarkoittaa sitä, että pojan sukupuolielinten koskemattomuutta saa loukata ilman seuraamuksia. Siis poikalapset ovat päätöksen perusteella vanhempiensa omaisuutta, jonka sukuelimiä he saavat silpoa uskonnon tai perinnetavan niin kehoittaessa.

Kun KKO väittää, että poikien sukupuolielinten silpominen on vaaraton toimenpide, asettuu se ylimmän lääkärin rooliin. Lukuisat lääkärien yhteisöt, kuten Suomen lääkäriliitto, ovat ottaneet kansainvälisesti sen kannan, että toimenpiteeseen sisältyy myös sairaalaolosuhteissa suuria terveysriskejä, jopa koko peniksen amputaation ja sairaalabakteerien aiheuttamien, kuolemaan johtavien infektioiden vaara.

KKO esittää perustelunaan, että esinahan silpominen auttaa poikalasta samaistumaan omaan uskonnolliseen yhteisöönsä. Näkemys ei ole kestävä kehityspsykologian valossa. Ei ole perusteltua väittää, että lapset samaistuisivat yhteisöönsä esinahkansa perusteella. Lapsen kasvua yhteisön jäseneksi viitoittavat pikemminkin sosiaaliset suhteet.

KKO:n ratkaisu on ristiriidassa suomalaisen oikeuskäytännön kanssa ja jopa KKO:n omien aikaisempien päätösten kanssa. KKO:n ratkaisussa 1993:151 todetaan, että vanhempi ei saa käyttää ruumiillista kuritusta, kuten tukistamista tai luunappeja, kasvatustarkoituksessa. Myös koiran hännän typistäminen on Suomessa kielletty eläinten suojelun perusteella. Näiden esimerkkien valossa on käsittämätöntä, että KKO sallii poikalasten sukuelinten silpomisen.

Suomi on oikeusvaltio, jossa jokaiselle kansalaiselle taataan perusoikeudet ikään, uskontoon tai kulttuuritaustaan katsomatta. Tästä periaatteesta tinkiminen ei kuulu edes Korkeimman oikeuden toimivaltaan.